jaksa jää sairaslomalle,et tule saamaan mitään mitallia ahkeruudesta kuitenkaan.Käytä työhösi menevä energia vaikkapa harrastuksiisi perheeseen tai vaikkapa itseesi.Itse kävin töissä noin puolivuotta solunsalpaaja hoidon aikana,työ oli kevyttä mutta minulle raskasta en jaksanut mitään muuta kuin työtä.
0Äänestä
töissä hoitojen
aikaan,hyvä että kotona.Hae sairaslomaa saat varmaankin.
0Äänestä
LPolku
Pyydät sairaslomaa ja heti.
0Äänestä
jaksan
enkä hullu oo.
0Äänestä
LPolku
jaksan kirjoitti:
enkä hullu oo.
että jos tuntuu että EI jaksa, pitää ehdottomasti pyytää lomaa.
Minäkin olin ensimmäisen syövän kanssa koko hoitojakson töissä. Ja p***t mitään mitalia sain, saati palkankorotusta....
0Äänestä
sitkeä,
LPolku kirjoitti:
että jos tuntuu että EI jaksa, pitää ehdottomasti pyytää lomaa.
Minäkin olin ensimmäisen syövän kanssa koko hoitojakson töissä. Ja p***t mitään mitalia sain, saati palkankorotusta....
minä en olisi jaksanut.
0Äänestä
LPolku
sitkeä, kirjoitti:
minä en olisi jaksanut.
ja liian nuori enkä tajunnut mistään mitään. Enkä ymmärtänyt että minullakin voi olla jotain oikeuksia tai että minäkin voisin haluta tai vaatia jotain...
Edustin tyypillistä rintasyöpäpotilaan psyykkistä profiilia.
0Äänestä
käydä
LPolku kirjoitti:
ja liian nuori enkä tajunnut mistään mitään. Enkä ymmärtänyt että minullakin voi olla jotain oikeuksia tai että minäkin voisin haluta tai vaatia jotain...
Edustin tyypillistä rintasyöpäpotilaan psyykkistä profiilia.
töissä. ne päivät,kun en jaksa,olen pois. asun yksin. mitä kotona tekisin?
0Äänestä
LPolku
käydä kirjoitti:
töissä. ne päivät,kun en jaksa,olen pois. asun yksin. mitä kotona tekisin?
...on koko jutun idea.
Pitää tehdä sitä mistä tykkää.
Useimmat (mm. minä) on sitä mieltä että duuni on tylsää. Silloin pitää jäädä kotiin. Mutta jos on sellainen työ josta nauttii, ei ole mitään syytä lomailuun. Tärkeintä on pitää itsestään hyvää huolta, ei saa olla fyysista eikä psyykkistä stressiä. Pitää olla mahdollisimman hyvä olo!
0Äänestä
jos jaksais
LPolku kirjoitti:
...on koko jutun idea.
Pitää tehdä sitä mistä tykkää.
Useimmat (mm. minä) on sitä mieltä että duuni on tylsää. Silloin pitää jäädä kotiin. Mutta jos on sellainen työ josta nauttii, ei ole mitään syytä lomailuun. Tärkeintä on pitää itsestään hyvää huolta, ei saa olla fyysista eikä psyykkistä stressiä. Pitää olla mahdollisimman hyvä olo!
kävisin töissä. en siks oo pois,että työ on tylsää. olen 2.viikkoo hoidon jälkeen niin sairas. en PYSTY käymään töissä. tämä ei ole lomailua!
0Äänestä
LPolku
jos jaksais kirjoitti:
kävisin töissä. en siks oo pois,että työ on tylsää. olen 2.viikkoo hoidon jälkeen niin sairas. en PYSTY käymään töissä. tämä ei ole lomailua!
Anna rauha itsellesi parantua. Käytä nautinnoksesi ne vapaat jotka on.
Töissä käydään sitten kun tuntuu siltä, nyt oma parantuminen on tärkeintä. Panosta omaan hyvinvointiisi!
