Arvoisan ystäväni Elin@n kirjoituksesta kumpusi ajatuksia sättirakastumisesta.
Olen havainnut kuluneen 3 vuoden sättiaikanani että rakastumisia sätissä tapahtuu huomattavan paljon ja helposti.
Lukuisat ovat ne kerrat milloin olen kuunnellut tai lukenut tarinoita ihmisiltä jotka ovat langenneet tähän kuoppaan ja surreet illuusion murenemista myöhemmin.
Yksi yhteinen nimittäjä näkyisi olevan se että sättirakastuminen on erityisesti naisten heikkous. Miksi ? Uskoakseni siksi että ne paljon puhutut romantiikka ja kipinä omasta avio-, tai parisuhde-elämästä ovat kadonneet ja sätti koetaan hauskaksi paikaksi paikata puuttuvia koloja (heh). Vaan mitäs sitten tapahtuu kun digitaaliset lemmenviestit eivät enää tyydytäkkään ?
Seuraa ujoa lähestymistä fyysisempään suuntaan ja pian halutaan jo tavatakin. Ongelman muodostaa yllättäen ihmisen oma mielikuvitus joka on jo ehtinyt luoda vastapelurista satumaan prinssin ja unelmien miehen, jota vaan voi ihmetellä että miten kummassa tuollainen uros voikaan liikkua vielä vapaana. Seuraa kohtaaminen...
Ei hemmetti, eihän se vastaakaan yhtään sitä kuvaa minkä omat pienet aivonystyrät ovat jo kerenneet piirtää mielikuviin. Se valokuvakin pahus tais olla 8 vuoden takaa ja heti näkee ettei se omavaraisuus ollutkaan ihan sitä luokkaa kuin turvallisuudenhakuinen primadonna olisi toivonut (tai ainakin se piilottaa sen taitavasti).
Noh, kun nyt kuitenkin on tänne asti tultu ja oikeen laitettu luomeen lilaa ja uus kukkamekko niin pelataan nyt tää erä loppuun saakka. Antaudutaan luvattoman helposti ja mennään tekemään se mikä jo kymmenessä käskyssä kiellettiin aikojemme alussa. Ne onnettomat jotka eivät narahda kotona teostaan ovat sikäli onnellisessa asemassa että voivat palata takaisin hellan ääreen tutun ja turvallisen aviomiehen huomaan, mutta entäs ne jotka ovat jo kertaalleen hylätyiksi tulleet tai hylänneet entisen ?
Seuraa katkeroitumista ja vihanpurkauksia, oman poltetun itsetunnon keräämistä tuhkasta sekä kyynisyyttä kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan.
Mikä ihme saa ihmiset vuosi toisensa jälkeen uskomaan että sätistä löytyy se jokin mikä ei koskaan kävellyt vastaan kirkonkylän raitilla ? Epätoivo vai sinisilmäisyys, tuskainen yksinäisyys, vai se mitä itse eniten epäilen: Mahdollisuus piilottaa toiselta se todellinen minä ennen kohtaamista. Mahdollisuus saada toinen ihastumaan johonkin mitä ei ole mutta mikä luotiin räätälintyönä vastapelurin saamiseksi koukkuun.
Vai rohkaiseeko tieto siitä että sättihäitä vietetään satunnaisesti, uskomaan siihen että ehkä minullakin nappaa kun tarpeeksi kieriskelen ja voihkin näiden alla ensin ? Itse en usko sitten millään sättisatusuhteisiin vaikkakin muutama onnelinen parisuhde on täältäkin syntynyt poikkeuksena sääntöä vahvistamaan.
Pitäkää ihmiset kiinni niistä itsekunnioituksen rippeistä mitä teillä on vielä jäljellä ja uskokaa tässä kohdin siihen että jos ettet osaa hurmata toista livenä, ettet pysty siihen pysyvästi sätissäkään. Älkää silti vaipuko epätoivoon vaan miettikää missä menee vikaan kun ei vastaavanlaisia rakastumisia tapahdu kuin datakaapelin päästä unelmoimalla. Ja ennenkaikkea, tehkää muutos toimintatapoihinne ja tarvittaessa ulkoiseen olemukseenne.
Onnea silti kovasti niille pareille jotka viettävät sättihäitään tänä keväänä, sekä niille joiden perhekoko kasvaa onnellisesti sätin yhteyttämänä.
Terv: inhorealisti ja omaan elävään hurmausvoimaansa vielä sitkeästi uskova ~W~
Olen havainnut kuluneen 3 vuoden sättiaikanani että rakastumisia sätissä tapahtuu huomattavan paljon ja helposti.
Lukuisat ovat ne kerrat milloin olen kuunnellut tai lukenut tarinoita ihmisiltä jotka ovat langenneet tähän kuoppaan ja surreet illuusion murenemista myöhemmin.
Yksi yhteinen nimittäjä näkyisi olevan se että sättirakastuminen on erityisesti naisten heikkous. Miksi ? Uskoakseni siksi että ne paljon puhutut romantiikka ja kipinä omasta avio-, tai parisuhde-elämästä ovat kadonneet ja sätti koetaan hauskaksi paikaksi paikata puuttuvia koloja (heh). Vaan mitäs sitten tapahtuu kun digitaaliset lemmenviestit eivät enää tyydytäkkään ?
