Pyhän Fransiskuksen luostarissa soitettiin ruokakelloa.
Sanan ääreen unohtunut mustakaapuinen isä Elio Pazzi kohotti hätkähtäen päänsä.
Susimainen virnistys nousi hänen kasvoilleen. Oli aika.
Astuessaan Pater noster hissiin hän hieroi karvaisia käsiään ja sipaisi leukaansa. Parta Jumalauta oli jäänyt aamulla ajamatta.
Juoksujalkaa hän tömisteli alas polkua, joka johti kylän keskustaan.
Siksi juuri hän ei huomannut kylän poikaveijareiden polun poikki virittämää vaijeria.
Arvaahan sen kuinka siinä kävi, isä sai ilmaisen parranajon, hiekan pölistessä ja kivien sinkoillessa.
Poikien loittoneva nauru saatteli pölyisen pastorin pystyyn.
Saakeli, hän karjui pakenevien poikien perään.
No mikä auttoi, isä Pazzi puisteli enimpiä pölyjä kaavustaan ja jatkoi nilkuttaen matkaansa.
Pian korkkitammien takaa pilkotti huoltoaseman räikeä neonvalo. ENGINO FINITO – PROPELLO STOP.
Iskevä mainoslause tuolla ystävälläni, tuumi pyhä mies mielessään.
Korjaamoa piti suomalaissyntyinen mekaanikko, Giovanni Pärnänen.
Hänen vanhempansa olivat muuttaneet jo viisikymmenluvulla tähän Pohjois- Italian vuoristokylään.
Isä piti huoltoasemaa jota poika nyt menestyksellisesti jatkoi.
Giovannilta Elio Pazzi oli oppinut kaikki suomalaiset sanansa, joita hän ahkerasti viljelikin.
Jumalauta, tarkoittaa harmi kyllä, Saakeli, voi teitä, Helevetti, kiitos kaikesta…
Nämä ystävällinen ja suora savolaismies oli hänen päähänsä takonut!
Nämä eskimot, hullut suomalaiset, joita Isä suuresti ihaili.
Timo Mäkinen, Hannu Alen, Tommi Mäkinen, Markus Grönholm…
Heitä oli kymmeniä, kaikki maailman huippuja! Jota sielunpaimen itsekin halusi olla.
Posket innosta hehkuen, pyhä Isä riuhtaisi tallin naukuvan oven auki.
Tsau! hän kailotti trasselitukkoon käsiään pyyhkivälle Pärnäselle.
Onko kaikki kunnossa? hän kysyi.
Ka suattaahan ne olla tai olla olemattakii, venkoili savolaistaustan omaava Giovanni.
Uhkaavan musta Alfa- Romeo näytti kuopivan, kuin kuumaverinen villiori pilttuussaan.
Ka, viännä kääntiin, Pärnänen urahti.
Pyhä isä kiskaisi mustan kaapunsa päänsä yli, ja alta paljastui kirkuvanpunainen ALFA-ROMEO ROMA CLUB- paita.
Lämmin nahka tapasi mukavasti pastorin istumalihaksiin. Kone käynnistyi.
RumRumRumRum, sousi äärimmilleen viilattu pannu, korina kuin sadan keuhkotautisen kurkusta kuului konehuoneesta, papin verrytellessä oikeaa jalkaansa.
Ovi auki Helevetti!, huusi pastori avoimesta ikkunasta.
Infernaalinen melu täytti huoltohallin ja kaksoispakoputkista leimahteli lieskat, kun kirkonmies kaahasi koti kylänraittia.
Ei kyläläiset tyhmiä olleet, jokaiselle oli tarkkaan tiedotettu isän auton remonttiaikataulu.
Noin kuusi kertaa vuodessa, kun luostarinjohtajan auto saatiin harsittua kokoon, osasivat kyläläiset pysyä visusti poissa näkyvistä…
Ensimmäiseen mutkaan vauhtia kertyi noin 90 km/h, ainoastaan oikea takalokasuoja ja vilkut hävisivät maailmankartalta, ja pala tiiliseinää.
Oikea tiukka, kirraa, vasen löysä. Täysi 150, suora,. Tiukka jarru, 100.
Nyppy, vauhtia 120, ja maalta kananmunia kauppaamaan tullut mies keskellä tietä muuleineen!