Sinun tärkein työsi on parantua - levolla, nautinnolla, hyvä tekevillä asioilla.
0Äänestä
syöpätär
LPolku kirjoitti:
...on koko jutun idea.
Pitää tehdä sitä mistä tykkää.
Useimmat (mm. minä) on sitä mieltä että duuni on tylsää. Silloin pitää jäädä kotiin. Mutta jos on sellainen työ josta nauttii, ei ole mitään syytä lomailuun. Tärkeintä on pitää itsestään hyvää huolta, ei saa olla fyysista eikä psyykkistä stressiä. Pitää olla mahdollisimman hyvä olo!
..kun pian alkaa työt. Vaikka itsestä tuntuisi kuinka mukavalta mennä töihin, niin miten ne työkaverit saisi ymmärtämään syöpäpotilasta??! Ja, että voisi töissä olla ilman fyysistä ja psyykkistä stressiä... Mitenkähän se onnistuisi??
Kertokaa hyviä vinkkejä töihinpalaajalle!
0Äänestä
???????
LPolku kirjoitti:
...on koko jutun idea.
Pitää tehdä sitä mistä tykkää.
Useimmat (mm. minä) on sitä mieltä että duuni on tylsää. Silloin pitää jäädä kotiin. Mutta jos on sellainen työ josta nauttii, ei ole mitään syytä lomailuun. Tärkeintä on pitää itsestään hyvää huolta, ei saa olla fyysista eikä psyykkistä stressiä. Pitää olla mahdollisimman hyvä olo!
?????????
0Äänestä
Tunnen
LPolku kirjoitti:
ja liian nuori enkä tajunnut mistään mitään. Enkä ymmärtänyt että minullakin voi olla jotain oikeuksia tai että minäkin voisin haluta tai vaatia jotain...
Edustin tyypillistä rintasyöpäpotilaan psyykkistä profiilia.
syyllisyyttä tekemättömien töitteni takia.Olen ollut töistä poissa 3 kk ja olen vielä ainakin 2 kk.Sytot on vasta puolivälissä sitten tulee sädehoito,niiden aikana aion yrittää osa-aikaista työssä oloa. Hyvän olon päivinä syyllisyys painaa eniten ja silloin kun työkaverit kertovat kuinka he tekevät ylitöitä saadakseen minunkin työni tehtyä. Tunnen,ettei minulla olisi oikeutta "lorvia" kotona ja hankaloittaa toisten elämää. Mainitsit rintasyöpäpotilaan psyykkisen profiilin, millainen se on??Kertoisitko?
0Äänestä
Loistava.polku
Tunnen kirjoitti:
syyllisyyttä tekemättömien töitteni takia.Olen ollut töistä poissa 3 kk ja olen vielä ainakin 2 kk.Sytot on vasta puolivälissä sitten tulee sädehoito,niiden aikana aion yrittää osa-aikaista työssä oloa. Hyvän olon päivinä syyllisyys painaa eniten ja silloin kun työkaverit kertovat kuinka he tekevät ylitöitä saadakseen minunkin työni tehtyä. Tunnen,ettei minulla olisi oikeutta "lorvia" kotona ja hankaloittaa toisten elämää. Mainitsit rintasyöpäpotilaan psyykkisen profiilin, millainen se on??Kertoisitko?
Luin tästä kerran jostain... ja sitten vielä pääsin terapiaan psykologille, joka teki tutkimusta Helsingin yliopistossa rintasyöpäpotilaan psyykestä.
Tyypillinen rintasyöpäpotilas on ns. "kiltti tyttö", hän toimii yleensä odotusten mukaan, hoitaa hyvin asiansa, työnsä, kodin, perheen... ei mikään seikkailijatar vaan ennemmin työmyyrä, joka tinkii omista toiveistaan muiden hyväksi.
Tämä ei tietekään tarkoita sitä, että kaikki olis juuri tällaisia, mutta itseni kyllä tunnistin. Kyllä otti pattiin.
