Jeeeeeeeee!!!!!
Sinne jäi se kaiken pahan alku ja loppu sairaalaan, eli sappirakko, jonka vaivojen takia olin harva se kuukausi sairaalassa tipassa helvetillisten kipujen takia kun kivet lähtivät liikkeelle. Ja onneksi se poisto saatiin tehtyä tähystyksellä!!! Olo on aika onnellinen. Pikkasen kipeä vielä, mutta se helpottaa.
Sinne jäi se kaiken pahan alku ja loppu sairaalaan, eli sappirakko, jonka vaivojen takia olin harva se kuukausi sairaalassa tipassa helvetillisten kipujen takia kun kivet lähtivät liikkeelle. Ja onneksi se poisto saatiin tehtyä tähystyksellä!!! Olo on aika onnellinen. Pikkasen kipeä vielä, mutta se helpottaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ne kivut ovat totta totisesti helvettiä. Onneksi olkoon sinulle, kun sait niistä eron. Hauskaa vappua. :)
ne kivut olivat ihan helvettiä. Kun jutskasin lääkärin kanssa, hän sanoi, että minulla sappivaiva oli muuttunut jo krooniseksi ja epäili, että joudutaan tekemään avoleikkaus sen takia, mutta onneksi riitti tähystys. Olin viimeisen puolen vuoden aikana sappikohtauksen ja sappikivien liikkeelle lähdön takia sairaalassa 5 kertaa. Viimeksi olin maaliskuun lopulla kerran, siitä 3 viikkoa ja taas 5 vrk sairaalassa ja sen jälkeen kipu oli koko ajan jatkuvaa leikkaukseen asti. Ekalla kerralla odotin liian kauan ja meinasin kuolla, kun sappikvi oli kiilautunut sapptiehyeisiin ja olin keltainen kuin mikä, mutta ei tajuttu että mikä vikana. Luulin vain että hieman närästää, vaikka olin helvetin kipeä kolme päivää, kunnes sitten mentiin piipaalla kovaa vauhtia sairaalaan. Selkäkin oli tosi kipeä, en voinut maata enkä olla mitenkään, mutta en osannut yhdistää sitä, en tietty tiennyt että mikä vikana. Sairaalassa lääkäri sanoi suoraan, että olen niin vakavasti sairas, että kuolen jos ei minua hoideta. Huh, se säväytti..
Eli olen kyllä tosi kiitollinen leikkauksesta ja siitä että riesa on nyt pois. Muistona siitä on sappikiviä ja soraa minigrip pussissa =).
hauskaa vappua myös sinulle !!!!!!
Mä joudun kitumaan murikoitteni kanssa vielä, koska olen raskaana..ei onneksi ole tullut kohtauksia raskauden aikana, sitä ennen melkein joka viikko ja Litalginia kului.
Turposiko sinulla ylävatsa ja oliko se myös kova? Mulla kävi näin ja maksan kohdalta juilii joka päivä ja pallean seutua polttaa myös. Johtuukohan nämä kaikki niistä pirun kivistä..? Jotenki on myös täysi olo koko ajan eikä pysty syömään kuin pikku annoksia kerralla. Kerro oireilitko kohtausten välillä?
tai kovenee niin mene ehdottomasti lääkäriin. Mulla todettiin haimatulehdus rv 38 ja siinä meinas lähteä henki sekä äidiltä että vauvalta. Mä veikkaa syyksi sappikiviä, vaikka sappi onkin aikanaan leikattu. Kiviähän voi syntyä siitä huolimatta.
Onneksi selvisitte molemmat! Mitä oireita sulle tuli sen haimatulehduksen kanssa? Nyt on menossa rv 12 ja kivet voidaan kuulemma operoida viimesellä kolmanneksella, jos käyvät kovasti vaivaamaan. Ei voi oikein täysillä nauttia raskaudesta, kun saa koko ajan pelätä kohtauksia, plääh.
