Olen hämmentyneenä lukenut palstan kaikesta vihasta, raivosta ja katkeruudesta sijareita ja sosiaalityöntekijöitä kohtaan ja ajattelin kertoa yhden tositarinan.
Vanhemmilleni sijoitettiin alle kouluikäinen lapsi. Tätä ennen lapsella oli ollut useita sijoituksia lastenkotiin, takaisin kotiin äidin luo ja taas takaisin lastenkotiin ja taas...
Perhesijoituksen ensimmäisinä vuosina lapsen äiti ja äidin sukulaiset syyttivät aika ajoin raivoisasti vanhempiani ja sosiaalityöntekijöitä milloin mistäkin. Äiti vietti railakasta elämää eikä lapsen ja äidin tapaamiset aina onnistuneet, koska välillä äiti katosi kuukausiksi ym. Vanhempani tekivät paljon töitä käsitellessään lapsen kanssa äidin aiheuttamia pettymyksiä ym.
Vuosien saatossa äidin elämä alkoi parantua pikkuhiljaa ja lapsen ja äidin tapaamiset alkoivat sujua säännöllisesti ja niitä oli useammin. Tässä vaiheessa syytökset vanhempiani (ja soskuja) kohtaan loppuivat ja äiti itse myönsi, että sijoitus oli ollut hyvä asia. Pikkuhiljaa lapsen ja äidin tapaamiset oli joka viikonloppu ja kaikki tapaamiset oli onnistuneita. Tätä kesti noin vuoden, kunnes vanhempani kysyivät lapselta, onko hän salaa mielessään ajatellut takaisin muuttoa äidin luo, mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen, koska ei halua pahoittaa sijaisvanhempien mieltä. Lapsi sanoi haluavansa jatkaa asumista vanhempieni luona ja haluavansa jatkaa äidin tapaamisia viikonloppuisin. Tällä tavalla meni seuraavakin vuosi, kunnes lapsi alkoi toivoa äidin luo muuttoa. Asiaa valmisteltiin jonkun aikaa ja, koska muutolle ei ollut mitään estettä, lapsi muutti äitinsä luo. Sijoitus vanhempieni luona kesti n. 10 vuotta.
Tänä päivänä lapsi voi hyvin, asuu edelleen äidillään ja käy silloin tällöin vanhempieni luona kertomassa kuulumisiaan(ihan vapaaehtoisesti). Vanhempani ja minä olemme todella iloisia lapsen ja hänen äitinsä puolesta.
(Tarina on täysin tosi, tarkoituksella kirjoitin ympäripyöreästi, jottei kukaan voi mitenkään tarinasta asianosaisia tunnistaa)
Vanhemmilleni sijoitettiin alle kouluikäinen lapsi. Tätä ennen lapsella oli ollut useita sijoituksia lastenkotiin, takaisin kotiin äidin luo ja taas takaisin lastenkotiin ja taas...
Perhesijoituksen ensimmäisinä vuosina lapsen äiti ja äidin sukulaiset syyttivät aika ajoin raivoisasti vanhempiani ja sosiaalityöntekijöitä milloin mistäkin. Äiti vietti railakasta elämää eikä lapsen ja äidin tapaamiset aina onnistuneet, koska välillä äiti katosi kuukausiksi ym. Vanhempani tekivät paljon töitä käsitellessään lapsen kanssa äidin aiheuttamia pettymyksiä ym.
Vuosien saatossa äidin elämä alkoi parantua pikkuhiljaa ja lapsen ja äidin tapaamiset alkoivat sujua säännöllisesti ja niitä oli useammin. Tässä vaiheessa syytökset vanhempiani (ja soskuja) kohtaan loppuivat ja äiti itse myönsi, että sijoitus oli ollut hyvä asia. Pikkuhiljaa lapsen ja äidin tapaamiset oli joka viikonloppu ja kaikki tapaamiset oli onnistuneita. Tätä kesti noin vuoden, kunnes vanhempani kysyivät lapselta, onko hän salaa mielessään ajatellut takaisin muuttoa äidin luo, mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen, koska ei halua pahoittaa sijaisvanhempien mieltä. Lapsi sanoi haluavansa jatkaa asumista vanhempieni luona ja haluavansa jatkaa äidin tapaamisia viikonloppuisin. Tällä tavalla meni seuraavakin vuosi, kunnes lapsi alkoi toivoa äidin luo muuttoa. Asiaa valmisteltiin jonkun aikaa ja, koska muutolle ei ollut mitään estettä, lapsi muutti äitinsä luo. Sijoitus vanhempieni luona kesti n. 10 vuotta.