Sinä olet kyllä ihan toivoton tapaus, jos et heitä rennoksi noiden työjuttujen kanssa. Et kai kuvittele olevasi korvaamaton?
Nyt elämä lekkeriksi ja heti.
0Äänestä
Loistava.polku
??????? kirjoitti:
?????????
äläkä näyttele mykkää....
0Äänestä
kokenut.....
syöpätär kirjoitti:
..kun pian alkaa työt. Vaikka itsestä tuntuisi kuinka mukavalta mennä töihin, niin miten ne työkaverit saisi ymmärtämään syöpäpotilasta??! Ja, että voisi töissä olla ilman fyysistä ja psyykkistä stressiä... Mitenkähän se onnistuisi??
Kertokaa hyviä vinkkejä töihinpalaajalle!
Sinunkin sairautesi unohtuu. Tulee uusia asioita ja oma sairaus on itselle isompi asia kuin toisille.
Hyvää työintoa. Jos tulee väsy, älä arkaile kertoa asiasta lääkärille. Elämä on elämistä varten ja liian uupuneena ei ehkä tervehdy samaa tahtia kuin vapaalla, varsinkin, jos siinä sivussa pitää hoitaa kotia ja lapsia. Jokainen tapaus ja ihminen on erilainen.
0Äänestä
ns, kilttityttö
Loistava.polku kirjoitti:
Luin tästä kerran jostain... ja sitten vielä pääsin terapiaan psykologille, joka teki tutkimusta Helsingin yliopistossa rintasyöpäpotilaan psyykestä.
Tyypillinen rintasyöpäpotilas on ns. "kiltti tyttö", hän toimii yleensä odotusten mukaan, hoitaa hyvin asiansa, työnsä, kodin, perheen... ei mikään seikkailijatar vaan ennemmin työmyyrä, joka tinkii omista toiveistaan muiden hyväksi.
Tämä ei tietekään tarkoita sitä, että kaikki olis juuri tällaisia, mutta itseni kyllä tunnistin. Kyllä otti pattiin.
Sinä olet kyllä ihan toivoton tapaus, jos et heitä rennoksi noiden työjuttujen kanssa. Et kai kuvittele olevasi korvaamaton?
Nyt elämä lekkeriksi ja heti.
Kaikki tuntemani ja itseni mukaan lukien rintasyöpään sairastuneet ovat juuri tälläisia. Kunpa joku tutkisi tätäkin asiaa. Olisi hyvä gradun aihe jollekin. Iloista vappua kaikille.
0Äänestä
kiltit taitavat
ns, kilttityttö kirjoitti:
Kaikki tuntemani ja itseni mukaan lukien rintasyöpään sairastuneet ovat juuri tälläisia. Kunpa joku tutkisi tätäkin asiaa. Olisi hyvä gradun aihe jollekin. Iloista vappua kaikille.
useimmin sairastua ?
0Äänestä
hupsheikkaa
kiltit taitavat kirjoitti:
useimmin sairastua ?
Täällä myös yksi "kiltti" tyttö. Aina on ollut muiden toiveet etusijalla. Lapset, työ, mies....jne. Nyt olis kyllä korkein aika opetella itsekkäämmäksi!
0Äänestä
muumiäiti
hupsheikkaa kirjoitti:
Täällä myös yksi "kiltti" tyttö. Aina on ollut muiden toiveet etusijalla. Lapset, työ, mies....jne. Nyt olis kyllä korkein aika opetella itsekkäämmäksi!
Kiltti tyttö minäkin olen aina ollut. Semmonen muumimamma tyyppi,siitä mun nimimerkkinikin,lapset sanoi minua muumiäitiksi. Epäoikeudenmukaista,kun kiltteydestä näin rangaistaan! ja onhan mulla sukurasituskin lisäsyy syövän syntyyn. Hyvää vappuaattoa teille kaikille!
