Meillä on jo pitkään ollut tosi takkuista parisuhteessa. Olen jo muutaman kerran ottanut etäisyyttä ja lähtenyt miettimään jatkoa muualle. Nyt olen sitten raskaana.
Mies suhtautui asiaan tosi "fiksusti", kysyi ensimmäiseksi, että "kuka sen isä on"... Mitään ulkopuolista suhdetta ei ole ollut, mutta mies on vain sairaan mustasukkainen, että kuvittelee kaikenlaista.
En varmaan jatkaisi tätä parisuhdetta, jos ei nyt vauva olisi ilmoittanut tulostaan. Niin kauan ollaan takuttu ja parempaa ei ole näköpiirissä. Riitoja on tosi paljon ja tämän lisäksi olen vielä sairastunut masennukseen. Olen aivan hermoraunio enkä ole yhtään innoissani tästä raskaudesta, vaikka toisaalta tykkäisinkin kovasti vauvasta...
Pää hajoaa ja välillä toivon, että raskaus menisi kesken.
Vanhempani tietävät, että meillä menee huonosti eikä mieheni ole heidänkään suosiossaan. Heidän välinsä ovat erittäin tulehtuneet. Pelkään kuollakseni kertoa heille tästä yllätysvauvasta...
Mies suhtautui asiaan tosi "fiksusti", kysyi ensimmäiseksi, että "kuka sen isä on"... Mitään ulkopuolista suhdetta ei ole ollut, mutta mies on vain sairaan mustasukkainen, että kuvittelee kaikenlaista.
En varmaan jatkaisi tätä parisuhdetta, jos ei nyt vauva olisi ilmoittanut tulostaan. Niin kauan ollaan takuttu ja parempaa ei ole näköpiirissä. Riitoja on tosi paljon ja tämän lisäksi olen vielä sairastunut masennukseen. Olen aivan hermoraunio enkä ole yhtään innoissani tästä raskaudesta, vaikka toisaalta tykkäisinkin kovasti vauvasta...
Pää hajoaa ja välillä toivon, että raskaus menisi kesken.
Vanhempani tietävät, että meillä menee huonosti eikä mieheni ole heidänkään suosiossaan. Heidän välinsä ovat erittäin tulehtuneet. Pelkään kuollakseni kertoa heille tästä yllätysvauvasta...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi et ole huolehtinut ehkäisystä, jos kerran vauva ei ole toivottu ja parisuhteessa on mennyt huonosti jo pitemmän aikaa?
Sinulla on monta vaihtoehtoa. Voit yrittää saada suhteesi kuntoon, pysyä yhdessä ja hoitaa ja kasvattaa lasta yhdessä.
Voit myös jättää miehen ja järjestää elämäsi niin että tulet toimeen kahdestaan vauvan kanssa. Suomessa on hyvä sosiaaliturva, ette te nälkään kuolisi tai jäisi ilman kattoa pään päällä. Ei naisen ole pakko asua vauvansa isän kanssa, voi olla yksinhuoltaja. Jos olet onneton miehen kanssa, ei vauva saa mitään hyötyä siitä, jos pakottaudutte jatkamaan yhteisen lapsen takia.
on?
Juuri vasta tein raskaustestin. Ja sinulle, joka muistutin ehkäisystä, kerrottakoon, että ehkäisykin voi pettää! 100% varmaa ehkäisyä ei olekaan (paitsi tietysti selibaatti)...
Älä kuitenkaan anna miehesi lannistaa sinua typerillä kommenteillansa lapsen isästä, vaan mieti päätöksesi itsenäisesti, isästä riippumatta. Niin minäkin jouduin tekemään. Varmasti keksit mitä tehdä ja onhan sinulla vielä aikaa miettiä... Koita jaksaa.
Mieti kaikessa rauhassa. Hormoonit myllertää tuossa vaiheessa ja mitään hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehä. Juttele jonkun ulkopuolisen kans rohkeasti ja rehellisesti tilanteesta. Voit saada uusia näkökulmia asiaan...
Äläkä lannistu! Jos päätät pitää pienen elämän sisälläsi, ole rohkea ja tee päätös parisuhteen osalta, jatkaako vai ei. Ei ole yhtään kenenkään etu olla suhteessa joka ei voi hyvin.
"Vanhempien suhde on ilma, jota lapsi hengittää"
Kiitos teille tsempityksestä! Hormonit todella myllertää ja taitaapa hieman myllerrystä aiheuttaa sekin, että lopetin masennuslääkkeet yhtäkkiä. Pääsen keskustelemaan lääkärin kanssa lääkityksen jatkamisesta vasta ylihuomenna (kiitos kunnallisen terveydenhuollon "tehokkuuden")...
