Kyllä säälittää lukea tekstejä, jossa vanhemmat alistuvat lastensa komenneltaviksi, syljettäviksi ja hakattaviksi - ja sitten vielä ihmettelevät, mistä johtuu, että lapsi ei kunnioita vanhempiaan! Ei kai kukaan lapsi voi kunnioittaa vanhempia, jotka suosivat vapaata kasvatusta. Lapsi testaa teidän valtaanne, ja kun alusta asti sallitte kaiken kapinan, saatte sitä taatusti osaksenne myöhemminkin. Vanhemman tehtävänä on olla lapsen jumala; auktoriteetti, joka päättää lapsen puolesta. Vanha kunnon KURI kannattaa ottaa kasvatuksen ohjeeksi alusta asti. Jo kaksivuotias tajuaa ryhtyä valtataisteluun, joten viimeistään silloin teidän on oltava tiukkana. Muuten kasvatatte tulevia rikollisia, niin kuin on jo kohta neljän vuosikymmenen aikana nähty, miten vapaa kasvatus on johtanut nuorison rikostilaston räjähdysmäiseen kasvuun.
Annatte lasten määräillä?!?
Hävetkää!
573895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Tiukka kurikaan ei ole ratkaisu ongelmiin. Lapsi tarvitsee sekä rajoja että rakkautta. Liian tiukka kuri johtaa rakkaudettomuuteen ja lapsi ei opi empatian taitoa.
Tekstisi vaikuttaa äärimmilleen viritetyltä provokaatiolta vapaata kasvatusta kohtaan. Siitä myös huomaa että itselläsi ei joko ole lapsia tai ainakaan et ole ollut tekemisissä voimakkaassa uhmaiässä olevan kaksi vuotiaan kanssa. Kaksi vuotiaan uhma voi olla vielä erittäin fyysistä kun puhe ei riitä kuvaamaan omia tunteita tai tahtotiloja. Yksi keino olla reagoimatta uhmaan on antaa lapsen potkia huutaa ja hakata. Toki myönnän että lapselle on tehtävä selväksi että sellainen sattuu, mutta kaksi vuotias ei välttämättä sitä ymmärrä samalla tavalla kuin vanhemmat.
just ja joo kyllä kaks vuotias ymmärtää itselläni on. Ja potkiminen hakkaaminen töniminen on asioita jotka olen karsinut ankarasti pois ja näin ollen nyt riittää kun sanon jos hän tekee pahojaan.
Kova kuri on kaiken A ja O piste
"Yksi keino olla reagoimatta uhmaan on antaa lapsen potkia huutaa ja hakata."
Keinosi on todella huono. Kaikenikäisille lapsille on tehtävä tiettäväksi, että potkiminen ja hakkaaminen sattuu. Ja _vanhempien_ tehtävä_ on_ estää_ lasta_ tekemästä_ näitä_. Ei minkäänlaisen uhmankaan varjolla pidä suostua hakattavaksi ja potkittavaksi.
Lapsi on otettava tiukasti syliin, jos hän haluaa/aikoo potkia tai hakata.
Siinä viestissäni lukee että vanhempien on tehtävä lapselle tiettäväksi että potkiminen ja hakkaaminen sattuu.
Tätä potkimista ja hakkaamista tapahtuu myös lattialla maaten joten sellaisen voi todella jättää huomioimatta ilman suurempia kurinpidollisia menetelmiä.
Lue Ulla rakas tekstisi vielä kerran ja ajatuksella ja kysy SITTEN, kuka se provosoija onkaan.
Olen eri mieltä tuosta, että raivoavan lapsen voisi jättää ilman sen kummempia huomioita lattialle rääkymään ja hakkaamaan ja potkimaan. Minusta se on välinpitämöttämyyttä: en ole kiinnostunut sinusta.
Aikuisen päässä kyse on siis siitä, että ei hyväksy epäsuotuisaa käytöstä eikä siksi huomioi käytöstä. Mutta kun jätetään käytös huomioimatta, jätetään lapsikin huomioimatta, jos ei "mene väliin ja katkaise raivoa".
Lapsi - ja yleensä kaikki ihmiset - tarvitsee eniten huomiota juuri silloin kuin sitä vähiten "ansaitsisi". Hillitön, silmitön raivo, silloin sitä odottaa, että joku toinen tulee ja pysäyttää, auttaa lopettamaan sen, kun itse ei voi, ei osaa, eikä uhmassaan voi näyttää että antaa periksi.
Vastaanhan se lapsi laittaa, raivoaa sylissä. 2-vuotiaan saa vielä syliin jalkojen väliin tiukaksi pieneksi mytyksi. Puhua voi vasta sitten, kun lapsi tuntuu sylissä rennolta ja rauhoittuneelta, otetta voi löysätä, tehdä siitä halauksen. Omaltani en edes vaatinut selityksiä, ei lapsella ole sanoja tunteilleen ja olotilalleen. En vaatinut edes lupausta, ettei enää koskaan näin, muistathan sitten tai alkanut kertomaan että tämä ei ole äidistä kivaa tms. Jonkun mielestä kait väärin, meillä se toimi. Pysäytin riehuvan lapsen, rauhoitin. Sitten hän taas pystyi turvallisesti jatkamaan tavallista touhuamista.
Aikaa myöten ne hillittömät raivarit loppuu ja suuttumus osataan ilmaista hyväksytyimmillä keinoilla.
Kurinpidollisesta menetelmästä ei siis ole kyse, vaan siitä, että juuri tuollainen raivokohtaus pitäisi huomioida, ei jättää lasta siihen yksin hallitsemattoman raivonsa kanssa, olla huomioimatta.
Enkä tarkoitat juuri tätä, en ole varma. Kerroin vain oman mielipiteeni, oman tapani, ja hyvin toimi.
Kiukkuisen lapsen syliin sulkeminen hipoo jo alistamisen rajoja... Itsekin kyllä teen sitä, vaikka tuntuukin ikävältä kun lapsi huutaa: "älä, älä, päästä minut, päästä minut!"...
