Niin, eli olen tässä miettinyt, että onko tämän jonkinlaista syömishäiriötä... Kun nykyään merkitsen vihkoon päivän aikana syömäni kalorit ja merkitsen myös kuinka paljon olen kuluttanut. Lasken kalorit kaikesta mitä syön. Siitä on vaan tullut tapa, että vilkaisen aina pkaetin kyljestä miten paljon on kaloreita. Ja liikunta on pakkomielle. En aina edes nauti siitä. Ensin käytän ministepper laitetta niin, että olen kuluttanut sillä noin 300 kcal, sitten lenkille. Sitten illalla teen vielä 50-100 vatsalihasta ja muutakin. Joskus teen tämän kaiken väkisin, joskus nautin siitä. Tunnen valtavaa itseinhoa jos olen syönyt karkkia tms. Tein jonkun bulimiatestin ja sen mukaan tämä viittaisi vahvasti syömishäiriöön. Mutta voiko niihin testeihinkään aina luottaa?
En ole lähelläkään alipianoista. Yritän laihduttaa, mutta en halua kuitenkaan olla luuranko. Painoindeksini on 25,2. Ja sen mukaan olen lievästi ylipainoinen ja uskon siihen, eli siksi laihdutan. Ennen tunsin itseinhoa vain karkin syömisestä, nyt tunnen myös siitä jos syön paljon normaalia ruokaa. Eli onko tämä vaan normaalia laihdutusta? vai syömishäiriö?
Tässä on ollut mukana masennusta ja itsetuhoisuutta...
En ole lähelläkään alipianoista. Yritän laihduttaa, mutta en halua kuitenkaan olla luuranko. Painoindeksini on 25,2. Ja sen mukaan olen lievästi ylipainoinen ja uskon siihen, eli siksi laihdutan. Ennen tunsin itseinhoa vain karkin syömisestä, nyt tunnen myös siitä jos syön paljon normaalia ruokaa. Eli onko tämä vaan normaalia laihdutusta? vai syömishäiriö?
Tässä on ollut mukana masennusta ja itsetuhoisuutta...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinulla on selvästi oireita, jotka voisit olla suoraan bulimikon tai anorektikon elämästä, mutta aika paljon myös ortodeksiaa havaittavissa.
En haluaisi pitää sinua vielä syömishäiriöisenä vaan tavallisena laihduttajana. Minusta tuntuu, että jokainen nainen suomessa kyttää kaloreita ja on ikuisella dieetillä. Kaloreiden laskeminen ei ole pahasta vaan jopa suositeltavaa siihen asti, kunnes se riistäytyy käsistä eli se hallitsee elämääsi ja rajoittaa normaalia toimintaasi. Haluat vain olla yksin suunnittelemasas mitä syöt päivällä ja mitä illalla ja paljonko kulutat kaloreita lenkillä. Tällöin voidaan puhua joko anoreksiasta tai ortodeksiasta. Jos syöt kuitenkin terveellisen määrän kaloreita eli n.1600-2000, en mieltäisi sinua anorektikon lopkeroon. Lisäksi on hienoa, että sinulla on normaali eikä sairas kuva ihannevartalosta.
Olet siinä vaiheessa, että voit vielä järkiintyä ja lopettaa. Et ole ylipainoinen vaan sopiva, mutta saat itse päättää haluatko laihtua. Tee se kuitenkin terveellä tavalla. Älä tule enää syömishäiriöpalstalle vaan mene tuonne laihduttajiin =)
mäki oon suunnilleen samanlai ku sä
normaalia laihdutusta (et ole kuivattanut itseäsi muutamassa viikossa sairaalakuntoon), mutta mieltäsihän sinä kovalla tohinalla tuhoat, ja nyt haluaisinkin muistuttaa, että hankkimalla itselleen syömishäiriön ei välttämättä tulekaan laihaksi, ainoastaan ahdistuneeksi, pöhöttyneeksi, itseään rääkkääväksi tuuriahmijaksi.
Jos haluat laihtua ja voida hyvin, niin älä hyvä ihminen kulje syömishäiriön suuntaan. Ota itseäsi niskasta kiinni ja laadi kohtuullinen kunto ja ruokaohjelma. Saat painoindeksistäsi helposti pois muutaman yksikön ilman, että sairastut.
En syö päivässä kuin suurinpiirtein 700 kaloria. Enkä halua syömishäiriötä, mutta en myöskään pysty lopettamaan tätä. Pakko liikkua määrätty määrä päivässä ja pakko syödä vähän. Olen yrittänyt lopettaa, mutta en vaan pysty. Se on vaikeaa.
lopettamaan, niin sitten juoksujalkaa hakemaan ammattiapua. Se ettet hallitse pakkomiellettäsi riittää häiriön kriteeriksi. Hae apua.
Käyn masennuksen takia nuorten poliklinikalla, niin voisin varmaan niille kertoa sitten tästä tarkemmin. Kiitos kaikille vastauksista.
Teetäppä kunto- ja ruokavalio-ohjelma jollain asiantuntijalla, personal trainerillä tai ammattiurheilijalla niin näet että syöt aivan liian vähän, jotta pysyisit kunnossa, laihtuisitkin ja ennen kaikkea kiristyisit. Ne kyllä yleensä maksaa jonkin verran, mutta kuinka paljon sitä on terveydestään valmis uhraamaan?
En oikeen voi, kun äitini saisi väistämättä tietää ja voiko ala-ikäinen edes hommata mitään ruokavalio- ohjelmaa missään ammattilaisella? Ja mun äidiltä salassa en tosiaan voi, kun rahat tuskin riittäisi. Ja toinen syy on, että en halua että ruokailutapojani muutetaan. Haluan syödä vähän. En halua syödä kunnollista ruokaa, en halua lihoa. Ja kun joku tuolla sanoi, että ortodeksian oireita on havaittavissa niin eikö niihin kuulu, että koittaa syödä mahdollisimman terveellisesti? Minä koitan syödä mahdollisimman vähän. Ja en haluaisi puhua tästä kellekkään, koska en halua että tapojani muutetaan ennen kuin olen laihtunut.
Heips!
Olet TODELLA vaarallisella polulla, minulla lähti anoreksia käyntiin pikku hiljaa ja muuttui bulimiaksi. Olin suunnilleen sinun ikäinen, se oli rumasti sanottuna yhtä helvettiä. Nyt pystyn taas urheilemaan,vaikka en syökään mitään hirmu rasvaista ja olen normaalipainossa. Olin ala-asteella hiukan tukeva. Ymmärrän sinua täysin, mutta älä tee samaa virhettä kuin minä. Haluaisin auttaa sinua!
Kiitos vastauksesta.
Kaveritkin sanoo, että tää touhu alkaa mennä jo överiksi. Mutta en voi sille mitään. Tänäänkin syönyt kuin mikäkin sika, lähinnä kurjaan oloon vetänyt kaikkea mitä kaapista löytyy. Ja nyt on entistä kurjempi olo. Mutta näitä ahmimispäiviä on harvoin. Nyt vaan hakkaa kaikki asiat vastaan. Enkä jaksaisi enää...