Mieheni 3-vuotias poika muutti meille. Minulla ja miehelläni on myös 4 kk:n ikäinen yhteinen poika.
Mieheni lupasi, että osallistuu kotitöihin lastenhoitoon ym,jo silloin kun tulin raskaaksi.
Nyt kuitenkin mieheni on pettänyt kaikki lupaukset.
Hän ei hoida edes OMAA poikaansa. Minun on ostettava hänen pojalleen vaatteet/lelut/ruoat jne. Minä maksan hoidon, harrastukset ym.
Elatusapua emme ole saaneet penniäkään (pojan äiti vaikeuttaa kaikella tavalla).
Minä hoidan mieheni poikaa päivät, kun mieheni on töissä. Iltaisin, jos mieheni tulee ajoissa töistä kotiin, hän ei osallistu kotitöihin, mutta muistaa kyllä valittaa, jos en ole sängyn alta hakenut pesuun hänen likaisia sukkiaan, tai jos en ole kerinnyt/pystynyt imuroimaan tms.
Miehelläni on sellainen työ, että hän joutuu aina välillä olemaan päivystäjänä (eli 24h töissä). Näinä viikkoina häntä ei kotona edes näy nukkumassa. Hän myös tekee ylitöitä lähes päivittäin (tästä huomautin, niin nykyään hän tekee nii, että isompi poika nukkumaan, ja sen jälkeen takaisin töihin).
Mieheni poika on ongelmallinen. Hän on väkivaltainen, agressiivinen... En voi jättää nuorempaa hetkeksikään vahtimatta, koska isompi on heti kimpussa.
Isompi kiusaa myös koiraamme, joten joudun koko ajan vahtimaan hänen tekosiaan. (Jos en vahdi, niin lähtee tapetit seinästä ym).
Jos kerkiän päivän aikana imuroimaan, joudun roikottamaan nuorempaa kainalossa koko ajan.
Kun nuorempi poika nukkuu, isompi tahallaan heittelee tavaroitaan niin, että pienempi herää. Isompi siis tekee kaiken kiusan, mitä ikinä keksiikään.
Sitten illalla mieheni aloittaa valituksensa. HÄNELLE pitää suoda puoli tuntia omaa aikaa, että hän pystyy jättämään työasiat miettimättä. Hänelle ei sovi, jos ehdotan, että hän tiskaisi/imuroisi. Mieheni tulee töistä valmiiseen pöytään, joka päivä hän saa puhtaat astiat, puhtaat vaatteet jne (huom! meillä ei ole astianpesukonetta)
Aamuin illoin teen ruoat hänen pojalleen. Pesen hänen poikansa pyykit ja siivoan sekä hänen, että hänen poikansa jäljet päivittäin. Nämä asiat miehelleni ovat itsestäänselvyyksiä (eli, että hänen ei tarvitse tehdä kotona mitään, koska hän käy töissä).
Kun itse olin vielä töissä (isompi poika asui silloin vielä äidillään), menin töihin klo 7. Kun poika oli tapaamassa isäänsä, lähdin kotoa jo klo 5.30, jotta ehdin viemään mieheni pojan hoitoon ennen töihin menoa. Töiden jälkeen hain pojan hoidosta ja kaupan kautta kotiin ruokaa tekemään, pyykkiä pesemään, imuroimaan jne. Mieheni teki lyhyempää päivää ja mm meni vasta klo 8 töihin. Tällöinkään hän ei osallistunut kotitöihin pätkän vertaa. (Ja tällöin hän ei tuonut EDES vuokran verran rahaa)
Suihkuun pääsen (jos pääsen) yöllä, kun olen saanut nuoremman nukutetttua. 4:jään kuukauteen en ole kertaakaan päässyt yksin minnekään (no, pari kertaa vessaan). Mieheni ei pärjää, eikä edes halua opetella pärjäämään lasten kanssa. Vanhemman pojan joskus vain "jätän" isänsä huomaan, mutta se kostautuu siten, että taulut on tullut alas seiniltä, koira on osoittanut mieltään ja tehnyt tarpeensa sisälle (kun isä ei vahdi ja kiellä kiusaamasta koiraa)...
