Mikä on typerintä, hassuinta, ärsyttävintä, parasta mitä epilepsiastasi on sanottu? Mikä on saanut "leukasi loksahtamaan" tai purskahtamaan itkunsekaiseen nauruun?
Tässä aluksi:
-sairaalassa, sairaala-avustaja mieheni siskolle (kouristelen sängyllä tajuttomama): "Mikä sillä on? Sehän oli äsken ihan normaali (!!). Siihen on varmaan mennyt riivaaja... kannattaisi kutsua Parantaja paikalle
-mieheni tuttava: epilepsiani johtuu yksipuolisesta ruokavaliosta
-neurologi ulkomailla:"...epileptikot eivät voi ajaa autoa, uida, heidän ei suositella hankkivan lapsia, vanhempien on mielellään salattava lastensa sairaus, jotta näiden opiskelumahdollisuudet eivät kärsisi...epilepsiaa sairastavilla on ajateltu olevan erityinen 'epileptinen persoonallisuus'..." (Suomessakin vielä ehkä joskus ajateltiin näin. Meillä sentään ei ehkä enää?)
-neurologini oletti minun olevan (hullun lisäksi) aineiden väärinkäyttäjä, koska pupillini olivat kohtauksen aikana laajentuneet (no niin. Mitä lisättävää tähän olisi?)
-paras viimeiseksi, vasta lääkäriksi valmistuneen kaverini "hyväätarkoittava" teksiviesti: "Olen pahoillani, mutta epilepsialääkkeet vaurioittavat vähitellen maksaa, munuaisia ja verta... joillain esiintyy älykkyyden laskua tai vajaamielisyyttä."
(hiphei, kyllä tunteet tätä henkilöä kohtaan hieman viilenivät. Eläköön lääkärikoulutus!)
Lisää näitä odotellessa...!
Tässä aluksi:
-sairaalassa, sairaala-avustaja mieheni siskolle (kouristelen sängyllä tajuttomama): "Mikä sillä on? Sehän oli äsken ihan normaali (!!). Siihen on varmaan mennyt riivaaja... kannattaisi kutsua Parantaja paikalle
-mieheni tuttava: epilepsiani johtuu yksipuolisesta ruokavaliosta
-neurologi ulkomailla:"...epileptikot eivät voi ajaa autoa, uida, heidän ei suositella hankkivan lapsia, vanhempien on mielellään salattava lastensa sairaus, jotta näiden opiskelumahdollisuudet eivät kärsisi...epilepsiaa sairastavilla on ajateltu olevan erityinen 'epileptinen persoonallisuus'..." (Suomessakin vielä ehkä joskus ajateltiin näin. Meillä sentään ei ehkä enää?)
-neurologini oletti minun olevan (hullun lisäksi) aineiden väärinkäyttäjä, koska pupillini olivat kohtauksen aikana laajentuneet (no niin. Mitä lisättävää tähän olisi?)
-paras viimeiseksi, vasta lääkäriksi valmistuneen kaverini "hyväätarkoittava" teksiviesti: "Olen pahoillani, mutta epilepsialääkkeet vaurioittavat vähitellen maksaa, munuaisia ja verta... joillain esiintyy älykkyyden laskua tai vajaamielisyyttä."
(hiphei, kyllä tunteet tätä henkilöä kohtaan hieman viilenivät. Eläköön lääkärikoulutus!)
Lisää näitä odotellessa...!
Vastaukset 53
Vanhimmat
No ei niin hassua, mutta 1993 kun sain ensimmäisen toonis- kloonisen kohtauksen jouduin luonnollisesti tutkimuksiin. Tällöin ei vielä epidiagnoosia tullut mutta tulokset lähetettiin neurolta alueeni terveysasemalle.
Kävin kuuntelemassa tulokset ja lääkäri totesi, ei ole mitään kasvainta eli se on vain epilepsiaa. Tässä Stesolid rektioleihin resepti. Kiitos näkemiin. Eikä neurologi ollut edes tehnyt diagnoosia. Siinä sitten monttu auki kävelin reseptin kanssa vastaanotolta ja mietin. Jaa että vain epilepsiaa.
omalta osaltani oli se, että sain peräti 4 gm-kohtausta ennen kuin "sain" diagnoosin. Sittemmin neurologit ja omalääkäri ovat ihmetelleet kohtauksiani, ihan niin kuin en itse olisi!
