Kieltäminen on raskas osa sairaudesta.
Kieltäminen on puolustuskeino, jonka narkomaani
on rakentanut suojaamaan käyttöään, joka on
muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu.
Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että
tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin
tunnepohjaisestikin.Narkomaani ei kykene
tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että
tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään
liity huumeisiin, voidaan yhdistää hänen
käyttöönsä. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska
oma puolustusmenetelmä estää häntä näkemästä
tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä
itselleen että muille.
Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin
tunteisiinsa ja tukeutumaan huumeiden
synnyttämiin' »kemiallisiin»
tunteisiin.Narkomaani ei halua ymmärtää, että
hänen kypsymättömyytensä johtuu huumeista, että
monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat
huumeiden aiheuttamia ja että hän myös
vahingoittaa toisia aivan mahdottomassa määrin.
Kieltäminen on mielisairaudenasteista,narkomaani
voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.
Kieltäminen on puolustuskeino, jonka narkomaani
on rakentanut suojaamaan käyttöään, joka on
muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu.
Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että
tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin
tunnepohjaisestikin.Narkomaani ei kykene
tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että
tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään
liity huumeisiin, voidaan yhdistää hänen
käyttöönsä. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska
oma puolustusmenetelmä estää häntä näkemästä
tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä
itselleen että muille.
Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin
tunteisiinsa ja tukeutumaan huumeiden
synnyttämiin' »kemiallisiin»
tunteisiin.Narkomaani ei halua ymmärtää, että
hänen kypsymättömyytensä johtuu huumeista, että
monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat
huumeiden aiheuttamia ja että hän myös
vahingoittaa toisia aivan mahdottomassa määrin.
Kieltäminen on mielisairaudenasteista,narkomaani
voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmettelen vaan mitä ne sanoo ketkä ei
todellakaan käytä ja kun kieltäminen on noin
pahasta
Narkkarit haisee ja heissä on hepatiitti tai hiv.
Lisäksi he ovat niitä joita te joudutte
elättämään verotuksellanne... Minulta on ymmärrys
ja sääli loppunut heitä kohtaan, pistäisi valtio
puhdasta heroiinia jakoon niin osa kuolisi
ainakin pois.
jos tuo heroiini olisikin puhdasta, niin ongelmia
olis huomattavasti vähemmän. mutta kiitos
kieltolain, näin ei ole.
Samanlainen sairaus sekin on kuin diapetes tai
mielisairaus. Haluatko itsesi jäävän ilman apua,
jos "sorrut" näihin tauteihin? Ja satutko
muistamaan, että jokainen, sinäkin, olet jonkun
lapsi ja meillä vanhemmilla on jatkuva pelko ja
huoli huonoimmin pärjäävistä lapsistamme. Lisäksi
huomauttaisin että kaikkien tällaisten asioiden
takana on yleensä muitakin, hyvin kipeitä
tapahtumia, jotka on saaneet lapsen pakenemaan
aineiden tuottamaan unohduksen.
On totta tuo mitä sanoit, narkkari kieltää
hyvinkin pitkälle oman ongelmansa. Juuri tämän
takia nämä monen ehdottamat pakkohoitopaikatkaan
eivät toimi. Ilman omaa tahtoa ei voida parantaa.
Ilman omaa tahtoa voidaan vieroittaa aineesta,
mutta jos näin tehdään, narkkari palaa aineensa
pariin HETI, kun pääsee taas aineen pariin.
Itse olen "narkkari". Olen käyttänyt amfetamiiniä
suonensisäisesti päivittäin, reilun vuoden ajan.
Tällä hetkellä olen 25. päivää ilman mitään
aineita. En tarvitse enää piriä, mutta kaipaan
sitä. Miettikääpä sitä! Olen elänyt jokapäiväistä
maanpäällistä helvettiä pitkään. Olen kärsinyt
tuon aineen takia. Olen tehnyt järkyttäviä tekoja
tuon aineen edesta. Olen pilannut lähes kaikki
suhteeni tuon aineen takia. Olen ollut lähellä
kuolemaa. Olen menettänyt vanhempani ja kaverini.
Ja kaikki vain tuon aineen takia. Ja kuitenkin,
nyt kun olen päässyt siitä fyysisesti irti, minä
kaipaan sitä!
Tämä yhtälö tekee mahdottomaksi pakkohoitopaikat
haluttomille.
Ekyin paljon aiheesta.. siis kieltäminen. Minä
kielsin oman sairauteni pitkään. Suutuin, jos
joku yritti saada minut edes miettimään, missä
mennään. Myönsin itselleni olevan narkomaani
vasta ihan loppuvaiheessa. Siitä oikeastaan
alkoikin vasta alamäki, olin vajonnut mielestäni
alemmas mitä koskaan olen. Mutta siitä
myöntämisestä kyllä lähti jollain tapaa myös tie
ylöspäin. Se toi sen pakon, että kaiken on
loputtava. Ja.. no niin, tässä sitä ollaan :)