Nuorempaa en voi edes kuvitella jättäväni mieheni vahdittavaksi. Jos mieheni puhelin sattuu soimaan silloin, kun hänen pitäisi vahtia poikaa/poikia, kaikki muu unohtuu ja puhelimessa puhutaan puolesta tunnista puoleentoista. En luota mieheeni lastenhoidossa yhtään. Pelkään jopa antaa nuoremman hänen syliinsä (eikä tilannetta paranna yhtään se, että tuhansista kielloista huolimatta mieheni pelleili ruokapöydässä tuolloin 3 kk ikäisen poikamme kanssa, ja kaatoi kuuman kaakaonsa poikamme jaloille). Miehelläni myös menee hermo välittömästi, kun lapsi/lapset eivät teekään juuri niinkuin hän on ajatellut. Nuoremman itku saa mieheni raivon partaalle (vaikka mieheni ei asiaa tunnusta, mutta äänensävystä huomaa).
Onko tämä siis sitä uusperheen arkea, että minusta tuli yth´äkkiä kahden lapsen yksinhuoltaja, toinen lapsi oma, toinen ventovieras?
Näinkö tämän oikeasti kuuluu mennä? Eikö isän velvollisuus olisi/ole hoitaa lapsiaan, ja varsinkin vanhempaa, joka ei ole minun?
En halua valittaa, mutta pakko tunnustaa, että aika ajoin on voimat vähissä.
Mieheni lupasi, että osallistuu kotitöihin lastenhoitoon ym,jo silloin kun tulin raskaaksi.
Nyt kuitenkin mieheni on pettänyt kaikki lupaukset.
Hän ei hoida edes OMAA poikaansa. Minun on ostettava hänen pojalleen vaatteet/lelut/ruoat jne. Minä maksan hoidon, harrastukset ym.
Elatusapua emme ole saaneet penniäkään (pojan äiti vaikeuttaa kaikella tavalla).
Minä hoidan mieheni poikaa päivät, kun mieheni on töissä. Iltaisin, jos mieheni tulee ajoissa töistä kotiin, hän ei osallistu kotitöihin, mutta muistaa kyllä valittaa, jos en ole sängyn alta hakenut pesuun hänen likaisia sukkiaan, tai jos en ole kerinnyt/pystynyt imuroimaan tms.
Miehelläni on sellainen työ, että hän joutuu aina välillä olemaan päivystäjänä (eli 24h töissä). Näinä viikkoina häntä ei kotona edes näy nukkumassa. Hän myös tekee ylitöitä lähes päivittäin (tästä huomautin, niin nykyään hän tekee nii, että isompi poika nukkumaan, ja sen jälkeen takaisin töihin).
Mieheni poika on ongelmallinen. Hän on väkivaltainen, agressiivinen... En voi jättää nuorempaa hetkeksikään vahtimatta, koska isompi on heti kimpussa.
Isompi kiusaa myös koiraamme, joten joudun koko ajan vahtimaan hänen tekosiaan. (Jos en vahdi, niin lähtee tapetit seinästä ym).
Jos kerkiän päivän aikana imuroimaan, joudun roikottamaan nuorempaa kainalossa koko ajan.
Kun nuorempi poika nukkuu, isompi tahallaan heittelee tavaroitaan niin, että pienempi herää. Isompi siis tekee kaiken kiusan, mitä ikinä keksiikään.
Sitten illalla mieheni aloittaa valituksensa. HÄNELLE pitää suoda puoli tuntia omaa aikaa, että hän pystyy jättämään työasiat miettimättä. Hänelle ei sovi, jos ehdotan, että hän tiskaisi/imuroisi. Mieheni tulee töistä valmiiseen pöytään, joka päivä hän saa puhtaat astiat, puhtaat vaatteet jne (huom! meillä ei ole astianpesukonetta)
Aamuin illoin teen ruoat hänen pojalleen. Pesen hänen poikansa pyykit ja siivoan sekä hänen, että hänen poikansa jäljet päivittäin. Nämä asiat miehelleni ovat itsestäänselvyyksiä (eli, että hänen ei tarvitse tehdä kotona mitään, koska hän käy töissä).