Jos pienen lapsen raivo nousee esimerkiksi vaatteita pukiessa tai leikkiä lopetettaessa, ei kyse ole varsinaisesti "käytöksestä", vaan lapsen kehittymättömässä tavassa käsitellä pettymyksen tunteita. Itse asiassa onkin tärkeää, että lapsi purkaa pettymyksensä ja ilmaisee tunteensa avoimesti. Tietenkin kaikella on rajansa, eihän ole sallittua potkia ja lyödä ihmisiä tai heitellä tavaroita.
Itse olen huomannut hyväksi antaa lapsen kuohahtaa, kiukutella hetken ja sen jälkeen pyytää lasta syliin. Jos kiukku on vielä kesken, lapsi jatkaa itkuaan. Kun kiukku on purkautunut lapsi tulee mielellään syliin. Sitten pettymyksen aiheuttaneesta asiasta vaihdetaan muutama sana ja jatketaan taas hommia.
Kiukuttelua ei kuitenkaan kannata päästää pitkittymään, vaan tilanne kannattaa lopettaa aikuisen keinoin. Paras konsti on puoliväkisin ja hämäten. Eli otetaan lapsi syliin ja jatketaan esim. vaatteiden pukemista, samalla vanhempi voi kuiskutella ja kysellä lapselta "mitä tehdään hiekkalaatikolla" tms.
Kannattaa käydä tutustumassa Mannerheimin lastensuojeluliiton kasvatusvinkkeihin (www.mll.fi).
Kiukuttelu loppuu parhaiten, kun lapsen jättää rauhallisesti kiukuttelemaan yksikseen ja jonkin ajan kuluttua aikuinen tekee sovinnon. Jos yrittää väkisin pidellä ja hillitä lasta se siitä vaan kiihtyy.
sanon että minä? Harmi että tuotan sinulle pettymyksen. En pidä omaa viestiäni yhtään sen provokatiivisempana kuin alkuperäistä avausta. Tosin sillä poikkeuksella että oma viestini on kohdennettu yhteen ihmiseen kun taas avaus kaikkiin vapaata kasvatusta suosiviin ja uhmaikäisten vanhempiin.
Juu, kirjoitinkin raivokohtauksesta, hillittömästä raivosta, jota lapsi ei osaa itse lopettaa. En kiukuttelusta tai kiukkukohtauksesta. Se on eri juttu. Kiukku ei välttämättä siis raivoksi menekään.
Erään tuttavani lapsi suuttuessaan, jo aivan pienenä, hakkasi päätään lattiaan (kerrostalon betonilattia, jossa ne tavalliset muovimatto matto) tai patteriin. Ja huusi, rääkyi, karjui. Äiti ei reagoinut, ei tehnyt mitään, oli sitä mieltä että raivotkoon. Aihe oli joku varsin "mitätön".
En tiedä mistä johtuu, isäpuolestako, joka löi ja moitti lasta jatkuvasti ja kohteli omiaan hyvin, vai mistä.. lapsesta kasvoi nuori kundi joka n. 13-vuotiaana riehui umpikännissä kaupungilla, teki rötöksiä. Välinpitämöttömyys lienee se suurin syy, millä saadaan aikaan pikkurötösten tekijöitä, höiriköitä. Ei siis rajat, rakkaudella asetetut rajat, ei edes se sylijuttu, vaikka se kuulostaa toisista kauhealta.
Oma lapseni oli lievästi ylivilkas. Rauhoitin hänet sylissä silloinkin, kun kävi ylikerroksilla ja meni "katon kautta seinästä seinään". Nyt jo melko tavallinen nuori aikuinen, mutta minusta lähes yliaktiivinen harrastuksineen kaikkineen...
No joo. Lapsethan ottavat mallia vanhemmistaan ja oppivat kohtelemaan muita siten kuin heitä itseään on kohdeltu. Nuoret, jotka komentelevat, syljeksivät ja hakkaavat vanhempiaan ja muita tekevät sen siksi, että ovat saaneet itse kokea samaa. Yksinkertaistaen: Mitä joustamattomampi kasvatus sitä uhmaisempi ja aggressiivisempi on aikanaan murrosikä.
Rikolliset nuoret tulevat perheistä, joissa lapsia ei ole arvostettu, heitä on hyljeksitty ja kuritettu, jopa hakattu.
Jos vanhemmat päättävät kaiken lapsen puolesta, hän oppii vain vastustamaan, mutta ei opi itse tekemään päätöksiä ja kantamaan vastuuta.
"Jos vanhemmat päättävät kaiken lapsen puolesta, hän oppii vain vastustamaan, mutta ei opi itse tekemään päätöksiä ja kantamaan vastuuta."
Vanhemman tehtävä on päättää, mitkä asiat voi jättää lapsen päätettäväksi. Esim. kaksivuotias ei voi päättää itse mistään asiasta.
Vastuuta on siis annettava lapsen iän mukaan. Alle viisivuotiaana ei yhtään ja siitä eteenpäin vähän kerrassaan.
taas yksi joka tietää kaiken niin paljon paremmin kuin muut. enpä silti käyttäisi sun keinojasi lapsieni kasvatukseen joten toivon ettei me koskaan tavata livenä. taitaa olla huono aika kuukaudesta sulla...
siis kenelle tää oli kohdistettu?
Eikö se todista väitettäni oikeaksi, että kun ennen oli olemassa kuri, oikea ja väärä taidettiin vanhana kun se oli nuorena opittu ja rikosten määrä oli pienempi kuin nyt, kun jo pienille sallitaan kaikki? He todellakin kasvavat itsekeskeisiksi aikuisiksi kun ovat sen tavan pienestä pitäen oppineet.
Annatko sinä periksi viisivuotiaalle, joka haluaa leikkiä virtaavan joen varrella? Jos et, pidät silloin yllä kuria ja toimit omia väitteitäsi vastaan etkä anna hänen "tehdä itse päätöksiä".
On tilastollisestikin todettu, että rikolliset ja ongelmanuoret tulevat eniten perheistä, joissa kasvatus on ollut yliankaraa, torjuvaa tai väkivaltaista, eikä lapsen omaa vastuu- ajattelu- ja arviointikykyä ole kehitetty.