Ammattikoulun äidinkielenopettaja:
"Kaikki epilepsiaa sairastavat ovat kehitysvammaisia"
"Kun epileptikko saa kohtauksen täytyy ottaa hänen käsistään kiinni ja ravistella ja heilutella niitä edestakaisin, että kohtaus loppuisi."
niin oli tulossa iso kohtaus "aura"
no.minä tietenkin ilmoitin työkavereille
että mulla on epi ja kohta tulee iso kohtaus
yks viisas nainen huusi:
hakekaa äkkiä rautapalikka suuhun
onhan tietenkin ok ettei pure kieltä ym
mutta jotenkin kohtaus päätti väistyä
ja olo oli sen jälkee melkein ok.
tossa viime kesänä en tiennyt mitä ajatella kun
kun laittoivat aluesairaalasta keskussairaalaan
poliklinikan kautta osastolle ............ mutta
palautivat sieltä takaisin ........terveen paperit mukana!!!!!enkä ollut ehtinyt sairastaa epilepsiaa vasta kun 37-vuotta neurologin vastaan otollakin kouristelin ja hän vain tokaisi
et "sä varmaan voit lopettaa ton" ja pisti papereihin et potilas teeskentelee mitähän hänkin mahtaisi nyt sanoa kun sasi tietää et olen menossa kuopioon vagushermostimulaatorin laittoa varten ei sitä varmaan ihan turhan päiten laiteta
sit näitä huvittavia puolia mun mummuni meni hautaan 82-vuotiaana siinä uskossa et mun sairauteni oli jumalan rangaistus mun isäni pahoista teoista
toistaiseksi onneksi säästynyt noilta "yksipuolinen ruokavalio" -kommenteilta, ehkä osaksi siksi, että mulla on niin selvä syy.
Sen sijaan mua on inhottanut vähättelevät kommentit. Kollegani pamahti huoneeseeni, kun vollotin muutama päivä kohtauksen jälkeen magneettikuvausta odotellessa hirveen kuolemanpelon iskettyä. Silloin kun en vielä tiennyt onko taas jotain vakavampaakin odotettavissa. Kommentti: vois olla pahemminkin. No niin vois:) Mut jos ei oo mitään kommentoitavaa, niin saa jättää sanomatta. Moni muu on suhtautunut ihan samalla tavalla, kato syö vain niitä lääkkeitä niin kaikkihan on ihan ok.
Typerin on kyllä syyskuulta, rakkaalta äidiltäni saamani tekstiviesti viikkojen radiohiljaisuuden jälkeen: onko sulla alkoholin ja tupakan aiheuttama epilepsia? (Meilahti oli lähettänyt paperit väärään osoitteeseen varmisteluistani huolimatta ja ne päätyi äitini käsiin). Aika paljon sai luovuutta käyttää, että sen pystyi tulkitsemaan "huolestuneisuudeksi":) Ei puhuttu pariin kuukauteen..
Työkaverini kuuli et mun vuoden ajokielto päätty, ja tuumas et lopettaako ne sen lääkityksenkin nyt?
Sanoin et ei se epi mihkään oo kadonnut ja lääkitys jatkuu vaik autolla saan jo ajaakkin :P
No jaa, onhan tuota minullekin sanottu, mutta ehkä en niin välitä. Tuo neurologi puhuu lähinnä varmaan asiaa, tarkoitan siis tuota ulkomaista neurologia. Jokaisen on varmasti harkittava ennakkoluulojen vaikutus kertoessaan sairaudesta ja kyllä ennakkoluuloja on Suomessakin, kuten noista kommenteistakin voi päätellä.
Kaverini avovaimo, joka on korkeastikoulutettu:"Jos saa kohtauksen ja tipahtaa 7:stä kerroksesta asfalttiin, niin epileptikko selviää hengissä, koska on kouristusten takia jännittänyt lihaksensa".
Olemme kerrankin yksimielisiä; en minäkään kannata sairaanhoitajien palkkojen nostamista saatuani seuraavanlaista kohtelua. Olin kutsunut hoitajaa jo 1,5 h aiemmin vapauttamaan minut "piuhoista" päästäkseni pissille. No, hoitsu vaan juorusi "kanssahoitsunsa" kanssa, ei inahtanut leveältä perseeltään mihinkään. Meikäläisen kusihätä alkoi jo lähennellä satasta, kun neito sitten viiemein tuli luokseni ja loihe sanomaan: "Tässä täytyy välillä tehdä todellisiakin töitä, ei voi koko ajan kuunnella". Kun ksysyin, enkö potilaana ole "todellinen työ", minua kutsuttiin vittuilijaksi.