Seuraa ujoa lähestymistä fyysisempään suuntaan ja pian halutaan jo tavatakin. Ongelman muodostaa yllättäen ihmisen oma mielikuvitus joka on jo ehtinyt luoda vastapelurista satumaan prinssin ja unelmien miehen, jota vaan voi ihmetellä että miten kummassa tuollainen uros voikaan liikkua vielä vapaana. Seuraa kohtaaminen...
Ei hemmetti, eihän se vastaakaan yhtään sitä kuvaa minkä omat pienet aivonystyrät ovat jo kerenneet piirtää mielikuviin. Se valokuvakin pahus tais olla 8 vuoden takaa ja heti näkee ettei se omavaraisuus ollutkaan ihan sitä luokkaa kuin turvallisuudenhakuinen primadonna olisi toivonut (tai ainakin se piilottaa sen taitavasti).
Noh, kun nyt kuitenkin on tänne asti tultu ja oikeen laitettu luomeen lilaa ja uus kukkamekko niin pelataan nyt tää erä loppuun saakka. Antaudutaan luvattoman helposti ja mennään tekemään se mikä jo kymmenessä käskyssä kiellettiin aikojemme alussa. Ne onnettomat jotka eivät narahda kotona teostaan ovat sikäli onnellisessa asemassa että voivat palata takaisin hellan ääreen tutun ja turvallisen aviomiehen huomaan, mutta entäs ne jotka ovat jo kertaalleen hylätyiksi tulleet tai hylänneet entisen ?
Seuraa katkeroitumista ja vihanpurkauksia, oman poltetun itsetunnon keräämistä tuhkasta sekä kyynisyyttä kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan.
Mikä ihme saa ihmiset vuosi toisensa jälkeen uskomaan että sätistä löytyy se jokin mikä ei koskaan kävellyt vastaan kirkonkylän raitilla ? Epätoivo vai sinisilmäisyys, tuskainen yksinäisyys, vai se mitä itse eniten epäilen: Mahdollisuus piilottaa toiselta se todellinen minä ennen kohtaamista. Mahdollisuus saada toinen ihastumaan johonkin mitä ei ole mutta mikä luotiin räätälintyönä vastapelurin saamiseksi koukkuun.
Vai rohkaiseeko tieto siitä että sättihäitä vietetään satunnaisesti, uskomaan siihen että ehkä minullakin nappaa kun tarpeeksi kieriskelen ja voihkin näiden alla ensin ? Itse en usko sitten millään sättisatusuhteisiin vaikkakin muutama onnelinen parisuhde on täältäkin syntynyt poikkeuksena sääntöä vahvistamaan.
Pitäkää ihmiset kiinni niistä itsekunnioituksen rippeistä mitä teillä on vielä jäljellä ja uskokaa tässä kohdin siihen että jos ettet osaa hurmata toista livenä, ettet pysty siihen pysyvästi sätissäkään. Älkää silti vaipuko epätoivoon vaan miettikää missä menee vikaan kun ei vastaavanlaisia rakastumisia tapahdu kuin datakaapelin päästä unelmoimalla. Ja ennenkaikkea, tehkää muutos toimintatapoihinne ja tarvittaessa ulkoiseen olemukseenne.
Onnea silti kovasti niille pareille jotka viettävät sättihäitään tänä keväänä, sekä niille joiden perhekoko kasvaa onnellisesti sätin yhteyttämänä.
Terv: inhorealisti ja omaan elävään hurmausvoimaansa vielä sitkeästi uskova ~W~
Vastaukset 55
Vanhimmat
Hey ~W~
... thinking basically why you are so cynical: did u have any bad expereinces? =(
people are pretty much the same everywhere.
no one, i presume, would place *the great hope* to find love only on chat. it is presumptious of you to think some people do. Datakaapeli has its good sides.
Some people here are not what they really are, but it is hardly a reason to loose faith in humanity. I agree, impoliteness and all, but hello it is what all the chats are like. One can't get everything.
About love: it can come in any place any time. On the steet or in a casual chat meeting: one possibility does not exclude the other.
I am amazed at all you people, especially older ones, putting 'chat is iiwil' texts on the blackboard: leave if you like, but what is the point hanging around and critisizing the place? Could it be the sign that it is *you* who have chat problems?... If you are so addicted to it, that you dislike it and still stay.
* Elin@n text, I think, was very good and realistical. Yours was bitter and one-sided. I hipe you can read English and this posting will give you a positive (and indeed realistic) touch ;9
Enjoy spring evribadi!
arthur
En tiedä miksi Arthur.dent kirjoitat englanniksi, kun näköjään ymmärrät suomenkielenkin sävyjä? Vai ymmärrätkö sittenkään? Ja englanninkielen oikeinkirjoitusvirheistäsi huolimatta :) kyllähän Sinun tekstistäsi selvän saa... hyvinkin.
