***********************************************
"En voinut liikkua. Katseeni oli kiinnittynyt poikaan, siihen samaan kuin aina ennenkin. Katselin häntä, hänen viileänharmaita silmiään, ruskeaa pörrötukkaansa, mustia housuja, ja valkoista hupparia. Täydellinen, täydellinen pyöri koko ajan mielessäni. Miten? Ajattelin, ja kaikki tapahtui niinkuin ennenkin. Hän seurasi minua ja huusi nimeäni: Nita, Nita...
Sitten hän katosi. Niinkuin aina."
Herätyskelloni ääni kantautui uneni läpi. Yritin vaientaa sen,mutta väkivalta ei auttanut.AAAAARRRGH!!!! Ovikellokin soi. Eikö äitini voisi mennä avaamaan ovea? Ei. Se olikin mennyt töihin, ja oli yksin kotona. Nousin ylös ja tönäisin kelloni edelläni rappusia alas. Menin itse Nalle Puh- aamutakissani rappusia alas, ja matkalla olin melkein kompastua reppuuni. Olin päättänyt, että en menisi kouluun, sillä tunsin olevani tulossa kipeäksi. Avasin oven ja siellä seisoi Piri, paras ystäväni. Ööh... Nita, nyt on maanantai, kello on varttii vailla kaheksan, ja olet vieläkin aamutakissa!!!
Olin juuri selittämässä että en tulisi kouluun, kun näin koirani Kuutin tulevan Nikon, eli naapurini kanssa. Voi kuinka viehättävää, ajattelin seistessäni aamutakissani. Niko oli 12-vuotias poika ja vaikka oli vuoden nuorempi,hän oli isompi kuin monet muut luokkalaiseni pojat.
Miten sä et oo vieläkään valmis..? Niko kysyi. Huokaisin. Piri alkoi selittämään: Kyllä se tulee kouluun. Meidän luokalle tulee uus poika, sellanen haramaasilmänen poika mut sen silmät ei oo tylsän harmaat, vaan just sellaset jän.......
katsoin parhaaksi keskeyttää hänen puheensa, ilmoittaakseni että tulisin kouluun vaikka spitaalissa!!!
Niko sanoi: Kiva että Nita sä meet kouluun mutta kello on viittä vailla.....
VOI EI, huusin ja poimin Pirin sisälle, ja kiitin Nikoa Kuutin hoitamisesta.
Olimme myöhästyneet koulusta, mutta se ei haitannut. Ei meidän luokassa edes ollut ketään uutta, tuumin katsellessa ympärilleni ihmeissäni. Muutkin katsoivat, ja ajattelivat että miksi uusi oppilas myöhästyisi heti ekana päivänä. Huono alku. Kun opettaja oli selittämässä historiaa, ovelta kuului koputus. Kaikki kääntyivät katsomaan. Opettaja avasi oven ja näin maailman ihanimman tyypin. Sitten järkytyin sillä se oli aivan kuin...-------
jatkan myöhemmin!!!!
"En voinut liikkua. Katseeni oli kiinnittynyt poikaan, siihen samaan kuin aina ennenkin. Katselin häntä, hänen viileänharmaita silmiään, ruskeaa pörrötukkaansa, mustia housuja, ja valkoista hupparia. Täydellinen, täydellinen pyöri koko ajan mielessäni. Miten? Ajattelin, ja kaikki tapahtui niinkuin ennenkin. Hän seurasi minua ja huusi nimeäni: Nita, Nita...
Sitten hän katosi. Niinkuin aina."
Herätyskelloni ääni kantautui uneni läpi. Yritin vaientaa sen,mutta väkivalta ei auttanut.AAAAARRRGH!!!! Ovikellokin soi. Eikö äitini voisi mennä avaamaan ovea? Ei. Se olikin mennyt töihin, ja oli yksin kotona. Nousin ylös ja tönäisin kelloni edelläni rappusia alas. Menin itse Nalle Puh- aamutakissani rappusia alas, ja matkalla olin melkein kompastua reppuuni. Olin päättänyt, että en menisi kouluun, sillä tunsin olevani tulossa kipeäksi. Avasin oven ja siellä seisoi Piri, paras ystäväni. Ööh... Nita, nyt on maanantai, kello on varttii vailla kaheksan, ja olet vieläkin aamutakissa!!!
Olin juuri selittämässä että en tulisi kouluun, kun näin koirani Kuutin tulevan Nikon, eli naapurini kanssa. Voi kuinka viehättävää, ajattelin seistessäni aamutakissani. Niko oli 12-vuotias poika ja vaikka oli vuoden nuorempi,hän oli isompi kuin monet muut luokkalaiseni pojat.
Miten sä et oo vieläkään valmis..? Niko kysyi. Huokaisin. Piri alkoi selittämään: Kyllä se tulee kouluun. Meidän luokalle tulee uus poika, sellanen haramaasilmänen poika mut sen silmät ei oo tylsän harmaat, vaan just sellaset jän.......
katsoin parhaaksi keskeyttää hänen puheensa, ilmoittaakseni että tulisin kouluun vaikka spitaalissa!!!
Niko sanoi: Kiva että Nita sä meet kouluun mutta kello on viittä vailla.....
VOI EI, huusin ja poimin Pirin sisälle, ja kiitin Nikoa Kuutin hoitamisesta.
Olimme myöhästyneet koulusta, mutta se ei haitannut. Ei meidän luokassa edes ollut ketään uutta, tuumin katsellessa ympärilleni ihmeissäni. Muutkin katsoivat, ja ajattelivat että miksi uusi oppilas myöhästyisi heti ekana päivänä. Huono alku. Kun opettaja oli selittämässä historiaa, ovelta kuului koputus. Kaikki kääntyivät katsomaan. Opettaja avasi oven ja näin maailman ihanimman tyypin. Sitten järkytyin sillä se oli aivan kuin...-------
jatkan myöhemmin!!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.