0Äänestä
syöpätär
kokenut..... kirjoitti:
Sinunkin sairautesi unohtuu. Tulee uusia asioita ja oma sairaus on itselle isompi asia kuin toisille.
Hyvää työintoa. Jos tulee väsy, älä arkaile kertoa asiasta lääkärille. Elämä on elämistä varten ja liian uupuneena ei ehkä tervehdy samaa tahtia kuin vapaalla, varsinkin, jos siinä sivussa pitää hoitaa kotia ja lapsia. Jokainen tapaus ja ihminen on erilainen.
..työinnon toivotuksista. Asia vain onkin niin päin, että en toivoisi heidän unohtavan tätä sairauttani vaan ottavan sen huomioon, kun palaan töihin. En voi enää olla sama työhullu, kun olen ollut ennen näitä sairauksiani. Mielestäni asioiden ON MUUTUTTAVA. Kohta olen uudestaan samassa tilanteessa, jos mikään ei muutu. Tähän mennessä mikään ei ole muuttunut ja koen, että sen takia syöpä on tullut uudestaan ja uudestaan.
Liian tunnollinen, tarkka ja ahkera koen olleeni, mutta kuka siitä kiittää. Eikä ne ymmärrä, että sellaisesta voi sairastua.
0Äänestä
kunnes
Moi
Jaksoin viimeiseen sytoon asti työssä sitkeydellä mutta se valitettavasti kostautui. Viimeisen hoidon aikana tuli rytmihäiriöitä ja 3 kk sairasloma. Olo oli kuitenkin jo 2kk niin hyvä että palasin lääkärin hyväksynnällä työhön.
Itse en olisi elänyt kelan päivärahalla yksinhuoltajana joten eikun työhön vain.
Omaa itseään pitää kuunnella ja jos kaikki on ok niin miksi töissä ei voisi ihan hyvin kyllä käydäkin..
Hyvää kevättä ja tsemppiä.
Anne
0Äänestä
ei voisi
ajatellakkaan.Sytojen aikana,ripulit,vatsakivut,huimaamiset ym,ja vastustuskyky nolla.Saisi vielä kaikki taudit kaupanpäälle.Tässä on jo tarpeeksi kestämistä.Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee.
0Äänestä
muumiäiti
ei voisi kirjoitti:
ajatellakkaan.Sytojen aikana,ripulit,vatsakivut,huimaamiset ym,ja vastustuskyky nolla.Saisi vielä kaikki taudit kaupanpäälle.Tässä on jo tarpeeksi kestämistä.Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee.
ikävää,että joittenkin on pakko käydä töissä toimeentulon takia,vaikka ei kykenisi. se tuntuu niin,niin väärältä,eikö mistään voi saada apua? minulla oli sikäli helpompaa,vaikka miehen kans molemmat olimme kelan rahalla,että lapset olivat jo omillaan toimeen tulevia. Kahdestaan emme paljon kuluta,kun saa ruuan ja laskut maksettua,se riittää. Mutta sellaiset,joilla on huollettavia. Tuntuu niin epäoikuden mukaiselta,että sairaus ja lisäksi stressaa toimenntulo!
0Äänestä
kohtuuttomalta,
muumiäiti kirjoitti:
ikävää,että joittenkin on pakko käydä töissä toimeentulon takia,vaikka ei kykenisi. se tuntuu niin,niin väärältä,eikö mistään voi saada apua? minulla oli sikäli helpompaa,vaikka miehen kans molemmat olimme kelan rahalla,että lapset olivat jo omillaan toimeen tulevia. Kahdestaan emme paljon kuluta,kun saa ruuan ja laskut maksettua,se riittää. Mutta sellaiset,joilla on huollettavia. Tuntuu niin epäoikuden mukaiselta,että sairaus ja lisäksi stressaa toimenntulo!
kun on sairastunut,ja kaupanpäälle saa taistelle,että pysyy leivänsyrjässä kiinni.
