Hei, olen 48 vuotias nainen ja olen totaalisen yksin, auttakaa mua, te jotka olette kokeneet samaa tai koette parasta aikaa . Jouduin jäämään eläkkeelle työstäni jo muutama vuosi sitten ja siitä kaikki alkoi, tosin oli jo muutettuani kärsinyt kovia tutustumisvaikeuksia alueen ihmisiin ja työkavereihini mutta joistakin tuli ns. melkein ystäviä, mutta nyt kun jouduin vielä antamaan koirani pois sairauteni takia niin ulkona käynnitkin ovat tosi pelottavia ja aina yksin menen kauppaan tulen yksin kaupasta, katson yksin telkkaria, teen kaiken yksin ja tarvitsisin ihmisen,- siä peilatakseni itseäni heihin, en tiedä enää millainen olen..
Minulla on aikuiset lapset jotka käyvät silloin tällöin mutta on erilaista seurustella lapsensa kanssa kuin aikuisen ihmisen kanssa.
Kun jäin eläkkeelle niin alussa kävin tanssimassa ja sain tietenkin miesystäviäkin, hetkeksi, mutta nyt en uskalla ja en myöskään jalkani takia pystykkään tai kärsikkään tanssia, niin olen lihonut ja se heikentää itsetuntoani ennestään ja aristuttaa yhä enemmän kohdata toista ihmistä.
Se tuntuu tosi kurjalta kun olen jo kuitenkin tämän ikäinen ja en haluaisi kuolla yksin ja enkä toisaalta olla lasten armoilla.
Siis, minä tarvitsen ystävän sinusta,tuletko ?
Kiitos jotka jaksoitte lukea, kertokaa onko muitakin mun ikäisiä yksin, mää en todella tiedä ja miksi emme voisi meilata ja tulla ystäviksi riippumatta oletko mies vai nainen, sillä ystäävää tarvitsemme molemmat. kyllä helpotti tuoda julki se mikä on jo kauan painanut mieltäni.Kiitos.
Minulla on aikuiset lapset jotka käyvät silloin tällöin mutta on erilaista seurustella lapsensa kanssa kuin aikuisen ihmisen kanssa.
Kun jäin eläkkeelle niin alussa kävin tanssimassa ja sain tietenkin miesystäviäkin, hetkeksi, mutta nyt en uskalla ja en myöskään jalkani takia pystykkään tai kärsikkään tanssia, niin olen lihonut ja se heikentää itsetuntoani ennestään ja aristuttaa yhä enemmän kohdata toista ihmistä.
Se tuntuu tosi kurjalta kun olen jo kuitenkin tämän ikäinen ja en haluaisi kuolla yksin ja enkä toisaalta olla lasten armoilla.
Siis, minä tarvitsen ystävän sinusta,tuletko ?
Kiitos jotka jaksoitte lukea, kertokaa onko muitakin mun ikäisiä yksin, mää en todella tiedä ja miksi emme voisi meilata ja tulla ystäviksi riippumatta oletko mies vai nainen, sillä ystäävää tarvitsemme molemmat. kyllä helpotti tuoda julki se mikä on jo kauan painanut mieltäni.Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulle tuli jotenkin vanhat ajat mieleen,kun olin hyvin yksinäinen,olen siis nainen,elämä oli kolhinut terveys reistaili ja eron olin ottanut pettäjä miehestä ja smaan aikaan kuoli vielä tyttäreni jolla 3pientä lasta.Tuli paha olo sinun puolestasi javanhat asiat nousivat pintaan vahvasti.Nyt elämäntilanne toinen,kaikki ok,mutta jos hluat oikeesti ystävää vastaa,älä mene "pelimiesten"ansoihin,heitä kun riittää joka palstalle,sinunkin elämälläsi on tarkoitus.ter.sallah,
Hei Sinulle, ja Sinulle joka vastasit, voitko kertoa vähän miten sä läksit pääsemään siitä sun yksinäisyydestä ylösppäin, ihmisten ilmoille ns.??
Lukiessani sua niin tuli sellainen olo etä eihän minulle todella ole kaikki vielä pohjassa kun on lapset terveitä ja lapsenlapsi, mutta silti tässä ja nyt olen taas yksin, yksin ei ole mukavaa tai hyvää mennä kävelemään, ainakaan aina, yksin ei ole hyvä olla aina, tarvitsisi elämää ympärilleen edes hiukan, yhden ihmisen verran, se riittäisi kyllä.
Voi olkaa muutkin kilttejä ja auttakaa, tulkaa ystäväksi minulle..
Jos et halua vastata täällä niin kerro, annan sitten s.posti osoitteeni.Olen vaan hieman varovainen. Kiitos kaikille.
mistäpäin maata olet? Sähköposti osoitteeseen
voi kirjoittaa vaikka nimen "maija meikäläinen"
tms. Silloin ei tule tummistetuksi ja voi rauhassa meilailla ihmisten kanssa.
Itsekin olen samanikäinen ja samanlainen elämäntilanne.
Lasten aikuistuttua sitä aikansa nauttinut yksinolosta ja vapaudesta, mutta pitemmän
päälle sitä kyllä kaipaisi ihmisiä ympärilleen.
Hei, mun sähköposti osoite on : [email protected] ja olen etelä-suomessa.
Olisi tosi kiva keskustella muiden yksinäisyyttä potevien ikätovereiden kanssa. Nyt menee muutama päivä niin etten ehkä pysty kirjoittelemaan kun lapsenlapsi on hoidossa mutta taas kun hän lähtee kaikki on samanlaista..
Hyvää Vappua kaikille !
muuten kirjoittelisin. Aina kun tuntuu löytyvän
joku omanlaiseni ihminen, tulee etäisyys esteeksi.
Netistä kun ei löydy muita kuin deitti-palstoja
ja niissäkin taitaa ihmiset olla niin pinnallisia?
Kun on pitkään elänyt yksinäisyyden kanssa, sitä
miettii elämää vähän eri lailla, kuin ns.tavalliset ihmiset eli ne joilla kaikki elämän osa-alueet hallinnassa.
Että asut kaukana ??
Jos olet samanlaisessa elämäntilanteessa niin jo kirjoittaminen ja purkaminen auttaa, eikös ?
Voisit vallan mainiosti kirjoittaa mutta päätät itse.
Voimaa elämääsi :-)