Miten teidän muiden miehet ovat suhtautuneet raskausajan mielenlaatuunne?
Ymmärtääkö herkistyneitä tunteita, mielialanvaihteluita ja pahaa mieltä?
Helliikö ja hoivaako?
Meille on tulossa jo kolmas lapsi, ja välillä tuntuu ettei mies (joka muuten on kyllä hyvä mies!) ymmärrä yhtään missä mennään.
Viimeksi tänä aamuna sanoi, ettei sovita enää yhteen, kun kinataan niin paljon. Ja kun minun mielestäni ei edes kinata!
Hän ei ymmärrä myöskään, jos loukkaannun jostain sanomastaan, jota itse pitää vitsinä.
Neuvolasta saatua Vau-kirjaa hän ei suostu edes lukemaan, vaikka toivoisin hänen lukevan siitä, miten raskaana ollessa hormonit myllertää ja äiti tarvitsee erityistä tukea. Olen kyllä yrittänyt tästä puhuakin, mutta hänestä ei kuulemma saa paapovaa miestä.
Yhden käden sormilla voi laskea kerrat, jolloin on esim. silittänyt vatsaani. Jalkoja on hieronut pari kertaa puoliväkisin, kun olen pyytänyt.
Tuntuu niin kurjalta. :(
Ihan viimeiset päivät/viikot menossa, ja tuntuu siltä, että jos nyt synnytys käynnistyisi, niin olisin niin pahalla mielellä, etten haluaisi koko miestä mukaan.
Ymmärtääkö herkistyneitä tunteita, mielialanvaihteluita ja pahaa mieltä?
Helliikö ja hoivaako?
Meille on tulossa jo kolmas lapsi, ja välillä tuntuu ettei mies (joka muuten on kyllä hyvä mies!) ymmärrä yhtään missä mennään.
Viimeksi tänä aamuna sanoi, ettei sovita enää yhteen, kun kinataan niin paljon. Ja kun minun mielestäni ei edes kinata!
Hän ei ymmärrä myöskään, jos loukkaannun jostain sanomastaan, jota itse pitää vitsinä.
Neuvolasta saatua Vau-kirjaa hän ei suostu edes lukemaan, vaikka toivoisin hänen lukevan siitä, miten raskaana ollessa hormonit myllertää ja äiti tarvitsee erityistä tukea. Olen kyllä yrittänyt tästä puhuakin, mutta hänestä ei kuulemma saa paapovaa miestä.
Yhden käden sormilla voi laskea kerrat, jolloin on esim. silittänyt vatsaani. Jalkoja on hieronut pari kertaa puoliväkisin, kun olen pyytänyt.
Tuntuu niin kurjalta. :(
Ihan viimeiset päivät/viikot menossa, ja tuntuu siltä, että jos nyt synnytys käynnistyisi, niin olisin niin pahalla mielellä, etten haluaisi koko miestä mukaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa... Odotetaan kuitenkin ensimmäistä, niin mieheni välillä kuuntelee ja tutkii vatsaani, että kyllä siellä tosiaan jotain on :)
Muuten sitten oon huomannut, että on vaikeaa ymmärtää just mielialan vaihtelut jne.. Tai tuntuu että se jotenkin unohtuu häneltä, että raskaudestahan se johtuu..
Ja sitten oon huomannut että mieskin tarvitsee paijausta sun muuta enemmän.. tai mun miehellä ainakin joku päällä, että haluaa tuntea enemmän että häntä rakastetaan.. Ja sit just seksiä pitäis olla enemmän, ja sit kun mua ei huvittais niin se rupeaa miettimään että onko hän enää haluttava jne... on siinä sitten soppaa kerrakseen ;)
Niin ja miehiä ei saa sitten millään lukemaan, mun mielestä.. varsinkin jos tyrkyttää :) Niille pitäis olla joku kuvakirja tai sarjakuva, niin sitten vois olla mahiksia :b
Mä oon sit selitellyt vaan miehelleni, että niin ja niin siellä ja siellä sanottiin, ja näytellyt jotain kuvia, että tollanen sen nyt pitäis näillä viikoilla olla... :]
Vieraalta kuullostaa tekstisi.
Meillä lapsi on ns yhteinen projekti, jota kumpikin todella on halunnut. Itselläni on lapsia ennestään, mutta miehelleni tämä on esikoinen.
Mieheni kommentoi joka päivä, positiivisesti ulkonäköäni ja silittelee masuani monta kertaa päivässä. Hän myös puhuu pikkuiselle ja onpa jopa laulanut hänelle :).
Mies on lukenut kaikki nla:sta saadut opukset ja kirjaston kirjat moneen kertaan. Itse olen yrittänyt selittää, että saatan olla aika tuittu nyt raskausaikana. Mieheni sanoo tämän ymmärtävän ja sen kyllä huomaa, sillä hän hellii minua paljon ja jos tuittuilen saa hän pian hymyn huulilleni.
