Erään ystäväni soitto laittoi miettimään, että mistähän kaikesta sitä onkaan luopunut koirien vuoksi. Tämä ystäväni soitti minulle ja kysyi, että lähtisinkö kaupungille illan viettoon hänen kanssaan ja minä vastasin, että ehkä joku toinen kerta, kun koirallani on ollut maha vähän löysänä, enkä raaskisi jättää sitä yksin. Koiraton ystäväni oli vähän aikaa hiljaa ja ehdotti sitten että laittaisin kurapyllyn kylppäriin, mutta eihän sellainen nyt kävisi mielessänikään, joten ystäväni joutui soittamaan jonkun muun kaverikseen illan viettoon ja minä jäin kotiin rakkaiden lemmikkieni seuraksi.
Mistä sinä olet luopunut koirasi/koiriesi vuoksi?
Minä olen luopunut tuon seuraelämän lisäksi mm. vaaleista matoista ja sohvista, mustista vaatteista, korkkareista, itseni säännöllisestä hemmottelusta esim. kosmetologilla ja kampaajalla; koirillani on laadukkaammat shampootkin kuin minulla. ;)) Mutta nuo pienet menetykset ovat tosiaan pieniä sen rinnalla kuinka paljon iloa, rakkautta ja hellyyttä saan joka päivä näiltä uskollisilta ystäviltäni.
Mistä sinä olet luopunut koirasi/koiriesi vuoksi?
Minä olen luopunut tuon seuraelämän lisäksi mm. vaaleista matoista ja sohvista, mustista vaatteista, korkkareista, itseni säännöllisestä hemmottelusta esim. kosmetologilla ja kampaajalla; koirillani on laadukkaammat shampootkin kuin minulla. ;)) Mutta nuo pienet menetykset ovat tosiaan pieniä sen rinnalla kuinka paljon iloa, rakkautta ja hellyyttä saan joka päivä näiltä uskollisilta ystäviltäni.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ns. koirattomista ystävistä, vaaleista matoista ja matoista yleensäkin, kangastapeteista, vaaleista sohvista, täys pitkistä verhoista. vaatteet pitää aina ostaa sellaisesta materiaalista joka ei kerää koirien karvoja puoleensa. Matkustamisesta yhdessä mieheni kanssa.
Tilalle on sitten tullut ihania koirallisia ystäviä ja tuttuja ympäri suomen ja pohjoismaiden sekä Eurroopasta että Jenkkilästä.
alkavat olla vähissä, varsinkin jos äsköinen toistuu kovinkin useasti. Suuresta intohimostani matkustelusta mun ei onneksi ole tarvinnut luopua, sillä koirillani on paras mahdollinen hoitopaikka vanhempieni hemmotellussa hoidossa.
ja täyspitkät verhotkin jos on uroksia talossa.
Ja että vaatteet pitää valita ei-karvoja-imeviä.
Mutta on sääli jos joutuu luopumaan koirattomista ystävistään.
Minun ei onneksi ole tarvinnut, vaan olen saanut heidät pitää.
Ovat niin ihania, että vaikka eivät koirahulluuttani ymmärräkään aina, tulevat silti käymään ja minä saan käydä heidän luonaan.
Tosin olen malttanut pitää koiramääräni ehdottomassa minimissä (= 2) sen jälkeen kun kaksi muuta koiraa ovat siirtyneet sateenkaarisillalle.
Ja on mulla vaaleat nojatuolit.
...vapaudesta mennä töiden jälkeen shoppailemaan, kun pitää juosta viemään koirat lenkille...
...spontaaneista lomamatkoista kun ei välttämättä saa koirille hoitajaa...
...siisteistä huonekaluista ja muutamasta parista rakkaimpia kenkiä...
- saanut taasen rajattoman määrän rakkautta
-harrastuskaverin
-takuuvarman iloisen vastaanoton, vaikka olisin käynyt vain suihkussa lukitun oven takana
-jonkun joka pakottaa sadekelillä lenkille, ja tultuani sisään olen loistavalla tuulella vaikkakin läpimärkä
- kymmeniä uusia ystäviä harrastuspiireistä
-kaksi paria suuria ruskeita silmiä jotka lohduttavat huonona päivänä eivätkä suutu vaikka vähän kiukuttelenkin
jotta reippaasti plussalle mennään, koiristani en koskaan luovu, ja tuli huomattua että yksi ei riitä..kun ensimmäiseni lopetettiin niin parissa kuukaudessa tuli seuraava tuholainen vaikka yhden vanhan kanssa elämä olisi ollut jo niiiin helppoa.
olen saanut paljon mitä ilman koiria olisin jäänyt paitsi.