Paniikkijarrutus, ja muuli heistä fiksumpana katkaisi aisansa ja karkasi makaronipeltoon.
Saatanan tunari!, karjahti Isä erään suomalaisen valtiomiehen tapaan avoimesta ikkunasta.
Hämmentynyt maalaismies jäi kahmimaan munankuoria vapiseviin käsiinsä.
Kiekkomittari näytti 7000 rpm, kun uskonveli rallatteli Municipion- kaupungintalon eteen.
Mutta siellä odottikin yllätys!
Mustan limousinen vieressä odotti mies, jonka pää oli kallistunut oikealle olalle.
Harri Kirvesniemi! Välähti iloisen kaaharin päässä.
Ei, ei, jotain raadollisempaa. Kyseessä oli pelkästään Paavi.
Kyläläiset olivat valittaneet Vatikaaniin hullun papin toilauksista.
Kirkon päämies oli itse saapunut paikan päälle seuraamaan tapahtumaa.
Isä Elio Pazzi jarrutti tiukassa sivuluisussa, tuli ulos autostaan, ja riensi suutelemaan pyhää kalastajansormusta.
Buongiorno, Padre!
Buongiorno, Posso lasicare questi pantaloni?
Va bene domani poeriggio?
Mi dica il nome!
Sovittiin että kirkon päämies itse kokeilisi moista ohjusta.
Epäuskoinen Paavi saatettiin kuskin paikalle ja köytettiin vöihin.
Vanhaa miestä vapisutti, edelliset autoilukokemukset olivat tapahtuneet Polski Fiatilla, joskus 70- luvulla.
Urheasti ukki painoi kaasua, pyöristä sinkoava kivenryöppy hajotti taaksejääneen limukan tuulilasin ja etuvalot.
Hetkessä vauhti kohosi kahdeksaankymppiin.
Kliffaa hei, kiljui hiippalakiton mies.
Luostarin esimies osoitti vaihdekeppiä ja kertoi autosta löytyvän muutakin kuin ykkösen.
Sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa.
Polakki survaisi kakkosta pesään, ja sitten lähettiin..
Isä Elio kerkisi lukea kolme Ave Mariaa ja rukousnauhansa päästä päähän, ennen kuin vastaantulevan polkupyörän naiskuljettaja huusi avoimesta ikkunasta -SIKA.
Paavi kiljaisi vastatuuleen, EMAKKO!, MINÄ OLEN PAAVI!
Eikä hämmentynyt kondomienvastustaja ehtinyt edes jarruttaa, kun törmäsi nyppylän takaa, tiellä lojuvaan viisisataakiloiseen sianrötkäleeseen.
Sanan ääreen unohtunut mustakaapuinen isä Elio Pazzi kohotti hätkähtäen päänsä.
Susimainen virnistys nousi hänen kasvoilleen. Oli aika.
Astuessaan Pater noster hissiin hän hieroi karvaisia käsiään ja sipaisi leukaansa. Parta Jumalauta oli jäänyt aamulla ajamatta.
Juoksujalkaa hän tömisteli alas polkua, joka johti kylän keskustaan.
Siksi juuri hän ei huomannut kylän poikaveijareiden polun poikki virittämää vaijeria.
Arvaahan sen kuinka siinä kävi, isä sai ilmaisen parranajon, hiekan pölistessä ja kivien sinkoillessa.
Poikien loittoneva nauru saatteli pölyisen pastorin pystyyn.
Saakeli, hän karjui pakenevien poikien perään.
No mikä auttoi, isä Pazzi puisteli enimpiä pölyjä kaavustaan ja jatkoi nilkuttaen matkaansa.
Pian korkkitammien takaa pilkotti huoltoaseman räikeä neonvalo. ENGINO FINITO – PROPELLO STOP.
Iskevä mainoslause tuolla ystävälläni, tuumi pyhä mies mielessään.
Korjaamoa piti suomalaissyntyinen mekaanikko, Giovanni Pärnänen.
Hänen vanhempansa olivat muuttaneet jo viisikymmenluvulla tähän Pohjois- Italian vuoristokylään.
Isä piti huoltoasemaa jota poika nyt menestyksellisesti jatkoi.
Giovannilta Elio Pazzi oli oppinut kaikki suomalaiset sanansa, joita hän ahkerasti viljelikin.
