En kestä tätä! En haluaisi syödä, mutta kun järki huutaa että jotain on pakko syödä. Vai onko muka? Voin ihan hyvin. En tarvitse ruokaa.
Pelkään lihomista niin kovasti, että itkettää.
Söin äsken pienen rasvattoman jogurtin, mutta kaadoin siitä osan pois. Pyöristän silti koko annoksesta saamani kalorit ylöspäin enkä huomioi poiskaatamaani osuutta.
Minun pitäisi lähteä kauppaan ja ostaa jotain muutakin syömistä tälle päivälle. Tulee vaan niin huono omatunto, en haluaisi syödä enää. Huomenna ei ole kaupat auki, silloin ei tarvitse syödä mitään.
Tuntuu jo nyt, että lihoin tuosta jogurtista.
Miten te ihmiset pysytte kasassa? Miten saatte vaimennettua sen äänen päänne sisällä, kun on PAKKOPAKKOPAKKO syödä edes vähän jotain, ettei tule kuolema? Vai tuleeko se kuolema edes?
Nämä ajatukset tekevät minut väsyneeksi.
Pelkään lihomista niin kovasti, että itkettää.
Söin äsken pienen rasvattoman jogurtin, mutta kaadoin siitä osan pois. Pyöristän silti koko annoksesta saamani kalorit ylöspäin enkä huomioi poiskaatamaani osuutta.
Minun pitäisi lähteä kauppaan ja ostaa jotain muutakin syömistä tälle päivälle. Tulee vaan niin huono omatunto, en haluaisi syödä enää. Huomenna ei ole kaupat auki, silloin ei tarvitse syödä mitään.
Tuntuu jo nyt, että lihoin tuosta jogurtista.
Miten te ihmiset pysytte kasassa? Miten saatte vaimennettua sen äänen päänne sisällä, kun on PAKKOPAKKOPAKKO syödä edes vähän jotain, ettei tule kuolema? Vai tuleeko se kuolema edes?
Nämä ajatukset tekevät minut väsyneeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, olen kokenut tasan saman kuin sinä ja pelastuin siitä koska kerran sängyssä maatessani tunsin oman luurankoni ja se tuntui pahalta, en myöskään jaksanut istua koulussa, olin niin heikko. Joten päätin vain alkaa syömään, söin kevyt suklaata ja melkein kaikkea kevyttä mutta paljon, huomasin kuinka ihanaa oli kun voimat alkoivat palautumaan!
Älä pilaa elämääsi, et halua mihinkään laitokseen, voit nauttia elämästäsi sopivasti hoikkana mutta terveenä. Päätä se tänään, kukaan ei ihaile sinua luurankona, itsekin metin silloin kaikki ystäväni, nyt kaikki ok :) TSEMPPIÄ!
Vertaistuki on parasta, mitä pystyy saamaan. Tuntuu vaan, että sitä on jo niin syvällä tässä jutussa, ettei ole voimia kamppailla poiskaan. Tuo inhottava syömishäiriöpeikko pitää lujempaa kiinni, enkä osaa enää kieltää siltä mitään.
Harmittaa eilinen niin hirveästi, söin mielestä liian monta ruisleivän palaa. Tänäpäivänä ruokakaupat eivät ole auki, joten tasapainotan sitten eilisen "liika"syömiset tänään.
Minuakin jollain sairaalla tavalla lohduttaa ettei kaupat ole auki.. Kaupassa käyminen on toisinaan kovin vaikeaa. olen joskus mennyt ihan lukkoon kun kesken kauppareissun tuli hirmuinen paniikki että en voi syödä mitään. Etsin jugurttihyllystä pieniä kalorilukemia ja meinasin revetä itkemään. Kaupassakäyminen on muutenkin joskus hankalaa. Varsinkin silloin, jos ostan karkkipussin, jäätelöä, pullaa tai jotain muuta sellaista, pelkään kuollakseni että joku tuttu näkee. -Ihan kuin jotakuta kiinnostaisi! Se on vain oman pään sisällä ja siksi tuntuu niin tyhmältä.
Vertaistuki on oikeasti hirmuisen lohduttavaa siinä mielessä että tietää ettei ole yksin. Silti tulee joskus vähän neuvoton olo, kun ei oikein osaa sanoa muuta kuin "voimia." Ajatuksesta ei silti katoa merkitys mielestäni vaikka usein sanoisikin niin.
Siksi sanon taas, voimia.
Ymmärrän sua täysin,miten sen äänen saiskin hiljaiseks? Pelottaa joka ikinen kalori vaikka järki,vaaka,peili ja läheiset sanois mitä.
Kun vain ne kilot tulis takas ilman että tarvis syödä.
Iltaisin kun makaa sängyssä ja miettii syömistä niin tulee pelko laihtumisesta ja kuolemasta, silloin lupaa parantua,mut aamulla on taas niin houkutus lintsata syömisistä.
Enemmän pelottaa tulevaisuus,onko elämää osastolla? entä jos en saa lapsia? tuhoanko vain itteni?
Kauheesti jaksamista sulle,ei se helppoa ole mut ajattele kuinka helppoa elemä on kun tästä pääsee.
Tuntuu "hyvältä" (tiedätte varmaan mitä tarkoitan) lukea muiden kokemuksia ja tuntemuksia aiheesta. Tulee tunne, ettei ole ihan yksin tämän asian kanssa. Kiitos vastauksistanne, merkitsevät paljon.
Paha mieli ottaa valtaansa näin iltaisin, ei anna armoa vaikka kuinka vähän söisi ja kuinka paljon liikkuisi.
Yritetään jaksaa, päivä kerrallaan eteenpäin!