Kun itse olin vielä töissä (isompi poika asui silloin vielä äidillään), menin töihin klo 7. Kun poika oli tapaamassa isäänsä, lähdin kotoa jo klo 5.30, jotta ehdin viemään mieheni pojan hoitoon ennen töihin menoa. Töiden jälkeen hain pojan hoidosta ja kaupan kautta kotiin ruokaa tekemään, pyykkiä pesemään, imuroimaan jne. Mieheni teki lyhyempää päivää ja mm meni vasta klo 8 töihin. Tällöinkään hän ei osallistunut kotitöihin pätkän vertaa. (Ja tällöin hän ei tuonut EDES vuokran verran rahaa)
Suihkuun pääsen (jos pääsen) yöllä, kun olen saanut nuoremman nukutetttua. 4:jään kuukauteen en ole kertaakaan päässyt yksin minnekään (no, pari kertaa vessaan). Mieheni ei pärjää, eikä edes halua opetella pärjäämään lasten kanssa. Vanhemman pojan joskus vain "jätän" isänsä huomaan, mutta se kostautuu siten, että taulut on tullut alas seiniltä, koira on osoittanut mieltään ja tehnyt tarpeensa sisälle (kun isä ei vahdi ja kiellä kiusaamasta koiraa)...
Nuorempaa en voi edes kuvitella jättäväni mieheni vahdittavaksi. Jos mieheni puhelin sattuu soimaan silloin, kun hänen pitäisi vahtia poikaa/poikia, kaikki muu unohtuu ja puhelimessa puhutaan puolesta tunnista puoleentoista. En luota mieheeni lastenhoidossa yhtään. Pelkään jopa antaa nuoremman hänen syliinsä (eikä tilannetta paranna yhtään se, että tuhansista kielloista huolimatta mieheni pelleili ruokapöydässä tuolloin 3 kk ikäisen poikamme kanssa, ja kaatoi kuuman kaakaonsa poikamme jaloille). Miehelläni myös menee hermo välittömästi, kun lapsi/lapset eivät teekään juuri niinkuin hän on ajatellut. Nuoremman itku saa mieheni raivon partaalle (vaikka mieheni ei asiaa tunnusta, mutta äänensävystä huomaa).
Onko tämä siis sitä uusperheen arkea, että minusta tuli yth´äkkiä kahden lapsen yksinhuoltaja, toinen lapsi oma, toinen ventovieras?
Näinkö tämän oikeasti kuuluu mennä? Eikö isän velvollisuus olisi/ole hoitaa lapsiaan, ja varsinkin vanhempaa, joka ei ole minun?
En halua valittaa, mutta pakko tunnustaa, että aika ajoin on voimat vähissä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sun ei todellakaan tarvitse sietää tuollaista. Mielestäni tuo ei ole uusperheen arkea. Itse elän uusperheessä, enkä missään nimessä suostuisi tuollaiseen. Mä olen tosi itsekeskeinen äitipuoli, mut kun olen heti alusta asti tehnyt nätisti selväksi "säännöt", ei ole tullut ongelmia vastuunkannon suhteen.
Sinun ehkä kannattaisi hakea teille pari- tai perheterapista apua, sillä ei tilanne voi jatkua tuollaisena. Väsymykseltäsi oma lapsesi jää vähemmälle huomiolle, rupeat vihaamaan miehesi muksua yli kaiken ja katkeroidut miehellesi. Jotain sinun on tehtävä. Hanki apua tai puhu miehellesi tai kirjoita vaikka kirje. Ihan mitä vaan, mutta jotain sinun on tehtävä. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista.
VOIMIA SINULLE!
Saanko kysyä, millaisia sääntöjä olette laatineet?
Meillä nimittäin sovimme, että mies tiskaa ja imuroi joka toinen päivä. Lapsia (ja varsinkin isompaa) hänen oli määrä vahtia joka päivä klo 17 eteenpäin viikonloput päälle.
Mies unohti kaikki sovitut yhtä nopeasti, kuin ne olimme sopineetkin.