Tänä päivänä lapsi voi hyvin, asuu edelleen äidillään ja käy silloin tällöin vanhempieni luona kertomassa kuulumisiaan(ihan vapaaehtoisesti). Vanhempani ja minä olemme todella iloisia lapsen ja hänen äitinsä puolesta.
(Tarina on täysin tosi, tarkoituksella kirjoitin ympäripyöreästi, jottei kukaan voi mitenkään tarinasta asianosaisia tunnistaa)
Vastaukset 15
Vanhimmat
kirjoittaa moni sellainen vanhempi, jonka lapselle on tehty OIKEASTI laiton huostaanotto tai aiheellisenkin yhteydessä toimittu lakia ja ihmisoikeuksia rikkoen.
Kai sinä sen ymmärrät, että kun viranomaisten taholta omaa lasta kohdellaan tosi törkeästi, että vanhemmilla on AIHETTAKIN olla raivona lapsensa puolesta.
Oman lapseni huostaanotto liittyy tuohon aiheeseen, josta Ben Furman kertoo artikkelissaan alempana olevassa ketjussa.
tunnustaa että näin onnellisesti asiat voivat päättyä aikanaan!
Itsekkin tiedän monta "yhtä hyvää" juttua! Asianomaisena ollessani.
Vain haukutaan sijareita syystä tai toisesta, eli syy on aina yleensä sijareissa, vaikka ne vaan "saavat lapset" muuta kautta hoidettavakseen!
Ne ei osaa niitä "kullannuppuja" hoitaa ja ymmärtää kuten vanhemmat "ymmärtivät" ennen huostaanottoa syystä tai toisesta!
saakelisti päähän, että joillakin on todella ollut tai on ihan aiheeton huostaanotto!
Tässä on yksi tapaus, joka
ei tunnustanut koskaan mitään,
koska ei ollut mitään tunnustettavaa.
Mutta viranomaiset tunnustivat aiheettoman huostan! Yritä selvitä sapestasi, että et kuole siihen. Sijareiden kanssa ei onneksi tarvinnut olla koskaan missään tekemisissä, luojan kiitos!
Tarkottaako sun viesti että tänne saa kirjottaa vaan ne joitten lapsi on otettu aiheettomasti huostaan?
tavallisesti koristeltu kommenteilla, "miten täällä kirjoitetaan kuin aiheesta tehtyjä huostaanottoja ei olisikaan". Ja niinhän tuossakin johdantona on, miten "sijareita ja sossuja haukutaan" niin kamalasti.
Jos onnistuneista ja aiheellisista huostaanotoista kirjoitetaan, niin miksi pitää aina mainita, että se tehdään siksi, kun täällä haukutaan viranomaisia?
Totta helkkari haukutaan väärin ja laittomasti toimineita viranomaisia! Onko tätä niin vaikea tajuta?
Ja mitäs haukkumista sellaisessa huostaanotossa on, johon kaikki osapuolet ovat tyytyväisi?
Ja sitten aina tuo, että kun vanhempi ei YMMÄRTÄNYT ENSIN MYÖNTÄÄ huostaanoton syitä...
On mahdoton nähdä SYYTÄ sellaiseen huostaanottoon, johon eivät syytä löytäneet sossutkaan. Ja voin kuvitella, mille tuntuu vanhemmasta, jolle on aiheettoman ilmoituksen lisäksi vielä sossut keksineet aiheettomia syitä, joita vastaan vanhemmat eivät ole pystyneet/osanneet puolustautua. Minun mielestäni heidänkään ei pidä keksityistä syistä myöntää yhden ainoaa! Ketä se muuten auttaisi?
aloitus oli hyvä!
Anteeksi nyt vain, mutta ei ole tarkoituksen mukaista sekään, että täällä vain haukutaan ja tuodaan esille epäkohtia. Se on vaan yksi (paljon pienempi) osa asiaa!
Sitä mieltäkö sitten itse olet, että koko järjestelmä on huono???!?
Mä olen paljonkin eri mieltä, se pelastaa elämiä. Ja antaa mahdollisuuden syyttömälle päästä elämänsyrjästä kiinni.
Mun ystäväni sai sen mahdollisuuden. Olisipa vain saanut sen jo aiemmin, ettei olisi tarvinnut kärsiä niin kauan!
tuntui minustakin kurjalt alukea tuo juttutäällä,. se olisi kuulunut sijaripalstalle jolla heitä ylistetään.Tällä palstalla kirjoittavat biovanhemmat(lue ohjeet, please) joiden lapsi on aiheesta tai aiheetta huostassa. On oikeutettua tuntea katkeruutta silloin kun on joutunut kärsimään vääryyttä. tämä ei poista sitä kiitollisuutta jota onnistuneenhuostan asianosaiset tuntevat. Itse olen pyytänyt hoitopaikkaa intensiivilastenkodissa perhetilanteemme vuoksi, mutta totakai taistelen viranomasten tekemien vääryyksien poitamiseksi lastensuojelusta! Samalla ole kiitolliinen saamastamme avusta, sillä päivähoitopaikkoja ei Espoossa riittänyt, sosku ei päästänyt meitä perheneuvolaan, ongelmat kasaantuivat. siksi kirjoittelen kansaedustjille asista, koska muita keinoja ei ole. Viranomaiset on palkattu puolustamaan toisia viranomaisia asiakkaiden "kohtuuttomilta" hyökkäyksiltä...
osaa.
Perheneuvolaan ei todellakaan ollut meilläkään taannoin mahdollisuutta päästä, tarkoituksena kun oli saada asiantuntijan (?) lausuntoa lapsen saamista traumoista sijoituspaikassaan ja joita tämä kotiin pääsyn jälkeen esiin alkoi nostamaan.
Pompottelua paikasta toiseen, Espoossa on myös ennätysmäärä surkeita päiväkoteja, ainakin mitä henkilökuntaan tulee. Kaikkea EI voi selittää resurssipulalla....
kirjoittelen välillä minäkin. Turha on ainakaan heistä kenenkään sanoa, etteivätkö muka tiedä millaista touhu etenkin täällä päin on.
tampereenkaan päiväkotiakat, syövät ja istuvat, seisovat ja tuijottavat kuin hottentotit, ei ole pula resursseista, on pula halusta tehdä työtä.
"paljon pienempi osa asiaa"? Perustele!
Tilastotiedot kertovat toista! Koska päihde- ja mielenterveysperheistä tehdään alle puolet kaikista huostaanotoista, niin mieti, paljonko on hoidollisia ynnä muita laittomia huostaanottoja!
kieroutunutta asennetta, että vanhemmat ovat aina väärässä huostaanoton tarpeen arvioinnissa.
Ymmärrätkö sivullinen, millaista systeemiä sinä kirjoituksillasi puolustat? Puolustat mm. sitä toisten lääkäreidenkin mielestä väärin toimivaa psykiatrikuntaa, jotka kieltävät neurologisten oireyhtymien lapsilta asianmukaisen hoidon. Miksi teet näin?
Kyllä jokainen järkevä aikuinen tietää, että päihde- ja kaikki mielenterveysongelmaiset vanhemmat eivät näe syytä itsessään ennen kuin ovat 'toipuneet' niin paljon, että pystyvät näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Ei sitä näkökantaa tarvitse puolustaa ollenkaan!
Mutta sinä ruokit nimenomaan tuota, että KAIKKI VANHEMMAT ovat aina väärässä arvioidessaan tätä tilannetta. On se nyt kumma, kun suurin osa lääkärikunnastakin on sitä mieltä, että vanhemmat ovat OIKEASSA! Mitä sinä voitat tuollaisilla kirjoituksillasi?
Tajuatko, mitä aiheutat tuolla asenteella väärin kohdelluille lapsille? Ilmeisesti et. Olisi parempi pitää suunsa kiinni siinä tapauksessa.
Ei ollut tarkoitus loukata ketään, nostaa ketään osapuolista paremmaksi kuin toista. En ottanut enkä ota kantaa kenenkään muun asioihin. Itse ajattelen tästä yhdestä kokemuksesta, kuinka pitkä, raskas ja kipeä elämänvaihe oli monelle osapuolelle mm. lapselle ja äidille, minulle ja vanhemmilleni ja äidin sukulaisille. Lopputulos oli kaunis ja onnellinen, ja toivon tämän yhden esimerkin tuovan edes jollekin toivoa ja lohtua.
Mulla lapsi on ollut sijoituksessa jo useamman vuoden. Nyt viritellään keskusteluja lapsen palaamisesta kotiin. Lapsi itse ilmoitti minulle, että kyllä hän haluaa edelleen silloin tällöin käydä sijaisperheessä.
Minusta tämä oli todella positiivinen asenne häneltä. Hän ei kanna vihaa tai katkeruutta sijaisperhettä kohtaan. Enkä minäkään. Olen päin vastoin iloinen lapseni puolesta, että hänellä on näin lämpimät suhteet sijasvanhempiin.
lapsi pyyteli kaiken aikaa että äitiä ei ajettaisi pois, ja olisi halunnut että olisin voinut asua hänen kanssaan lastenkodissa... älkää naurako ei lapsi vboi tietää että lastenkodin esimiesten mielestä äidit ovat pahimpia roistoja mitä maa päällään kantaaa... Nyt hän sanoi että tulee ikävä kun muutti pois lastenkodista(joka tosin siirtyi vain viereiseen rakennukseen samalla tontilla.)