Kyllä sitä ihmeissään sai katsella, kun vanhuksia eikä ketään käytetty vessassa. Ei varmaaan ollut halua tai aikaa. Itse oltuani tipassa, koska en ollut kolmeen päivään syönyt kunnolla ja sain 5 pussillista nestettä. Eihän siellä kukaan tullut viemaan vessaan, joten kusin sänkyyn:D. Jotain se voi haitata, mutta sanoin, että ei ollut muuta mahdollisuutta, kun rakko räjähtää kolmen litran jälkeen. Lääkäri oli kyllä todella asiallinen ja pahoitteli, että pääsi vasta viiden tunnin päästä paikalle. Kotiutti heti, kun sanoin, että enemmän turvassa olen kotona, kun täällä hullujenhuoneella, sillä oikeasti meno oli päivystyksessä sekavaa. En tiedä oliko sairaanhoitajat läskiperseitä, mutta tyhmiltä vaikuttivat ja ilkeiltä. Vanhalla rouvalla tippui housut alas kohdallani mennessä vessaan ja kai hän oli sen verran häveliäs, että olisi halunut housut jalkaan. Sairaanhoita sanoi vain, että ei tässä ole aikaa housuja nostella. Niin, että ei pelkästään epileptikoita kohdella huonosti ja en usko, että tämäkään sairaanhoitaja parempaa palkkaa saadessaan toimisi erilailla.
Ollaan me Telle monessakin asiassa samaa mieltä. Varmasti joskus sanon liian suoraan ja pahoittelen sitä. Ota asia kuitenkin vaikka niin, että olen totuuden torvi ja saat palautetta. En varmasti ole aina oikeassa, sillä totuus on vain minun näkökantani asiasta. Jotain yhteistä kuitenkin meillä ainakin on myös... se on 00160.
oot sie taas muuttanut? (Pois Kalliosta, mikä on kyllä hieno paikka!)
Miten tutun kuuloista. Minä juoksentelin Marian sairaalassa ympäri osastoani ja huutelin hoitajia sillä ei heitä missään näkynyt kun viereisen sängyn mummo oli kiinni letkuissa ja silti pyrki vessaan. Eihän se minun asiani ole mutta tuntui töykeältä ensin vain katsoa vierestä. Sieltähän he lopulta löytyi takahuoneesta kahvittelemasta. Noh.. eihän sitä aina voi joka paikkaan keretä mutta kun tuntui että tällaista sattui ihan liian usein ja koska olin ainoa osaston alle 60-vuotias, näin aika paljonkin tällaista.
Lisäksi kun on kuunnellut kaverin kaverin(sairaanhoitaja) juttuja niin tuntuu ettei heitä liiemmin kiinnosta.
Anteeksi yleistys mutta.. tällaisen kuvan olen saanut.
Mariasta, kun ambulanssi oli mut
sinne vienyt ja heräsin sägystä käytävältä.
Eivät olisi mua kotiin päästäneet,
mut sanoin etten tänne jää makaamaan.
Pahin oli Malmin päivystys,
kun jouduin sinne jo n.15.30 ja
sain pari voileipää vasta 00.00
Mieheni joutui illalla hakea kotoa
mun lääkkeitä, kun ei heillä ollut
ja laittoivat mut kahden vanhan
miehen kanssa samaan huoneeseen
nukkumaan.
Eihän siitä nukkumisesta mitään
tullut, kun viereinen mies
voivotteli koko yön ja soittelin
kelloa koko ajan, et kattokaa nyt
mikä tolla on kun se valittaa koko
ajan. Sit kun se oli yöllä tehnyt
paskat niin mies hoitsu karjas
sille, et eihän yöllä paskota !
Vaikka mäkin hoitsu oon niin
lupaan ja vannon et musta ei
koskaan tuollaista tule.
Onneksi aamulla päästivät kotiin
ja tosta unettomasti lystistä
joutui vielä maksamaan.
Sitähän se on. Mistä lie johtuu se toiminta, mutta onneksi on parempia paikkoja ja kyllä se ainakin motivoi pitämään terveydestään kiinni. Säälitti vaan ne vanhukset, koska sille ei ainakaan mahda mitään, että jokainen vanhenee ja kyllä vanhuksilla pitäisi olla oma arvo.
Noh, onneksi minun sairaanhoitaja sano mulle, että tiedän näköjään paremmin tilanteeni kuin hän ja lääkäri oli samaa mieltä, joten ei tarvinnut väkisilllä lähteä, vaikka meinasin jo. Hatkat oisin ottanut, jos en olisi saanut lähteä. Eihän sitä olisi kukaan edes huomannut. Sen ymmärrän, että kahvia pitää juoda yövuorossa, että pysyy hereillä, mutta oishan toinen vaihtoehto, että nukkuu ennen työvuoroa?
yksi ystäväni sanoi, että mun pitäisi tehdä jotain meditaatioharjoituksia. Siis hokea jotain mantraa, että parantuisin epilepsiasta.
Hän luki jotain amerikkalaista luontaisparannuskirjaa ja siellä sanottiin, että epileptikko on sairaalloisen ankara itselleen ja epilepsiakohtaukset on tavallaan kuin hysteriakohtauksia tai sitten muuten henkisen tasapainon järkkymistä sen takia, että haluaa rankaista itseään.
Siksi pitäisi hokea mantraa "olen hyvä ihminen ja riittävä sellaisena kuin olen" -tyyliin, että pelastuisi ja osaisi olla armollisemi itselleen. Ja ystäväni siis ilmeisesti uskoi tähän kaikkeen bullshittiin. Hohhoijaa.
