ei taas!

Jos oikeesti sulla on noin kamalaa kevään tultua. Ei ole häpeä, jos käyt vaikka terveysaseman lääkärillä, masennus on niin yleinen juttu ja vielä jos olet yksinhuoltaja. Etkä koe, että kehtaat kertoa sun asioista kenellekkään.
Ei ole todellakaan oikein antaa sinun tai lapsesi kärsiä tuollaisista tuntemuksista ja vielä kamalampaa jos ympäristö näyttää nauttivan kesän odotuksesta... siihen on oikeus sinullakin.
En tarkoita pelkiä pilleri-iloja vaan löytyisi varmaan ihan terapia puoltakin.
Minä vain olen elänyt tyttäreni rinnalla kun kaikki "vituttaa" Ja on nyt vihdoin tunnustanut sen ja on ollut sairiksella pari kk:tta.
Rohkeutta, että uskallat hakea apua, Kesä kuuluu kaikille, myös lapsellesi.

voi paska.
ymmärrän tilanteesi täysin.
olet väsynyt ja turhautunut ja haluat maatua pois.
mä olen kahden lapsen äiti. itse en ole ihan yhtä pahassa jamassa. enää. mutta takapakkeja näyttää tulevan itse kullekin...
mä en ole koskaan hakenut apua, ainakaan tarpeeksi. mä olen aina selviytynyt yksin. mulla on siihen syyni. en luota ihmisiin ja turvallisuuden tunteessa on selkeitä puutteita.
mutta.
jotain sun täytyis tilanteelles tehdä, niin se nyt vaan on. tämä on yks tietenkin yksi hyvä kanava purkaa tuntojaan. mutta ei taida ihan riittää?
käyt ilmeisesti töissä? ja olet yksin lapsesi kanssa? lapsen isä on jossain?
onko sulla yhtään vapaata aikaa omille ajatuksilles?
vähän kyllä huolestuttavassa jamassa olet. mitä jos yrittäisit saada jostain apua? neuvolasta? perheneuvolasta? auttavasta puhelimesta?
nykyään on onneks semmonen meininki, että apua on saatavilla eikä tartte mitään huostaanottoja ja muita pelätä.
olet liian yksinäinen.
nyt kuulostaa siltä että et sä ainakaan lastas ole väärin kohdellu. mistähän semmoset ajatukset oikein kumpuaa? vaikka sä olet äiti ei sun ittes tarvi lakata olla olemasta ihminen. tiedän omasta kokemuksesta että ei o aina todellakaan helppoa olla äiti ja nainen varsinkaan jos on jäänyt yksin ilman tukea.
et sä ole yksin. kirjota tänne lisää tai koita ottaa yhteyttä johonkin muualle. onko sulla perhettä tai ketään ystäviä joille voisit uskoutua. pään silitystä ja olkapäätä sä nyt tarttisit. tästä tulee sulle virtuaalihali, mutta laiha lohtu se on sillon kun on tarpeeks yksinäinen...
sulla on henkilöhistoriassas jotain mikä estää sua nauttimasta, se kuuluu tuolta rivien välistä. sulla on mahdollisesti tapahtunut jotain turhan traumaattista. liittyy kevään aikaan, kesän tuloon.
voi, älä syytä itseäsi kaikesta ja anna nyt vähän itselles armoa. voi olla yllättävää, mutta tuskin sä siel hiekkalaatikolla olet ainoa äiti joka on epätoivonen ja väsynyt ja kokee huonommuutta. usko pois. me vaan tupataan me ihmiset kaikki selviytyyn näyttämällä naamioita jotka on valheellisia.
et ole yksin.

Jos noin kurja olo on sinulla kestänyt jo kauankin,ja jatkuu joka päivä,olet ihan selvästi masentunut.Tarvitset apua.Ei kannata liian kauan sinnitellä pahan olon kanssa,se on kärsimystä teille molemmille,sinulle ja lapsellesi.Sinä et ole huonompi kuin muut,olet tasan yhtä arvokas kuin muutkin maailman ihmiset.Hoidat lapsesi,suukotat ja rakastat,miten voisit olla huono??Masennus on siitäkin pirullinen sairaus että se syyllistää ja saa ihmisen kuvittelemaan että ei ole arvokas sellaisena kuin on.Se myös saa vetäytymään,näyttelemään,katkeroitumaan,mikään ei huvita,ei naurata,ja muu maailma on kuin jossain kaukana itsestä.Itse on kuin kuplassa vankina.Hae rakas ihminen apua.Soita terveyskeskukseen,kerro vastaanotolla lääkärille kaikki,itke ja purkaudu.Lääkäreille nämä asiat eivät ole tänäpäivänä outoja,vaan ihan jokapäiväisiä. Meitä masentuneita on paljon,apua on saatavissa.Lääkkeet ovat hyviä ja terapia ohessa olisi varmaan myös hyväksi.Älä anna elämän mennä ohi masennuksen takia.

Niin paljon on yhteistä mun elämän kanssa. Paitsi ettei lasta ole, mutta siis henkisellä puolella. Sai ainakin ajattelemaan tuo teksti.

..taikka sitten vaan sillon kun kaikki tuntuu kertakaikkiaan kaatuvan päälle.
Kevät ja kesä kuitenkin parasta aikaa: alkaa olla valoisaa ja eloisampaa.