Semmoinen leima tuli sitten papereihin, eli sosiopaatti. Itse ajattelin muutamaa muuta vikaa mutta en osannut kuvitella olevani niin pahasti pihalla.
Miten hoitomuodot sosiopatian suhteen, onko pareminen edes mahdollista? Pahinta kaikessa ettei normaali eläminen oikein onnistu vaikka kuinka haluaisi. Tunteet pinnallisia ja muita hyväksikäyttäviä. Parisuhteita ei ole ollut, ystävyyssuhteet pääosin todella pinnallisia. Pitkäaikaispummi, eli duunia ei ole paljoa koulun jälkeen ollut. Olo on todella ulkopuolinen, olisiko parasta vain erakoitua saarelle ja elää sellaisena kuin on. Yhteiskuntaan sopeutuminen kun teettää vaikeuksia.
Miten hoitomuodot sosiopatian suhteen, onko pareminen edes mahdollista? Pahinta kaikessa ettei normaali eläminen oikein onnistu vaikka kuinka haluaisi. Tunteet pinnallisia ja muita hyväksikäyttäviä. Parisuhteita ei ole ollut, ystävyyssuhteet pääosin todella pinnallisia. Pitkäaikaispummi, eli duunia ei ole paljoa koulun jälkeen ollut. Olo on todella ulkopuolinen, olisiko parasta vain erakoitua saarelle ja elää sellaisena kuin on. Yhteiskuntaan sopeutuminen kun teettää vaikeuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko neuropsykologista puolta tutkittu, esim. AD/HD?
voi sentään.
kuulostaa niin tutulta.
siitä voit ensimmäisenä olla kiitollinen että et taida olla kovin itsetuhoinen...
olishan se varmaan kiva kun osais sopeutua. mulla on semmoinen tausta että olen sopeutunut ja suoriutunut useimmista asioista, jopa kiitettävästi. sisäinen maailman onkin ollut jotain ihan muuta...
se, että elää naamion takana ja on jotain muuta kuin mitä antaa ymmärtää, on myös aika raskasta. mulla on ystäviä ja pari lastakin ja työpaikoista ja kouluista on yleensä tullut pelkkiä kehuja. silti välillä on semmonen olo että nyt lyön hanskat tiskiin. heittäydyn hulluksi kun en jaksa enää suorittaa.
hoitomuodoista tai muista mulla ei ole mitään sulle sanottavaa kun en niistä tiedä. heitän sulle nyt vaan tästä sympatiaa, josko siitä olis vähän apua. et ole ainoa.
kukaan ei ole sosiopaatti syntyessään, kyllä sun henkilöhistoriastas löytyy selitys. ei tämä meidän yhteiskunta täydellinen ole. kaikesta hyvästä puheesta huolimatta täällä tippuu porukkaa suojaverkosta läpi ja naama edellä skeidaan. meidän yhteiskuntamme on kilpailuyhteiskunta. sanokoot mitä sanoo. täällä ei riitä se että on olemassa ja syö ja paskoo, kyllä yksilöiltä odotetaan enemmän. mielenterveyden ongelmat on tavallaan suojakilpi. sitä kehittää jonkinlaisen tavan selviytyä. ehkä sä kuitenkin olet parhaas yrittäny?
terapiaa sulle varmasti tarjotaan, sitä kannattaa ainakin yrittää ottaa vastaan. ja eti netistä apuja. onneks tietoa on saatavilla nykyään.
voimia sulle. sisäistä lastasi sinun täytyy lähteä kohtaamaan, ja se ei tule olemaan kivutonta.
yks neuvo mulla on antaa. ÄLÄ OLE ITSELLESI LIIAN ANKARA!!!
Hei, minulla olisi aika lapsellinen kysymys koskien sosiopatiaa. Sulla varmasti olisi ainakin henkilökohtaista kokemusta, joten:
Onko jättimäinen yleistys tai väärää tietoa, kun olen aina ymmärtänyt, ettei sosiopaateilla ole minkäänlaisia tunteita? Voiko sosiopaatti olla kuitenkin masentunut tai vihainen? Onko kyse vain sympatian tai rakkauteen tarvittavien tunteiden puuttumisesta?
Olen pahoillani puolestasi, vaikken voi itse kuvitellakaan miltä tuntuu olla sosiopaatti.