Ihme kyllä pystyin antamaan hänelle anteeksi emmekä ole puhuneet aiheesta sen koommin. Asiaa varmaan helpottaa se, että hän asuu nykyään Australiassa, eli näemme suhteellisen harvoin.. :)
Varmasti jonkinlainen meditaatio tai jooga, joka auttaa hallitsemaan kehoa voi tehdä hyvää tai ei. Selkeesti joskus henkisestä järkytyksestä tai stressistähän kohtauskin saa alkunsa ja jos hallitsee mielensä Zen-mäisellä tyyneydellä, niin varmasti siitä joskus hyötyä.
Aivan eriasia on kyllä, että kun sairastaa epilepsiaa, niin ei pelkästään noilla ns. bullshit konsteilla tule toimeen ja lääkehoito on monesti tarpeen. Eriasia, että Australia voisi olla kiva paikka asua... oikeasti joskus Suomi kylmänä maana ja sen mukaisine ihmisine ottaa päähän. Itse tiedän ainakin, että moni on muuttanut Autraliaan ja viihtyy onnellisena siellä.
Siis tossa haukuttiin hoitajia ja muuta...mä en puolustele ketään tai mitään muuta vastaavaa, mutta kyllä mun mielestä toi hoitajan homma on aika raskasta hommaa, että mun mielestä on aika lähinäköistä haukkua omien muutamien kokemusten perusteella muutamien hoitajien käytöstä. Hoitoala on samanlaista duunia kun kaikki muukin ja kyllä se kyrpii samanlailla kun muukin duuni, ei varmaan kauheen moni muukaan mene joka päivä duuniinsa(ketkä duunissa käy) hymyillen ja ajatellen, että ihana kun pääsee taas sinne tekemään työtä. Varmaan hoitajista näkee heti jos on stressiä tai väsymystä tai muuta vastaavaa, jos vertaa vaikka kaupan kassaan niin siihen ei reagoi yleensä ollenkaan..mutta joka paikassa on kusipäitä ja itteensä täynnä olevia ihmisiä joten varmasti toisilla on huonoja kokemuksia sairaalasta, jotenkin ihmiset vaan olettaa, että hoitajat ovat kokoajan hymyilemässä ja palvelevat ja juoksevat kokoajan, ehkä siksi on myös pulaa kyseiseltä alalta?...varmasti haluaisin minäkin pitää minuutilleen kahvitaukoni olin sitten raksalla toimistossa tai sairaalassa töissä. tässä minun mielipiteeni.. on minustakin vittumaista venailla ja venailla että jotain sairaalassa tapahtuisi asiani eteen, mutta siellä on muitakin ja kiire on, mutta myös työntekijöiden pitää pitää taukoja, mutta kaikki tekee virheitä, on ne sit duunissa missä tahansa, toiset on kusipäitä, mut minkäs sille mahtaa.
lähinäköinen (=on kauko"klasit"). Mutta "hoitsuduuni" vaatii mielestäni erityistä vastuullisuutta, toisin kuin vaikka kaupungin puistotyöntekijän. Mikkäli ei ole soveltuva alalle, ei pidä pyrkiä "parturin" hommiin.
Ei kaikille hoitoala sovi ja
etenkin nuo jotka ovat olleet
monta vuotta samassa paikassa
niin he ovat jo niin leipääntyneitä
työhönsä, että jo pitäisi ne
kiertoon laittaa.
Ikävä tosi asia ja sitä näen
työssäni joka päivä.
just sen takia ei ole mitä kierrättää, kun kukaan ei varmaan halua ottaa kauheesti vastuuta ja helvetin raskasta työtä paskalla palkalla kun vielä vittuilut saa niskoille...kauheen moni ei varmaan tuu kehuun..:P..en itte oo mikään hoitaja tai lähelläkään mut kyl mä ymmärrän niitä ihmisiä jotka niitä paskavaippoja vaihtaa ja juoksee potilaiden perässä. ei ole helppoa..ja epileptikon pitäisi vielä ymmärtää, että kun joku joka ei ole kokenut asiaa tulee sanoon että "pitää ottaa vastuu sairaudestaan ja elää rauhassa (=syödä,nukkua,opiskella/tehdä työtä), nii helppohan se on sanoo vierestä ja pistää kyl vituttaan jokapäivänen sama rumba (=kohtaus voi tulla)...JA TELLE!? meinaatko että vastuulliset ihmiset hymyilee joka päivä ja on iloisia? kyllä siinä varmaan kun on muutama vuosikymmen takana nii alkaa pikku hiljaa sytytyslanka loppumaan...ja ihmiset jotka haluaa auttaa toisia ovat yleensä menossa tänne alalle vaikka ei tiedä sen raskautta, kyllä mulla ainakin on keskiarvoltaan ihan hyvä kuva joka alan hoitajista vaikka kusipäitäkin mahtuu joukkoon(niinkun jokapaikas muuallakin). kuka haluaa haravoimaan kaupungin puistoja? et parempaa ammattia keksiny? :) mutta jotain pitää tapahtua(esim. palkkoja nostaa) että on porukkaa, mitä palkata ja helpottaa hoitajien elämää, palkkaamalla enemmän porukkaa..mut aina ne tulee oleen silmätikkuina..
