Pelkään kuolemaa..

Todellinen krapula on vasta silloin, kun aamulla pelkää enemmäm elämää kuin illalla kuolemaa!!.

Moi!

Lopeta se tupakointi niin tod.näk. se tauti ei puhkea. Jos et lopeta niin saattaa ehkä puhjeta vanhemmalla iällä mutta ei vielä tietysti riippuen iästäsi.

Kuolemaa on turha pelätä, sillä kaikkihan me kuolemme joskus.

jos pelkäät todella niin paljon kuolemaa, miten uskalsit aloittaa/uskallat jatkaa tupakan polttamista? Itse pelkäsin nuorempana (siinä 13-15v) kuolemaa, mutta en enää, tulee kun on tullakseen, jos jään sitä murehtimaan elän tylsän elämän.
mutta jos pelkäät noin paljon, lopeta tupakointi

minä myös pelkään kuolemaa ja olen jo 19v. Pienenä pelko oli huomattavasti pahempi, mutta kumminkin. Pelkään etten aamulla enää herääkään.. Uskon että jokainen ihminen tavallaan pelkää kuolemaa, jotkut enemmän tai vähemmän.

Jos pelkäät sitä keuhkoahtaumaa, suosittelen lopettamaan, kun vielä et ole ns. riippuvainen.

Jokainen kuolee joskus, toiset ennemmin ja toiset myöhemmin, eikä asialle oikeastaan voi mitään. Itse olen sitä mieltä et kuolla voi vaikka tukehtumalla porkkanaan. Jokainen tekee elämällään mitä tahtoo.

Mottoni onkin Älä kadu mitään mitä olet tehnyt, vaan kadu sitä mitä olet jättänyt tekemättä.

jos sinulla on taivaspaikka varmistettuna. Käypä katsomassa minun profiilisivullani noita linkkejä. Sieltä saat ohjeet miten voit pelastua.

Turhaan pelkäisin kuolemaa. Mitä väliä, vaikken aamulla enää heräisikään, koska en saa sitä kuitenkaan tietää, sillä olen varma että kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään.

Aina! Pienentää riskiä sairastua moniin tauteihin!

ja niin ovat sairaudetkin. Olen itse läpikäynyt munuaisensiirron ja syön tällä hetkellä vahvoja hyljinnänestolääkkeitä joiden tiedetään lisäävän syöpäriskiä, lisäksi minulla on myös vaikeasti hoidettava verenpainetauti ja osteoporoosi. Jouduttuani ensin dialyysihoitoon sain pidettyä itseni jotakuinkin kasassa vaikka tiesin että uuden munuaisen odottamisesta tulee varmasti siihenastisen elämäni rankin kokemus. Sitten munuaisensiirron jälkeen kun vasta täysin ymmärsin mitä riskejä tilanteeseeni liittyy, olin kyllä ensimmäiset puoli vuotta täysin hermoheikko. Sana hermoheikko kuvannee varmaan hyvin sinunkin tuntemuksiasi. Jos jossakin tuntui jotakin erikoista kipua tms. niin olin heti aivan varma että elimistöni on alkanut hylkiä siirrännäistä, suolistoni on puhkeamassa tai vatsahaava tulossa, myös imusolmukesyövän pelko syntyi varsin tyhjästä. Vaikka kuinka tiesin että selittämättömiä kiputuntemuksia on ihmisellä aina, en silti osannut olla välittämättä niistä.

Kun en tunne sinua, on vaikea sanoa mistä sinun pelkosi johtuu, onko joku läheisesi sairastunut, kuollut tai jotain muuta vakavaa sattunut? Tärkeintä olisi nyt ehdottomasti lopettaa se turha tupakointi, onhan sinulla nyt ainakin hyvä syy siihen. Kaikki tuntemani tupakoitsijat vähättelevät sen seurauksia, sinä ilmeisesti tiedostat ne liiankin hyvin. Et sinä 3 vuoden polttamisella vielä mitään peruuttamatonta ole tehnyt itsellesi joten et voi kuin pelkästää voittaa lopettamalla.

Älä nyt liikaa lähde myöskään syyttämään itseäsi, poltettuja savukkeita ei takaisin saa. Jos ei sinulla ole mitään selviä oireita niin älä ala niitä etsimällä etsiä. Älä myöskään lähde netistä etsimään mitään taudin oireita tms., niillä vain ruokit omia pelkojasi.

Jos sinusta tuntuu pahalta olla asian kanssa niin kannattaa puhua jonkun läheisen kanssa, se ehdottomasti helpottaa. Myös ammattiapua on käytössä pelkotiloista kärsiville (kannattaa harkita mikäli selvästi haittaa arkielämää) tai sitten yksinkertaisesti hakeutua ihan yleislääkärin vastaanotolle ja kertoa tälle tilanteesta.

Voi tulla 20v polttamisen jälkeen. On yksilöllistä, joillekin saattaa tulla aiemmin, joillekin myöhemmin, joillekin ei koskaan (tai oireet ovat pieniä). Sitten kun alkaa tulla tupakkayskä, niin kannattaa varautua epäilemään kuhkoahtaumaa.
Suosittelen lopettaa tupakoinnin. Enemmän haittaa kuin hyötyä.