Pakko nyt vaan huomauttaa, että kun vertaat Elin@n ja Waven kirjoituksia ("hyvä ja realistinen" vs. "katkera ja yksipuolinen") niin eihän sitä voikaan tehdä, kun niissä puhutaan ihan eri asioista? Wave on tarttunut Elinan monikohtaisessa chatin yleiskuvauksessa vain yhteen kohtaan - sättirakastumiseen, mistä Elina taas mainitsee vain hyvin lyhyesti. (vai onko Sinun mielestäsi sättirakastuminen "hyvin ja realistisesti" kuvattu kun sanotaan, että "se on ilmeisesti mahdollista" ?)
Katkeruutta en Waven kirjoituksesta löytänyt, ja tiedän ettei siihen olisi syytäkään, yksipuolinen se on vain em. syystä - siksi että se käsittelee vain ja ainoastaan sättirakastumista, ja sehän oli näköjään tarkoituskin. Erittäin realistinen (jopa inhorealistinen) se on varmasti - miksi totuutta pitäisi kaunistella?
Anyway, hienoa että itse suhtaudut, ainakin näennäisen, positiivisesti asioihin. Sehän on hyvä asia. Optimismi ja toivo ovat positiivisia asioita, mikä sitten saa ne muuttumaan epätoivoksi ja haaveiksi? Siitähän usein ns.sättirakastumisissakin on kyse?
vai mitä? Tiedän monia tapauksia joissa oikean suhteen syntymiselle on ollut perustana pitkällinen pohjustus chatin ja muun viestinnän kautta. Eli niin on syntynyt ihan oikeita rakkaussuhteita.
-
Yksi hyvä konsti "chattirakkauden kohteen" testaamiseksi on OLLA VASTAAMATTA MIHINKÄÄN MUUTAMAN PÄIVÄN AJAN. Tämä kannattaa tehdä myös sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Seuraatte miten se rakkauden kohteenne purkaa tuntojaan siinä tilanteessa:DD
Yööökkksss....
tule lääkäriin.
well, i have a surprise for you : people have different opinions on different things. I saw it the way I did and decided to comment.
i won't bother answering *any* of your questions: my points on them were clear enough as they were in the mail above.
i am glad you did not need the translation into finnish, but if my english bothers you put a petition on the notice board : may be then i'll consider it ;)
p.s. ... and one more: don't waste time on my spelling mistakes, they are not worth it ;)
...niin istahdan pahoinvoinnista vihreänä odotushuoneeseen, kunnes kuulen kuin jostain kaukaa sumun takaa lääkärin kutsuvan nimelläni, AnnMarie...
Olen kokenut, että rakastuminen chattipersoonaan on samaa kuin rakastua haamuun!
333333.
Sinun sanasi olivat totuudelliset ja oikeat, tämän valossa on helppo kiittää siitä, että suhde päättyi, ennen kun myrkkykäärmeet purivat, ennen kuin tapasimme toisemme. Vaikka tunteita ei saakaan tukahduttaa, niiden ei saisi antaa hallita, ja siinä on vaikeus ihmisellä; on siis tehtävä selkeä päätös, kohdattava kipu ja käytävä sen läpi - voittajana.
veit sanat suustani...on täällä sitten ihan oikeella järjelläkin varustettuja ihmisiä :))
kommentoimaan tätä asiaa.Kerrohan wave meille kaikille kuinka monta chattitapaamista sinulla on takana ja niidenmyötä ehkäpä rakastumisia.Voidaanko kukkamekossa kirmailevan naisen tilalle asettaa ehkäpä nimimerkki~WaveHunter~ Ei millään pahalla, mutta pelkään pahinta että Waven teksti oli jonkinasteinen hätähuuto.
luulen ennemminkin, että wave on se mies, johon ollaan ihastuttu chatissä, mutta joka ei todellisuudessa vienytkään jalkoja alta. siihen malliin wave kukkamekkoisista naisista puhuu. mutta puhuu epäilemättä totta ja osuvasti.
wave, miksi sinä elät chatissä, jos live-maailma ja sen ihmissuhteet tarjoavat kaiken mitä tarvit? et ainoastaan tyydy käyttämään palvelua satunnaisiin jutusteluihin, vaan olet selkeästi luonut itsestäsi virtuaalihahmon. ei millään pahalla, mutta kritiikkisi on liian osuvaa ja näkymisesi palstoilla liian näyttävää siihen nähden, että et tarvitse chattiä korvaamaan mitään ns. oikeasta elämästä.
luulen ennemminkin, että wave on se mies, johon ollaan ihastuttu chatissä, mutta joka ei todellisuudessa vienytkään jalkoja alta. siihen malliin wave kukkamekkoisista naisista puhuu. mutta puhuu epäilemättä totta ja osuvasti.
wave, miksi sinä elät chatissä, jos live-maailma ja sen ihmissuhteet tarjoavat kaiken mitä tarvit? et ainoastaan tyydy käyttämään palvelua satunnaisiin jutusteluihin, vaan olet selkeästi luonut itsestäsi virtuaalihahmon. ei millään pahalla, mutta kritiikkisi on liian osuvaa ja näkymisesi palstoilla liian näyttävää siihen nähden, että et tarvitse chattiä korvaamaan mitään ns. oikeasta elämästä.
