Olen nähnyt, mitä huono kohtelu sijoituksen aikana saa lapsessa aikaiseksi. Lisäksi yhteiskunta jättää traumatisoituneen, kaltoinkohdellun lapsen tukemisen ja hoidon huonoksi huostaanottovanhemmaksi leimatun äidin tehtäväksi, mitään apua lapsen auttamiseen ei tarjottu pyynnöistä huolimatta.
Oli kamalaa nähdä, miten lapsi ensimmäisen kerran elämässään pelkäsi aikuisia ihmisiä, paitsi tietysti heitä, jotka tunsi hyvin aikaisemmasta elämästään jo ennen laitonta huostaanottoa. Valvottiin öitä painajaisten takia, jotka kaikki koskivat sijoituspaikkaa, lapsi ei uskaltanut yksin liikkua missään, ettei häntä vain haeta takaisin kauheaa sijoitukseen.
Hän oli pelkojensa takia ja tuoreina mielessä olevista muistoista niin ahdistunut, että lähellä olon ja lohduttamisen tarpeesta ei tuntunut loppua tulevan ym. ikävää vaikka kuinka paljon, josta ei nyt tässä enempää.
Onko vastaavasta tilanteesta kokemuksia? Oletteko saaneet lapselle apua kamalasta sijoituksesta toipumiseen?
Kauanko lapsen toipuminen takaisin normaaliin elämään kestää? Vai voiko hän täysin toipua ikinä?
Oli kamalaa nähdä, miten lapsi ensimmäisen kerran elämässään pelkäsi aikuisia ihmisiä, paitsi tietysti heitä, jotka tunsi hyvin aikaisemmasta elämästään jo ennen laitonta huostaanottoa. Valvottiin öitä painajaisten takia, jotka kaikki koskivat sijoituspaikkaa, lapsi ei uskaltanut yksin liikkua missään, ettei häntä vain haeta takaisin kauheaa sijoitukseen.
Hän oli pelkojensa takia ja tuoreina mielessä olevista muistoista niin ahdistunut, että lähellä olon ja lohduttamisen tarpeesta ei tuntunut loppua tulevan ym. ikävää vaikka kuinka paljon, josta ei nyt tässä enempää.
Onko vastaavasta tilanteesta kokemuksia? Oletteko saaneet lapselle apua kamalasta sijoituksesta toipumiseen?
Kauanko lapsen toipuminen takaisin normaaliin elämään kestää? Vai voiko hän täysin toipua ikinä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
takaisin.Minulla lapsi oli sopimattomassa sijaisperheessä monta vuotta,ennenkuin sosku myönsi asian,mutta lapsi siirrettiin vain seuraavaan sijaisperheeseen.
Järkyttää lukea sellaisesta, että vanhemmat tekevät useita valituksia huonosta sijoituspaikasta ja vasta joskus vuosien jälkeen lääninhallitus sulkee paikan, mutta lapsille aiheutuneista traumoista ei kukaan välitä senttiäkään.
Traumaterapia sijoituspaikan järkytyksistä toipuville lapsille puuttuu Suomesta ihan täysin.
Huostaanottoja kyllä tehdään laittomastikin ja erittäin puutteellisin syin, mutta sijoituspaikkojen valvonta puuttuu täysin. Ja on käsittämätöntä, miten vaikea sossuja on saada liikkeelle tarkastuksia tekemään. Tietysti osa syy on heidän henkilöstöpulansa, mutta on silkkaa järjettömyyttä, että resurssit riittävät huostaan ottamiseen ja enempään ei.