Viime keskiviikkona mies lupasi, että tiskaa ennenkuin lähtee kahden päivän reissuun. Torstai aamuna (mies siis lähtenyt jo yöllä), huomasin että eipä ollut viitsinyt tiskata...
Eilen sanoin, että tiskit (kattiloita vuokia) odottaa miestä vaikka maailman tappiin... Joo joo, oli vastaus. Tänään sitten tiskasin ne, että sain tehtyä miehelle ruoan, kun hän tuli töistä.
Edes kiitosta ei ole kuulunut!
En tiiä sit, onko turha edes yrittää sopia säännöistä, kun mies ei niitä noudata (ja myös muita sopimuksia mitä mieheni kanssa teemme, hänellä on oikeus rikkoa, muilla velvollisuus pitää kiinni sovitusta)
Nii, ja mistä parisuhdeterapiaa löytäis? Oon jo aiemmin hakenu mm netistä, mutta tuloksetta...
Joo, elikkä kun miehen lapsi on meillä, mies tekee ruuat, hoitaa pesulle menot ym. En ole koskaan aloittanut näiden hommien tekemistä (paitsi joskus satunnaisesti kun haluan yllättää). Jos tekisin ruuat vaikka kolmena päivänä peräkkäin, saisin tehdä ne aina. Yksinkertaissti en siis vaan tee! Se on ollut osittain sanomaton ja osittain sanottu "sääntö".
Parisuhdeterapiaan pääset, esmes varaamalla ajan tavalliselle lääkärille ja siellä kerrot tarvitsevasi apua. Tai sit soitat suoraan esim. mielenterveystoimistoon ja kyselet sieltä.
Huomasin, että puhuit lapsista tyyliin mieheni poika ja meidän lapsi. Nyt näyttää vähän siltä, että et ole sinut sen miehesi pojan kanssa, ja sinusta on tullut vain lapsenlikka tälle muksulle. Lapsi vaistoaa, jos hän ei saa rakkautta kotonaan ja silloin hoitaminen on tosiaankin ylivoimaista.
Miehesi on sysännyt sinulle kaikki kotiin liittyvät hommat ja mietityttääkin että olisiko tässä käymässä samoin kuin hänen edelliselle liitolleen, eli missäköhän ne syyt ovat edellisen liiton kariutumiseen...
Älä alistu, sinun pitää todellakin ottaa asia esille eikä sysätä sitä piiloon "sängyn alle". Et jaksa kauaa ja kun poltat itsesi tarpeeksi niin ero se on tuostakin tulossa.
Samoin taloudellinen puoli perheessänne, mies käy töissä joten luulisi tuon ottavan vastuun myös taloudellisesta puolesta. Missään tapauksessa, sinun ei pidä ilman sopimusta maksella hänen muksulleen tavaroita ym. vaatteita. Jotenkin tuo tilanne tulee olemaan samanlainen niin kauan kun sinua jurppii se toinen muksu ja se, että miehesi laistaa kotivastuuta.
Kyllä, jurppii sekä mies, että hänen lapsi! (Ja ihan syystä. Pojan koen rasitteena, vaikka niin ei pitäisi olla.
Mieheni poika siis on ongelmallinen. Kerran hoidan poikaa kotona päivät, olen teljettynä tänne neljän seinän sisään, koska pojan kanssa EI voi mennä kauppaan, kaupungille, kylään...
Syitä on monia, ja kaikista pahin on se, että poika on ERITTÄIN väkivaltainen nykyään. Hän alkaa kaupassa yht´äkkiä potkia ventovieraita ihmisiä, hän haukkuu ja haistattaa...
Poika ei tottele yhtään, ei kuuntele ohjeita, saattaa yht´äkkiä juosta autotielle..
Poika on myös täynnä itseään, eli kaikki on hänen ja hän/hänelle aina ensin. Ei syö, ei pue, ei viitsi käydä vessassa, vaan tekee housuun...
Lyö, potkii, puree...