Vastaukset 26
Vanhimmat
jaksa jää sairaslomalle,et tule saamaan mitään mitallia ahkeruudesta kuitenkaan.Käytä työhösi menevä
energia vaikkapa harrastuksiisi perheeseen tai vaikkapa itseesi.Itse kävin töissä noin puolivuotta
solunsalpaaja hoidon aikana,työ oli kevyttä mutta minulle raskasta en jaksanut mitään muuta kuin työtä.
aikaan,hyvä että kotona.Hae sairaslomaa saat varmaankin.
Pyydät sairaslomaa ja heti.
enkä hullu oo.
että jos tuntuu että EI jaksa, pitää ehdottomasti pyytää lomaa.
Minäkin olin ensimmäisen syövän kanssa koko hoitojakson töissä. Ja p***t mitään mitalia sain, saati palkankorotusta....
minä en olisi jaksanut.
ja liian nuori enkä tajunnut mistään mitään. Enkä ymmärtänyt että minullakin voi olla jotain oikeuksia tai että minäkin voisin haluta tai vaatia jotain...
Edustin tyypillistä rintasyöpäpotilaan psyykkistä profiilia.
töissä. ne päivät,kun en jaksa,olen pois. asun yksin. mitä kotona tekisin?
...on koko jutun idea.
Pitää tehdä sitä mistä tykkää.
Useimmat (mm. minä) on sitä mieltä että duuni on tylsää. Silloin pitää jäädä kotiin. Mutta jos on sellainen työ josta nauttii, ei ole mitään syytä lomailuun. Tärkeintä on pitää itsestään hyvää huolta, ei saa olla fyysista eikä psyykkistä stressiä. Pitää olla mahdollisimman hyvä olo!
kävisin töissä. en siks oo pois,että työ on tylsää.
olen 2.viikkoo hoidon jälkeen niin sairas.
en PYSTY käymään töissä. tämä ei ole lomailua!
Anna rauha itsellesi parantua. Käytä nautinnoksesi ne vapaat jotka on.
Töissä käydään sitten kun tuntuu siltä, nyt oma parantuminen on tärkeintä. Panosta omaan hyvinvointiisi!
Sinun tärkein työsi on parantua - levolla, nautinnolla, hyvä tekevillä asioilla.
..kun pian alkaa työt. Vaikka itsestä tuntuisi kuinka mukavalta mennä töihin, niin miten ne työkaverit saisi ymmärtämään syöpäpotilasta??!
Ja, että voisi töissä olla ilman fyysistä ja psyykkistä stressiä... Mitenkähän se onnistuisi??
Kertokaa hyviä vinkkejä töihinpalaajalle!
?????????
syyllisyyttä tekemättömien töitteni takia.Olen ollut töistä poissa 3 kk ja olen vielä ainakin 2 kk.Sytot on vasta puolivälissä sitten tulee sädehoito,niiden aikana aion yrittää osa-aikaista työssä oloa. Hyvän olon päivinä syyllisyys painaa eniten ja silloin kun työkaverit kertovat kuinka he tekevät ylitöitä saadakseen minunkin työni tehtyä. Tunnen,ettei minulla olisi oikeutta "lorvia" kotona ja hankaloittaa toisten elämää. Mainitsit rintasyöpäpotilaan psyykkisen profiilin, millainen se on??Kertoisitko?
Luin tästä kerran jostain... ja sitten vielä pääsin terapiaan psykologille, joka teki tutkimusta Helsingin yliopistossa rintasyöpäpotilaan psyykestä.
Tyypillinen rintasyöpäpotilas on ns. "kiltti tyttö", hän toimii yleensä odotusten mukaan, hoitaa hyvin asiansa, työnsä, kodin, perheen... ei mikään seikkailijatar vaan ennemmin työmyyrä, joka tinkii omista toiveistaan muiden hyväksi.
Tämä ei tietekään tarkoita sitä, että kaikki olis juuri tällaisia, mutta itseni kyllä tunnistin. Kyllä otti pattiin.