Tosin olemme myös keskustelleet miten odotusaika on mieheeni vaikuttanut. Hermot ja tunteet ovat pinnalla hänelläkin, iso asia tuo yhteisen lapsen odotus on miehelleni, ei vain naisen " etuoikeus". Mieskin vaatii ymmärrystä, hellyyttä ja huomiota. Meillä ainakin seksi on kummallekin aina ollut tärkeetä ja sitä se on nyt myös odotusaikana. Miehelleni on tärkeetä saada puhua ja kertoa tunteistaan. Moni nainen menee odotusaikana niin "sisäänpäin", että mies jää ihan ulkopuoliseksi ja silti hänen pitäisi jaksaa helliä ja hoitaa vaimoa 24/7. Ymmärrystä myös miehiä kohtaan!
Voimia sinulle ja mukavaa loppu odotusta :)
Meillä kyllä mies on ihan täysillä mukana. Halii paljon ja kuuntelee/silittelee vatsaa, hieroo hartioita... ja on muutenkin kiinnostunut koko ajan siitä missä mennään... Surullista oli lukea tekstiäsi.
Meillä mies on myös ollut mukana esikoisen odottelussa täydestä sydämmestään. Lukenut kiinnostuneena kaikki neuvolan opukset, ollut joka kerta neuvolassa mukana ja pitänyt huolta musta ja masusta tosi hellästi ja ymmärtäväisestä. Ollaan oltu jo pitkään yhdessä, mutta raskaus on syventänyt meidän suhdetta entisestään. Mies on ollut siis kaikinpuolin IHANA!
Neuvolan opukset voi toitottaa aika pitkälti sitä miltä naisesta tuntuu, mitä muutoksia nainen kokee ja miten miehen tulisi huomioida nyt erilailla naisen tunteet. Mikä siis mielestäni onkin hyvä juttu. Mutta mies voi tietenkin kääntyä tästä syystä hieman sisään päin ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi jos ei yhtään korosteta sitä miltä miehestä tuntuu ja mitkä olvat hänen tarpeensa. Miten hänen toiveensa otetaan huomioon ja tunteeko hän olevansa osallinen "projektiin", jne. Kun koko hommaan lähdetään yhdessä (en tietenkään väitä ettei teillä olisi näin) niin homma etenee ehkä tasapainoisemmin. Miehetkin kun ovat aika herkkiä olentoja. Tsemppiä kuitenkin teille!
Kyllä meillä tämä vauva projeksti ihan yhteinen juttu on ja olemme molemmat todella innoissamme asiasta.
Mutta minun on turha kyllä sanoa että se mies mua paapoisi.. Pah! Selkäni on todella kipeä ollut oikeastaan jo pidempään, mutta ei ole kyllä kertaakaan hieronut. Seison päivät töissä, mutta ei kyllä jalkahierontaakaan... =/ ja jos pyydän tuomaan ruokaa sänkyyn niin harvemmin tuo... ei mitään sellaista. Ei kukkia tai muita mukavia yllätyksiä...
Mutta olen itse sellainen että en mä tiedä kaipaanko edes tuollaisia asioita. Mies on kuitenkin innoissaan vauvan tulemisesta ja mahalle juttelee ja muuta. puhuu aina kaupassakin että nyt pitää ostaa sitä ja tätä koska poika haluaa... :)
Mutta toiset kaipaavat erilaisia asioita ku toiset...
Kipuineen ja kolotuksineen saa olla. Jos tahtoo jalkahierontaa tai valittaa selkää, niin tulee huomautus, että ethän tuota sinäkään hiero minua. Aamusta ekaksi nousen ite väsyneenä sängystä laittamaan ekaluokkalaiseni kouluun...teen aamupalat jne...Kun itken, huolehin tai pelkään synnytystä tai valitan kipua niin voi tulla huomautus, että anna koskea vaan, normaaliahan se on... Taitaa olla mies väsynyt valitukseen... On se käyny itelläkin mielessä, että onko mitään apua että mies tulee synnytykseen, tää on meidän eka yhteinen vauva...Luulen, että menettää vaan hermonsa, kun kiljun kivusta...
En tiedä, itsellä enää 2 viikkoa laskettuun aikaan...Kumpa kaikki ois pian vaan ohi... sitten ei tarvitsis kärsiä kolotuksia, supisteluja jne. Normaalia se on että nyt väsyttää, kun pian synnytys.
On mun mies kuitenkin välillä jaksanut olla taputtelemassa vatsaa ja sellaista...hetken hieronut jalkapohjia, kun kerjään...
Tällaista tää vaan on naisen elämä, ja odotusaika. Tsemppiä synnytykseen!
Mies on ihan haltioissaan ja pussailaa ja silittelee masua ja huolehtii mstua todella hyvin. Ostaa paljon suklaata ja jaateloa,,, lahtee joskus keskella yota kauppaan tai kioskille jos vaan vahankin sanon etta nyt tekee mieli suklaata tms. Ehkei se aian mielialan vaihteluja ymmarra. mutta yrtian selittaa kylla
yhdessä sitä vau-kirjaa.. Se on jo semmoinen torstai rituaali, että on kirjapäivä! Ja mies muistaa aina sanoa kun ollaa sen puoli luettu, että lue se sunkin puoli.. Ja meillä taas muuten roikkuu koko ajan mahassa, että rupee jo se ottaa päähän, ku ei voi ees nukkuessa kylkee kääntää, ju mies varma, että litistän vauvan sinne mahaa.. :)