Viikon verran oli "sappikipuja", jonka jälkeen oksensin yhden päivän, enkä pystynyt olemaan kuin istuma-asennossa. Selkä ja kylkisärky oli aivan järkyttävää, haukoin henkeä kun koitin maata.
ei kohtausten väleissä oikeastaan ollut kipuja, koska noudatin aika orjallisesti sappidiettiruokavaliota ja ainakin mulla se auttoi. Mutta vasta nyt selvisi se, että kun itse olin viime vuonna raskaana ja vauva syntyi lokakuun lopussa, niin närästys, jota luultiin minulla olleen alkuraskaudesta ihan loppuun asti, olikin todellisuudessa sappivaiva. En voinut odotusaikana syödä juuri mitään, kun oli koko ajna karsea olo. Söin varmaan sata pakettia rennietä, join gavisconea ja söin niitä purutabletteinakin...yök... mutta mikään ei auttanut. Kun sitten sektio tehtiin 30.10. niin jo sairaalassa toisena iltana sektiosta piti käydä kerjäämässä taas gavisconea kun närästi. Todellisuudessa sekin oli sappivaivaa ja jos silloin olisi otettu nuo asat, alat, amylaasi, bilirubiini ja crp, olisi voinut olla tilanne se, että olisi huomattu että minua ei sitten närästäkkään, vaan on sappi joka vaivaa. Minulla nimittäin tuli tuo eka kauhea sappikohtaus vauvan ollessa 3 viikkoa. Ja silloin luulin ensin että se oli taas sitä närästystä, kunnes kolmannen kipupäivän jälkeen jouduin piipaalla sairaalaan ja siellä sappitiehyissä oli kivi kiilautuneena ja meinasi käydä huonosti. Mulla ei ollut vatsa mitenkään kova, mutta mulla tuntui se kuvottava olo kja sellaienn kipu tuossa palleassa koko ajan. Edes saepn kohdalta en ollut kipeä. Mutta silloin vikana iltana ennen kun jouduin sairaalaan, mulla oli selkä munuaisten kohdalta niin kipeä, että en pystynyt ollenkaan makaamaan enkä oikein mitenkään olemaan. Kannattaa seurata tilannetta. Luin yhdestä äipästä, joka sai sappikohtauksen 38 viikolla ja sen takia jouduttiin käynnistämään synnytys. Tsemppiä!!!
Juttelin just sen lääkärin kanssa leikkaukseni jälkeen siitä kivien uusiutumisesta, kun sanoin, että kun kerran minä olen koko ajan ollut sairaalassa sappivaivani takia, vauvalla ollut rotaviirus ja sen takia hän oli sairaalassa, perheessä oli norovirus ja a-virus, niin en epäile hetkeäkään etteikö mulle tule kivetkin uudestaan =).En ymmärrä miten meille onkin pesiytyneet kaikki taudit tänä keväänä =(. Lääkäri sanoi mulle, että kivet voi uusiutua, mutta jos ne uusiutuu, niin sitten se on geneettinen juttu.
Mulla kanssa se kiilautunut kivi aiheutti haimatulehduksen ja lääkäri tosiaan sanoi, että kuolen jos ei minua hoideta... se oli aika karseaa kuultavaa. En tiedä että oletko kirjoittanut aiemmin jutustasi, kun luin jostain täältä aiemman kirjoituksen jossa oli 38 viikolla jouduttu käynnistämään synnytys kun amylaasit nousi taivaisiin, melkein 9000. En voinut kuvitellakkaan että ne voi nousta niin ylös ja silti ihminen on hengissä.. mulla ne nousi "vaan" 4000, kun se viitearvohan on 20-100.
Toisaalta oli onni ettei kukaan lääkäri kertonut mun olevan suorastaan "hengenvaarassa", kukaan ei puhunut mahdollisesta kuolemisesta mitään. Itse näin jälkeenpäin suorastaan järkytyin kun sain asioista selvää.