Jep.
lieru...
hhhh
Mielikuvillahan mielet pelaavat. Se on vain se yksi pieni juttu joka ei miellytä tai sitten mielyttää.
Miten kukin sitten mieltää "rakastumisen", aidon, vilpittömän tunteen. Jollekin se voi olla lihanhimoa, jännityksen hakua, omatuntonsa pönkittämistä.......mihin katosi "se jokin"?
Se pitää niin paljon sisällään, vähiten kuitenkaan yhteistä sielunmaisemaa
Onhan se surullista, että otetaan "sika" säkissä ja rämähdettyään maanpinnalle, räpiköidään aikansa, kun kala kuivalla maalla. Aloitetaan uusi haku, toistetaan menneitä, vaikka olisi jo luullut kantapäänkautta oppineen.
Onhan se selkeesti realistisempaa "hurmata" joku livenä, kun tällasen jutun kautta. Jos ei elävässä elämässä todellakaan kykene luomaan suhdetta, tulee jo mennä itseensä. Oli miten oli, ei kaikki miellytä kaikkia, vaikka monet kuvittelevat olevansakin hurmurittaria ja hurmureita jokaisen silmissä. Tiettyyn rajaan saakka voi ehkä ollakin, mutta mentäessä sielun syvyyksiin, ei se taida ihan niin mennäkään.
Niiiin, jokaisen nupissaan luomia mielikuvia toisesta. Muutenkin täällähän voi näyttää todella siltä miltä toinen haluaa, olen juuri sen oloinen -ja näköinen, kun toivot tai haluat minun olevan, olet myöskin mieleiseni kaikin puolin, kunnes kohtaamme.
Jotenkin se on tosi "halpaa", itsensä alentamista, henkisen minänsä "jälkeen jääneisyyttä".
En minäkään halua ketään yksilöllisesti arvostella enkä suinkaan epäile, ettei joku löytäisi täältä rakkauttaan. Onnea heille valitsemallaan tiellä.
Minun näkövinkkelistä tuntui kummalliselta että joku voisi rakastua ja luoda suhteen chatissa. Tai tuntui kummalliselta ainakin siihen asti kunnes minulle selvisi raadollinen totuus omasta miehestäni. Sain nimittäin selville hänen chatti sekoilunsa ja järkytys oli suuri. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä, meillä on lapsia ja mielestäni kaikki on ollut hyvin. Elämäni murtui kun sain selville että näiden vuosien aikana hänellä on ollut useita sexiin johtaneita chattisuhteita. Valehtelulla ja petoksella oma rakas mieheni on kaatanut sänkyyn sekä sinkkuja että perheellisiä.
Ainakin kaksi naisista on todella rakastunutkin häneen ja ollut hänen rakastajattarinaan vuosia, (Luulleen olleensa mieheni ainoita,siis minun lisäkseni!). Mieheni osalta kyse on ollut kuitenkin jostain ihan muusta kuin rakkaudesta.Nyt hänen sekoilustaan kärsii lapsiemme lisäksi myös ne naiset jotka ovat langenneet hänen ansaansa. Ainoa joka ei tunnu asiasta kärsivän on mieheni, joka ei taatusti kadu muuta kuin sitä että on jäänyt kiinni! Olkaa hyvät ihmiset varovaisia, älkääkä luottako liikaa sinisiin silmiin ja kauniisiin lauseisiin!
Viestisi oli hyvin asiallinen. Suorastaan yllätyin,kun et moittinut miestäsi. Oletko päässyt tämän asian yli ystävien avustamana vai onko sinun tarvinnut kääntyä ammattiauttajan puoleen?Oletko katkera tapahtuneesta? Miten sait selville miehesi suhteet? Oliko se myös sinulle täydellinen yllätys? Kyselen, koska epäilen miehelläni olevan suhteen, mutta toisaalta en tiedä haluankokaan tietää asiasta totuutta.Totuuden paljastuminen pelottaa.
Itseasiassa en ole vielä päässyt asiasta yli. Asia on niin tuore etten ole oikein itsekään tajunnut mitä kaikkea asian selville saaminen aiheuttaa. Totta puhuen olen asiani kanssa melkein yksin. Olen puhunut asiasta mieheni ex-rakastajattaren kanssa ja hän on mieheni huijauksen uhrina auttanut minua keräämään palasia yhteen. Hän murtui tajutessaan että miehelläni oli muitakin suhteita hänen lisäkseen. Uskon hänen kertomaansa, sillä hän pystyy antamaan minulle esim.päivämääriä jolloin mieheni on mukamas ollut työmatkoilla. Hän on antanut miehestäni tuntomerkkejä jotka eivät näy vaatteet päällä...Ilman hänen puuttumistaan asiaan uskoisin varmaan vieläkin että vika epäilyksiini on minussa ja mielikuvituksessani. Näin jälkikäteen tuntuu uskomattomalta miten halpaan olen mennyt!Kerran olin yötä lasten kanssa vanhempieni luona ja seuraavan kerran siivotessani löysin jotain minulle kuulumatonta sohvan alta. Kerran löysin kondomeita hänen autostaa jne...Ja joka kerta uskoin hänen selityksiään.