Olenko puhunut hymystä mitään? Jokaisessa ammatissa alkaa sytkärit loppua vuosikymmenien jälkeen. Mutta palkkaisitko itse hoitsuksi jonkun skitson; katsos asioita voi tarkastella monelta eri kulmalta.
Täällä tulee oikeastaan vain negatiivista palautetta hoitajista ja muusta sairaalanhenkilökunnasta. Aivan kuin heidän vika olis, että sairaalassa on kiire.
Olin itse tuoss torstaina jälleen leikkaussalissa ja sain sekä osastolla sairaanhoitajilta että leikkaussalissa anestesialääkäriltä anestesiahoitajalta sekä kirurgilta erittäin hyvän kohtelun.
On siinä potilaassakin jo jotain vikaa jos aina ollaan vain valittamassa hoitajista ja lääkäreistä. Vaikka olenkin joutunut odottamaan milloin sairaalakäyntiä milloin leikkaus yli puolivuotta kuten juuri tehtyä niin ei se syy ole niissä hoitajissa ja lääkäreissä. Potilaiden, lääkäreiden ja hoitajien suhde ei ole tasapainossa vaan potilaita on huomattavasti enemmän, joten yrittäkää nyt nähä niitä positiivisiakin asioita.
Tarkoitukseni ei ollut aloittaa mitään "haukutaan sairaalahenkilökuntaa"-ketjua, vain kerätä omituisia, ärsyttäviä ja hassujakin kokemuksia, joita tämän sairauden kanssa on väistämättä saanut.
Mielestäni huumorilla on lähes parantava vaikutus siinä suhteessa, että se antaa mahdollisuuden tarkastella asioita päinvastaisesta näkökulmasta.
Joskus nauru on paras puolustus!!
Yritetäänkö siis pitää keskustelu hiukkasen myönteisempänä?
kirjoitan silloin, kun on negatiivisuuteen syytä! Toki olen kohdannut upeitakin hoitajia, mutta enemmän niitä motiivittomia. Ei ole ihmisarvoista kohtelua antaa kyvyttömien potilaiden odottaa rakkojensa kanssa, samalla kun itse vain syö suklaata ja juoruaa toisen hentoisen kanssa.
En missään nimessä kaikkia hoitsuja haukkunut, kerroinpahan vaan oman kokemukseni. Lisäksi olisi hyvä muistaa, että koko hoitoala on perin naisvaltainen; pikkutytöstä asti haaveilleet päätyvänsä hoitsuiksi. Joskus täytyisi vain myöntää, että tää ei ole mun juttu. Ei minustakaan ydinfyysikoksi olisi.
Ps. Se suklaata syövä hoitsu sitten "paransi" tuultaan aamua kohti ja jo naurahteli ystävällisesti käytävällä kohdatessamme.
Yleensäkin ottaen osastolla hoitajat ovat paljon "kiltimpiä" kuin ensiavussa. Sen voi tietenkin ymmärtää. Kiire ja stressi tekee meistä kaikista hankalia, myös meistä potilaista.
Jos oikeasti hoitajat... ei ole ainoa kerta eikä yhdestä tapauksesta tai yhden henkilön tekemä yleistys, että hoitaja jättää työnsä hoitamatta, niin siihen on puututtava tai olisi voitava puuttua. Tiedän kyllä hyviäkin hoitajjia ja ei niillä ole asenne ongelmaa tai törkeää käytöstä. Ei kaikki ole noita mainitsemisia kusipäitä, mutta jokaisen pitää hoitaa hommat asiallisesti ja siihen Tehykin voisi puuttua, ennenkuin alkaa kaikille vaatia palkankorotusta. He voivat parhaiten poimia mädän aineiston osaltaa pois ja hyvät hoitajat saakoon ansaitsemansa palkan ja huonot ansaitsemansa potkut. Tämä ei ole tarkoitettu haukkumiseksi, vain rakentavaksi kritiikiksi ja asialle on tehtävä jotain;). Minä en kyllä oikeasti viitsi... käytä mielummin yksityistä ja vältän etenkin Marian sairaalaa. Excu sullakin sinne pe-yönä tekisi hyvää ja avaisi silmäsi. Jos suuri osa asiakkaista on känniläisiä, niin hommat pitää hoitaa kuitenkin asiallisesti, eikä alkaa vänkäämään mm. poliisin kanssa, että ottaako ollenkaan potilasta hoitoon. Ei ole poliisin tehtävä hoitaa ihmistä, jolla on kallo haljennut verille... vai oletko erimieltä? Saahan sitä olla, mutta ei se kannata.