Näissä asioissa on nimenomaan lapsi sivuseikka, viranomaisten pätemisen tarve ja tumpulointi vievät voiton kaikesta.
että kyseessä on heidän paras hoitopaikkansa! Tiedän että puhut samasta paikasta koska olet aiemminkin siitä kirljotelllut , lapseni on edelleen siellä mutta on aika paljon toipunut, ensimmäinen puoli vuotta oli pahin.Nyt kun kaksi vuotta on mennyt ei enä pelkää ihmisiä vaikk aon siellä edelleen... aika jännä jutt vai mitä? meikän välit on parantuneet entiseestään vaikka mulle tilataan sinne vartijat paikalle tapaamisiin, kun olen tehnyt pari valitusta liikaa! älkää silti luovuttako äidit, lasta ei jätetä!.
pelännyt aikuista ihmistä, mutta sen paikan omahoitajaa pelkäsi, ihan hysteerisesti. Muita hoitajia ei varsinaisesti pelännyt, mutta ei luottanut keneenkään siinä talossa. Ainoastaan paria naishoitajaa kutsui 'kilteiksi' ja olisi halunnut vaihtaa omahoitajaa, mutta eihän lapsen toiveilla ole mitään merkitystä.
On vain niin järkyttävää, että huostaanottoja kyllä tehdään, vaikka ei olisi aihettakaan, mutta jos jatko"hoito"paikka osoittautuu oikein harvinaisen huonoksi valinnaksi, niin lasta ei auteta mitenkään selviämään kauhukokemuksistaan.
Periaate on pelastaa lapsi hirveiltä vanhemmilta, vaikka näissä ei mitään vikaa olisikaan. Vaikka "hoito" keskeytyy, lääkärit kääntävät selkänsä, kukaan ei halua todeta, miten traumaattinen kokemus lapselle huostaanotto oli.
minulla oli sama tilanne minä huono äiti olin lapseni sijoituspaikkana vuoden ennen kuin huosta purettiin.meillä lapselle varmasti jäänyt pahimmat traumat huostaanotosta ja sijoituksesta mikä epäonnistui..lapseni oli reilun vuoden sijaisperheessä kunnes pääsi kotiin.meille on hoettu että lapsen täytyy päästä purkamaan lapsuuden traumoja ja kun lapselta kysyy mikä hänen elämässään on ollut kauheinta tai pahaa niin tulee kuin tykinsuusta huostaanotto ja sijoitus.huonon sijoituksen jälkeen sijariperhe ei ole muuta kuin kääntänyt selkänsä ei ole suostunut edes yhteiseen palaveriin ja ymmärrän kyllä sen verran huonosti lastani siellä kohtelivat kai pieni pelko pepussa että ei ole asia vielä meidän puolelta loppuunkäsitelty ja voi näin ollakkin.meillä purku niin uusi asia mutta oman lapseni kohdalla olen ajatellut että lapsi saa rauhassa asettua kotiin ja olla irti kaikista viranomaisista hetken aikaa.uskon vakaasti että jos jotain traumoja on ja niistä oireilee niin ne pystyn vanhempana tunnistamaan.sossuilla on jälkihuoltovelvollisuus jossa on pykälä jotta heidän täytyy korvata mahdolliset terapiat yms.etsippä purkupäätös käsiisi ja lue sieltä ja jos apua ei tule jos lapsi sitä tarvitsee niin käänny paikkakuntasi sosiaaliasiahenkilön puoleen ja pyydä häneltä apua.lapsellasi on oikeus hoitoon ja jos ei sossut ota kantaa pyydä kirjallisena siihen heidän on vastattava kirjallisena takaisin ja silloin jos ei tule apua se on vakava virkavirhe.ei ole helppoja asioita mutta koitahan saada apua jos sitä tarvitsee ja tsemppiä!
Ja nykylakihan ei siitä paljon pulise, jälkihuolto on paljon tarkemmin määritelty vasta uudessa laissa.
Silti minua ihmetytti kun tästä korvausasiasta juttelin sossun kanssa, niin hän painotti jälkihuollon olemassa oloa ja kertoi asiat juuri uuden, nyt ensi vuoden alusta voimaan tulevan lain mukaan! Mutta jälkihuoltoon sisältyvästä tällaisesta korvausvelvollisuudesta hän ei tietysti maininnut mitään. Nyt kun asiaa ajattelen, niin niinhän se tulee ollakin. Sossu kyllä osaa pantata kaikkia tietoja viimeiseen asti!