Sinä olet kyllä ihan toivoton tapaus, jos et heitä rennoksi noiden työjuttujen kanssa. Et kai kuvittele olevasi korvaamaton?
Nyt elämä lekkeriksi ja heti.
äläkä näyttele mykkää....
Sinunkin sairautesi unohtuu. Tulee uusia asioita ja oma sairaus on itselle isompi asia kuin toisille.
Hyvää työintoa. Jos tulee väsy, älä arkaile kertoa asiasta lääkärille. Elämä on elämistä varten ja liian uupuneena ei ehkä tervehdy samaa tahtia kuin vapaalla, varsinkin, jos siinä sivussa pitää hoitaa kotia ja lapsia. Jokainen tapaus ja ihminen on erilainen.
Kaikki tuntemani ja itseni mukaan lukien rintasyöpään sairastuneet ovat juuri tälläisia.
Kunpa joku tutkisi tätäkin asiaa. Olisi hyvä gradun aihe jollekin.
Iloista vappua kaikille.
useimmin sairastua ?
Täällä myös yksi "kiltti" tyttö. Aina on ollut muiden toiveet etusijalla. Lapset, työ, mies....jne. Nyt olis kyllä korkein aika opetella itsekkäämmäksi!
Kiltti tyttö minäkin olen aina ollut. Semmonen muumimamma tyyppi,siitä mun nimimerkkinikin,lapset sanoi minua muumiäitiksi. Epäoikeudenmukaista,kun kiltteydestä näin rangaistaan! ja onhan mulla sukurasituskin lisäsyy syövän syntyyn. Hyvää vappuaattoa teille kaikille!
..työinnon toivotuksista.
Asia vain onkin niin päin, että en toivoisi heidän unohtavan tätä sairauttani vaan ottavan sen huomioon, kun palaan töihin. En voi enää olla sama työhullu, kun olen ollut ennen näitä sairauksiani. Mielestäni asioiden ON MUUTUTTAVA. Kohta olen uudestaan samassa tilanteessa, jos mikään ei muutu.
Tähän mennessä mikään ei ole muuttunut ja koen, että sen takia syöpä on tullut uudestaan ja uudestaan.
Liian tunnollinen, tarkka ja ahkera koen olleeni, mutta kuka siitä kiittää. Eikä ne ymmärrä, että sellaisesta voi sairastua.
Moi
Jaksoin viimeiseen sytoon asti työssä sitkeydellä mutta se valitettavasti kostautui. Viimeisen hoidon aikana tuli rytmihäiriöitä ja 3 kk sairasloma. Olo oli kuitenkin jo 2kk niin hyvä että palasin lääkärin hyväksynnällä työhön.
Itse en olisi elänyt kelan päivärahalla yksinhuoltajana joten eikun työhön vain.
Omaa itseään pitää kuunnella ja jos kaikki on ok niin miksi töissä ei voisi ihan hyvin kyllä käydäkin..
Hyvää kevättä ja tsemppiä.
Anne
ajatellakkaan.Sytojen aikana,ripulit,vatsakivut,huimaamiset ym,ja vastustuskyky nolla.Saisi vielä kaikki taudit kaupanpäälle.Tässä on jo tarpeeksi kestämistä.Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee.
ikävää,että joittenkin on pakko käydä töissä toimeentulon takia,vaikka ei kykenisi. se tuntuu niin,niin väärältä,eikö mistään voi saada apua? minulla oli sikäli helpompaa,vaikka miehen kans molemmat olimme kelan rahalla,että lapset olivat jo omillaan toimeen tulevia. Kahdestaan emme paljon kuluta,kun saa ruuan ja laskut maksettua,se riittää. Mutta sellaiset,joilla on huollettavia. Tuntuu niin epäoikuden mukaiselta,että sairaus ja lisäksi stressaa toimenntulo!
kun on sairastunut,ja kaupanpäälle saa taistelle,että pysyy leivänsyrjässä kiinni.