Ei se aivan noin voi tai saa mennnä. Pärstäkertoimen ei pitäisi ratkaista. Lisäksi kohdallasi on niin, että anestesiash. ja neurologian erikoissairaanhoitajat ja kirurgit ovat kyllä niitä asiallisimpi henkilöitä, joilta tuskin on saatavissa huonoa palvelua tai kyllä porukka älähtäisi. Siis eikun viikonloppu yönä sinäkin juoppojen sekaan, jossa sairaanhoitajat ovat todellakin väsähtäneet ja tulleet hulluksi työssään.
Mustahuumorikin on hauskaa ja tiukasti kannoissaan oleminen ja omien totuuksien sanomatta jättäminen ei ole oikein.
*Paras rodeoratsasta on tätänykyä kuulemma mies, jonka vaimo on epileptikko*:D.
sitä, että omalla käytöksellään ja asenteellaan voi vaikuttaa saamaansa hoitoon. En ihmettele, että hoitajilla on hermot kireinä potilaiden kanssa, jotka vain kerjäävät huomiota. Sellainen oli huonekaverina kerran. Henkilö joka turhanpäiten soitattaa kelloa muutenkin sen kiireen keskellä on hankala tapaus sekä hoitajille että muille potilaille.
Mutta annnoin oman kommenttini tuohon mihin tämä keskustelu oli valitettavasti ajautunut.
niitä myönteisiäkin kokemuksia? Saisi tämä palsta hieman muun kuin valittavan sävyn.
Tosin kyllä jotenkin dementikkojen napinpainallukseen pitäisi reagoida, vaikka hankalia he ovatkin. Mielestäni sairaalaan saa mennä hankalana ja huonona, sitä vartenhan ne ovatkin. Jos asiat on hyvin, niin eihän sinne tarvitse mennä.
Ok, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta ehkä kuitenkin ajatellaan hieman erilailla tai sanotaan suoraan, hirveesti erilailla, mutta viva la différence. Sitä paitsi todella hyvä, että olet saanut aina hyvää kohtelua. Ei se ole keneltäkään poissa, mutta en voi sairaan viaksi laittaa huonoa kohtelua, siinä ajattelumme eroaa. Itsellänikin on ollut hankalia huonepotilaita ja sekopäitä, mutta kyllä heidätkin pitää hoitaa.
että asiat paranevat tekemällä tehdyillä "hyvillä uutisilla". Olen pahoillani, että tällä palstalla ei saa kertoa negatiivisista kokemuksistaan. Ehkäpä poistun sitten kokonaan, kun ei omaa mielipidettä saa olla.
jotta keskustelua täällä edes kehittyy. Ajattelin tuolla, että niitä todellisia positiivisia kokemuksia negatiivisten vastapainoksi.
Kyllä se olen minä joka täältä poistun. Sinä Telle olet enemmän muiden palstalaisten kanssa samoilla linjoilla.
päin helvettiä, ei jaksa tekopirteästi hymyillä. Ymmärtääkseni huonotkin päivänsä voi ja pitääkin ilmaista, muutoin niistä kasvaa todellinen vuori.
Kukaan ei ole kieltänyt posetiiviakin kirjoittelua, mutta älykkäänä ihmisenä arvannet, että sellaisen peräänhuuto masentaa vaikeasti masentunutta.
No kerrotaan nyt sitten posetiiviakin: Meikun osastolla sairaanhoitaja tuli taputtelemaan minua poskelle, kun en saanut nukuttua ollenkaan ;)
Niih, ja en minä edes tiedä, että onko tämä tappelua. Erilaisia mielipiteitä ja jos näkisitte, niin varmasti tulisitte hyvin toimeen. Luulen ainakin. Fiksuja kummatkin ja suoria.
Jos pitää sanoa positiivista sairaanhoitajista, niin itse voin sanoa, että Joensuussa oli hoitoon päästyäni erinomainen palvelu ja hoitajat oli reippaita. Yleensäkin päiväosaston ja neurologian sairaanhoitajat ovat olleet erinomaisia, mutta tämä päivystyspuoli on sitten ollut sitäsuntätä.
Sanottakoon, että kadulla olevat ihmisetkään ei kyllä todella aina ole osannut ottaa kuin tavallisena narkkarina tai alkoholistina, jos on saanut kohtauksen. Suhtautuminen on niin tuurista kiinni ja on erinomaisiasia kokemuksia tuntemattomista, jotka vieneet päivystykseen keskellä yötä yms. Rahaakaan kuluistaa eivät ole suostuneet ottamaan.