Jos sinun miehesi on yhtä lahjakas valehtelija kuin minunkin, on aika vaikea ehkä selvittää asiaa. Sitäpaitsi halu luottaa puolisoonsa on hyvin voimakas. Eivätkä lapset tee asiasta yhtään helpompaa!
En ole perusluonteeltani mustasukkainen, mutta jatkuva selittely, miehen useat saunaillat ja pelimatkat pitivät epäilyjä yllä. Tajuan olleeni aivan liian luottavainen ja halusin uskoa kun mieheni haukkui minua vainoharhaiseksi. Ystävieni kanssa en ole jutella ainakaan vielä, koska häpeän miestäni. Tiedän ettei vika ole minussa mutta on vaikeaa myöntää olleensa hölmö. Olen antanut huiputtaa itseäni niin kauan ja perusteellisesti. Kaikesta huolimatta olen iloinen että asia selvisi. On erittäin raastavaa elää alituisesti epäilevänä ja epävarmana. On suuri helpotus kun asia viimein selvisi ja minulla on konkreettiset todisteet mieheni uskottomuudesta. Nyt minun ei enää tarvitse uskoa miestäni kun hän väittää minua vainoharhaiseksi. Nyt tiedän olleeni oikeassa ja voin toivottavasti joskus antaa myös anteeksi.
Vaikeaa asiassa on myös se, että meillä meni mielestäni yhdessä todella hyvin. Jos meidän suhteemme olisi ollut vaikea ja riitaisa olisi ehkä helpompi päästä asiasta yli.
On se mielenkiintoista, kun sanotaan, että meillä meni niin hyvin. Onko toiselta kysytty sitä, etä menikö hyvin, kun piti toisia naisia tavata???
Jossain mättää. Ehkä olisi peiliin katsomisen aika...yhdellä sun toisella...
Siinä sen nyt taas näki - sää sait jo paljon enemmän vastauksia ku mää.........snif....
Näkee kellä sana hallussa ja kellä ei - huoks...
"wirn"...suupielessä...ottamatta kantaa kirjoitukseesi..
sitäkö se oli....
Siis - toivottavasti et ymmärtänyt väärin...minun kirjoittamisessani ei tosiaan ole kysymys mistään lukija/vastaus-ennätysten tekemisistä... Pohdin asioita ja haluaisin nistä muidenkin mielipiteitä.
Tuo nyt vaan oli huono vitsi - tuo kommenttini...wavelle
Puhut niin kokemuksen syvällä rintaäänellä ja asiaan vihkiytyneenä, että en voi muuta, kuin uskoa sinua.
pari pariskuntaa mä tiedän jotka on tavanneet sätissä juteltuaan ensin ja tutustuttuaan ja ovat nyt jo muutman vuoden olleet yhdessä toinen pari jo usean vuoden toinen vain parivuotta ollut .
Heillä sattui sellainen onni kohdalleen että oli juuri sellainen kuin pitikin mutta he olivat koko ajan rehellisiä alusta asti kaikessa toisilleen.
Että kyllä Wave todella puhut asiaa ja oikein ja että me naiset helposti romantisoidaan ja nähdään niitä sadun prinssejä ja toivotaan viimeiseen asti että se niin olisikin . Mutta onneksi niit' oonnnistuneitakin on muutama niiden tuhansien joukossa .
Tietenkin on kivaa että ihminen rakastuu mikä sen ihanampaa olisikaan.
Täytyy silti vain todeta että yhtähyvin tapaat kyllä sen oikean live elämässä ja uskon että helpommin kuitenkin niin . Kannattaaa olla itselleen rehellinen siitä se lähtee .
Näin! Löydetty toisemme netistä. 2 vuotta yhdessä, vuosi asuttu yhdessä. Että poikkeuksia löytyy. Täytyy muistaa olla kriittinen ja varovainen.
Kun näin aikuisia ihmisiä enimmäkseen ollaan,luulisi että jokainen osaa tehdä itse omat päätöksensä. Jos polttaa siipensä, voi syyttää ainoastaan itseään. Meitä on täällä erinäköisiä, eri ajatusmaailmalla varustettuja ja kuka mistäkin syystä täällä viettää aikaa. Oikea rakkaus ei kysele aikaa eikä paikkaa. Täälläkin kyllä syntyy suhteita joita ei pitäisi syntyä, mutta kuka meistä rupeaa toisen tuomariksi? Olen varma siitä, että yksinäisyyttä nämäkin keskusteluchatit lievittää ja joskus voi joku ihminen kolahtaakkin, järki pitäisi siinä touhussa säilyttää eikä asettaa epärealistisia kuvitelmia kenestäkään. Kuitenkin täällä luullakseni ollaan siksi, että keskusteltaisiin muiden kanssa jos tässä liikaa rupeaa varomaan isoa pahaa sutta, ei voi enää sormiaan kirjasimille asettaa. Koittakaamme kestää toistemme erilaisuuksia ja jatkukoon keskustelumme juohevasti. Jos joku tosissaan rakastuu...puolestani en voi muuta kuin onnitella.Hyvää kevättä kaikille ;)
Täysin samaa mieltä kanssasi.