Kyllä taas naapuripalstalla oli joku ämmä selittämässä omia ja juorukerhoissa kuulemiaan valheita suurina totuuksina yleensä huostaanotoista. Ja ihan vain sen takia, kun raha on alkanut kiinnostaa ja sijariksi ryhtyminen. Siitä se huonon sijarin ura urkenee kun valmiiksi on alaa haistelemassa niin ennakkoluuloisilla asenteilla kuin olla voi.
Käsittämätöntä, että ihmisten silmät eivät aukene jo pelkästään sille, miten huono kuntoisina lapset sijoituksesta kotiutetaan!
Luulisi, että teidänkin tapauksessanne sossut ovat tietoisia paikan huonoudesta. Mutta ovatko puuttuneet tollojen elämään? Olisi tosi kiva kuulla, jos edes jollakin tavalla.
olen pyytänyt palaveria sijareiden kanssa ,mutta eivät ole suostuneet ja sossut ovat muka ihmeissään!!!edelleen sama sijari saa ottaa esim.tukilapsia.annan nyt oman perheeni ja ennen kaikkea lapseni toipua huonosta sijoituksesta joka päättyi todella tramaattisesti mutta myöhemmin rakkaat ystävät myöhemmin aijon tuoda asian julkisuuteen se on varma.nyt toivutaan ja sitten asiaa aletaan tutkimaan ja jos meidän tapaus pelastaa yhdenkin lapsen huonolta sijoitukselta niin tämä kaikki p....on kannattanut!
oikeusturva täysin. Lastensuojelu saa viranomaisoikeudella jyrätä yksityishenkilön miten tahansa ja lastensuojelujärjestötkin puolustavat vain huostaanotettujen lasten oikeuksia, eivätkä todellista käytännön oloihin puuttumista tee nekään. Siis monesti huostaanotto tehdään, vaikka se todellisuudessa olisi miten laiton tahansa.
Mutta annas olla, jos käykin niin harvinainen tapaus, että sijoituspaikka on niin törkeä, että jopa sossut tajuavat sen ja purkavat huostaanoton! Traumatisoitunutta ja sijoituksessa kaltoinkohtellutta lasta ei oteta edes lapsen laitokseen lähettäneiden lääkäreiden vastaanotolle sen jälkeen, ettei vain vahingossakaan täytyisi todeta, mitä viranomaistoimet ovat lapselle aiheuttaneet!!!!!
Näin meille kävi, tämän pystyy todistamaan jopa sossu. Jos huostaanoton valmisteluvaiheessa sain huomata ls-järjestöjen asenteen kun hädissäni soittelin niillekin. Aivan selvästi langan päässä oletettiin olevan äidin, joka EI TAJUA OMIA VIRHEITÄÄN, miten on lastaan laiminlyönyt. Näin silti, vaikka ei sossu, eivätkä huostaanottoa suositelleet lääkäritkään syyttäneet minua lapsen huonosta hoidosta tai puutteellisesta kasvatuksesta.
Huostaanotto kyllä tehdään, oli tilanne mikä tahansa, kun se vain on päätetty tehdä. Mutta sijoituksessa pahoinpidellyn lapsen auttaminen jää pelkästään huonon huostaanottoäidin vastuulle. Kaikki muut kääntävät selkänsä, lääkäritkin.
