Kun lähettää käsikirjoituksen kustantajalle, saatekirjeeseenhän on hyvä laittaa lyhyt kuvaus käsikirjoituksen sisällöstä. Mutta onko saatekirjeeseen järkevää tai tarpeellista laittaa yhtään mitään muuta? Tietenkin jos on aiempia julkaisuja tai kirjoituskilpailuvoittoja, niistä lienee hyvä mainita, mutta itse en näe tarpeelliseksi alkaa esimerkiksi selittämään jotain itsestäni. Ajattelen, että teksti puhukoot puolestaan. Mitä mieltä te muut olette?
Luulen, että siinä on vaihtelua kustannustoimittajien välillä, mitä he toivovat saatekirjeessä olevan; jotkut ehkä pitävät siitä, jos saatekirjeessä on joku sana kirjoittajasta itsestään tai vaikka hänen suhteestaan kirjoittamiseen, toiset ehkä pitävät sellaista tarpeettomana ja typeränäkin?
Ajattelin itse mainita saatekirjeessä, että mikäli käsikirjoitustani ei hyväksytä kustannusohjelmaan, sitä ei tarvitse palauttaa (jotkuthan palauttevat, kaikki eivät), koska en halua käsikirjoitusnippuja kotiini ajelehtimaan. Vainoharhaisena aloin kuitenkin miettiä, että mitä jos kustannustoimittaja tekee kommentistani tekstin arvoa laskevan tulkinnan, että "tämä kirjoittaja ei usko ylittävänsä julkaisukynnystä"? :)
Luulen, että siinä on vaihtelua kustannustoimittajien välillä, mitä he toivovat saatekirjeessä olevan; jotkut ehkä pitävät siitä, jos saatekirjeessä on joku sana kirjoittajasta itsestään tai vaikka hänen suhteestaan kirjoittamiseen, toiset ehkä pitävät sellaista tarpeettomana ja typeränäkin?
Ajattelin itse mainita saatekirjeessä, että mikäli käsikirjoitustani ei hyväksytä kustannusohjelmaan, sitä ei tarvitse palauttaa (jotkuthan palauttevat, kaikki eivät), koska en halua käsikirjoitusnippuja kotiini ajelehtimaan. Vainoharhaisena aloin kuitenkin miettiä, että mitä jos kustannustoimittaja tekee kommentistani tekstin arvoa laskevan tulkinnan, että "tämä kirjoittaja ei usko ylittävänsä julkaisukynnystä"? :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
markkinoida kirjaasi, ja osaat rajata lukijakunnan, ja kertoa, miten heidät tavoittaa, se on kai hyvin tärkeä asia mainittavaksi.
Lyhyt, enintään yhden sivun kirje lienee paras. Toimittajilla on kiire. Tuo kirje voi innostaa hänet lukemaan käsikirjoituksesi tai hylkäämään sen. Pidä siis huoli siitä, että kirjeesi on parasta, mitä osaat kirjoittaa. Se on tyylinäytteesi.
Jos sinulla on asiantuntemusta alalta, jolta kirjoitat, mainitse se ihmeessä.
Miten saatekirje voi olla "parasta, mitä osaa kirjoittaa"? Jos siinä lyhyesti kuvaa käsikirjoituksensa sisällön, ja jos käsikirjoituksen kieli tai tyyli jne on omanlaisensa, ei saatekirjeen sisällönkuvaus voi välttämättä noudattaa ollenkaan samaa tyyliä (voisi vaikuttaa omituiselta saatekirjeessä kirjoittaa sitä kovin omintakeisella kaunokirjallisella tyylillä?). Kai saatekirjeen sisällönkuvaus täytyy olla suht asiallisella ilmaisulla kirjoitettu?
Uskon, että suurin osa kustannustoimittajista lukee saatekirjeen lisäksi sentään edes pari ensimmäistä sivua käsikirjoituksesta, ja mielestäni niiden täytyy olla todella hyvin kirjoitettu.
Jossain haastattelussa joku kustannustoimittaja oli todennut, että saatekirjeet ovat järjestään parempia kuin itse käsikirjoitukset, joten upeasti kirjoitettu saatekirjekään ei pelasta, jos käsikirjoitus ei vastaa saatekirjeessä annettuja odotuksia.