Ei ole ala-arvoista rakastua ihmisen ajatuksiin ja siihen henkilöön, joka hän on kuorensa, ulkomuotonsa, vaatteidensa ja asemansa sisässä. Vaikka voikin olla kasvun paikka hyväksyä myös rakastetun ulkonäkö.
Taytyy myontaa etta kiroukseni olen saanut luonteen joka panee rasittavan paljon painoa "for appearance(s)".
Tama chat on kuitenkin pakottanut siirtamaan huomion sanojen/textin "ilmaisevaan" persoonallisuuteen.
Yllatyin havainnostani etta jonkun henkilon sanojen/tyylin luoma "henkilo"/mielikuva,voi todella tehda vaikutuksen...jopa ihastua "haneen".
We only knew each other by letter
I went to meet her off the train
When the smoke had cleared and the dust was still
She was standing there and speaking my name
I guarantee she looked like an angel
I couldn't think of what I should say
But when Adam saw Eve in the garden
I belive he felt the selfsame way
Do you think you could love me Mary
Do you think we got a chance of life...
Mark Knopfler, prairie wedding
Wow!!!...breathtaking...even more speechless.
ilmeisesti erittäin chat-addiktoitunut henkilö, jonka ote elävästä elämästä alkaa hervota.
http://hobitti.com/~hauskat/kuvat/g9/images/frille_jpg.jpg
Hei taas!
Minä rohkenen ehdottaa, että voisimmeko me Maija-kulta jo tavata ihan oikeasti. Minusta ihan tuntuu, että tämä puoli vuotta jonka olemme tzättäilleet antaisi hyvät mahdollisuudet siihen.
Minä en vieläkään kuvaile tarkemmin itseäni. Sen verran voin paljastaa, että olen aina ollut urheilua harrastava ja urheilullisen näköinen.
Naiskollegat kutsuvat minua leikillisesti "työpaikan valloittajaleijonaksi".
No - tiedä noista naisten jutuista. Olen aina kuitenkin pyrkinyt pitämään kropastani hyvää huolta ja ylipaino on minulle tuntematon käsite.
Kuten olen aiemmin todennut olen n. 35-vuotias ja minulla on lähes pikimusta kihara tukka.
Taas jotkut työpaikan tytöistä ovat loihineet kutsumaan minua "meidän firman pörröhurmuri".
Tiedä niistä tuollaisista.
Ehkäpä tytöt ovat minulle hieman kateellisia, koska pomot ovat monta kertaa kehuneet minun kirjoitusnopeutta näillä tietokoneilla. Pomojen mukaan olen selvästi nopein kirjoittaja firmassa. Sekös tyttöjä risoo.
:))
Minä tykkään pitää aina huoliteltuja asuja. Esim. töissä olen yleensä aina puku päällä ja kravatti tietenkin. Se antaa ihmiselle sellaista varmuutta, kun on asut kunnossa.
Mitäs Maija-kulta tuumailet tästä ehdotuksestani, että jospa tavattaisiin ensi viikolla.
Vastaathan pian.
Tuskin maltan odottaa vastaustasi.
Sinun ikioma
Wave
paljonkaan muuttunut tuosta n. 10 v. vanhasta kuvasta.
Jo heti ensimmäisellä kerralla, kun kävin chatissä ymmärsin pelin hengen...leikkiä...ja hassuteltu onkin...välillä puhuttu vakaviakin...joskus jopa heitelty lautasiakin...auts =)))
Joka lähtöön on löytynyt yrittäjiä pahimmasta vonkaajasta muutamaan aivan ihanaan mieheen, jotka ovat lähestulkoon imaisseet mukaansa ruutuun :) ja olen aivan mykistynyt niistä ihanista meileistä, joita chatkeskustelut ovat poikineet...no jos tästä saa sellaisen kuvan, että pääni pilvissä, niin todettakoon, että jalkani kuitenkin tukevasti maassa...ja uskomisen raja kulkee siinä, etten harrasta sättitapaamisia...mutta en epäile edellisen perusteella, etteikö aitoja helmiäkin täältä voisi löytää...jokainen joka löytänyt helmensä, onneksi olkoon...
Haluankin kiittää kaikkia vanhoja juttuseuralaisiani ja toivotan uudet tervetulleeksi, siis sellaiset, jotka vain haluavat jutelella kaikenmaailman asioista ja asian vierestäkin...eivätkä olisi ihan hirveitä *vonk*...*virn*...
miettii, mitähän seuraavaksi pistäisi tänne avaukseksi.
http://www.gallup.fi/Naivistit/Teos.asp?TSID=314
Hei!