Nii, ja mitä tekee isä? Ei mitään. Kun kysyn, että miten toimin tällaisissa tilanteissa, nii mies sanoo "emmä tiä". Eli kantaa ei ota mihinkään.
Poika oli aiemmin kiltti, tottelevainen, siis sellainen kuin lapsen kuuluukin mielestäni olla.
Vuosi sitten paljastui, että pojan äiti kaltoinkohtelee poikaa (poliisilla asti tiedossa). Poika joutui asumaan äidillänsä vielä helmikuuhun asti, eli melkein vuoden, sossun päätöksen takia. Huumeet ja viina kuvioissa, samoin väkivalta videot ym.
Viittaa siihen, että poika saanut vaikutteita äitinsä luota varsinkin tuohon väkivaltaan.
Mutta miksi sitten on käynyt niin, että poika, jota ennen rakastin ja pidin kuin omana poikanani, ei enää herätä tunteita?
Ja korjaantuuko tilanne koskaan?
Enemmän rajoja ja rakkautta poika näyttää tarvitsevan. Ette puhalla yhteiseen hiileen ja poika huomaa tämän. Ymmärrän että, on hankala saada mies tajuamaan kaikki rasitus minkä joudut kokemaan. Olisi hyvä jos mies saisi selville miten hankalaa pojan ja kodinhoidon kanssa on siis esim. sinä lähtisit jonkun tuttavan luokse vaikka viikoksi niin että mies joutuisi tosissaan ottamaan poikansa huomioon. Pientä lomaa sinä todella tarvitset jottet pala kokonaan loppuun. Minusta on väärin, että mies olettaa sinun hoitavan hänen lapsensa kokonaisuudessaan sehän on hänen aikaan saamansa ja hänen vastullaan.
No siis ensin tuli mieleen, että parisuhdepaikkoja on esim. kirkolla, ne ei maksa mitn, samoin on olemassa parisuhdeleirejä, tosin, jos välit on tulehtunu ihan kamalasti, en suosittele niitä leirejä, ne on vaan ajanhukkaa ja ero on lähempänä kuin koskaan aiemmin...
Toisekseen, ei ole ihme, että poika, joka ennen oli kuin oma, varmaan olikin sitä, koska teillä ei ollut omaa yhteistä lasta, nyt se rakkaus kaikkineen menee sinne omalle muksulle. Tämä toinen poika tuntuu ulkopuoliselta, ja helposti sitä sysää oikeastaan kaikki parisuhteen ongelmat lapsen päälle.
Kolmevuotias on pahassa iässä, käytä tilaisuus hyväksi ja kouluta se poika, jos kerran ei isä halua sanoa mihinkään mitään, laita pojalle rajat, vie hänet kauppaan, kylään, ihmisten ilmoille, paikkoihin missä on muita lapsia, ja aina kun tulee kiukunpuuska, nappaa syliin ja pidä niin kauan siinä kun tokenee. Ota missio siitä pojasta, ja opeta poika tavoille! Hän on kolmevuotias ja juuri siinä iässä, että asioille voi vielä tehdä jotain.
Miehesi suhteen tarvitsetkin rutkasti enemmän voimia, kyllä ärsyttää tollaset miehet, ketkä eivät arvosta puolisoon ollenkaan vaan ovat itekin kuin pieniä lapsia.
Olen itsekin sitä mieltä, että on väärin jättää pojan kasvatus ja vahtiminen kokonaan minulle!
Ja loppukaneettina tähän voin vain sanoa, että juuri sain kyseiseltä pojalta nyrkistä, samoin kuin pikkuveli potkut päälle... Ja kyse oli pelkän iltapalan syömisestä, kun istuimme pöydässä ja kehotin häntä maistamaan ruokaa, nii sainkin turpaani.
Terveisin: alkuperäinen kirjoittaja
Sossun ämmä oli miehelle soittanu ja sanonu, et sitä kautta saa parisuhdeterapiaa (ku perheneuvolasta, jossa käydään miehen pojan takia, oltiin suositeltu). Et täytyy ottaa sossuun yhteyttä heti kun arki koittaa.