"Lempeämmissä" ja rakastavissa perheissä kasvaa rauhallisempia nuoria. Kovia otteita harrastavat liian monet perheet nykyäänkin, ja tulos näkyy tuolla kaduilla.
Viisivuotiaan voi komennuksin ja rangaistuksin viedä pois veden ääreltä, jolloin hän joko alkaa tapella vastaan ja menee sinne sitten kun silmä välttää, tai kerää vihaa ja uhmaa sisäänsä myöhemmin purettavaksi.
Tai hänelle voi rauhallisesti selittää, miksi siellä on vaarallista ja miksi sinne ei saa mennä, jolloin hän itsekin päättää olla sinne menemättä.
Ja kuka puhui YLIankarasta, torjuvasta ja väkivaltaisesta?
Minä miellän sanan kuri merkitykseksi sen että lapsella ei ole valinnan vapautta minkään asian suhteen. Kuri tarkoittaa järjestelmää jossa jotkin asiat ovat sallittuja ja muut kiellettyjä ja kielletyn tekemisestä seuraa rangaistus, kuritus.
Jos sellaisten rajojen asettaminen joiden sisällä saa vapaasti ja turvallisesti toimia on kurin pitämistä niin selvä, kuria sitten.
Olet täysin oikeassa. Vanhemmat nykyään eivät viitsi kantaa vastuuta vaan koettavat sysätä sen koululle tai yhteiskunnalle. Hävetkää! Lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta!
Minusta kyllä näyttää, että vanhemmat nykyään yrittävät liikaakin kasvattaa lapsiaan. Lapsista halutaan ylpeillä ja kilpailla, aivan kuin lapset olisivat joku keino pönkittää vanhempien omaa itsetuntoa. Jo ihan pieninä niitä viedään kaikenmaailman vauvauinteihin ja vauvamuskareihin, ja jo ennen kuin lapsella on mitään valmiuksia yritetään opettaa tietoja ja taitoja ja varsinkin ehdotonta kiltteyttä tavoitteena täydellinen ihmelapsi.
Nuoret vanhemmat ovat parastaan tarkoittaen hyvin vaativia sekä lapsiaan että itseään kohtaan. Leikin sijasta lapsuus on nyt treenaamista, ja vanhempien ehdoton tiukkuus kuuluu tähän kuvioon myös. Mietitäänpä, miksi sitten lapset ovat entistä levottomampia ja uhmakkaampia, nuoret väkivaltaisia ja mielenterveysjonot kasvavat koko ajan?
Eihän tuo ylilahjakkaaksi opettaminen ole KASVATUSTA. Kasvatuksen keskeinen osa on kuri, eivät harrastukset.
se, että Suomen vankilat on ylikansoitettuja.
Onko vanhemmat unohtanut kuunnella omaa sydäntään ja siinä samassa
menettänyt järkevän ja loogisen ajattelukyvyn.
Sen siaan on alettu lukemaan erilaisia kasvatustendejä,
erilaisista lehdistä ja opuksista. On unohdettu, että niitä lehtiä ja palstoja tekee
ihmiset jotka elää sillä.
Nämä ihmiset kertovat aina vain omia mielipiteitä, joita on ehkä syytä lukea jonkinlaisella varauksella.
Tosi asia on, että nuorisoväkivalta lisääntyy ja raaistuu koko ajan.
Tekiät ovat ns. rakastavista ja hyvistä perheistä.
Itse kasvatan lastani hyvät teot palkitaan ja pahoista seuraa rangaistus, periaatteella.
Rakastan lastani hyvin paljon joten jokainen tukkapölly sattuu minuun varmasti enemmän kuin häneen.
että lain mukaan tukkapöllyn antaminen on fyysisstä kuritusta ja lapseen kohdistuvaa väkivaltaa?
Ehkäpä siinä syy siihen mitä aikaisemmin sanoin.
Myös lapsen kädestä vetäminen on fyysistä väkivaltaa. Silloin myös se on oltava lailla kielletty.
En usko, että tukkapölly on kovinkaan väkivaltaista, jos sitä ei tee vihan vallassa.
Itse jouduin aikoinani hakemaan sen koivuniemen herran. Nyt ajatellen se ei ole ollenkaan paha juttu. Nimittäin isäni ehti myös rauhoittua eikä loiminut olan takaa.
Laki ja laki... Kun laki on väärässä, sitä on rikottava. Laki ei ole sama kuin oikeudenmukaisuus ja lainlaatijoiden tahto voi kääntyä tukemaan vääryyttä. Muista, että vuosikausien ajan autovarkauskaan ei ollut varkaus (siis vääryys), vaan luvaton käyttöönotto!
Joopa joo. Laki on laki, ja sitä rikkovaa voidaan rangaista. Tämän tietävät kaikki jotka ennen "ottivan auton luvatta käyttöön" tai nykyään varastavat niitä. Ei se nimike tai rangaistuksen suuruus tee teosta hyväksyttävää. Jos ihmisen tekoja rajoittaa vain pelko rangaistuksesta, ollaan peli jo menetetty.
Lapsen oikeuksia on haluttu suojella mielivaltaisilta ja väkivaltaisilta vanhemmilta, mikä on aivan oikein. Lain henki on siis selvä: lasta ei saa alistaa, nöyryyttää, hakata, lyödä, polttaa tupakalla, piiskata, tukistaa jne.
Vanhempi ei voi määritellä hyväksyttävää kurituksen määrää (tukkapölly -> hiuksista repiminen, luunappi -> nyrkillä naamaan), vaan laki kieltää yksiselitteisesti kaiken fyysisen väkivallan lasta kohtaan.
Eikö kirjoituksesi herätäkin ristiriitaisen ajatuksen? Kehotat rikkomaan lakia, jos laki on väärässä. Eikö silloin lapsikin voi olla tottelematta aikuista, jos hän kokee että aikuinen on väärässä?
"Eikö silloin lapsikin voi olla tottelematta aikuista, jos hän kokee että aikuinen on väärässä?" Ei kyse ole mistään epämääräisestä "kokemisesta", vaan elämän mukanaan tuomasta tiedosta. Sitä ei lapsella vielä ole.
