Olen lueskellut kommentteja sijaisperheistä
nyt vasta viikon netissä,ja tunnen kyllä todella
helpotusta ettei meidän kohdalla sijaisperheen
puolella ollut ongelmia! Huost.oton päättymisestä
on kolmisen vuotta ja nykyään perhe on tukiperheenä-kun sukulaisia ei paikkakunnalla
eikä edes lähikunnissa ole-saamme lapset
kerran kuussa hoitoon ja tarpeellista omaa aikaa.
Huostaanotossa omalla kohdalla oli kysymys
huumeiden käytöstä-tai siis kuivillaolon jälkeen
repsahduksesta seurasi huostaanotto. Aika oli
rankkaa,vihasin huost.oton tehnyttä sossua
niin että ihan itseänikin pelotti...onneksi
joku järki oli käytännön teoissa ettei kenellekään käynyt mitään. Isoin asia oli ajan
myötä hyväksyä että itse olin tilanteen mieheni
kanssa aiheuttanut...
Mutta tunteet ja toivottomuus huostaanoton ajalta
ovat hyvin muistissa-se tuska ja tunnottomuus millä selvisi päivästä toiseen ajatellen että kyllä tämä vielä tästä,vielä meidän perhe on koossa...
Nyt kuitenkin elän tätä päivää pienten lasten
äitinä,ja yritän elää tätä päivää täysillä
enkä surra esikoiseni kanssa menetettyä vauva-aikaa-ehkä ilman sitä en olisi nyt tässä vaikka
tuntuukin liian kovalta hinnalta sekä lasta että
itseä ajatellen.
nyt vasta viikon netissä,ja tunnen kyllä todella
helpotusta ettei meidän kohdalla sijaisperheen
puolella ollut ongelmia! Huost.oton päättymisestä
on kolmisen vuotta ja nykyään perhe on tukiperheenä-kun sukulaisia ei paikkakunnalla
eikä edes lähikunnissa ole-saamme lapset
kerran kuussa hoitoon ja tarpeellista omaa aikaa.
Huostaanotossa omalla kohdalla oli kysymys
huumeiden käytöstä-tai siis kuivillaolon jälkeen
repsahduksesta seurasi huostaanotto. Aika oli
rankkaa,vihasin huost.oton tehnyttä sossua
niin että ihan itseänikin pelotti...onneksi
joku järki oli käytännön teoissa ettei kenellekään käynyt mitään. Isoin asia oli ajan
myötä hyväksyä että itse olin tilanteen mieheni
kanssa aiheuttanut...
Mutta tunteet ja toivottomuus huostaanoton ajalta
ovat hyvin muistissa-se tuska ja tunnottomuus millä selvisi päivästä toiseen ajatellen että kyllä tämä vielä tästä,vielä meidän perhe on koossa...
Nyt kuitenkin elän tätä päivää pienten lasten
äitinä,ja yritän elää tätä päivää täysillä
enkä surra esikoiseni kanssa menetettyä vauva-aikaa-ehkä ilman sitä en olisi nyt tässä vaikka
tuntuukin liian kovalta hinnalta sekä lasta että
itseä ajatellen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
palstalle mennä ollenkaan, jos ei halua mieltään pahoittaa - tai järkyttää, riippuu miltä kannalta asiaa katsoo. Viranomaisilla ei ole sen vertaa kiinnostusta lasten kohtalosta, että sijariksi valintakriteereitä ei nosteta, eikä heidän koulutustaan tehosteta. Ei sen pitäisi olla tuurista kiinni, että lapselle sattuu hyvä sijaishuoltopaikka.
Mutta onneksi teillä kävi tuuri. Tukiperhe on hyvä vaihtoehto kun oma lähiverkosto puuttuu ja nyt teillä on onneksi sekin. Olen ymmärtänyt päihteiden käyttöön liittyvän tuota voimakasta kieltämistä, ennen kuin pystyy tilanteen hyväksymään.
Kiva että kirjoitit, olet hyvä esimerkki ja kannustin Välittömälle ja ehkä muillekin lukijoille, joilla samoja ongelmia ollut/on. Kyllä nouseminen on mahdollista, kun vain riittävästi omaa tahtoa löytyy!
onkin jo helpompaa. Mutta ylhäällä pysyminen vaatiikin jo suurta tahdon- ja mielenlujuutta
ja sitä sinulla tuntuu olevan.
Lasten puolesta ja heidän hyvinvointinsa eteen joutuu tekemään valtavasti töitä jo ihan konkreettisestikin.
Mutta kun jossain vaiheessa
lento kodin ulkopuolelle onnistuneesti alkaa
siinä vaiheessa voi jopa olla tyytyväinen osalta itseensäkin.
ainoastaaan huumeiden ja alkona käyttäjeien kohdalla, mutta jos ei ole huostaanoton syytä niinn ei voi olla purkuakaan ?
noudateta sosiaalipuolen taholta.
Kaikki on hyvin sattumanvaraista ja riippuu paljon sosiaalityöntekijöistä. Esim. meillä aiheeton huosta purkautui, mutta ei tosiaan ole mikään sääntö, että aina olisi niin.
Olen ihmetellyt pitkät ajat, että miksi alkoperheille annetaan noita mahdollisuuksia ja sitten sijoitus ja taas kokeillaan pärjätäänkö kotona.-Mutta KAIKISTA kamalinta on, kun lapsi saa varttua perheissä, joissa harjoitetaan toisten ihmisten mitätöintiä, rasismia, ennakkoluuloja, epätasa-arvon lietsomista...ovat usein rahakkaita porvarisperheitä, joissa on kovat arvot, vrt. Lasten oikeuksien julistus, 10. artikla (vai oliko pykälä).
lapsen vanhempien mitätöintiä, mikä on samaa kuin söisi pohjaa pois lapsen kehittymässä olevalta itsetunnolta.
Sijariksi voi päästä kuka tahansa, jolla on luottotiedot, eikä merkintää rikosrekisterissä. Jos on saanut esim. sakkotuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, siitä ei tule edes rikosrekisterimerkintää.
Sitten parin viikon Pride-kurssille ja sen jälkeen lapsen vanhempien mitätöinti voi alkaa, siinä sivussa voi antaa millaista asennekasvatusta tahansa, eikä siihen ole halua puuttua kenelläkään.
johon useimmat eronneet vanhemmatkaan eivät syyllisty. Mutta sijaisvanhempien kohdalla painetaan villaisella. Eli sossu allekirjoittaa, että äitiä tai isää saa mitätöidä.
Sikäli on onni onnettomuudessa, jos lapsi asuu laitoksessa, että silloin voi toivoa, että on edes yksi aikuinen joka tekee omasta halustaan lapsen parhaaksi sen mitä voi. -Kun ei ole oma lehmä ojassa eli tuo mahdollinen inhimillinen työntekijä, joka ei koe hyötyvänsä lapsesta, voi persoonallaan olla tärkeä aikuinen lapselle. -Ja laitoksessa olevan lapsen vanhemmat voivat aina ainakin yrittää ottaa esimiehiin yhteyttä. Tuommoisia esimiehiä /johtajia sij.perheissä tuskin on? Ovat jonkinlaisia yrittäjiä?
vaihtoehto. Mutta tätähän sijarit vastustavat, koska pelkäävät huostaanotettavien loppuvan kesken kaiken.
Perhekodit ovat yrityksiä, sijaiskodit sen sijaan ihan tavallisia perheitä.