Waters - änkyrä & kusipää?

Totta on, että Watersilla nousi kusi päähän. Tosiasia on, että PF:n kultakausi oli silloin, kun ryhmä oli demokraattinen. Kaikkien jäsenten soolotuotanto on kyllä aika kuraa, viimeisimpänä Gilmourin soololevy. Jos haluaa nukkua, niin sitä kuunnellessa tulee uni varmasti. Watersin soolot ovat samanlaista paasausta kuin Wall ja Final Cut. Wrightin soololevy oli boooring. Masonin levyä en ole kuullut, joten siitä ei uskalla sanoa mitään.

1. huono laulunääni (ohut ja heikko, ei pysy nuotissa, nyttemmin muuttunut vanhan ukon käheäksi kuiskailuksi)
2. kyvyttömyys keksiä melodioita joissa on enemmän kuin 2-3 nuottia
3. megalomania, egomania ja ennen kaikkea teema-albumimania

yksi maailman viidestä parhaasta rock-albumista, oli Waters millainen änkyrä hyvänsä. Another Brick in the Wall on huippu. Ei edes the final cut aivan onneton tekele ole, ainakin the fletcher memorial home on hyvä biisi. Watersin sooloura meni kyllä kiville, mutta eipä ne muutkaan pink floydin tyypit ole enää saaneet kuin yhden hyvän biisin aikaiseksi, Learning to fly. Se on hyvä biisi. Pink Floydin viimeinen väläys.

http://www.imdb.com/title/tt0244296/

GILMOREN MIELETÄ PINK FLOYDIN PARAS BIISI ON SHINE ON YOUR CRAZY DIAMONTS, ja aika hyvänä se gilmour the wall levyäkin piti

Comfortably Numb on rock-yhtye Pink Floydin kappale. Se löytyy yhtyeen The Wall -albumilta. Kappale tunnetaan etenkin David Gilmourin kitarasooloista, joista etenkin jälkimmäisempi ja tunnetumpi on erittäin arvostettu ja moni kitaristi ottaa siitä mallia. Soolo on yksi rockhistorian arvostetuimmista ja on yleensä aina korkealla kun äänestetään historian parasta kitarasooloa.

Kun olen nähnyt molemmat livenä, siis PF:n ilman Waterssia että Waters ilman PF:ää täytyy sanoa muutama sana:
- PF oli aivan mielettömän kova bändi. Myös muutamat "uudet" piisit ovat loistavia, kuten High Hopes.
- Waters ajoi kyllä kiville kun lähti soolouralle mutta kuultuani PF:n kappaleet Waterssin esittäminä niihin kaikkiin tuli uutta sisältöä - kaveri on todellakin näiden sanoituksien takana.
- Ilman Waters/Gilmour välirikkoa PF olisi saattanut tuottaa vielä vaikka mitä - nyt meidän täytyy tyytyä siihen mitä käsillä on.

Tuosta kirjoittamastasi tekstistä suurin osa oli aikamoista kuraa. Tuo käyttämäsi nimitys "änkyrä & kusipää" on aika yleinen stereotypia Roger Watersista, mikä saattoi pitää paikkansa Animals/The Wall/The Final Cut aikana, mutta ei enää nykyään tai ennen. Totta on, että Watersin ego kasvoi järjettömiin mittoihin The Wall aikoihin, ja työn jälki olisi voinut olla parempaakin jos olisi ottanut vastaan ideoita enemmän Davidiltä ja myös Rickiltä (vaikka ei hänellä ollut kyllä mitään tarjottavaa niihin aikoihin). Parhaitenhan Pink Floyd toimi kun yhtye oli demokraattinen.

Gilmour ei myöskään soittanut bassoa kuin muutamissa Pink Floydin biiseissä, esimerkkinä Pigs (Three Different Ones) ja Hey You. Teknisesti ottaen Waters ei välttämättä ollut kovinkaan kummoinen basisti, mutta omanlaisensa virtuoosi kuitenkin. Pidän hänen tyylistään ja tunnusomaisista bassokuvioista, sekä lavaolemus aivan omaa luokkaansa. Lyriikka nero, ja levyjen konseptit mahtavia. Yhtyeen "kantava voima" Sydin lähdön jälkeen.

David Gilmourista sanoisin sen verran, että yksi kaikkien aikojen parhaista kitaristeista ja mahtava laulaja. Rick Wright ja Nick Mason kumpikin turhaan varjoon jääneitä, ja jokseenkin aliarvostettuja.