No toi oli viesti,johon en voi sanoa muuta kuin siinä ei ollut muuta eroa tulevaan viestiini kuin että se ehti ensin =0)
Ehkä lisättäköön tuohon jälkimmäiseen,että niin paljon,etten edes jaksa kirjoittaa...
En huomannut että oli muitakin, kun sanoin olevani ainoa tyhmä. samoin tuo Molossi. On se hyvä että on muitakin kuin minä.
tärkeästä.
Seuraelämä tms. ei kiinnosta. Koirat on mulle elämisen edellytys.
Mä jouduin passaamaan lomamatkan (jonka isäni olisi kustantanut täysin) koirieni vuoksi. Ensin tuli mieleen kenneli, mutta siellä oli tyly päätös, ettei ne ota kolmea koiraa yhdessä ja pisin aika olisi ollut sellainen 5 päivää ja sehän ei riitä. Kukaan ystävistäni ei olisi voinut ottaa kolmea koiraa hoitoon, ja erottaa näitä en halua! Ja kaikkki muut perheenjäseneni ovat lähdössä matkaan ja millekään dogsitterille en antaisi, kun oon kuullu tosi huonoja juttuja
matot on nyt poissa. ja sitten normaali elämä on vähentynyt. :)
En minäkään keksi mitään sellaista, mistä olisin luopunut koirien vuoksi. Elämä on tietty muuttunut koirien kanssa, niinhän tapahtuu jos uuden harrastuksenkin hankkii. Eli ei matkustella toiselle puolelle maapalloa, vaan mökkeillään omalla mäkillä kotimaassa. Ei ajella pienellä näppärällä kauppakassiautolla, vaan iso farmari vähintään on aina. Ei liikuta prässihousuissa, vaan vedetään ylle farkut aina kun se vaan käy. Imuroidaan huusholli vähän useammin ja vähän tehokkaammaalla imurilla kuin aikaisemmin. Satsataan enemmän ulkoiluvaatteisiin kuin discohiluihin. Eikä jäädä yllättäen kylään yöksi, vaan tullaan aina kiltisti kotiin ajoissa.
Ei vaikuta pahalta nuo muutokset elämässä, eihän?
Olen ilmeisesti ainoa tyhmä joka ei huomaa luopuneensa mistään. Olen koettanut järjestellä asioitani ja elämistä niin että voin asua koirien kanssa. Aina kun joku asia on järjestynyt niin tunnen voittaneeni ja saaneeni jotain en luopuneeni.
.. lomareissuista (aina ei viitsi vaivata vakihoitajaakaan..)
..shoppailusta ja kahviloissa lojumisesta työpäivän jälkeen..
..viikonloppuöllöttelystä sohvalla maaten..
..suuresta määrästä rahaa..(tuo isompi koira syö minut kohta konkurssiin..)
..rauhallisesta saunomisesta (jatkuvasti on koiruus kiipeämässä lauteille ja sitten saunotaan ovi auki ettei haukku tukehdu tai houkutellaan pois saunasta)
..(joutunut luopumaan) isosta kasasta ehjiä vuodevaatteita ja vaatteita, lukuisista viherkasveista, puhelimen latureista..
..leppoisista rupatteluista naapurien kanssa eli naapurisovusta.. (oma vika)
..osittain järkevästä pukeutumisesta (verkkarit ja vanhat lenkkarit ovat sittenkin hyvin usein paras vaihtoehto pukeutumisessa)
..koriste-esineistä ja muusta tavarasta lattian rajassa
..jne..
koska melkein koko ikäni aikana meillä on ollut koira (lukuunottamatta muutama vuosi) niin en oikein osaa sanoa mistä sitä on ollut paitsi.
se huonompi puoli tässä on että matkoille ei voi lähteä ihan miten vaan. kenelle uskaltaa antaa koirat hoitoon? vaikkakin hoitajat löytyvät niin kamala huoli on että kuinhan ne voi?
nyt olen lähdössä viikon matkalle muutaman viikon päästä ja vieläkään en ihan varmasti tiedä kenelle koirat uskallan jättää. mieluiten ottaisin mukaan mutta kun ei se nyt käy.
kesälomaakin suunnitellaan suomeenpäin ja siinäkin pitää koirat ottaa huomioon. mieluiten lähtisin lentämällä sinnepäin mutta en raaski nuita koiria sinne lastipuoleen laittaa niin pitää tulla laivalla. muutaman päivän olemme ajatellut viettää jossakin ? missä? (siis ennenkuin menemme sukulaisille) en tiedä mutta kun koirat on mukana niin takulla valinnat karsiintuvat. sitten ei kyllä ihan joka kylään mennä neljän koiran kanssa.