Jumalauta, tarkoittaa harmi kyllä, Saakeli, voi teitä, Helevetti, kiitos kaikesta…
Nämä ystävällinen ja suora savolaismies oli hänen päähänsä takonut!
Nämä eskimot, hullut suomalaiset, joita Isä suuresti ihaili.
Timo Mäkinen, Hannu Alen, Tommi Mäkinen, Markus Grönholm…
Heitä oli kymmeniä, kaikki maailman huippuja! Jota sielunpaimen itsekin halusi olla.
Posket innosta hehkuen, pyhä Isä riuhtaisi tallin naukuvan oven auki.
Tsau! hän kailotti trasselitukkoon käsiään pyyhkivälle Pärnäselle.
Onko kaikki kunnossa? hän kysyi.
Ka suattaahan ne olla tai olla olemattakii, venkoili savolaistaustan omaava Giovanni.
Uhkaavan musta Alfa- Romeo näytti kuopivan, kuin kuumaverinen villiori pilttuussaan.
Ka, viännä kääntiin, Pärnänen urahti.
Pyhä isä kiskaisi mustan kaapunsa päänsä yli, ja alta paljastui kirkuvanpunainen ALFA-ROMEO ROMA CLUB- paita.
Lämmin nahka tapasi mukavasti pastorin istumalihaksiin. Kone käynnistyi.
RumRumRumRum, sousi äärimmilleen viilattu pannu, korina kuin sadan keuhkotautisen kurkusta kuului konehuoneesta, papin verrytellessä oikeaa jalkaansa.
Ovi auki Helevetti!, huusi pastori avoimesta ikkunasta.
Infernaalinen melu täytti huoltohallin ja kaksoispakoputkista leimahteli lieskat, kun kirkonmies kaahasi koti kylänraittia.
Ei kyläläiset tyhmiä olleet, jokaiselle oli tarkkaan tiedotettu isän auton remonttiaikataulu.
Noin kuusi kertaa vuodessa, kun luostarinjohtajan auto saatiin harsittua kokoon, osasivat kyläläiset pysyä visusti poissa näkyvistä…
Ensimmäiseen mutkaan vauhtia kertyi noin 90 km/h, ainoastaan oikea takalokasuoja ja vilkut hävisivät maailmankartalta, ja pala tiiliseinää.
Oikea tiukka, kirraa, vasen löysä. Täysi 150, suora,. Tiukka jarru, 100.
Nyppy, vauhtia 120, ja maalta kananmunia kauppaamaan tullut mies keskellä tietä muuleineen!
Paniikkijarrutus, ja muuli heistä fiksumpana katkaisi aisansa ja karkasi makaronipeltoon.
Saatanan tunari!, karjahti Isä erään suomalaisen valtiomiehen tapaan avoimesta ikkunasta.
Hämmentynyt maalaismies jäi kahmimaan munankuoria vapiseviin käsiinsä.
Kiekkomittari näytti 7000 rpm, kun uskonveli rallatteli Municipion- kaupungintalon eteen.
Mutta siellä odottikin yllätys!
Mustan limousinen vieressä odotti mies, jonka pää oli kallistunut oikealle olalle.
Harri Kirvesniemi! Välähti iloisen kaaharin päässä.
Ei, ei, jotain raadollisempaa. Kyseessä oli pelkästään Paavi.
Kyläläiset olivat valittaneet Vatikaaniin hullun papin toilauksista.
Kirkon päämies oli itse saapunut paikan päälle seuraamaan tapahtumaa.
Isä Elio Pazzi jarrutti tiukassa sivuluisussa, tuli ulos autostaan, ja riensi suutelemaan pyhää kalastajansormusta.
Buongiorno, Padre!
Buongiorno, Posso lasicare questi pantaloni?
Va bene domani poeriggio?
Mi dica il nome!
Sovittiin että kirkon päämies itse kokeilisi moista ohjusta.
Epäuskoinen Paavi saatettiin kuskin paikalle ja köytettiin vöihin.
Vanhaa miestä vapisutti, edelliset autoilukokemukset olivat tapahtuneet Polski Fiatilla, joskus 70- luvulla.
Urheasti ukki painoi kaasua, pyöristä sinkoava kivenryöppy hajotti taaksejääneen limukan tuulilasin ja etuvalot.
Hetkessä vauhti kohosi kahdeksaankymppiin.
Kliffaa hei, kiljui hiippalakiton mies.