Haluaisin vielä sen verran lisätä, että poika tuli sunnuntaina äitinsä luota. Ennen äidille lähtöä ruokailut, vessakäynnit ym sujuivat. Nyt ei taas mikään suju. Juuri tuli nyrkkiä, kun piti iltapalaa syödä.
Viimeksi, kun tuli äidin luota, oli sama juttu. Silloin myös teki tarpeensa housuun (epäilen, että sama edessä vielä tämän viikon aikana).
Muuten toi rauhoittelu juttu on ihan ok, mutta ei oikein onnistu. Suurin syy on oma heikkohermoisuuteni. Toinen syy on pikkuveli, joka ei viihdy yksin, eikä nuku päivisin kuin 30 min kerralla...
Olen yrittänyt kaikkea mitä ikinä keksin, nurkkaa ja välinpitämättömyyttä vääryyksiä kohtaan. Mikään ei auta.
Älkääkä käsittäkö väärin, kyllä hoidan poikaa, vien ulos, puen, ruokin jne, mutta jotenkin poika vain tuntuu vieraalta. Toki jonkinlainen suojeluvaisto poikaa kohtaan on (ja nyt ehdotin miehelle,että poika ei enää tapaisi äitiään kuin valvotusti).
Ja se, että mieheni poika ei enää herätä tunteita, johtuu myös siitä, että nyt on oma lapsi, mutta myös näistä pojan ongelmista. Tarkoitan juuri sitä, kun tulee nyrkkiä tai haistattelua ym, ruokaa haukutaan (vaikka juuri äsken se oli vielä herkkua). Yrittää niin tai näin, aina väärin.
Koen itseni jotenkin täysin ulkopuoliseksi, koska poika ei ole minun. Ja mielestäni minä en ole se, joka ansaitsee (kaiken muun paskan lisäksi) vielä nyrkin iskut ja potkut "vieraalta" lapselta. Ihmettelen suuresti, että isällensä poika ei tee näitä kolttosia, vaan on kuin enkeli (tai siis, taitaa johtua siitä, että on isällensä vieraskorea, onhan isä vieraampi kuin minä).
Ja nyt taisi mennä erittäin kauaksi ihan alkuperäisestä aiheesta :)
PS. Ei lapsi/lapset ole syynä parisuhteen ongelmiin, mutta eivät ne ole kyllä ratkaisukaan. En tiiä saako miehille millään taottua järkeä päähän (ehkä sit tajuais, jos ottaisin viikon loman, niinku joku ehdotti).
Varmaan kaikista pahimmat ongelmat tulee juuri sen takia, että itsellä pinna ihan loppu ja sit vielä jotain jupinaa mieheltä, nii ei vaan jaksa.
sen verran että tarhassa oli siskolleni sanottu että jos lapsi näyttää kotona tunteensa "vaikka negatiivisetkin" hän pitää ko henkilöä lähes vanhempanaan..
"Huomasin, että puhuit lapsista tyyliin mieheni poika ja meidän lapsi."
Varmaan johtuu siitä, että vanhempi ON miehen poika ja nuorempi ON yhteinen = meidän. (Tämä on taas tätä ettei rullatuoliakaan voi sanoa rullatuoliksi kun se on poliittisesti epäkorrektia, plääh)
Ei ne miehet muutu.eikö koskaan kenelläkään hälytyskellot soi,jos alkaa seurustella eronneen miehen kanssa.Ei ne turhaan naiset laita heitä ulkoruokintaan.
Muutenkin ihmettelen,että eivätkö miehet osaa ottaa vastuuta lapsistaan vaan aina nämä uusio naiset..
että mieskin on jättänyt naisen sillon pitäsi tämä ulkoruokinta miettiä toisinpäin;D
halki perheneuvolaan jonkun ammattiauttajan luokse. ja josko 3vuotias ei oikeasti olisikaan niin agresiivinen vaan huomionkipeä tms. rajoja kannattaa antaa kumminkin ja komentaa vaikka sitten kovemminkin!! vaikka ei omalapsi olisikaan.. mut hoidat häntä et näin..
Ollaan käyty perheneuvolassa, mutta se oli ihan turha reissu.
