Naisen suuntavaisto?

Suuntavaisto aivan hukassa, myönnetään. Jaa-a, johtuuko siis naisen moonimutkaisesta aivoituksesta?

Metsässä eksyisin yksin aivan varmasti,pitäisi vain löytää muurahaispesä, joka näyttää tien etelään.

Olen kerran käynyt Roomassa, oli siellä viikon ja vaikka oli kartat kyllä mukana, pää oli niin pyörällä että hirvitti.Mutta onneksi minulla oli siellä hyvä "Opaskoira" mukanani :)

Tämä nainen myöntää, että suuntavaisto puuttuu.

iän myötä huonontunut ja siksipä en pilvisellä ilmalla lähde yksin marjametsäänkään jos ei ole tuttu paikka. Aurinkoisella säällä osaan kyllä suunnistaa auringon mukaan. Ilmansuunnista olen kyllä aika pihalla.

ihan alta lipan :)

*vai muka koiran tutkapanta :DDD*

kaupunkiolosuhteissa.

Mutta maalla olen ihan hukassa. Marjametsään pitää olla mukana vahti (kellojen kera) kuin myös sienestettäessä. Ulkomaisissa kaupungeissa en koskaan ole ollut eksyksissä, koska karttaa on helppo lukea eli ongelmana ovatkin enemmän ne kotimaiset puunrungot, joissa ei ole oikeita viittoja :)

koiralle ja minulle omat koiratutkat. Se kaulassa, punaisiin pukeutuneena, lehmänkello kaulassa, laulaen, saan tehdä metsässä pieniä pyrähdyksiä, ihan omin päin.

Narussa ei siis meidän, koiran, eikä minun tarvi metsässä olla.

hukassa ollut kuin kerran ja sekin kovassa rapulassa, myönnettäköön. Koko ikäni olen metiköissä juossut joten vaistomaisesti osaan etsiä kymmenen metrin tarkkudella samaan paikkaan takaisin.

on huono, mutta tunnen muutaman naisen jotka löytävät paikkaan kuin paikkaan vaikeuksitta.

Se taas, miksi miehille on alkujaan pitänyt kehittyä parempi suuntavaisto, johtuu tarkoituksenmukaisuudesta lajin säilymisen kannalta.

Miesten oli löydettävä takaisin kyläyhteisöönsä, juoksenneltuaan pitkin päivää sinne tänne riistan (tai vihollisen) perässä. Naiset taas paimensivat lapsia ja karja kotimajan läheisyydessä.

Täytyy tunnustaa, että näin on. Olen miettinyt mistä moinen johtuu. Muuten ihan normaalin kirjoissa.

mulla sais olla tuo tutkapanta, olen aivan onneton liikkuja siellä.
Auto pitää näkyä koko ajan, tai ukkeliinin olla siinä huutomatkan päässä.
Ja minähän huudan sitte vähän-väliä, et missä olet, joskus saattaa olla kaveri ihan siinä hajuraon päässä, mutta kun hätääntyy ni ei nää, eikä kuule mitään.

Hukassa ihan nuoruudestani lähtien ja koskee kaikkia elämän alueita. Metsässä eksyn ja löydän vääriä miehiä elämääni.....

Nainen ja nyt ikuinen sinkku lopultakin....

Mutta metsään en mene yksin vieläkään, sinne eksyn....se on sitä naisen logiikkaa :))))

enää - pidän silmällä koko ajan minnepäin olen kulkenut.

Mikä se sellainen on?

Sitä puutetta ei pysty korvaamaan edes logiikalla, ellei koko ajan seuraa kulkusuuntia huolellisesti. Ollaan sitten metsässä tai kaupungissa, ei tarvitse kuin pari kertaa pyörähtää huolettomasti, niin 90%:lla varmuudella lähden väärään suuntaan ilman sopivia maamerkkejä tai aurinkoa. Maan alla sekoan vielä helpommin. Jos lähden alittamaan liikenteen solmukohtaa maan alle rakennetun putiikki-, kahvila-, tunnelisokkelikon kautta, eksyn taatusti, ellei siellä ole näkyviä opasteita poistumisväylille.

Tämä taitaa olla yksi niistä harvoista asioista, joissa en ole koskaan kokenut itseäni tasa-arvoiseksi miesten kanssa ja annan mielelläni tunnustusta heidän erinomaisuudelleen. Elämäni aikana tavannut vain yhden miehen (entinen esimieheni), jonka suuntavaisto oli omaani huonompi.

suurimmaksi osaksi.
Itselläni ainakin huono suuntavaisto.
Metsässä täytyy aina painaa mieleen "maamerkkejä", vesillä muut merkit ja ilmassa en ole suuremmasti lennellyt.
Mitä miehiin tulee, heillä on "valikoiva" kuulo, näkö ja suuntavaisto. Olenkin aina sanonut, että niihin täytyisi kytkeä sellainen kelattava naru - tarpeeksi pitkä mutta kelattavissa takaisin.