leonbergin koira

et kokemusta, vankkaa sellasta ois hyvä olla. iso kokoinen ja täytyy kyllä kouluttaakin sen mukaan ettei vie pienempiään mukana tms. kiltti luonteeltaan, sulonen jätti. jos pelkää karvoja ja kuolaa voi unohtaa heti kättelyssä

Luonteeltaan leot on ihania "jellonia". Tosi ystävällinen mutta tarpeen vaatiessa sitten osaa olla se iso koira. Mitä tästä nyt sitten sanoisi. Meillä leot on aina olleet mitä ihanempia, ensimmäinen leo on jo kuollut, toinen vanhus (nyt7 vee) ja lisäksi kohta yks vee... Vanhus on antanut pienelle cavalierille pomon paikan, ja osas olla tosi varovasti sen kanssa jo sillon, kun cava oli ihan sintti. Lapsillekin ollaan kilttejä, jos on tottunu niiden kanssa kasvamaan :) Tai vaikka ei oliskaan, en usko että mitään ongelmia olis.

Leot sopivat vahdeiksi, meillä ainakin haukutaan ohikulkijat..mitä ei tarvitsisi tehdä.

Tämä nuorin on oikein rasavilli tapaus, koko ajan kiusaamassa vanhaa leoa ja sitten näitä pieniä cavoja. Nyt on muistot tulleet takaisin mieliin, leot on pentuina ihan kauheita :D Ne tuhoaa vessapaperirullan ennen aikojaan, nykyinen on tuhonnut puuarkun, monet monet matot yms.. Mutta sitten kun vanhenevat ja tulevat järkiinsä, niin aika kultaa muistot :)

Minusta leot on aika miellyttämisenhalusia ja tottelevat ihan ok. Ne vaan miettivät ensin muutaman hetken, että kannattaisko tuota totella vai ei...:P

Vaikka leo on ihanan rauhallinen ja sellanen lutunen tapaus, niin silti ihmisen pitää olla se pomo tai muuten käy köpelösti. Ei pidä ensimmäisestä murahuksesta lopettaa kynsien leikkuuta tai mitään muutakaan.

Täältä kannattaa lukea lisää: http://www.leonet.fi/

Tämä on kopioitu tuolta sivuilta ja mielestäni kertoo paljon tästä rodusta:

Leonberginkoiran luonteen ymmärtämiseksi on huomioitava, että rotua on jalostettu perheystävälliseksi jo vuosikymmeniä. Se on koko sielultaan kiintynyt perheeseensä. Erityisen ihailtavaa on sen lapsirakkaus, joka ilmenee kärsivällisyytenä ja jopa ymmärtäväisyytenä lasten ymmärtämättömyyttä kohtaan. Uudet perheenjäsenet hyväksytään haistelun ja tutkiskelun jälkeen mukisematta. Aikuisia kohtaan leonberginkoira käyttäytyy toisin. Noin puolitoista vuotiaaksi saakka se tervehtii ilolla kaikkia vieraita. Myöhemmin se normaalisti alkaa erotella tuntuuko joku siitä sympaattiselta vai ei. Jälkimmäisessä tapauksessa se osoittaa selvästi välinpitämättömyyttään esim. kääntymällä pois.

Erinomainen esimerkki rodun luonteesta on sen rauhallisuus, joka ilmenee parhaiten esim. koiranäyttelyissä tai tilanteissa, joissa on mukana paljon koiria. Leonberginkoirien suunnalta ei juuri kuulu ääniä, sillä ne eivät hauku ja räksytä turhan takia. Ympärillä oleva hälinä ja vilinä ei niitä juuri rasita. Ne ilmeisesti tuntevat kokonsa ja voimansa eikä niiden tarvitse pelätä, tai esiintyä uhkaavasti.