Amylaasin lisäksi CRP kävi lukemassa 378 (norm alle 10)
Jatkotutkimuksiin menossa 14.5., josko sitten joku selvyys tuohon haimatulehdukseen saataisiin (kivet vai tuntematon syy)
paljon sappikiviä, mutta suurempia vaivoja ei ole vielä ollut. Mitä oireita sulla oli muuta kuin kipu?
Hei! Minä myös täällä odottelen leikkausta. Minulla kivet todettiin jo v.05, mutta sitten ne pysyivät oireettomina koko vuoden 2006,(olin raskaanakin) ja nyt sitten viime jouluna alkoi muutamilla kohtauksilla, jotka meni ohi aina Litalgin-piikillä. Nyt maaliskuussa tuli taas kohtaus ja sen jälkeen on ollut yhtämittaista kipua juuri maksan kohdalla ja sapen kohdalla. Kovia kohtauksiaolen pystynyt todella tiukalla ruokavaliolla välttämään, mutta sen verran on koskenut että valvomaan öitäkin olen joutunut. Litalginia kuluu paljon.. Maksa-arvot kohollaan ihan kamalasti, sitä tutkittiin, mutta kun syytä ei löytynyt, muuta kun tämä sappitauti, niin nyt pääsin leikkausjonoon. Tämä on kamalaa, kun ei uskalla mitään juuri syödä. Tulehdusarvot on mulla vaihdelleet, mutta koko ajan pysyneet alle 30. Nyt tällä hetkellä alle8 ja muutama kivuton päivä takana! Ihme! Mutta on ollut kyllä yhtä helvettiä, varsinkin neljä eka kipuviikkoa, kun takamuskin tuli niin helläksi ainaisten piikkien pistämisestä. Leikkaus pelottaa valtavasti, mutta toivon sen menevän hyvin.
pääset pian leikkaukseen. Mulla tuo crp on kanssa vaihdellut, leikkausta edeltävällä kerralla se nousi sairaalassa ollessa 102:n, mutta kun jouduin sairaalaan se oli vain 12. li sahän voi vaihdella kovastikkin, mutta mulla vastaavasti taas just nuo asat, alat ja amylaasi olivat kovastikkin koholla.
Itse pelkäsin ihan hullun asitä leikkausta ja varsinkin kun ensin oli epäilys että joudutaan tekemään avoleikkaus. Mutta kaikki meni hyvin. Tähystysleikkaus kesti 55 minuuttia ja pääsin kotiin seuraavana päivänä. Hankalaa on ollut se, että prinsessamme on vasta 6 kk, enkä saa 2:n viikkoon nostaa häntä lainkaan, ettei mitään repeä tai satu ja eihän tuo pieni ihminen ymmärrä sitä miksi äiti ei ota syliin. Ja mahdotontahan se on muutenkin, nyytkin kun mies on töissä, ei yksinkertaisesti ole ketään kuka voisi auttaa vauvan nostelussa, kun kaikki sukulaiset ja kummit yms. asuvat satojen kilometrien päässä ja vain lastensuojelun piiriin kuuluville lapsiperheille on tarjota kodinhoitoapua, eli perhetyöntekijää. Eli täällä me yritmme varoen touhuta vauvan ja 2 v:n kanssa =). Eilen taisin jo innostua, kun vaihdoin petivaatteita yms. ja nyt hieman juilii tuolta oikelta missä on se yksi haava, mutta toivottavasti se ei ole mitään kummempaa, pitää kuulostella.
Eli elä pelkää suotta leikkausta. Se menee hienosti.
Minä muuten soitin itse sitten leikkausjonohoitajalle kun alkoi jatkuvasti olla kipuja ja sanoin että leikkaukseen on päästävä ja loppujen lopuksi se auttoi, sain kuukaudessa ajan leikkaukseen.