mutta raskasta se on.Toisaalta tuntuu että kolarista on mennyt aikaa ja toisaalta se vasta äsken tapahtui?Päiviä voi mennä että uskon huomeiseen ja tulee niitäkin aamuja kun muistot kolarista ovat iholla...kaikki ajatukset johtavat siihen päivään,hetkeen.Yöt menee itkiessä,valvoessa,pyöriessä...Mutta tiedän että selviän.Miksi en selviytyisi?En ole mitenkään erikoinen muihin ihmisiin verrattuna...mutta se sattuu...kauan se sattuu.Vaikka se ärsyttää kuulla että aika parantaa,niin on siinä tottakin-ei se paranna,vaan auttaa ihmisen elämään,ikävän ja raskaankin muiston kanssa.Jaksaa elää ja iloita jostain vaikka onkin ikuisesti samalla murhe sydämessä.Ei se haava,murhe häviä mutta sen kanssa oppii jaksamaan.
Selviydyn
2
1789
Vastaukset
Yhdyn sinun ajatuksiisi koska koville ottaa seviytyä kolarin jälkeisestä ajasta. Itse olin kolarissa Tammikuussa-06 ja tuntuu etten ole vielläkään oma itseni enkä koskaan ole enää sitä. Olen vain huomannut että jos asista ei stressaa ja ottaaa asian asiana niin voi paljon paremmin, kyllä elämä voittaa kunhan antaa sille aikaa! Usko itseesi ja lue vaikka neuropsykoligin virsun kirja niin huomaat ettei peli ole viellä menetetty!
- päiväkirjastani!
Uskomattoman paljon samaa asiaa ja sanaa, näin on minunkin ajatukseni pyörineet jo pari vuotta. Vasta tänä syksynä olen oppinut jollain lailla hyväksymään sen mitä tapahtui.. Olin siis liikenne onnettomuudessa jossa loukkaannuin vakavasti. Näin minulle kerrottiin, kävin sentin päässä kuolemaa ja millin päässä halvaantumista.
Selvisin näistä, mutta ikuisen, päivittäisen kivun kannan mukanani koko loppu elämäni ajan. Niin fyysisen kuin psyykkisenkin.
On todellakin ollut vaikea kuulla sanoja, että aika parantaa haavat.
Ei, ei 100 vuottakaan pysty niitä haavoja parantamaan.
Ei mikään.
Sitä loppujen lopuksi on vain itse se joka voi itseään auttaa.
Suurin asia on kai juuri tuo että hyväksyy tapahtuneen ja näkee sen myönteiset puolet.
Osaa olla kiitollinen kaikesta siitä mitä jäljellä on.
Elämä on opettanut tuon yhden kesän aikana minulle enemmän asioita kuin kouluaikoina yhteensä. (Kesä 2005 oli aikaa jolloin kuolema muutenkin pyöri ympärilläni)
Selviydyn vielä tästä, ajattelin ollessani sairaalassa.
Tämän jälkeen tuli pahempi aika jolloin en luottanut yhtään huomiseen. En uskaltanut haaveilla, toivoa mitään.
Nyt, yli kahden vuoden jälkeen, olen ylpeä itsestäni, uskalsin. Tunnen itseni vahvaksi.
Niin, ehkä olen nyt todellakin selvinnyt.
Olisi kiva jos kertoisit lisää onnettomuudestasi, miten kauan olet ollut selviytymässä siitä?
En tiedä saako tästä viestistäni mitään selvää, kun kirjoitan tätä vähän kiireellä ja ajatukseni hypppivät laidasta laitaan...=)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun513645Näen jatkuvasti Sompasaunalla alastomia miehiä ja naisia
jotka menevät siihen viereiseen rantaan myös uimaan alasti. Sompasaunat on siis Mustikkamaalla Helsingissä, ja kuljen si1142600Kova karman laki
Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko5972302Päivieni piristys, missä olet?
Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei192046KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar781847Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo431688- 201658
Helena ja Mikko Koivun ero jatkuu edelleen ja loppua ei näy.
Voi eikä, miksi menee noin vaikeaksi avioero ja sopua ei tää ex- pari vaan saa.1421602Millainen kaivattusi luonne on?
Millaisia luonteenpiirteitä arvostat kaivatussa? Oletteko samanlaisia luonteeltanne?951469- 281466