Luonteenomaista rodulle on myös vartiointivaisto, joka pääsee parhaiten esille kun koira saa oman piha-alueen reviirikseen. Tällöinkin se harvoin pitää meteliä ja haukkuu, vaan ilmaisee olemassaolonsa muutamalla haukahduksella ja murahduksella. Tästä kaikesta ei saa vetää sellaista johtopäätöstä, että leonberginkoirat ovat rauhallisia flegmaatikkoja. Vilkasta temperamenttiaan ja eloisuuttaan ne osoittavat etupäässä ilon ilmaisuna, tervehtiessään, leikkiessään ja odottaessaan kävelyä tai muuta miellyttävää. Tällöin haukutaan, hypitään ja juostaan ihastuksesta. Maljakot ym. on syytä nostaa turvaan alimmilta hyllyiltä heiluvan hännän tieltä. Uimista ja vedessä telmimistä leonberginkoira rakastaa. Uimanahka varpaiden välissä on jo merkkinä erinomaisesta uimataidosta.

Kaikesta ihastuksesta tätä rakastettavaa rotua kohtaan huolimatta on mainittava, että tässäkin rodussa on poikkeuksia säännöstä. Aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan esiintyy erittäin harvoin. Samaa sukupuolta olevia toisia koiria kohtaan sitä voi esiintyä varsinkin vahvaluontoisilla uroksia. Joskus tapaa pelokkaita ja äksyjä yksilöitä, joskin tämä johtuu useimmiten koiran huonoista kokemuksista, joihin ihminen on tahallaan tai tahtomattaan syypää. Puuttuvat kontaktit pentuiässä, liian pieni ympäristökokemus, puuttuva yhteys perheeseen tai liian ankara kasvatus voivat tehdä kaikista koirista epäsosiaalisia, erityisesti tällaisesta rakkautta ja huomiota kaipaavasta ja kiintyvästä rodusta. Jokainen leonberginkoira tarvitsee huomaavaisen kasvatuksen ja isäntäväen. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi tätä koiraa ei pidetä erityisen soveliaana ankaraan kasvatukseen ja koulutukseen, joskin rodussa on myös suojelukoulutettuja huippuyksilöitä. Tästä huolimatta leonberginkoira on erittäin oppivainen ja helposti koulutettava jopa sirkustemppuihin saakka. Varsinaista kentällä kouluttamista ei kuitenkaan tulisi aloittaa liian nuorella koiralla.

Leonberginkoira on suhteellisen helppohoitoinen, se ei tarvitse trimmausta, föönausta eikä tupeerausta - se on luonnostaan kaunis. Sen turkki tarvitsee kohtuullisesti harjausta, jotta se pysyisi siistinä. Rodulla ei ole mitään sellaisia "heikkoja kohtia", jotka kaipaisivat erityistä tarkkailua ja huolenpitoa. Koiraa on tietysti aina tarkkailtava mahdollisen tulehdusten ym. havaitsemiseksi.

Leonberginkoira on yksi terveimmistä roduista fyysisesti ja psyykkisesti. Kiitos tästä tiukoille jalostusmääräyksille, joita on hyvin noudatettu. Toivoa sopii, että myös Suomessa pystytään pitämään taso korkeana, sillä sen tämä uljas rotu ansaitsee.



Suosittelen lämpimästi.

Löysin tämän aivan ihastuttavan rodun sattumalta, ja olen jo jonkin verran tutustunut koiran luonteeseen.

Missään ei kuitenkaan olla puhuttu Leonbergin suhtautumisesta kissoihin... Eli antaako se yhtälailla kissojen olla rauhassa? Pentuna se varmaankin sopeutuu hyvin, mutta entä aikuisena uuteen kissaperheenjäseneen?

Meillä suhtkoht itsepäinen ja vaikea uros leo. Ei ole helppoa kouluttaa, ei todellakaan, mutta yksilöitä on. Luonne on täällä päin erittäin rento minua kohtaan, mutta ohikulkijat ovat asia erikseen. Ei ainakaan karkaile pihalta, mutta miedän leolla taitaa vaikuttaa jo ikäkin kun sitä on kertynyt jo kohta 9-vuotta. Tietenkin terveestä kennelistä missä on koiran vanhemmat terveitä eikä mitää lihapullia:/ Itse otimme silloin Kinglord's kennelistä mutta on jo meiän leon vanhemmat mullan alla...Niillä ei taida juuri ollenkaan olla miellyttämis halua:D Tietty tarviaa liikuntaa niinkuin mikätahansa koirarotu! Itse olen tyytyväinen meidän otokseen:)) taidan ottaa toisenkin joskus;)