Pojan agressiivisuus sekä väkivaltaisuus on huomattu jo pojan isovanhempien luona aiemmin, samoin kuin oikean äidin luona, joten huomion kipeydestä tuskin johtuu (ja jos johtuu, niin miten voi vieläkin enemmän jakaa pojalle huomiota, joka koko päivän kulkee mukana, leikitään, luetaan, jutellaan, pidetään sylissä jne, siihen asti kunnes menee nukkumaan). Ja samat asiat huomattu päiväkodissa.
Jos agressiivisuus olisi ollut vain ohimenevää, niin en apua olisi lähtenyt edes hakemaan, mutta nyt se vaikeuttaa jo jokapäiväistä elämää (ja toimimme niinkuin perheneuvolassakin on sanottu).
Rajoja on, ja niistä pidetään kiinni, vaikka mustansilmänkin uhalla.
Poika siis oli äitinsä luona, ja siellä pojan isoäiti oli sanonut pojalle, että minua ei tarvitse totella. Tätä en tiennyt, ja ystävällisesti pyysin pojan syömään, niin sai älyttömän raivarin. Nyt jännittää nämä päivät, jotka vietän pojan kanssa kotona miehen ollessa töissä....
jossain lehdessä puhuttiin myös agressiivisista lapsista ja jokaisen kohdalle räätälöidystä "terapiasta" siinä sanottiin juuri että kukin agressiivinen lapsi on erillainen tapaus. ja jokaisen kohdalla arvioidaan miten toimitaan.
tuo oli kyllä törkeästi sanottu näiltä pojan isoäidiltä. sinähän voit sanoa että teidän talo teidän säännöt ja nyt totellaan. helppoahan se ei ole mutta toivottavasti joku keino löytyy. ja hyvä että rajoista pidät kiinni vaikka silmä mustana;)
mutta jotenkaan tuo miehesi käytös ei tunnu hirveän mukavalta. meillä esin mies kysyy että sopiiko jos hoidat lapset/lapsen tänään. jos itsellään menoa tai töitä. eikä hän pidä pitkääkään työpäivää esteenä etteikö sitten taloa voisi siivota ja lapsiansa hoitaa.
että kyllä se miehelläsi on miettimisen paikka koska et sinäkään voi eikä tarvitse kaikkea kestää. mutta valitettavasti monet miehistä ei ole edes valmiita ottamaan "isän vastuuta" muutamia on tuttava piirissä.. valitettavasti.
mutta voimia sinulle:)
Olet yksi lukuisista hyväksikäytetyistä naisista, joiden hellyyden ja rakkaudenkaipuu sulkee kaikki terveen järjen luukut. Ei tällä palstalla sinua kukaan kykene auttamaan, sinun on itse tajuttava, miten sinua hyväksikäytetään ja itse tehtävä jotain asialle. Helppo tietysti huudella erovinkkejä täältä, mutta vaikuttaa näin pikaisesti luettuna todella klassiselta tapaukselta, että hälytyskellot soimaan ja mies äkkiä ulkoruokintaan - tai itse muutat lapsesi kanssa pikaisesti, riipuen asunnon omistus/hallintasuhteista.
Kuullostaa muuten aika eksoottiselta, että tässä maassa vielä tosiaan joku kaivelee toisen (aikuisen) sukkia pyykkiin vuoteiden alta - missä päin maata oikein asutte?? Vai onko kyse jostain lahkosta? Sinut on tosiaankin nitistetty henkisesti oikein tehokkaasti!!
Ei sinun kuulu, eikä sinun alunperinkään olisi pitänyt alkaa "äidiksi" toisten lapselle. Oikeiden vanhempien tehtävä on huolehtia lastensa hyvinvoinnista ja asioista, sinulla ei ole mitään vastuuta "ylimääräisestä" lapsesta.
Itse en millään tapaa ota osaa miehen lasten asioihin, enkä alkaisi huolehtimaan. Ne lapset eivät ole minun, joten miksi pitäisi välittää heistä pätkääkään.
Mies taas passaa lapsiaan; laittaa jopa aamupalat teini-ikäisille valmiina nokan eteen.