Joku muuten tuolla sanoi, että vastahakoisen lapsen kiskominen kädestäkin on pahoinpitelyä. Niinhän se lain mukaan onkin - mutta onko sellaisen määrittely pahoinpitelyksi enää minkään järjen rajoissa? Ja jos kaksivuotias uhmaikäinen ei suostu syömään ruokaa, niin SEKÄ hänen syöttämisensä väkisin ETTÄ nälässä pitäminen on pahoinpitelyä!
Laille noin orjallisesti kuuliaisena sinä varmasti lähtisit viemään noita tapauksiakin käräjille, vai? Oletko muuten koskaan itse rikkonut lakia kävelemällä päin punaisia tai vaarantamalla jonkun hengen ajamalla ylinopeutta? Ai olet vai? Tsot, tsot, PAHA rikos!
Siis, samoin kuin aikuinen voi rikkoa epäoikeudenmukaiseksi kokemiaan lakeja, voi lapsi rikkoa epäoikeudenmukaiseksi kokemiaan sääntöjä. Lait on todellakin säädetty pitkän kokemuksen ja tiedon perusteella, niihin sisältyvä "elämänkokemus" on paljon suurempi kuin yksittäisen aikuisen elämäntaidot ja tiedot.
Kivulias kädestä kiskominen ei tietenkään ole sopivaa. Tiedän tapauksen, jossa lapsen käsi lähti sijoiltaan, ja lääkärin apua tarvittiin... Eikö em. tilanteessa voimaa ole käytetty jo liikaa?
Kysehän onkin siitä, että ihmisen kokema raja pahoinpitelylle on yksilöllistä. Jos vanhempi kokee tupakalla polttelun kurittamiseksi, se on sitä hänen mielestään, mutta muun yhteiskunnan mielestä se on tuomittavaa.
Kaksivuotiaan väkisin syöttämättä jättäminen ei ole pahoinpitelyä, koska ruokaa on ollut tarjolla. Lasta ei siis ole pidetty nälässä.
Olen lainkuuliainen. En kävele päin punaisia, sakkoihin johtavaa ylinopeutta en aja. Pidän itseäni rehellisenä ja suoraselkäisenä suomalaisena, joka ottaa huomioon yhteiskunnan säännöt ja muut ihmiset.
Otatko huomioon myös muuta kuin säännöt? Oletko koskaan miettinyt moraalia - mistä se tulee, onko se suhteellista vai ehdotonta? Otatko huomioon, että lainlaatijoiden moraalikäsitys voi sumentua? Kommunistiset tai natsistiset yhteiskunnat olivat esimerkki tästä: kaikki, mikä noudatti lakia ei noudattanut moraalia.
Millätavoin tuo liittyy aiheeseen.
"Ei kai kukaan lapsi voi kunnioittaa vanhempia, jotka suosivat vapaata kasvatusta."
Olen saanut hyvin vapaan kasvatuksen ja kunnioitan vanhempiani!
"Lapsi testaa teidän valtaanne, ja kun alusta asti sallitte kaiken kapinan, saatte sitä taatusti osaksenne myöhemminkin."
Tietysti lapsi osoittaa mieltänsä niillä keinoilla mitä osaa. Mutta se miten olet esimerkkinä lapsellesi on tärkeintä. Etkö koskaan ole seurannut lapsia kotileikeissään missä he suorastaan imitoivat omia vanhempiaan koti-oloissa? "ole hiljaa äiti ja isi puhuu nyt" Ja eihän meistä kukaan tykkää olla toisten komenneltavana. Ei perhe ole mikään armeija jossa arvohierarkia sanelee puhevuorot. Perhe on ryhmä yksilöitä joilla kaikilla tulisi olla mahdollisuus olla oma itsensä.
"Jo kaksivuotias tajuaa ryhtyä valtataisteluun, joten viimeistään silloin teidän on oltava tiukkana"
Ryhtyykö jos ei ole tarvetta? En nyt tarkoita sitä että kaikki annetaan periksi mutta älyttömällä kurilla kasvattaminen on järjetöntä. Lapsi on pieni ihminen joka ei käsitä miksi kiellät häneltä juuri sen (sillä hetkellä) kaikista ihanimman asian (esim. kaupan hyllyltä jonkin ihanan turhan hörhelön) tai miksi se kaikista hauskin leikki on kielletty (seiniin piirtely). Lapsi elää omassa maailmassaan jossa ei ole niitä sääntöjä jotka me tunnemme. Selitä lapselle, kerro hänelle miksi joitain asioita ei tulisi tehdä, että hän voi itse oivaltaa.
Eikö olisi mukavaa että lapsesta kasvaisi ajatteleva yksilö eikä massan mukana kulkeva robotti?
"Vanhemman tehtävänä on olla lapsen jumala; auktoriteetti, joka päättää lapsen puolesta."
Jokainen vanhempi on lapselleen jumala mutta se ei tarkoita sitä jumalaa miljoonine käskyineen, vaan jumalaa joka rakastaa sinua ja antaa anteeksi teit mitä tahansa. Onhan se selvä että lapselle jotkin asiat on opetettava (esim. ei sormia pistorasiaan) mutta senkin "opettamisessa" on niin monta keinoa. Jos sanot lapsellese että " tuohon et sitten koske" niin melko varmasti sinne mennään koskemaan. Ja ei se johdu tottelemattomuudesta vaan siitä älyttömästä uteliaisuudesta mikä lapsilla on.
Eihän pienen lapsen päätettäväksi voi montaakaan asiaa jättää, mutta uskokaa selityksen voimaan. Kun lasta ei pidä tyhmänä ei hänelle välttämättä tule tarvetta kapinoida (ainakaan niin kovasti).
Se että uskot lapseesi antaa lapselle uskallusta kohdata maailma ja kasvattaa itseluottamusta.
Kuuntele, rakasta ja ohjaa lastasi älä kasvata.
Hyvä kirjoitus! paljon järkevää asiaa ja ajattelemisen aihetta.