Luostarin esimies osoitti vaihdekeppiä ja kertoi autosta löytyvän muutakin kuin ykkösen.
Sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa.
Polakki survaisi kakkosta pesään, ja sitten lähettiin..
Isä Elio kerkisi lukea kolme Ave Mariaa ja rukousnauhansa päästä päähän, ennen kuin vastaantulevan polkupyörän naiskuljettaja huusi avoimesta ikkunasta -SIKA.
Paavi kiljaisi vastatuuleen, EMAKKO!, MINÄ OLEN PAAVI!
Eikä hämmentynyt kondomienvastustaja ehtinyt edes jarruttaa, kun törmäsi nyppylän takaa, tiellä lojuvaan viisisataakiloiseen sianrötkäleeseen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tokkiisa tuota Handee... mahoton mies
...tähän mennessä.
tälläinen tuli, kun en pyrkinytkään kirjoittamaan tositarinaa...tulihan tuosta vähän hassu.
Hyvä kehys. Taasen kerran kopsasin tarinan, parantelin sitä ja lähetin maailmalle omanani. Olen minä vain aika venkoilija.
xxx
eli kaikille pistem... ne harjoitukset voisi
varmaan pitää muualla. Jos ei ole mitään sanottavaa, älkää sanoko sitä täällä. Piste.
selitys pisteille, pilkuille yms. 'kirjoittamattomille' viesteille: jos haluaa saada ketjusta näkymättömät viestit näkyviin, tuo on ainoa konsti. Valitettavasti.
terveisin,
-tai-
Öhöm, pahoittelut vain, mistäpä tuota voi satunnainen tietää, jollei sitä ohjeissa kerrota. Vinkki: Palstan otsikkoon, siis tuohon "Keskustele Alfa Romeosta" osaan tieto, pisteviestit ovat teknisiä viestejä, älä vastaa tai kommentoi. Myös ehkä suomi24bugin ohjeisiin, jollei jo ole.
Ei ole usenetin voittanutta, vielä. ;)
hyvä olisi, jos se lukisikin jossain... mutta eipä suomi24 ole tuolle vialle tehnyt mitään semmoseen puoleen vuoteen joten tuskin alkaa nytkään sen kummemmin informoimaan bugeista.
Minä vaan poistelen niitä aina välillä ettei mene ihan pisteilyksi ;)
- mukaansatempaavia kertomuksia, joissa useita yllätyksiä
- kertomusten asetelma: suomalainen maailmalla
- tavallinen perussuomalainen sekoaa maailmanpolitiikkaan
- aseet, huumeet ja muut myrkyt useissa tarinoissa vahvasti mukana
- toinen maailmansota sankareineen kummittelee monissa kertomuksissa
- pikkunäppäriä yksityiskohtia, kuten tekniikkaa, paikannimiä ja lainauksia eri kielillä, joilla luodaan autenttinen vaikutelma
- välimerkkien käyttö ja lauserakenteet haparoivia
- ei tiedä, mitä eroa on sanoilla kun ja kuin
- ei tiedä, mitä eroa on sanoilla vaan ja vain
Aina on hauska tavata kirjallisuudesta perillä olevia ihmisiä!
Hyvin olet kirjasi lukenut, jopa pannut merkille tyypillisen itä - suomalaisen sanailmiön.(kun, kuin, vaan ja vain)
Jo oppikoulussa opettajani totesi minut toivottomaksi välimerkkien käyttäjäksi, pilkkuongelma parhaasta päästä!
Jos vielä kirjoittaessaan siemailee pullottain viiniä, onhan siinä soppa valmis.
Mutta Ilkka Remes, kuka hän oikeastaan on?
http://www.ilkkaremes.com/
lukea viimeinen lause, kuin Piru raamattua.
Ilkka Remes, kuka hän OIKEASTAAN on?
Oikeastaan... ...ei kukaan.
tätä yritin hienovaraisesti muistuttaa...
...kyllä handen jutut aina vain paranee...=))
kirkonmiehillä on ollut pikkasen meno päällä....=))
Hitto! Sussahan on ainesta vaikka leffa käsikirjoittajaksi. Huumori on vähän samankaltaista kun uusimmassa Entusiasti lehdessä.Lievästi paskalle haisevassa jutussa paneuduttiin perusteellisesti pierun fysiologiaan.
yyyy
oioi
voiv