Löysin täältä chatista vuosi ja seitsemän kuukautta sitten miehen.menimme viime syksynä naimisiin.On todella ihana mies.Muutti mun luo toiselta paikkakunnalta.Meillä menee tosi hyvin.Hyvää kevään jatkoa kaikille.
kuullosti tuo valituksesi aivan siltä kuin monen muunkin miehen joka sätissä koittaa saada hetken seksi seuraa.
vapaana naisena minulla oikeus tehdä juuri niinkuin haluun,,,mutta kuiteskin liian moni itseään kivana ja hauskana pitävä mies osoittautuu varatuksi seksin kipeäksi puutteessa ruikuttavaksi reppanaksi,,,,no minunhan ei tarvii suostua enkä suostukkaan,,,se taas johtaa siihen että eipä enää tule sähköpostia jossa kehutaan luonnettani ja vapaamielistä keskustelutaitoani,,,no ei se mitään,,,helppoa nakkia ei löydä joka oksalta. oikeaa miestä jolla aivot toimii ajatteluvälineenä kullin sijaan on todella vaikeaa löytää,,,eikä se auta etsii sitten sätistä,,kapakasta työmaalta ,,marketista tai mistä vaan,,,totuus ei muutu .
ilmoitan isosti iltalehdessä sitten kun löydän,,,voivat muutkin naiset kääntyä kyseisen löytöpaikan luokse.
>oikeaa miestä jolla aivot toimii ajatteluvälineenä >kullin sijaan on todella vaikeaa löytää,,,eikä se >auta etsii sitten sätistä,,kapakasta työmaalta >,,marketista tai mistä vaan,,,totuus ei muutu .
very good point. i guess there are lots of nice men with brain-oriented thinking skills, but the #other# group really spoils the impression. was fun to read your comment. ;)
sorry I,m funny person and like to make joke of allkind of subjects.
but as you said so few of men are that kind they show brainactivity.
hope there is at least one woman who can enjoy of you,and gives her love and care.
kun sanoin 'it was fun to read' tarkoitin juuri sitä: että se oli (minun mielestä) hauska juttu hyvin kirjoitettu. terveita mielipiteita tässä chatissa on vähän ... ;) t:arthur.dent
Niin hei vaan taas!
Ehkä olen ainoa joka sinua yleensä tervehtii. En tiedä.
Yleisesti ottaen voisin sanoa, että sinun kaunokirjallisuusnäytteesi alkavat pikkuhiljaa olla puuduttavaa tekstiä. Ehdottaisin tässä kohtaa sinulla pikku-W, että palaisit taas proosaan. Siellä proosan maailmassa sinun ei tarvitsisi tulkita asioita niin yleismaailmallisesti vaan voisit olla oma itsesi. Eli olisit bussiasemien myyntitykki kauniineen kansineen!
~x~
Niin hei vaan taas!
Ehkä olen ainoa joka sinua yleensä tervehtii. En tiedä.
Yleisesti ottaen voisin sanoa, että sinun kaunokirjallisuusnäytteesi alkavat pikkuhiljaa olla puuduttavaa tekstiä. Ehdottaisin tässä kohtaa sinulla pikku-W, että palaisit taas proosaan. Siellä proosan maailmassa sinun ei tarvitsisi tulkita asioita niin yleismaailmallisesti vaan voisit olla oma itsesi. Eli olisit bussiasemien myyntitykki kauniineen kansineen!
~x~
kerrankin todella asiaa...CONGRATULATION!!!
By the way...etkait ole "chatrakastunut"? :)
Aloitin chattailun n.4 vuotta sitten avioeroni jälkeen. Chattailin milloin missäkin paikassa, mutta sitten kerran kolahti ja kunnolla. Mikä tässä miehessä sai minut kiinnostumaan hänestä? Se, että hän itse oli se joka tosissaan omalla persoonallaan yritti "iskeä" minut ruudun takaa. Parin viikon ajan chattailimme ja sen jälkeen tapasimme toisemme.:=)
Ei ollut minulla kukallista kretonkia, meikkiä hiukan ja kalastusvälineet kainalossa. Treffeille mentiin kahden viikon chattailun jälkeen ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Nyt on asuttu yhdessä kolme vuotta ja häät on kesäkuussa.:)
Aikanaan tuli kirkonkylällä vastaan "se oikea" joka ei todellisuudessa ollutkaan "se oikea". Enkä mene vannomaan, että nykyinenkään on "se oikea", mutta onnellisia ollaan ja chatissa rakastuneet monta vuotta sitten.
PS. Kirjoituksesi on aika lailla naista halventavaa, sillä miehet ovat yhtä syyllistyneitä väittämiisi asioihin.
En jaksanut tekstiäsi loppuun lukea, kun pointti kävi ilmi ensimmäisestä lauseesta.
Itse olen seurustellut reilut 2,5 vuotta nykyisen mieheni kanssa. Ja hyvin menee..
Saattaa myös löytyä hyviä tyyppejä, tai sitten ei.
soudettu.
Tarina on tosi ja kertoja elää.
Kannattaa täälläkin lirkuttaa ,tosin tarjontaa ei pidä ylenkatsoa.
Pieru käytöksestäsi
Huipputyyppi tämä Wawe...ei muuta voi sanoa.