KESKUSTELUPALSTA? Jos aina vain hymistellään samanmielisinä, ei keskusteluakaan synny.
Voisitko täsmentää: "Tellen kanssa ei kannata tapella" -kommenttiasi?
Itse en koe tappelevani kenenkään kanssa, enhän ole edes nähnyt teistä ketään ;) Nyrkki vois tietty huitoa, jos sinä vastaan tulisit ;) Älä siis ainakaan Katajanokan Alepaan eksy!
mieltään vaikka tänne.
Pyydän Telle anteeksi että loukkasin Sinua.
pitää tuoda julki myös ne
negatiiviset asiat esille.
Ymmärtääkseni olet vielä
"aloittelija"(älä loukkaannu)
epin suhteen ja silloin nuo
kaikki kohdalle tulevat
vastoinkäymiset vievät sen
huumorin minimiin.
Itse olen myös joskus aikaisemmin
aloittanut vastaavan viestiketjun
ja aika harvalta löytyi positiivista
palautetta -siis jos en väärin muista.
Jos käyt vanhoja viestejä läpi, niin
taatusti huomaat sen asian ettei
kaikilla tänne kirjoittajilla ole
mennyt hyvin ja huomaat myös sen,
että sieltä löytyy huonoja ja
hyviä päiviä itse kullekin.
Sitä vaan pitää yrittää löytää
jotakin positiivista elämästä,
vaikka se onkin vaikeata.
Sinnittele -jooko?
olen vain niin "rätti", että en meinaa jaksaa vastata asiallisesti...
rohkaisevista sanoistasi! Tiedänhän minä, että tätä on koettu muillakin tahoilla. Joskus tulee vain tunne, että ei enää jaksa! Mutta kyllä mää kuitenkin ;)
Zsemppiä eteenpäin mentäessä.
Siellähän minä aina käyn ja huono oli uudistus liikkeessä. Kamalan ahtaat hyllyn välit, hyvä kun näin harteikas ihminen mahtuu kulkemaan siellä:). Tosiasiassa kärrit eivät mahtua ja pitääkin varata oma jengi mukaan, kun tulen Alepaan, niin saadaan oikea joukkotappelua aikaiseksi;). Tosin en minä osaisi käyttää kuin laillisia keinoja ja en edes jaksa tapella.
Ai miksi kanssasi ei kannata tapella? Ööh, koska siitä tulee paha mieli... no jaa, itse voin kyllä kanssasi tapella, mutta kun Tammetar tappelee kanssasi tai ehdottaa, että poistuu palstalta ja sitten sinä, onhan sitä sivusta keljua katsoa, kun tehän olette omalla tavallalle niitä, jotka sanovat asiat suoraan. On tietenkin muitakin.
Olen aivan varma Telle, että et itsekään nauti tappelusta.
Lopputulema:"Mitä lie tarkoitin, kun sanoin ei Tellen kanssa kannata tapella". Meni jo sekaisin itsekin... ehkä juuri tämän takia, koska jää toiseksi?
Alepan uudistus oli terveisiä just sieltä! Kun hakee 1-olutta ja vichyä, joutuu kulkemaan edes takaisin hyllyjen välissä. Puhumattakaan kassalle pääsystä. Itse en kovin iso noin poikkipuolisesti ole, mutta kyllä on tilanteita, joissa ei ehdi edes omia ostoksiaan ajatella, kun käytävät ovat täynnä kärreja ja muuta roinaa! Huonompaan suuntaan meni uudistuksen jälkeen! Samoin itse työntekijät ovat valittaneet. No, well, hyvä että on kauppa.
kun aihetta on ollut,
mutta hyvin vähiin nuo kiitokset
ovat jääneet.
Epin takia menen aina iloisella
mielellä ja avoimena, että mitäs
nyt ja ei muuta kuin paskaa
niskaan ja niitä turhia lupauksia.
Kun annoin palautetta niin on
hommat hoituneet hyvin.
Papereissa taitaa lukea jotain,
kun eivät enään mokaile mun kohdalla.
Terv.as:lla kaikki o.k. mitä
parhain paikka =)
Peijaksessa saimme hyvän kohtelun
jne....
Sulla on tuuria ollut ole siitä
kiitollinen, mutta kyllä
mielipiteitään saa kirjoittaa
etenkin niin kuin asiat ovat,
kun ei kaikilla ole tuo sinun onnesi.
paskaa ei jaksa kukaan !
Kirjoita Telle just niistä miltä
susta tuntuu !
Näin jatketaan ja muut olkoon
toista mieltä jos on.
"Olen pahoillani, mutta epilepsialääkkeet vaurioittavat vähitellen maksaa, munuaisia ja verta... joillain esiintyy älykkyyden laskua tai vajaamielisyyttä."
