9 v 3-luokkalainen poika on alkanut kiroilemaan. muutenkin käyttäytyy välillä huonosti, ei kestä pettymyksiä (enää) ja syyttelee muita esim huonosti menneen kilpailun tai kokeen jälkeen- tai no, kokeet menevät kumma kyllä hyvin, numerot 8,5-10- -luokkaa. mutta välillä käytös kamalaa. olen yrittänyt olla aika tiukka, eli jos jotakin sanon (esim huoneen siivouksesta), niin se pidetään.
poika käy lisäksi vielä 2 v nuoremman pikkusiskon päälle potkien ja nyrkein. pikkusisko on taitava ärsyttämään ja itsekin nipistelee ym, mutta silti...
keinot ovat vähissä ja riitoja paljon - ruumiillista kuritustakaan ei enää laki salli käytettävän - en tiedä edes tehoaisiko. viikkorahojen menetys auttaa, mutta niitäkään ei riitä koko ajan menetettäväksi.
mikä auttaisi?
poika käy lisäksi vielä 2 v nuoremman pikkusiskon päälle potkien ja nyrkein. pikkusisko on taitava ärsyttämään ja itsekin nipistelee ym, mutta silti...
keinot ovat vähissä ja riitoja paljon - ruumiillista kuritustakaan ei enää laki salli käytettävän - en tiedä edes tehoaisiko. viikkorahojen menetys auttaa, mutta niitäkään ei riitä koko ajan menetettäväksi.
mikä auttaisi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistathan, että lapsi on vielä tosi pieni poika. Kolmas luokka on iso askel lapselle. Onko koulussa kaikki hyvin? Kysele lapselta ja opettajalta. Kavereiden kanssa tulee yhtä ja toista ja lapsi uskottelee ehkä itselleenkin olevansa iso ja kateeksi käy häntä pienemmät sisarukset.
Ota syliin ja halaa ja sano, että uskot, että hänestä löytyy sama entinen kiltti poika ja hänet haluaisit nähdä. Että jaksaisi loppukevään reippaana, kysy joak päivä ja vala luottamusta, että yhdessä mennään eteenpäin - kiroilematta ihan.
Meilläkin se sylin, ajan ja myönteisen huomion antaminen toimii paljon paremmin kuin erilaiset "kovat" keinot. Jos yritetään panna kova kovaa vastaan, se vain lisää uhmaa ja huonoa käytöstä, ja tilanne menee aina pahemmaksi.
Hoksattiin se kerran, kun lapsi itse sanoi yhdessä riitatilanteessa, että saa liian vähän huomiota. Oli kokenut elämän menneen liikaa vain suorittamiseksi koulussa ja kotona, eikä leppoisaan yhdessäoloon oltu tarpeeksi käytetty aikaa.
konsti käytössä 9 ja 10 v tyttöjen kanssa ollut koko heidän pienen ikänsä.
Menen illalla vähäksi aikaa istumaan heidän sängyn reunalle ja juttelen tai kuuntelen onko siellä pienessä päässä herännyt päivänaikaan mitään mieltä askarruttavaa. Ja lähes joka ilta jotain juteltavaa löytyy. Jos ei mitään muuta, niin yritän aina keksiä jotain sanottavaa, mistä olen tänään tyytyväinen. Se on paljon tärkeämpää, kuin iltasadun lukeminen. Sadut meillä luettiin pienempänäkin päivällä. Iltajuttelun jälkeen on kiva käydä nukkumaan molempien.
Minä teen ensinnäkin pelisäännöt lapselle selväksi: on vaatimukset ja käytössäännöt, joita on noudatettava ja jos ei noudata, siitä seuraa rangaistus. Pelkkä sylissä istuminen ja keskustelu ei riitä, vaan kyllä joskus saatetaan tarvita niitä "kovempiakin" keinoja. Tuohon mainitsemaasi kiroiluun kokeilisin ihan reilua, vanhaa kunnon saippualla suun pesemistä ja sitten sen päälle keskustelu siitä, miksi ei kiroilla. Sopiva sekoitus tiukkuutta ja lempeyttä siis!