Sinua hermostuttaa minun ajatukseni,
et sinä saa rauhaa minusta.
Minä tiedän sen koska luen sinua.
Tiedän mitä ajattelet, tiedän mitä on tulossa.
Sinua kiehtoo se, että tunnen sinut.
Sinä nautit minun sielulla leikkimisestä,
sinä tiedät jo miten kirjoitukseni päättyy,
sen olen huomannut jo kauan sitten.
Sinusta on tullut minulle ihminen itseeni.
Kun luen ajatuksiasi, rakkauttasi, niin sytyn.
Sinun ajatuksesi ovat joskus liian uskaliaita
kirjoittaa paperille,
mutta et sinä kuitenkaan niitä minulta halua peittää,
ajattelet vain ja minä luen niitä.Niin sinä minua kuritat.
Sinä löysit minussa itsellesi turvallisen
kohteen ja minä nautin siitä.
Niin minäkin sinua hallitsen, ja sinäkin nautit siitä.
Toinen toisessa teki elämästämme avointa.
Sinulla on suu naurussa.
et sinä saa rauhaa minusta.
Minä tiedän sen koska luen sinua.
Tiedän mitä ajattelet, tiedän mitä on tulossa.
Sinua kiehtoo se, että tunnen sinut.
Sinä nautit minun sielulla leikkimisestä,
sinä tiedät jo miten kirjoitukseni päättyy,
sen olen huomannut jo kauan sitten.
Sinusta on tullut minulle ihminen itseeni.
Kun luen ajatuksiasi, rakkauttasi, niin sytyn.
Sinun ajatuksesi ovat joskus liian uskaliaita
kirjoittaa paperille,
mutta et sinä kuitenkaan niitä minulta halua peittää,
ajattelet vain ja minä luen niitä.Niin sinä minua kuritat.
Sinä löysit minussa itsellesi turvallisen
kohteen ja minä nautin siitä.
Niin minäkin sinua hallitsen, ja sinäkin nautit siitä.
Toinen toisessa teki elämästämme avointa.
Sinulla on suu naurussa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
koin (haluaisin vieläkin kokea)
noin
eräässä
ihmissuhteessa
hetken
mieletön (siis hyvä) runo!
Viimeinen lause oli sitä ajatustenlukua parhaimmillaan.
runo!! Hiano!!!!
Tässä: ole hyvä
kritisoi!
Tuli mieleen ex-vaimon vuodatukset parisuhteen vaikeudesta.
Tunteellisia sanoja, mutta en minä niitä olisi paperille viitsinyt laittaa.
Tuntuu että kirjoitit päiväkirjaa, mutta vahingossa laitoitkin tuotoksesi runopalstalle kaikkien ihmetteltäväksi.
Hymyilen. Lienenkö oikea liekehtivä pumpuli kuitenkaan. Entä, kuka Sinä oletkaan?
Pelataanko täällä laivanupotusta?
Olen kirjoittanut joskus:
sydämeni nojatuolissani on asukas
joka sisustaa sydäntäni
haluamallaan tavalla
Hän kuuluu sinne
Miksi minä häntä sieltä häätäisin
eihän hän minua häiritse
Minulla vain ei ole omaa rauhaa
sillä hän on aina läsnä
-Eipä ole myöskään yksinäistä
Joskus ihminen kaipaa omaa aikaa
hiljaisuutta
Siksi ajoittain tahtoisin paeta
hiirenkoloon kuin hiiri
Kaikkia muita voinkin paeta
mutta en häntä
Mystinen olotila
mutta siitä minun ei tarvitse kertoa
Hänhän tietää sen, jo
Vertasin myös rakkauttani
tinaruusuun, joka kukkii, ikuisesti
Sinä sen sanoillasi todistit
kuinka oikeita ajatukseni olivat.
Kiitos!
Mielenkiintoista. Kokonaisuutena oikein onnistunut runo. Pientä loppuhiomista ehkä kaipaisi ja sinä-sanan toisto vähän häiritsee.
ihan vain senkin takia, että se tuntuu niin todelliselta - aivan kuin joku jossain tietäsi, että runosi on kirjoitettu hänelle. Erään toisen kommentoijan kanssa olen samaa mieltä pronomineista: sanaa "sinä" ja mielestäni myös sanaa "minä" toistellaan turhaan. Tämä itsepintainen toisto antaa runolle tosin jonkinlaisen maanisen, loitsumaisen tunnelman, joten en oikein tiedä... Koita ilma sinäminää, jos haluat. Yksi kielioppilapsus vielä herpauttaa keskittymisen kesken hyvän lukukokemuksen, mutta mitäs pienistä.
Olen niin väsynyt, etten saa aikaiseksi fiksua kommenttia. Haluaisin mutustella runoasi hieman enemmän, mutta nyt en siihen pysty. Toivon vain, että tänä yönä saisin vaipua runosi kaltaiseen hypnoositilaan ja herätä keskellä päivää varmana siitä, että olen elänyt joskus jossain toisessa elämässä. Että vuosisatojen päässä joku ajattelee itseään minussa ja kohdatessamme helpottuu, kun en olekaan kadonnut iäksi. Se olisi hienoa se. Vaan nyt tuutimaan. Öitä!
Tämä on upea runo. Jumalattoman paljon kiitoksia!
Kaikkia sanojanne olen miettinyt.
Oli siellä jotain oikein hmmm.., hyvä kun joku vähän tökkii.