oo enää mitään tunteita sua kohtaan. Tajusin, etten tosiaan vois tuntea mitään sellaista kohtaan, joka ei kunnioita mua pätkääkään. En muistele sua missään nimessä hyvällä. Jos pystyisin niin haluaisin vain langettaa sun päähän jonku kirouksen siitä kärsimyksestä mitä oot tietämättäsikin mun niskaan kaatanut. Olet itserakas laumasielu ja jos olet sääliä mua kohtaan tuntenut niin suuntaa se itseesi ja siihen tasapainottomuuteesi mikä on näkynyt sun käsittämättömän vaihtelevassa käytöksessä mua kohtaan. En yhtään ihmettelisi jos nauraisit lukiessasi tätä, olethan ennenkin mulle päin naamaa nauranut. Mutta ei se mua haittaa, oon ollu ainakin oikeassa susta.
Hei P
mulla ei
71144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
katkeruudella elämässä selviä.
Jos joku potkii sua päähän,eli satuttaa,jatka eteenpäin,äläkä jää tuhlaamaan elämääsi kaiken negatiivisen vatkaamiseen.
Tuo sua satuttanut ihminen ei ole sun ajatuksien arvoinen,jatka eteenpäin hymyssä suin.Se on paras "kosto" pahallekkin.
Jos kiroat ihmisen, kannat kaunaa sitä poloista kiroamaasi kohtaan. Kauna ei paranna oloasi: se ainoastaan syövyttää sinua sisältäpäin. Niin kauan, että lopulta sokeudut todellisuudelle.
Kunnioitus on ominaisuus, joka ansaitaan. Sun ei tarvitse kunnioittaa ihmistä, joka sulle päin naamaa nauraa, mutta naurajankin naamarin taakse voit joskus yrittää katsoa. Olisiko siellä kuitenkin surua? Sun tekojesi vuoksi?
En naura sulle. On häviävän pieni mahdollisuus, että olisit eräs tuntemani ihminen. Jos kuitenkin olisit, en nauraisi sulle siltikään. Enkä suunnittelisi kostotoimia. Miksi? Siksi, että minä tykkäsin susta. Paljon.
Viha ei kanna.
Viha ei tosiaan kanna. On typerää olla katkera ja kuvitella omiaan, jos ei ole suonut aikaa aiheesta keskustelulle. Kaikki selviää puhumalla, mutta se taas vaatii tapaamista.
Minä en myöskään naura kenellekään. Ihmettelen monia. ja voi olla että haikailen sellaisen perään, jota en ikinä tule saavuttamaan (sinä?).
Minää olen sitten vanhanaikainen ja arvostan käytöstapoja ja käyttäytymissääntöjä. Että jos olet mies, niin tee nyt herran jestas se yhteyden otto! Odotan.
oli tarkoitettu, miehelle vai naiselle, olis hauska tietää.
minua, niin en kyllä ymmärtäisi taas yhtään mitään. Mutta huuli pyöreänä tässä on saanut olla
monta kertaa, ettei siinä mitään uutta ole. Ihmettelen kyllä mistä kenkä nyt puristaisi ja miksi?
Tekstisi olisi voinut olla kuin omani, sillä erotuksella vaan että mulla ei ollut alunperinkään mitään romanttisia tunteita tähän P.hen nähden. Se oli "pelkkä" ystävä ja arvostin sitä todella. Valitettavasti tuo kettu pettyi tähän minun tunnetasooni ja hänen käyttäytymisensä muuttui kavalaksi minua kohtaan. Miksikö? Kun keski-ikäinen ukkomies ei saakaan vastakaikua. Ehkä häntä hävettää itseäänkin, hyvä niin mutta se ei riitä mulle.
Tällaisessa tilanteessa odotan todella tilannetta, että pääsen kostamaan hänelle. Mies ei voi arvioida naisen koston aikaa, paikkaa tai määrää. Ehkei tänään tai huomenna mutta joskus...
pitäisiköhän kesän jälkeen kilauttaa hänen vaimolleen...? ;-) Siitähän olis hyvä aloittaa...!
Älkää nyt viitsikö hautoa kostoa ja menneitä.
Myös minulle eräs P(mies) oli tosi ilkeä.
Mutta minä olen antanut anteeksi ja haluan
muistaa vain sen hyvän ajan mitä meillä oli.
Miksi muistelisin pahalla ja sitä pahaamieltä
minkä hän aiheutti.
Ei hänkään ajattele.