lapsesi on nyt kotona. se on pääasia. Oma lapseni on siellä vieläkin. Aikani kuluu valitusetn ka kanteeluiden tekemiseen, olöinhan kotiäiti ennen huostaanottoa enkä ole työhön mennyt edelleenkään ja miksi menisin, siitähän tulilsi vielälaskukin lapsen"hoidosta".Antaa veronmaksajien maksaa, sitähän he huutavat että lisää huostaanottoja, vanhuksetkin, sillooin heidän eläkkeet pienenee, mutta ei se mitään kunhan saadaan lisää huostaanottoja? hullu suomi.rangaistus tuee sano mun sanoneen.viranomaileille ja päätäjille kun eivät jo järjestä apua lapsille vaikka laki määrää. huostaanottoja huostaanottoja kuka hoitaa halvimmalla huostaanottoja huostaanottoja
saa, ennen kuin lapsille saataisiin edes jotain oikeusturvaa näissä asioissa. Eihän kyse ole pelkästään minun lapsestani, vaan sadoista muista jo pelkästään hoidollisten huostaanottojen kohdalla. Saatika kaikki muu mielivalta ja laittomuus, joka koskee KAIKKIA huostaanottoja.
Ennen kuin vaakkujat ennättävät, on todettava, että totta kai on myös tapauksia, jonka lopputulokseen kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, mutta ne tuntuvat olevan vähemmistönä kaiken mielivallan rinnalla.
vallalla viime vuodet.
Ykkösdokumentin juttu 70-luvun lapsikaupasta oli melkoinen yllätys. Nimittäin siinä mielessä, että noin hämärää lastensuojeluun liittyvää asiaa edes otettiin käsittelyyn. Mutta otettiin varmaan sen takia, että siinä huomio helposti kohdistui arvosteluna vain äiteihin, jotka antoivat lapsen myytäväksi (vaikka silloisen miehensä pakottamana), koko muu viranomaisten välinpitämätön asenne lapsia kohtaan jäi ikään kuin sivuseikaksi.
Samaan välinpitämättömyyteen syyllistyy tänä päivänä joka ikinen, joka peittelee lasten rikollista kohtelua viranomaisten taholta nykyisen lasten"suojelun" nimissä. Valheellista tietoa levittävät lastensuojelujärjestöt, sosiaalitoimi, media ja yksityishenkilöt, jotka yleensä saavat elantonsa lastensuojelun yritystoiminnasta.
sijoitusoloissa eläneille ei ole paljon toivoa toipumisesta. Syrjäytyminen on lähes varmaa, joten kyllä kalliiksi tulee yhteiskunnallekin.
Ensin tolkuttoman suuret sijoituskustannukset ja sitten vielä syrjäytyneen aikuisen kustannukset.
Oikeuden toteutuminen huostaanotoissa olisi yhteiskunnankin etu, ei pelkästään lasten ja vanhempien. Ja lisäksi se, että sijoituspaikkojen valvonta olisi riittävää - säästyisi miljoonia veroeuroja ja saataisiin yhteiskuntaan veronmaksukykyisiä kansalaisia myös sijoitusten kautta.
ennenkuin myönsivät sijoitus perheen huonoksi.Puhutaan lapsen parhaasta.Tuoko sitä on,ettei lapsi koskaan halua nähdä sijaisäitiä.Irvikuva koko touhusta.
totisesti ole ainoa laatuaan tässä maassa.
Se on ihmisoikeusrikoslasta kohtaan, pahimmillaan heitteillejättö viranomaisen taholta. Mutta mites heitä nyt saisi syytteeseen mistään!
tahansa tulos on plus miinus nolla.
minkä helvetin takia eivät tee tikkua ristiin aiheettomia huostaanottoja vastaan, koska se olisi melkoinen säästö yhteiskunnalle?!?!?!
Tai sen puolesta, että lasten sijoitusoloja valvottaisiin kunnolla?
Jokaisen syrjäytyneen kustannukset yhteiskunnalle vielä tulevina vuosina ovat mittavat. Maailmanpankin laskelmissa oli puoli miljoonaa euroa laskua jo ennen 21-ikävuotta.
Ammattitaitoiset ja hyviksi todetut sijaishoitajat tulisivat ajanmittaan yhteiskunnallekin halvemmiksi. Mutta Suomessahan on jo vuosia menty lasten asioissa aina siitä missä aita on matalin.