paremminkin kysymys olisi että mistä joudut luopumaan kun sinulla ei ole koiria????
joka oikeasti joskus tökkii on se,että joutuu itsekkin pihalla olemaan aitojen sisällä ja aina saa hyppiä yli tai kiertää porteille,joskus se on vähän hankalaa varsinkin näin keväisin kun paljon siivotaan pihaa.
sillä en raaski jättää koiraani liian kauaksi aikaa yksin ellei ole pakko (epilepsia/eroahdistus ei hauku eikä tuhoa mutta stressaa)..
ja tuhoa koiruuteni ei oo järin tehnyt paitsi veti tv:n johdosta alas pentuna tai verhot (sillä oli taipumus luutata lattiat verhoilla kun suuttui) tai vetää vessapaperia ympäri kämppää vessan rullasta ja niin joo ovenkahvat kärsi kun se roikkui niistä hampaillaan..ja availi niitä..pieni terhakka terrieri siis tuo minun koiruus)
mutta ripulia on ollut varsinkin pentuna joten maton pesuja kyllä ;)
ja hirvee sähly ja laittaa nenänsä joka paikkaan joten kukkarosta on lähtenyt pienoinen tukku rahaa eläinlääkärille..ja jos minun on pitänyt laittaa raha kampaamoon tms. niin on se sitten mennytkin koiran kuluihin jos niitä ilmaantuu äkillisesti..
rakkaita nuo koirat..ja mitäpä niiden eteen ei tekisi ;)
En oikeastaan mistään. Koirani pääsee hoitoon tuttuun ja muakvaan paikkaan, jos olen menossa lomalle. En ole ikinä tehnyt hätäsiäpäätksiä, että kaikki tekemiste on kyllä harkittuja.
Ehkö hiukan tiettyinä vuodenaikoina olen joutunut tinkimään kodin sisustuksesta. Kuten nyt ei tole mattoja lattialla. Mutta enpä sanois, että olisin joutunut luopumaan mistään...
Tai no yksi ihana mokkatakki meni palasiksi, kun jätin koirani yksin pentuna. Oli repinyt sen palasiksi huulirasvapötkylän takia... Siitä olen joutunut luopumaan. Se kirpas...
oikein ole joutunut luopumaan koirieni vuoksi mistään.Tietty kun ovat pienikokoisia niin eivät paljon sotkekkaan.Ja sohvilla/sängyssä eivät ole saaneet olla koskaan.
Meillä toimii appivanhempien kans koiranhoito vuorotellen kun on matkoja.
koirani ja kissojeni vuoksi matkustelusta. Vietämme vapaa-aikaamme kotosalla pihan ja talon parissa näperrellen.
Toki sisustuksessa jostain erittäin aroista materiaaleista olen joutunut luopumaan ja liian pedanttisesta siisteydestä ;)
Mutta ovat minusta ja miehestäni pieni hinta mukavista karvaisista perheenjäsenistämme.
parisuhteesta. Koiraharrastus on itselleni elämäntapa, josta en luovu.Jos ei käy, niin se on siinä.
Oletko nähnyt sen huonetaulun:
"Jouduin luopumaan miehestäni,koska kissani oli sille allerginen"
karvattomista lattioista ja matoista, kuin myös karvattomista vaatteista ja siitä siitä ja siitä...
Meillä on yleisenä sanontana ollut ruoka- ja kahvipöydässä aina, että karvat saa pistää eri lautaselle...vaan siitä en ole luopunut ;=)).
Olen myöskin luopunut illanvietoista ulkosalla ystävien kanssa, äkkilähdöistä jonnekin reissuun, lomamatkailuista... Koirille kun ei ole hoitopaikkaa ja lähin hoitola 100km päässä.
Ja siitä että pienet kakrut ei meille tule kyläilemään.
Sitten näitä perusjuttuja, karvattomat vaatteet ja ruuat, ruokarauha, siivous ilman häiriöitä, johdot lattialla/kiinni seinässä...
Sisustuksesta ei ole tarvinut kyllä tinkiä. Koirat ei yksinollessakaan koske koriste-esineisiin, verhoihin tms.
joutunut luopumaan monistakin asioista,,enään ei pyöräillä,istuskella terasseilla,vaaleista vaatteista ja matot,,noh,,mutta kuinka paljonkaan tuo koira on minulle antanut,,,