Kerronpa puolestani omat käytännön kokemukseni vapaasta kasvatuksesta. Meidän kolme lastamme ovat saaneet kasvaa vapaasti, ohjaten mutta myös heidän mielipiteitään kuunnellen. Ei ole varsinaisesti kasvatettu eikä kovia otteita ole tarvinnut käyttää, kun ei lapsillakaan ole ollut tarvetta näin ollen "testata vanhempien valtaa". Ei ole ollut mitään valtataistelua vaan molemminpuolista huomiointia. "Vapaa kasvatus" ei ollut laiskuutta vaan tietoisesti valittu periaate kunnioittaa lastakin ajattelevana ihmisenä.
Nyt lapset ovat jo aikuisia. Koko lapsuusikä meni mukavasti ja ovat olleet iloisia tavallisia lapsia. Edes murrosiässä ei ollut mitään erityisiä ongelmia, ja nyt koulut ja opiskelut suoritettuaan ovat hyvin sijoittuneet elämässä. Vapaasta kasvatuksesta huolimatta näistä muksuista on edelleen vielä aikuisenakin meille vanhemmille paljon iloa. Vaikea on siis nähdä mitä haittoja siitä olisi ollut.
Okei. Tuo oli tyypillistä. Oletetaan, että kuritta kasvaneista esim. 80 % päätyy moraalittomiksi ja/tai rikollisiksi ja 20 %:sta tulee kunnon kansalaisia. Joka kerta, aina, kun aiheesta puhutaan, joku noista 20 %:sta nousee esiin ja sanoo, ettei hän ainakaan ole moraaliton tai rikollinen. Ei olekaan, mutta se johtuu hänen luonteestaan, ei kasvatuksesta. Luonnollisestikaan niistä 80 %:sta ei kukaan tule tänne sanomaan: "Pitää paikkansa, olen roisto". Näin muille jää se kuva, että tuo yksi kunniallinen edustaisi kaikkia.
Kuule usko tai älä niin et sinä sillä kurilla loppupeleissä kovinkaan pitkälle pääse. Ja ihan varmasti ne jotka ovat rakkaudetta kasvaneet ovat ennemmän niitä sinun roistojasi kun kuritta kasvaneet!
mitä teidän mielestänne kuri on?
tästä keskustelusta saa sen käsityksen, että jos pitää lapselleen kuria, on yliankara, käyttää väkivaltaa eikä kuuntele lasta!
kun haluat opettaa lapsellesi oikean ja väärän eron, estää joutumasta vaaraan yms. tilanteet, ja teet sen sitten selittäen ja keskustellen lapsen kanssa antaen lapsen tulla itse siihen tulokseen, ettei näin voi/sovi tehdä, eikö se sitten ole kuria? ja jos ei, niin MITÄ se on? jokatapauksessa nämä asiat on lapsille opetettava, ne eivät ole itsestään selvyyksiä. en minäkään huutamista ja pomottamista pidä hyvänä linjana, mutta alkaa kuulostaa siltä, että huutamatta kasvatettu on kuriton? kyllä meillä keskustellaan paljon näistä asioista ja minusta se on kurinpitoa, kun opetan lapsille esim. käytöstapoja (miksi ei saa lyödä, potkia ja sylkeä, miksi ei saa juosta kadulla jne.) eilen viimeksi kaupan kassa kehui kuinka reippaita ja kohteliaita meidän lapsemme ovat :-) -kuria on pidetty huutamatta ja tässä tulos!
Minä miellän sanan kuri merkitykseksi sen että lapsella ei ole valinnan vapautta minkään asian suhteen. Kuri tarkoittaa järjestelmää jossa jotkin asiat ovat sallittuja ja muut kiellettyjä ja kielletyn tekemisestä seuraa rangaistus, kuritus. Rangaistus seuraa siitä huolimatta onko rikkomus suuri tai pieni.
Jos sellaisten rajojen asettaminen joiden sisällä saa vapaasti ja turvallisesti toimia on kurin pitämistä niin selvä, kuria sitten. Omasta mielestä lapseni on vapaan kavatuksen alainen kun käytän äidiltäni opittua neljän ehdottoman ein periaatetta. Syödessä, pukiessa, nukkumaan mennessä ja portaita noustessa ei leikitä.
Meillä tunnetaan kieltosana ei ja sitä kyllä käytetään, mutta ei niin että lapsi joutuisi pelkäämään selkäsaunaa kokoajan.
Huomautan vielä että fyysinen kuritus on nykyään kiellettyä. En suosittele myöskään henkistä kuritusta koska ei kai kasvatuksen tarkoituksena ole saada lasta vihaamaan vanhempiaan? Mitä vapaampaa kasvatus on sitä vapaampi lapsi on oppimaan sen että vanhempiaan voi rakastaa.
Esimerkiksi kaksi perhettä joista toisessa aikuiset lapset huolehtivat vanhempien hyvin voinnista pyytämättä(vapaan kasvatuksen saaneet) Toinen perhe on sellainen jossa oli niin tiukka kuri että alati sai pelätä rangaistusta vaatimattomistakin rikkeistä. Tämän jälkimmäisen perheen kasvatit ovat väleissä vanhempiinsa, mutta vain sen verran mitä kuvittelevat yleisesti olevan hyväksyttävää ja muistavat kyllä kertoa vastentahtoisuutensa koko muulle maailmalle.
Ihmisillä on sellainen harhaluulo, että kurinpito aiheuttaa vihaa vanhempia kohtaan tai väkivaltaisuutta myöhemmällä iällä. Tämä luulo syntyy siitä, kun ihminen luottaa kasvatuksessa liikaa omaan tunne-elämäänsä. Kuritus TUNTUU pahalta vanhemmista, ja siksi kurittomuutta yritetään perustella vaikka miten. Olisin kiinnostunut näkemään ne tieteelliset tutkimukset, johon luulot perustuvat. Niitä ei ole.
On muuten kumma, jos kasvatuksesi on vain nuo neljä ohjetta. Etkö opeta esim. kohteliaisuutta lainkaan? Etkö myöskään kerro, mikä on eettisesti oikein ja väärin ihmisten välisissä suhteissa, vaan vain suhteessa leikimiseen?