- lääkäri -
Tuossa on valitettavasti joka sana totta. Kaikki vieraat aineet veressä rasittavat maksaa ja munuaista. Niiden tehtävänä kun on poistaa "myrkyt" verestä.
Epileptinen kohtaus tuhoaa aivosoluja. Raju kohtaus voi kerralla tuhota ajattelukyvyn tai muistin. Siksi lääkitys on tärkeää. Minulle hoitava lääkäri uskalsi läimäyttää tämän päin naamaani.
Pointti oli siinä, että tämän lähetti minulle KAVERINI (juuri valmistunut lääkäriksi), joka mitä ilmeisimmin uskoi, etten tiedä hevon ¤¤¤¤¤¤¤¤kaan omasta sairaudestani tai lääkkeitten sivuvaikutuksista, ja että LÄÄKKEET aiheuttavat suoraan älykkyyden laskua (no, tätä voi argumentoida, ainakin muistia heikentävät jne.) ja olisi ilmeisesti parempi OLLA SYÖMÄTTÄ lääkkeitä (ja antaa kohtausten tuhota aivosolunsa? taisi kaveri olla omalla lomalla kurssilta kun epilepsiaa käsiteltiin).
Ehkä kuitenkin inhottavinta oli kuulla tällaista tavaraa ns.kaverilta, lääkäreiltä sitä nyt voi kuunnella kaikenlaista, mutta suutari pysyköön lestissään ja kaveri kaverin paikalla, ja mulla ei ollut kaverineuron tarvetta. Huonon sellaisen. Aamen.
Tosin asiassa on selkeitä poikkeuksiakin.
Mielestäni vielä täysin sivistymätön kaverini alkaa selittää, että teen itselleni häkin ja olen negatiivinen, kun en lähde lenkille ja hyppäämään laskuvarjolla tai juokse portaissa. Valitettava totuus, että en ota riskejä uimalla saareen tai kaatumalla portaissa, kun olen monta kertaa saanut murtumia. Kaverini jatkoi kännissä tätä paasaamista ja vaikka kuinka yrittää sanoa, että hetkinen... kännissä ei kannata puhua asioista saati antaa ns. rakentavaa kritiikkiä asiasta, josta itsekin sanoi olevansa tietämätön.
Olen kanssasi täysin samalla linjalla, mutta meneekö se sittenkin sitten siihen, että loppujen lopuksi kaverit alkavat käydä vähiin, jos ne tuolla perusteella raakkaa pois? Ymmärtämättömyys hyvässä tarkoituksessa on kuitenkin aika anteeksiannettavaa... sanottakoon, että ns. kaverillani oli ehkä trauma omasta avioerostaan ja syyttelystä ex-vaimonsa kanssa lapsensa epilepsiasta ja sen hoidosta.
Tässä muutama...
-Yksi työtuttuni totesi kuullessaan epilepsiastani: "Äitis taisi tupakoida liikaa odottaessaan."
- Yksi kaverini (neurologian osaston sairaanhoitaja): "Kuinka sä uskallat tehdä lapsia, ku sulla on tu tauti. Sehän voi tulla lapselle."
- Ollessani 14-vuotiaana sairaalassa olin sairaanhoitajan kanssa menossa eeg:hen eri kerrokseen. No sain sitten siinä matkalla pm-kohtauksen (hyppelin pakonomaisesti ja vatsalihakset kouristeli, kiljuin ja ääntelehdin naurunomaisesti). No hoitaja sitten jälkitilasta tunnisti kohtaukseksi ja totesi: "Ai oliko se kohtaus... luulin sun vaan innostuvan, ku pääset hissillä!" :D Meinasin sanoa, että "Hei, mä oon 14 en 4 vuotta." :D
Tää viimeinen ei oo lainkaan hassua, mut mm. tämän vuoksi oon sitä mieltä, että hoitajien pitäs päästä töihin ainoostaan osastoille ym. joihin on erikoistunut: Ollessani sairaalassa menossa videotelemetriaan lääkitykseni oli lopetettu. Pari päivää ennen tutkimuksen aloittamista sain yllä GM-kohtauksen. Yökkö oli käynyt siinä ovella kohtauksen ollessa lopuillaan. En enää kouristellut ainoastaan korisin ja sylkeä erittyi koko ajan. Hoitaja väitti, että en ole mitään kohtausta saanutkaan. Ei siis ilmeisesti tunnistanut kohtausta, kun kouristuksia ei siinä vaiheessa enää ollut.
Vakuutusyhtiön lääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että epini johtui aviomieheni psoriasiksesta (onpas hankala sana taivutella).
Tätä kun esitin omalle neurologille, lekuri meinas naurultaan pudota tuolilta. Tuumas vaan ettei hän ole moiseen sitten urallaan ennen törmännytkään ;)
kas kun eivät ole mulle sanoneet,
että sun oma psori on laukaissut
sulle epikohtaukset =)