Kun tarkemmin mietin tuota, että saatekirjeen on hyvä olla tyylinäyte ja erittäin hyvää tekstiä, alankin olla samaa mieltä. Koska kyse on kaunokirjallisen käsikirjoituksen saatekirjeestä, saatekirjeeseen käsikirjoituksen sisällönkuvauksen kirjoittaminen omintakeiselle kaunokirjallisella tyylillä tuskin vaikuttaa miltään kikkailulta. Jotenkin sitä automaattisesti vain ajatteli, että saatekirjeen tulee olla suht asiakielellä ja kirjakielellä kirjoitettu, vaikka ei ihan sentään. Kuinkahan moni tajuaa panostaa saatekirjeen kirjalliseen antiin?
Tuskin saatekirjeen kirjallinen tyyli kustannuspäätöstä ratkaisee, mutta ehkä se voi olla vaikuttamassa siihen, päätyykö käsikirjoitus "luen joskus vuoden päästä"-pinoon vai tarttuuko kustannustoimittaja siihen vähän nopeammin?
Korjaus ylempään otsikkoon siis vain :)
tyylinäytettä - sanoin huonosti. Tarkoitin, että sen kirjeen tulisi osoittaa selkeää ajattelua, kykyä esittää asiansa hyvin ja asiallisesti. Mielestäni tärkeintä on sen korostaminen, että aikoo ottaa aktiivisen roolin kirjansa markkinoinnissa. Ajattelen etupäässä asiakirjoja, en niinkään kaunokirjallisuutta. Mutta ehkä sama pätee romaaneihinkin.
Eli oletko sitä mieltä, että saatekirjeen ei tulisi olla kaunokirjallinen tyylinäyte ja että on pahaksi, jos saatekirjeen sisällönkuvauksen kirjoittaa samalla, normaalikielestä poikkeavalla tyylillä kuin itse käsikirjoitus on? Mielestäni tuollainen saatekirje voisi olla mieleenpainuva ja kiinnostusta herättävä - jo saatekirjeestä kustannustoimittaja voi nähdä silloin paremmin sitä, onko käsikirjoitus kiinnostava, ja omintakeinen saatekirjeen sisällönkuvaus voi saada nopeammin tarttumaan itse käsikirjoituksen lukemiseen?
Kuinka monella esikoiskirjailijaksi pyrkivällä on käsitystä kirjan markkinoinnista ja esittää ideoita siihen liittyen?
Kustannuspäätös ei toivottavasti voi kaatua siihen, ettei käsikirjoituksen lähettäjä heti saatekirjeessä ole ottanut markkinointia puheeksi?
Eli ajattelit tietokirjojen tms asiapitoisten teosten kustantamista? Silloin kaunokirjallinen tyyli saatekirjeessä ei tietenkään ole paikallaan. Mutta kun kyseessä on romaanin tai runojen tarjoaminen kustantajalle, entä silloin?
Minkä johdosta ajattelet, että omien markkinointitaitojen olemassaolo ja niiden korostaminen olisi niin oleellista saatekirjeessä; onko tämä oma epäilyksesi, vai perustuuko se johonkin tietoon (esim. jonkin kustannustoimittajan puheisiin)?
Näyttämään tekstejään? Totta kai siinä voi olla kuvaus, mutta saisi paremman kuvan, kun ite henkilö on näyttäytymässä.
Kaikki eivät asu Helsingissä eivätkä näin ollen voi tekstejään itse paikan päälle kiikuttaa :) Ja vaikka tektin itse paikan päälle veisikin, enpä usko että kiireisen kustannustoimittajat alkavat siihen heti tutustua ja kuuntelemaan tuojan selityksiä käsikirjoituksen sisällöstä.
Vaikka kävisikin henk. koht. paikalla tekstiään esittelemässä, niin eikö siltikin olisi parempi liittää mukaan jonkinlainen saatekirje? Kuten edellinen kirjoittaja jo mainitsikin, kiireisinä kustannustoimittajat tuskin heti ehtivät tekstiisi paneutua, ja siinä vaiheessa kun he sen lukevat ovat omat selityksesi voineet jo unohtua - saatekirjeestä ne saattavat taas muistua mieleen. Ja ainahan on mahdollisuus, ettei se kustannustoimittaja, jolle tekstin esittelet, edes lue sitä itse, vaan antaa sen eteenpäin luettavaksi.