Tottakai näytän omalla esimerkilläni mallia miten muiden ihmisten kanssa toimitaan. Viisas vanhempi käyttäytyy itsekkin niin kuin haluaa lapsensa käyttäytyvän. Mallioppiminen on voimakasta nimen omaan pienillä lapsilla.
Kyse oli kuitenkin kurista joka ei mielestäni ole oikea tapa opettaa yhtään mitään. Kurilla ja kurituksella lapsi ei opi kunnioitusta vaan rangaistuksen pelkoa.
Et näytä ymmärtävän. Minun isäni kuritti minua ankarasti, vain aiheesta ja tiukan oikeudenmukaisesti. Siksi opin kunnioittamaan häntä isänä, miehenä ja kasvattajana.
Tutkimuksia lasten kurituksen haitallisuudesta on runsaasti. Kokeilepa löytää tutkimus, jossa kuritus todistetaan haitattomaksi.
Minä annan tässä pari näytettä mitä tutkimukset sanovat ruumillisesta kurituksesta (pahoinpitely) ja väkivallasta. Anna sinä tämän jälkeen pari esimerkkiä kurituksen hyödyllisistä vaikutuksista.
"Myöskin kasvatuksen epäjohdonmukaisuus ja lapsen kurittaminen ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti lapsen kehitykseen ja ovat näin ollen persoonallisuushäiriöiden taustalla. Nämä edellä mainitut tekijät saattavat siis kasautuessaan aiheuttaa psyykkisen varhaiskehityksen häiriintymistä, josta voi ajan kuluessa kehittyä vakavaa persoonallisuuden häiriintymistä. Nuoren kehitys ajautuu helpommin epävakaaseen suuntaan, jos lapsuuden kokemukset ovat negatiivisia ja turvallinen ympäristö on puuttunut." (Achté, Alanen & Tienari 1989, 290-291.)
(väkivallasta:) "Aivan pienet lapset muistavat ilman sanoja tunteillaan ja kehollaan. Traumaattiset muistot voivat vaivata aikuisuudessakin, vaikkei niitä tietoisesti pysty muistelemaan. Silloin voi muistaminen merkitä esim. sitä että tiettyihin tilanteihin tuntuu liittyvän selittämätöntä ahdistusta tai ettei ollenkaan kestä kuulla toisten huutamista. Tällöin alkuperäisen kokemuksen tavoittaminen voi vatia paljon psyykkistä työtä turvallisessa ympäristössä." (Oranen 1998, 5-9.)
"Väkivalta rappeuttaa lapsen ja nuoren kehitystä myös biologisesti siksi, että lapsen kokema stressi vaikuttaa aivoihin. Aivot kehittyvät lapsen kokemusten mukaan.
Trauman saanut lapsi voi olla ylivalpas ja -aktiivinen. Hän saattaa reagoida pelko- ja paniikkitiloilla tai muuttumalla hyvin hiljaiseksi. Lapsi tavallaan erkaannuttaa itsensä tapahtumista, Bentovim sanoo.
Pahoinpitely aiheuttaa lapsille muun muassa haavoittuvuuden ja avuttomuuden tunteita, toistuvia pelko- ja ahdistustiloja, oppimisvaikeuksia, masennusta ja kontrollin tarvetta.
Osa lapsista muuttuu vihaiseksi ja aggressiiviseksi ja ryhtyy käyttäytymään pelottelevasti. Lapsi saattaa kieltää tapahtuneet mutta tuntea suurta syyllisyyttä tapahtumista."
(STT-IA 19.11.1999)
"Aggressiivinen käyttäytyminen saadaan vähenemään rankaisemalla lasta siitä. Mikäli kuitenkaan ei oteta huomioon, että aggressiivisuus on harvoin pelkkä huono tapa, vaan osoitus häiriöstä, ei pelkkä aggressiivisuuden näennäinen väheneminen ratkaise vielä ongelmaa, vaan siirtää sitä eteenpäin. " ( Keltikangas-Järvinen 1985, 123.)
"Olettamus, että lapset oppivat antisosiaalista ja aggressiivista käyttäytymistä havaitsevan oppimisen kautta on saanut empiiristä tukea. Esimerkiksi Simons, Whitbeck, Conger ja Chyi-In (1991), tutkiessaan olettamusta siitä, että aggressio välittyy sukupolvelta toiselle, löysivät vahvaa näyttöä molempien sekä äitien ja isien jäljittelemiseen. Tämä olettamus on myös yhdenmukainen sen faktan kanssa, että pahoinpidellyt lapset käyttäytyvät itsekin väkivaltaisesti myöhemmässä elämässä."
Tämä ainakin on 100 % varmaa: Kun otat diktaattorin vallan perheessäsi, komentelet, huudat, kiroat ja hakkaat lastasi, niin hän aikanaan tekee saman sinulle.
Olen kasvattanut/kasvattamassa maailmaan neljää lasta, viimeiset kolme ja puoli vuotta yksin.. Lapseni eivät ole koskaan saaneet kaupassakaan "raivokohtauksia", vaikka äiti ei ole ostanut mitä lapset halunneet. Meillä puhutaan asioista, mitä nyt murrosiässä kokeillaan irtiottoa, mutta se taas on toinen juttu. Minulla on ihanat kohteliaat, kiltit lapset, joilla kuitenkin myös omaa tahtoa (joka ei kuitenkaan ilmene raivoamalla/potkimalla tms.).
Lapseni ovat kaikkein parasta elämässäni!!!!
kuin ne lapset. Sääliksi käy kun oma elämä jää!
dziisus. Mistä sä tiedät mikä jää?
Mullakin on kolme lasta eikä mikään oo jääny, päin vastoin on tullu lisää.