Ei ole lapsen omasta isästä mihinkään ei liioin äidistä. No onneksi sinä olet olemassa! On se kumma, että vanhemmat ovat täysin mitättömiä ihmisiä lapsensa elämssä, eikä osa lapsia hoitaa eikä ylipäätään tehdä enää mitään kun isä uuden naisen löytää. On se vaan kummallista...!
Miten kummassa kaksi noin mitätöntä onkaan lapsia mennyt tekemään? On se niin väärin.
Aikoinaan työnantajani totesi, että ainoa huono puoli mikä minussa on, on se, että pyrin täydellisyyteen!
Toisin sanoen, en ole korvaamaton, mutta ainakin erittäin hyvä, ellen täydellinen!
En ole missään vaiheessa sanonut, että lapsen omat vanhemmat ovat mitättömiä, tai etteivät he osaisi lastaan hoitaa jne.
Olen vain pettynyt siihen asiaan, että lapsi jätetään minun vastuulle lähes kokonaan, olenhan "vieras".
Ja asiaan liittyy paljon paljon muutakin.
Mutta en voi muuta ku pyytää nöyrimmästi anteeksi, kun peräänkuulutan lapsen omien vanhempien vastuuta, jos olen jotenkin loukannut sinun periaatteita!
vaikeroidaan, että hoitaisipa isä lastaan. Eihän se kenellekään kuulu kuka lasta hoitaa kun se on isällään??? Jos se onkin vaikka itse äitipuoli, jolle poika on annettu "taakaksi" ja isä, joka on jo passattu piloille, häipyy maisemista kun "vastuu" saapuu. Tällaisissa tapauksissa nimenomaan omallakin äidillä pitäisi hieman olla kiinnostunut, kuka poikaa hoitaa hänen ollessa isällään ja kuinka hoito onnistuu. Niin, onhan näitä muitakin tapauksia lisäksesi.
Isän velvollisuutta lapsensa hoidossa. Oikea äiti EI välitä pennin vertaa!
Mutta jos löytyy vinkkejä miten saan isän osallistumaan, niin mielelläni otan vastaan!
Ja mielestäni ei ole väärin, että edes yritän korvata pojalle oikean äidin, vai?
Meillä miehellä myös älyttömiä päiviä, mutta tajuaa että omat sotkut on siivottava (sukat sängyn alta esim.), tekee monasti ruoan kaikille, käy monasti kaupassa, antaa mulle illalla omaa aikaa kun tulee töistä (hänelle lasten kanssa olo on hauskaa rentoutumista, ei velvollisuus). Sun miehellä on joko ikävä duuni joka vetää hänestä mehut niin täysin että mikään muu ei kiinnosta tai sitten hän on totaalinen luuseri.
Nii-i, taitaa miehessä olla luuserin vikaa, sekä rankka työ...
Kaikista eniten epäilen kasvatusta. Kodin sotkuun ja omien jälkien siivoamiseen asenne hällä väliä.
Työ ajaa perheen edelle, sen olen huomannut (ja muut myös). Työlle on aina aikaa, vaikka olisi sovittu perheen kesken jtn.
Ja pakko hiukan myös puolustaa miestä; hän ei saa poikaansa minkäänlaista otetta, koska pojalle siis äidin luona opetettu "isää ei tarvi totella, isä on tyhmä, isän PITÄÄ ostaa sitä ja tätä jne" Pojalle annettu äidin luona kasvatus, jotta saa lyödä (en tiedä onko poikaa opetettu lyömään, mut näytetty väkivaltavideoita)...
Olen juuri lähdössä hakemaan poikaa päiväkodista, jossa poika 2krt/vko. Saa nähdä mitä poika siellä mahdollisesti keksinyt...
www.uusionni.net/uusionni
siellä saat vertaistukea ja kunnon neuvoja
Ota koira oma poikasi ja häivy. (lisää vertaistukea www.uusionni.net)
Hae oikeesti sille 3v riiviö pennulle hoitopaikka heti että saat rauhassa hoitaa vauvaa!! 7-17 isä töistä hakemaan niin saa muut hoitaa!!