Asia on hyvin ajankohtainen,kerää paljon mielipiteitä ja mielestäni Wawen ottamat asiat esille saa monet huomaamaan että tälläistäkö tämä onkin!
Hyvä,että asia on näin paljon herättänyt kiinnostusta...senhän näkee jo vastauslistalta,mielettömästi on tullut palautetta asiasta.
Olit myös kirjoittanut kosiokirjeen Maijalle :))) tässä samaisessa paikassa,olet tosi mainio tapaus!!
Meitsin ainoat koko elämän "turvalliset" seurustelusuhteet on syntyneet chatin kautta.
Pikemminkin tuntui siltä, että live-elämässä hurmausvoimani oli niinkin mahtava, että kukaan ei ollut kiinnostunut minusta ihmisenä, vaan hyvinkin monet tahtoivat vain kanssani sänkyyn. Chatista alkaneen keskustelun jälkeisen intensiivisen sähköposti-ja käsinkirjoitetun kirjeenvaihdon aikana tutustuin oikeaan ihmiseen - ja tämä oikea ihminen minuun.
Mitään kauheita illuusiokuvia ei syntynyt, väkevän ja kiihkeän kirjeenvaihdon alettua ei tarvinnut mitään ulkonäköä edes ajatella, koska sillä ei ollut merkitystä - edes silloin, kun näki toisen, vaikka ulkonäkömme olivatkin yllätys(ehkä toisten mielestä minunkin ulkonäköni: toisen aikana olin täyskalju,kaksikymppinen nainen, toisen aikana raskaana seitsemännellä kuulla :). Eikä estänyt lemmiskelyä :). Toiselle olin elämänsä ensimmäinen nainen, toisen äänen kuulin vasta ensi kertaa puhelimessa, kun olin jo liftaamassa luokseen - maha pystyssä. :)
Molempien kanssa olen elänyt avoliitossa, toinen kesti 2,5 vuotta ja päättyi raskauteeni, toisen kanssa asun paraillaan tällä hetkellä. Minulla on lapsi, josta tämä "haamu" pitää huolta.Kahden päivän päästä tämä seurustelu on kestänyt 1,5 vuotta, hieno ystävyys sitäkin kauemmin. Huoltajuusasiat ja naimisiinmeno on suunnitteilla, myös uusista lapsista haaveilemme. Tämä on minun elämäni mies, enkä varmaan olisi tavannut häntä tällä tavoin ohimennen jossain juna-asemalla tai festivaaleilla tai k-kaupassa kesken automatkan.
Vaikea olla enää myöntämättä, että Internetistä on joskus ollut hyötyäkin :).
Itse olen noin 35-vuotias "sinkku-mies".
Olen kokeillut montaa seuranhaku tapaa.
Esim. chattia, deittiä jne... Perinteisten lisäksi!
Muutamia "pointteja" eri tavoista:
*Ravintolassa / tanssipaikalla ei voi olla ihan sitä mitä kotona seinien sisällä on normaalisti.
Tyyli ja olemus välittyvät, mutta eivät välttämättä ajatukset ja asenteet!
*deitissä on vikana sen hitaus ja siitä johtuva miettimisaika. On helppo olla jotain muuta kuin oikesti on.
*Chatissa pitää kirjoittaa kokoajan ja silloin on helpompi olla oma itsensä ja välillä vaikka yrittäisi olla jotain niin lipsahtaa totuutta joukkoon.
Nettin kautta alkanut suhde ei mielestäni poikkea kirjeenvaihdosta yhtään.
Netissä on vikana se, että voi luoda toisesta illuusion joka ei vastaa todellisuutta. Esim. ulkonäön osalta ja onhan ensivaikutelma myös tavatessa tarkeä.
Muutama esimerkki omista kokemuksista.
*Miellyttävä nainen ja kirjoittelimme pitkään chateissa. Monenmoista juttua. Pidimme kaikesta mahdollisesta.
Sitten kun tavattiin oli tunne, että vanha tuttu tuli kylään :)
Ei ollut tarvittavaa "sykettä". Juttu kuoli heti!
*Nuori nainen ja tarkoituksena oli molempia miellyttävä seksi.
Tavattiin ja synkkasi hyvin.
Vietettiin yhteisiä iltoja ja öitä. Kävi siten, että rakastuttiin.
Järki oli kummallakin päässä ja tajuttiin suhteen epärealistisuus. Kyyneliä molemmat saivat valuttaa ja suhteen lopettaminen kesti puolivuotta.
Synkkasi niin hyvin, että lopettaminenkin tehtiin kuin yhteisestä sopimuksesta, kamalimmalla mahdollisella tavalla.
Mielestäni ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa toimia.
Jos meinaa toimivaa suhdetta on perussäännöt samat aina.
Pääsääntö on ehdoton rehellisyys ja halu sitoutua suhteeseen.
Vain silloin suhde voi onnistua.
En ota kantaa näihin parisuhteessa eläviin hyypiöihin jotka hakevat seksiä suhteen ulkopuolelta. Sen alhaisempaa toimintaa ei mielestäni voi olla parisuhteessa.
Myös nettiä voi käytää väärin.