Olen nyt melkein puolivuotta yrittänyt parannella itseäni ja kyllä tuloksia on tullutkin, joskin vain lantiolle. Kroppa on muuttunut, mutta mieli ei. Vahdin edelleen äärimmäisen tarkkaan suuhun pistämisiäni ja lasken kaloreita.
Pakkomielteinen liikuntakin on taas palailemassa kuvioihin ja eilen tajusin ajattelevani, että ei haittaisi vaikka kuolisinkin pois laihtumisen takia, kunhan vain saisin vielä hetken tuntea olevani kevyt, pieni maahistyttö. Tämä on niin kamalaa, miksi tämä ei lopu. Pelottaa. Haluaisin pitää päivittäisen kalorimäärän tuossa 1500 kcal paikkeilla, sillä en oikeasti osaa sanoa, paljonko minun pitäisi syödä. En myöskään osaa arvioida annoskokojani. Koko ajatusmaailmani on ruuan suhteen niin vinksallaan.
Olen nyt kahtena päivänä syönyt sellaiset 2000 kcal ja heti iski kauhea morkkis päälle. Yritin oksentaakkin itkukurkussa tänään, mutta mitään ei tullut. En vain nykyään saa itselleni sitä kaameaa kuria takaisin ja syön väkisinkin, ihan vahingossa sellaisia 1700 kcal päiväannoksia. Vihaan peilikuvaani. Vatsani ei ole ennää litteä lauta. Huomenna pitäisi lähteä kylpylään, mutta kun en kehtaa mennä ihmisten ilmoille uimapuvussa. Miksi ihmeessä! Minua pelottaa. Tämä on niin naurettavaa.
Halusinpahan vain avautua, ei muuta.
Pakkomielteinen liikuntakin on taas palailemassa kuvioihin ja eilen tajusin ajattelevani, että ei haittaisi vaikka kuolisinkin pois laihtumisen takia, kunhan vain saisin vielä hetken tuntea olevani kevyt, pieni maahistyttö. Tämä on niin kamalaa, miksi tämä ei lopu. Pelottaa. Haluaisin pitää päivittäisen kalorimäärän tuossa 1500 kcal paikkeilla, sillä en oikeasti osaa sanoa, paljonko minun pitäisi syödä. En myöskään osaa arvioida annoskokojani. Koko ajatusmaailmani on ruuan suhteen niin vinksallaan.
Olen nyt kahtena päivänä syönyt sellaiset 2000 kcal ja heti iski kauhea morkkis päälle. Yritin oksentaakkin itkukurkussa tänään, mutta mitään ei tullut. En vain nykyään saa itselleni sitä kaameaa kuria takaisin ja syön väkisinkin, ihan vahingossa sellaisia 1700 kcal päiväannoksia. Vihaan peilikuvaani. Vatsani ei ole ennää litteä lauta. Huomenna pitäisi lähteä kylpylään, mutta kun en kehtaa mennä ihmisten ilmoille uimapuvussa. Miksi ihmeessä! Minua pelottaa. Tämä on niin naurettavaa.
Halusinpahan vain avautua, ei muuta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Usko vaan, et ole ainoa. Vaikka eipä se muiden kärsimys kovin paljon helpotakaan. Ääh... En osaa taas löytää sanoja. Tarkoitan enemmän kuin kirjoitan. Joka tapauksessa, tuo kuulostaa niin tutulta. :/ Kun elämä pyörii pakkomielteiden ympärillä. Pakko liikkua, pakko syödä että jaksaa liikkua, mutta silti pakko olla syömättä, pakkoa toisen eteen. Koko elämä tuntuu toisinaan niin pakolliselta, että välillä haluaisi kuihtua kokonaan pois. Yhyy....
Mutta hei, mene ihmeessä sinne kylpylään. Suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta toisten ulkoinen olemus tai eivät kiinnitä sen suurempaa huomiota. Todennäköisesti se on hyvin pitkälle vain oman pääsi sisällä. Tiedät ehkä mitä tarkoitan?
Voisi ehkä piristääkin kylpylä. Ja jos pinnalla näkyy suurimman osan aikaa vain pää. :D
No ei, tsemppiä sinne..!