Mulla on sentään ihanat lapset, joista voin olla ylpeä ja jotka olen osannut kasvattaa niin, ettei ole tarvinnut hävetä missään eikä milloinkaan huonon käytöksen takia!!!!!
menimme eilen ravintolaan syömään, harvinaista herkkua meidän 5 henkiselle perheelle.
ainoa tarpeeksi iso pöytä oli lasten leikkipaikan vieressä, eikä siinä mitää, olisipa muksuilla leikkipaikka vieressä, kun kumminkin ensimmäisenä ovat syöneet....
leikkipaikalla oli n. 4-vuotias poika leikkimässä. kohta isä tuli sanomaan, että pitäisi lähteä. poika rupesi huutamaan suoraa huutoa! huusi niin lujaa, että me viereisessä pöydässä emme voineet puhua mitään, kun ei kuullut mitään... isi lähti pois ja kohta huuto loppui. kolme kertaa isi kävi sanomassa, että pitäisi lähteä ja joka kerta sama huuto.. tarjoilijakin kävi sanomassa vanhemmille, että muut asiakkaat häiriintyvät, mutta vanhemmat eivät saaneet lastaan ulos ravintolasta, ennenkuin yhdessä menivät leikkipaikalle ja lahjoivat pojan jäätelöllä...
meni ravintolareissu pilalle.. jopa meidän 5- vuotias kysyi, eikö ne isi ja äiti osanneet kieltää sitä poikaa huutamasta?
itse olisin taluttanut sen huutavan pojan kiireesti pois ravintolasta muita asiakkaita häiritsemästä (ovelle oli leikkipaikalta lyhyt matka) ja ulkona selittänyt, että ravintolaan ei voi jäädä leikkimään.. en todellakaan olisi antanut oman lapseni sabotoida monen kýmmenen ihmisen ruokarauhaa!
miten te olisitte toimineet noina vanhempina?
kantanut, raahannut tai vaikka vetänyt lapsen pois. kyllä vanhemmat nuo asiat päättää.
uhkailu, kiristys ja lahjonta. ensin lahjotaan sitten uhkaillaan ja kiristetään. ei niin että lahjonta olisi viimeinen keino
Jos lapsi pomottaa, on tukkapölly tai luunappi paikallaan. Ei ole sopiva ihminen kasvattajaksi sellainen, joka ei saa poikaansa kuriin.
Poikaansa pahoinpitelevä ei voi olla sopiva ihminen kasvattajaksi.
Määrittele "pomotus". Määrittele "kuriin saaminen".
Tietävätkö omat lapsesi mikä lasketaan "pomottamiseksi"? Kuinka usein lapsesi saavat luunappeja?
Jos lähdetään tälle linjalle, niin myös KAIKKI lapsen tahdon rajoittaminen on henkistä väkivaltaa häntä kohtaan. Silloin hänet ohjataan vastoin tahtoaan toimimaan toisin kuin hän itse haluaa (sitä kutsutaan aivopesuksi). Eli eiköhän anneta lasten leikkiä ajoradalla, spreijata seiniä, hakata mummoja jne.?
No jos sille linjalle lähdetään, niin kyllä, piittaamattomuus toisen olennon tahdosta voidaan laskea ainakin mielipahaa aiheuttavaksi toiminnaksi, tai jopa henkiseksi väkivallaksi.
Etkö itse koe pettymyksen tunteita? Etkö aikuisena halua jotain, mitä et voi saada? Aikuinen osaa suhtautua saavuttamattomiin asioihin kuten niihin kuuluu. Autovaras tosin ei osaa, sillä hän haluaa toisen ihmisen auton, vaikka sitten väkisin.
Lapsi ei osaa mieltää tahtonsa syitä ja seurauksia. Ei tietämättömyydestä kuitenkaan pidä rangaista. Kun lapselle selviää, että hän voi kuolla autotiellä, hän tuskin haluaa siellä leikkiä. Siihen saakka kunnes lapsi tämän ymmärtää, vanhempi on vastuussa siitä, että lapsi ei päädy ajoradalle.
Kypsä ja vastuuntuntoinen vanhempi saa lapsen kyllä "kuriin" (=noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä) ilman ruumillista kuritustakin.
"Lapsi ei osaa mieltää tahtonsa syitä ja seurauksia. Ei tietämättömyydestä kuitenkaan pidä rangaista. Kun lapselle selviää, että hän voi kuolla autotiellä, hän tuskin haluaa siellä leikkiä. Siihen saakka kunnes lapsi tämän ymmärtää, vanhempi on vastuussa siitä, että lapsi ei päädy ajoradalle."
en ole luunappi linjalla, mutta miten käytännössä sovellat tämän teorian ravintolassa tapahtuneeseen? toimivatko vanhemmat oikein, kun eivät "rankaisseet" lasta hänen ymmärtämättömyydestään ja antoivat pojan huutaa ja pilata toisten ruokarauhan?
miten helvetissä maailmassa voi olla ihmisiä, jotka vievät lapsensa RAVINTOLAAN näkemään sikailua ja örvellystä??? ei sellaisten pitäisi olla kasvattajina eikä sellaisia ravintoloita saisi olla!
ruokaravintola päivällä on ihan eri asia kuin keskikalja baari illalla. vaihda paikkaa niin huomaat kyllä eron.
Mielestäni vastasit itse jälkimmäiseen kysymykseesi. Vanhemmat eivät toimineet oikein, koska antoivat ymmärtämättömän lapsen huutaa ja pilata toisten ruokarauhan.
Toisaalta, päivisin on ravintoloissa se riski, että siellä on myös lapsiperheitä. Silloin on mahdollista, että joutuu kuuntelemaan lapsen itkua ja jopa huutoa. "Pieni" huutaminen (lapsen tilapäinen itku) on kai ymmärrettävää, mutta selvästi häiritsevään pitkäkestoiseen "kirkumiseen" tai "ulvomiseen" tulee puuttua.
Ravintola-tapauksessa luonnollinen tapa olisi ollut tietysti lapsen kantaminen pois. Jos kerran perhe oli lähdössä, olisi pojan voinut pukea viimeiseksi ja kantaa/taluttaa vaikka itkevänä pois, kuten tapauksen kuvailijakin ehdotti. Ulkopuolella olisi voinut selostaa lapselle ravintolassa käyttäytymistä.
Muuten, ulkopuolisen sanat ovat joskus vanhempien sanoja tehokkaampia. Ravintolan työntekijä olisi voinut komentaa lasta itsekin.
