En voi olla huomaamatta miten täällä käydyt huume-
keskustelut aina jakaantuvat kahteen ryhmään.
Toinen on huumeita joskus kokeilleet tai
säännölisesti käyttävät puolustajat ja toinen on
HYSTEERISET "nappi otsaan hörhöille" vastustajat.
Erityisen mielenkiintoinen oli maken ja pepin
käymä keskustelu jossa pepin asialliset kommentit
saivat vastauksen makelta joka itseään
toistavissa "narkkarilehmä" viesteissään kertoi
miten oma elämänsä on synnitöntä ja jonka
tuttavapiirissä ei "narkkarit" hillu. Taitaa nämä
maken huumehörhö-kontaktiktin olla peräisin
amerikkalaisista elokuvista ja iltapäivälehdistä.
Itse olen käyttänyt huumeita n. 4 vuotta ja
kokeillut tuona aikana aineita laidasta laitaan
(ei suonensisäisiä) periaatteella jos ei se tapa
se laajentaa tajuntaa. Aineiden käyttö on
kuitenkin supistunut alkuaikojen melko kovastakin
menosta. Nykyään riittää kannabis (jota en näe
huumeena) sekä satunnaiset nipsut. Suonensisäiset
on aina ollut kuitenkin minulle jonkinlainen raja
jonka yli en astu, enkä niitä myöskään
kenellekkään suosittele. Oma mielipiteeni on että
jos pää on muuten kunnossa ei sitä sopivilla
annoksilla kyllä huumeillakaan sekaisin saa.
Rehellisesti voin sanoa että huumeet ovat tuoneet
elämääni todella paljon lisää avoimuutta ja
ennakkoluulottomuutta. Yleisen käsityksenhän
mukaan huumeidenkäyttäjä on syrjäänvetäytyvä ja
kantaa aina jonkinlaista asetta.
JOTEN: jos te perämetsien JUNTIT ette asiasta
mitään tiedä omakohtaisten kokemusten kautta tai
ette vaivaudu ottamaan asioista selvää niin älkää
vaivautuko mielipiteittäne edes tuomaan esille
täällä. Voitte kyllä esittää ajatuksianne vaikka
omassa kaveriporukassanne ja huutaa samalla
noita "NAPPI OTSAAN HUUMEHÖRHÖILLE!"-
iskulauseitanne niin kauan kun koskenkorvaa
riittää ja edes joku on pystyssä eikä makaa omaan
oksennukseensa sammuneena. Jättäkää tämä
keskustelu SIVISTYNEILLE ihmiselle. Ja ihminen
voi olla sivistynyt, oli hän sitten huumeiden
puolesta tai vastaan, kunhan kommentit on
asiallisia ja perusteltuja!!!
keskustelut aina jakaantuvat kahteen ryhmään.
Toinen on huumeita joskus kokeilleet tai
säännölisesti käyttävät puolustajat ja toinen on
HYSTEERISET "nappi otsaan hörhöille" vastustajat.
Erityisen mielenkiintoinen oli maken ja pepin
käymä keskustelu jossa pepin asialliset kommentit
saivat vastauksen makelta joka itseään
toistavissa "narkkarilehmä" viesteissään kertoi
miten oma elämänsä on synnitöntä ja jonka
tuttavapiirissä ei "narkkarit" hillu. