Eli oon nyt 16 vuotta ja mut on raiskattu 2 kuukautta sitten. Kerroin yhdelle mun kaverille, mut se vaan sano et hyi yök, eikä sitä kiinnostanu yhtään, vaik oon aina ollu sen tukena.
Mul ei muutenkaan mee hyvin ja sen takii käynki mm. terapias. Mä en kuitenkaan oo pystyny ja uskaltanu puhuu mun terapeutille tästä asiasta ku mua jotenki hävettää ja on kauheen huono-olo melkein päivittäin.
Ei täs muuten mitää, mut se mikä tekee täst asiast sietämättömän,on se et sen raiskaajan veli on mun kaa samas lukios ja useimmil samoil kursseil. Sit ku ne näyttää viel niin samoilta ja sen veliki on sieltä ei mukavimmasta päästä, niin mua ällöttää aina välil mennä kouluun ja etenki niille tunneille jois seki on. Ykski päivä en pystyny menee kouluun ollenkaan ku mul oli niin huono-olo henkisesti ja on ihan hirveetä ku joutuu kestää päivittäin sitä sen veljee ja muistuu samal se ikävä juttu.
Ja sit ku sitä mun "hyvää ystävää" ei vois ees vähempää kiinnostaa ku sil on niit sen omii ongelmii (tyyliin:muistinkohan tehdä matikan läksyt),nii se tekee täst asiast viel entist raskaampaa kestää ku joutuu olee yksin.
Mut mä mietin,et kannattaisko mun kertoo mun terapeutille et mut on raiskattu mut ei sen enempää,koska en pystyis? Ja eikai se vois kertoo kenellekään siitä,ku silhän pitäis olla vaitiolovelvollisuus? Miten pääsisin täst huonost olost eroon ja pystyisin käymään koulussa, ilman et mulle tulee se raiskaus mieleen vaik näkisinki sen veljee joka päivä koulus?
Mul ei muutenkaan mee hyvin ja sen takii käynki mm. terapias. Mä en kuitenkaan oo pystyny ja uskaltanu puhuu mun terapeutille tästä asiasta ku mua jotenki hävettää ja on kauheen huono-olo melkein päivittäin.
Ei täs muuten mitää, mut se mikä tekee täst asiast sietämättömän,on se et sen raiskaajan veli on mun kaa samas lukios ja useimmil samoil kursseil. Sit ku ne näyttää viel niin samoilta ja sen veliki on sieltä ei mukavimmasta päästä, niin mua ällöttää aina välil mennä kouluun ja etenki niille tunneille jois seki on. Ykski päivä en pystyny menee kouluun ollenkaan ku mul oli niin huono-olo henkisesti ja on ihan hirveetä ku joutuu kestää päivittäin sitä sen veljee ja muistuu samal se ikävä juttu.
Ja sit ku sitä mun "hyvää ystävää" ei vois ees vähempää kiinnostaa ku sil on niit sen omii ongelmii (tyyliin:muistinkohan tehdä matikan läksyt),nii se tekee täst asiast viel entist raskaampaa kestää ku joutuu olee yksin.
Mut mä mietin,et kannattaisko mun kertoo mun terapeutille et mut on raiskattu mut ei sen enempää,koska en pystyis? Ja eikai se vois kertoo kenellekään siitä,ku silhän pitäis olla vaitiolovelvollisuus? Miten pääsisin täst huonost olost eroon ja pystyisin käymään koulussa, ilman et mulle tulee se raiskaus mieleen vaik näkisinki sen veljee joka päivä koulus?
Vastaukset 16
Vanhimmat
tottakai kerrot terapeutilles mitä on tapahtunut. hän ammatti ihmisenä osaa auttaa sinua eteenpäin.
Jos et ole tehnyt poliisille rikosilmoitusta sun TÄYTYY tehdä semmoinen, etenkin kun raiskauksesta on kulunut vasta 2 kk. Sun täytyy saada se nilkki telkien taakse, se voi uusia tekonsa ja sun paraneminen ei välttämättä ala koskaan ellet hoida asiaa loppuun.
Itse kävin terapiassa koulukiusaamisen takia ja siksi, että mulla on eräs vaikealaatuinen sairaus, sen verran voin sanoa, että terapeutti kyllä kuuntelee ja sille todellakin kannattaa kertoa kaikki. Niillä on vaitiolovelvollisuus eivätkä he saa missään tilanteessa kertoa asioita eteenpäin.
Koska olet alle 18 vuotias pääset todennäköisesti ilmaiseksi terapiaan. Kysy ensiksi vaikka koulun terkkarilta tai mene paikalliseen terveyskeskukseen ja sano että tarvitset psykologin apua.
Ei tuossa ole mitään hävettävää. Pakko siitä on jollekkin puhua ja tietenkin mieluiten poliisille.
Nimenomaan sen takii mä en haluu kertoo mun terapeutille,ku pelkään et se kertois poliisille. En tiedä itsekään kunnolla,et miks en haluu et tää menee poliisin tietoon. Siis no ensinnäkään en kestäis jos mun huoltajat sais tietää et en oo enää neitsyt ja se koko ajatuski oksettaa niin paljon,et haluun vaan päästä täst inhottavast tunteest eroon...
Ei kaikki terapeutitkaan välitä paskaakaan mitä on tapahtunut. Haluavat vaan päästä helpolla ja rahaa tulee. Jos se sun terapeuttis ei auta ja lähde kanssasi suoraan poliisilaitokselle tekemään ilmiantoa niin vaihda terapeuttia ja ota yhteys Tukinaiseen sieltä saa lainopillistakin apua. Jätkä on saatava vastuuseen teostaan ja heti eikä huomenna.
mennä, tai ensi viikkoonkin. Mielestäni tuon tytön pitäisi lohduttautua ajatuksella ettei häntä joukkoraiskattu. Tai ettei asunut serbiassa ja joutunut sotilaiden seksiorjaksi pariksi vuodeksi.
Fantasioit ihanasti tuon sepustuksen, senkin valehtelelija. Taitaa tehdä mieli muutakin kuin vain tarinoida?
Emmä oo mikään valehtelija! Vittu haista paska saatanan idiootti ku et osaa mitä muut ku pilailla vakavist asioist. No ei se mitää, olihan mul jo valmiiks huono-olo. Että jotkut sit osaa olla ilkeitä.
Tuollaisia idiootteja on olemassa. Todennäköisesti se saa tyydytystä raiskausfantasioistaan tai ehkäpä on jo toteuttanut. Jokatapauksessa se saa nautintoa toisen alentamisesta ja henkisestä väkivallasta, ja siksi sen oli kommentoitava noin. Paskiainen mikä paskiainen. Harmi vaan kun niiden turpaa ei saa lopullisesti tukittua tai edes niiden sormia pilkottua jotta eivät tänne kirjoittelis. Mut toisaalta, kun ovat koneen ääressä, niin eivät ainakaan ole pahojaan maailmalla tekemässä.
Mutta mene ja kerro terapeutillesi. Töksäytä vaikka asia julki ja sano sitten ettet ole vielä valmis puhumaan tai että tarvitset lisää aikaa. Tai jos et saa sanottua, niin kirjoita kirje missä kerrot mitä tapahtui, ja anna se kirje terapeutillesi kun menet seuraavan kerran häntä tapaamaan. Se on helpompaa niin. Sun on pakko kertoa tavalla tai toisella, jotta pääset käsittelemään asiaa päässäsi. Vain sillä tavalla olosi helpottuu.
...sama nimimerkki on puhunu paskaa muista aikaa tiuhaan...tapa ittes vitun kusipää, jos joku tässä tarinoit ni se oot kyllä sinä!
Ihan sääliks käy reppanaa ku tarttee vakavasta asiasta ruveta vittuilee...Otan osaa sun läheisten puolesta jotka joutuu kestämää sua...voi voi...vai onkohan sulla edes ystävii...enpä usko...runkkaat varmaa joka ilta itses uneen...sääliks käy.Hijo de puta!
Älä pelkää vanhempiasi ettet ole enää neitsyt. Eihän se ole sinun vikasi- toinen vei sinulta sen minkä olisit itse vapaaehtoisesti halunnut lahjoittaa sille joka olisi osannut antaa sille ja sinulle oikean arvon. Voi poikia ja miehiä jotka tuollasta tekevät eivät ymmärrä mitä typeryksiä ovat. Ovat vissiin menettäneet itse oman poikuutensa ja ihmisarvonsa himossaan sellaiselle josta on jäänyt huono maku ja sen kostavat viattomille. Toivottavasti kärsivät elämässään ainakin yhtä paljon kun sinä
Neitsyyden saa vietyä tytön valitsemana vain komea mies. Komeat miehet ovatkin saaneet elämänsä aikana useita neitsyitä korkata. Rumat kelpaavat kun tyttö tajuaa, että raha on tärkeämpää kuin miehen komeus ja ruma mies saa sitten jämät koskapa komea mies on kuin kaunis nainen, tyytymätön nopeasti kumppaninsa alempaan ulkonäköön.
Jossain määrin ymmärrän raiskaajan syytä raiskata. Kukapa ei haluaisi kokea kerran elämässään miltä neitsyen korkkaus tuntuu ja miten erikoisen kireää ja laadukasta se reikä on juuri korkatulla. Neitsyttä voi ruma yrittää lahjoa ostamalla lahjoja ja juottaa humalaan.
..poliisille? Tee rikosilmoitus raiskaajasta. Se on sinun velvollisuutesi muita naisia kohtaan - muuten tämä sama heppu tekee saman jollekin toiselle tytölle.
Sinuna kertoisin terapeutille raiskauksesta en edes kestä kun jotain raiskataan se on hirveää en edes tajua miksi pitää raiskata kerro terapeutille se osaa auttaa :(
elämä on ainutlaatuinen!Myös sinä kuulut niihin.Älä välitä kaiken laatuisista solvaavista kirjoituksista:ole niitten yläpuolella!Mene ja kerro viranomaisille,näytä että uskallat.Sinä et ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan ja vain sinä voit vaikuttaa elämääsi.Raiskaajat ovat rangaistuksensa ansainneet!
Mut on myös raiskattu ja kaverit vaan kaikkos ympäriltä kun kerroin, ei se todellakaan ollut helppoa. Kerroin lopulta kumminkin porukoille ja siitä tuli ihan poliisi asia ja se äijä kyllä sai rangaistuksen siitä. Porukat roudas mut vielä terapiaan ja oli siitä hyötyäkin. Ehdottaisin sulle samaa :) siitä on nyt vähän yli vuosi ja oon jo aikalailla toipunut.. kyllä se asia aina välillä vieläkin kummittelee.. ja kaikke se paska palaa mieleen.. :( Kaverit tajus vasta jälkeen päin et miten kamalaa ja vaikeeta se kaikki oli mulle sillon.. :/