Haluan kuitenkin kaikesta huolimatta jatkaa tätä parisuhdetta, sillä olen siihen sitoutunut. Vikaa on yhtä paljon minussa kuin miehessäkin. Tarvitsemme vain ulkopuolista apua ja sitä olemme jo hakeneetkin. Epätoivo vain välillä iskee. Ja vauvan aion ehdottomasti pitää, mikään muu ei ole missään vaiheessa edes käynyt mielessä! En ole murhaaja...
Kaipa tämä tästä hiljalleen ja niin kuin joku sanoikin, onhan tässä aikaa sulatella ajatusta. Kyllä tuo mieskin on jo pusutellut vatsaani ja jutellut mulle tosi helliä. Hänelle vain on yhtä suuri shokki tämä ainainen on-off -tilanne... Hän ei halua menettää mua enkä minäkään kai osaisi ajatella elämää ilman häntä!
Älä hyvä ihminen sentään jatka tuollaista parisuhdetta, miksi olet jatkanut sitä edes tähänkään saakka. Mitä järkeä on itseään ja toista kiduttaa, tuosta ei seuraa kuin vielä pahempaa! Elämässä on muita vaihtoehtoja kuin tuollainen suhde, anna sen mennä, selviä itsekin! Ei vauvan takia SAA roikkua tuollaisessa pahassa tilanteessa! Päin vastoin, olet itsellesi ja etenkin vauvallesi vastuussa siitä, että parannat tilanteen just ja heti, jää odottelemaan omin päin. Mikä ihme teitä yleensäkään yhtään enää yhdessä pitää, kyllä on aika mennä omille teille! Ei suhteessa pysyminen ole mikään kunnia-asia. Yritä nyt jo tervehdyttää itsesi läheisriippuvaisuudesta ja ruveta äidiksi, aikuiseksi, jooko?
ongelmia...
parisuhde on todella tukossa...kaikkea hiertää 200km välimatka ja kumppanin suhteen alussa sanomat valheet.
Meidän suhteemme alkoi valheiden peitossa,yritti tehdä vaikutusta suurilla puheilla.
Nyt on muuttunut kylmäksi ja kaukaiseksi..syynä kuulemma entisten suhteiden hyväksikäyttö pelot ja vasta pikkuhiljaa on tajunnut että olenkin oikeasti raskaana enkä ehkä yrittäkkään kahlita häntä näillä teoilla ja vain hyväksikäyttää.
Mielestäni törkeää käytöstä kun itselläni ei olisi ikinä tullut kyseinen asia edes mieleen.
Meilläkin raskaus tuli yllätyksenä,söin e-pillereitä eikä tietoa ole missä kohdassa ehkäisy petti?
itsellä on todettu 2006 tammikuussa kaksisuuntainen mielialanhäiriö,kerkesin syömään lääkkeitä siis maaliskuuhun 07 asti kun raskaus ilmeni,nyt kohta 2kk ilman lääkkeitä ja hermot on niin kireällä kuin olla ja voi sekä masennus on aivan sietämätön,tuntuu että olisi helpompi luovuttaa kaikessa.TÄllä viikolla sain uudet lääkkeet masennukseen 3kk mutta tunnen lastani kohtaan syyllisyyttä kun joudun niitä syömään.
Hyvää jatkoa kuitenkin siulle ja ota yhteyttä jos haluat vaikka meilejä vaihdella ja jutella kokemuksistasi.Kenenkään ei pidä raskauden aikana olla yksin
[email protected]
kaa,kun huonossa parisuhteessa,kokemuksesta sanon,kun mulla tuttuja jotka téhneet vauvan,että parisuhde paranisi,ja huonompaan suuntaan vaan mennyt,yhdet teki kolmannen lapsen,luullen,etä kyllä se nyt paranee,kun jo kolme yhteistä lasta,ja vauva sulattaa sydämen,vähän aikaa meni hyvin,kun vauva syntyi,ja taas samaa saikkinaa,kun vauva-aika ohi...vauva vie aluksi kaiken ajan,eikä ole aikaa kunnolla parannella suhdetta,jos ennestään välit tulehtuneet,jakun lapset kasvaa,omat ongelmat edessä,josta voi tulla parisuhteessa ongelmaa,ja entäs sitten kun lapset tulee murrosikään,moni ei tajuakkaan,joka tekee putkeen monta lasta,millaista on esim.kolmen murrosikäisen kanssa,jos heillä hankala murrosikä...vanhin jää väistämättä vähimmälle,samoin toinen,jos esim.kolme lasta tehty 5 vuoden sisään,eikä mies osallistu paljon lasten hoitoon,ja voi murrosiässä kostautua,koska jokainen lapsi tarvitsee myös yksilöllistä aikaa.mun mies ei aikoinaan auttanut,joten en pystynyt itse antamaan yksilöllistä aikaa jokaiselle lapselle,oli aina minä ja kolme lasta,ja nyt murrosiässä vanhimmasta tytöstä ja keskimmäisestä pojasta huomaa,että he olisivat tarvineet sitä yksilöllistäkin aikaa minulta,kun nuorin väistämättä pienempänä aluksi tarvitsi minua eniten..