Meidän perhe oli viisihenkinen. Ei vaan ole enää. Vanhin sisarkusista nöyrtyi kurin alle, nyt on melkein 30-vuotias ja jatkuvasti masentunut ja peloissaan. Ei ole uskaltanut vieläkään muttaa kotoa.
Isoveljeni muutti kotoa ollessaan 17-vuotias. Ei kästänyt jatkuvaa "henkistä laiminlyöntiä".
Minä, kuopuksena sain kokea kovimman kurin koska "löysempi" kuri ei tehonnut sisaruksiini. Minut vietiin autolla kouluun ja minuta haettiin koulusta. En koskaan saanut mennä koulukavereiden luokse. Kaverit saivat joskus tulla meille mutta vain pariksi tunniksi. Synttärit oli poikkeus. Tätä jatkui siihen asti kun olin 15-vuotias ja karkasin kotoa. Muutin silloisen poikaystäväni luo joka oli 17-vuotias ja asui itsenäisesti.
15-vuotiaana minua kohtaan pidettiin samanlaista kuria kuin ollessani 5-vuotias. Minua kohdeltiin kuin pikkulasta. En vain enään jaksaut olla eristyksissä kotona. Lapsuuteni oli yhtä kotiarestia. En tehnyt koskaan mitään pahaa koska olin PELOISSANI! Pelkäsin kuollakseni isää. En ole tavannut vanhempiani siitä lähtien kun karkasin. Isoveljeni olen kerran tavannut.
Karattuani elätin itseni lähinnä varastamalla ruokaa ja rahaa mummoilta. Onneksi olin jo päässyt peruskoulusta ja täytettyäni 18 menin aikuislukioon. En enää varastele, olen nykyään toimeen tuleva nuori nainen.
Että se siitä sinun kuristasi.
Olet oikeassa!Näyttää siltä,että kaikkein epäasiallisimmat kommentit saat niiltä,jotka eivät osaa järkeään käyttää!Kaikki kärjistetään tyyliin "lapsen hakkaaminen henkihieveriin"-naurettavaa!Vapaankasvatuksen myötä tähän on tultu:ei kuunnella oman järjen ääntä vaan pilkuntarkasti yritetään noudattaa jonkun epätäydellisen "psykologin" kirjoittaman opuksen neuvoja ja yritetään soveltaa niitä omaan elämään!Minä olen aikoinani saanut vitsaa,enkä ole siitä tämän hullummaksi mennyt,enkä myöskään katkeroitunut!Nykypäivänä saa jo neuvolatädeiltä kuulla,että alle kaksi vuotiaalle ei saisi edes sanoa "ei"-kuinka ajattelematonta! Kuinka lapsi enää sen jälkeen oppii tuon sanan merkityksen,jos vasta tuon jälkeen ruvetaan sitä opettamaan!Neuvolatädit antavat sitten kuitenkin neuvon,että lapsille ei aina tarvitse selittää,miksi jokin asia on niin tai näin ja miksi sitä tai tätä ei saisi tehdä-melko ristiriitaista,vai mitä?!Kyllä minun mielestäni pienelle lapselle pitäisi jaksaa selittää,ainakin niissä rajoissa mihin hänen oma ymmärryskykynsä riittää.Jos lapselle kertoo,mikä on vahingollista,eikä hän kielloista huolimatta usko ja pitää saada kokeilla(varoitat esim.kuumasta liedestä)niin eikö se ole vaan hyvä,että lapsi saa itse kokea tekonsa seuraukset?Siinä vaiheessa kun lapsi sitten polttaa näppinsä,kannattaa näyttää hänelle,miten kyseistä vammaa hoidetaan,eikä,kuten useimmat äidit tekevät,ruveta kauhistelemaan ja hyysäämään!Mieheni poika pienenä,kun maito kaatui ruokapöydälle,alkoi ulvoa täyttä kurkkua-aivan kuin olisi maailmanloppu ollut.Tuli vaan mieleen,että siinä on taas äitinsä ylireagoinut tapansa mukaan:luultavasti huutanut tapahtuneesta ja poika on kuvitellut,että tämä nyt on huutamisen arvoinen asia!Kun opetimme pojalle,että asiasta voi selvitä helpomminkin-hakea luutu ja pyyhkiä jäljet ilman sen kummempia huutoja niin hän oppi ettei mistään vakavasta asiasta ollut kysymys!Lapsia siis hyysätään nykyään liikaa-siitä tuo itsekeskeisyys ja uhma-pienikin lapsi osaa käyttää hyväkseen oikeaa taktiikkaa ja hän kokeilee kaikki keinot,että saisi periksi tahtonsa.Seuraava neuvo:silloin kun äiti kieltää lasta tekemästä jotain,mikä ei ole lapsen edun mukaista,lapsi luonnollisesti ryntää kysymään asiaa isältä.Siinä vaiheessa isän olisi hyvä kysyä lapselta:mitä äitisi sanoi ensin,tee niin.Isä nimittäin tekee karhunpalveluksen,jos antaa myöntävän vastauksen lapselle,mikäli äiti on kieltänyt asian häneltä(tai toisinpäin:äiti tekee karhunpalveluksen,jos isä on kieltänyt jotain ja hän antaa periksi).Vanhempien olisi siis hyvä olla yhteistoiminnallisia:kun aikuisten auktoriteetti on oikealla paikalla elämässä,lapsikin voi hyvin,vai mitä? Lapsen puremisesta joku kirjoitti tuolla jossain...eräs tuttavanainen näytti pojalleen,että kuinka kipeää se tekee ja kuinka epämukavaa se on:hän puraisi poikaa vähän kipeämmin ja meni miehensä luo hellittäväksi-näin poika oppi ja siihen loppui pureminen!Kasvatuksesta ja kurista vielä sen verran:kuri on myös sitä,että annetaan lapselle ohjeita ja neuvoja,ei siis pelkästään fyysistä.Itse olen huomannut,että lapsen voi pilata noilla ristiriitaisuuksilla:ne asiat,jotka kotona ovat itsestäänselvyyksiä,eivät sitten pädekään muualla.(mm.hyvät käytöstavat)Siinä kasvaa sitten niitä ns.kieroonkasvaneita yksilöitä.Tästä asiasta joskus myöhemmin...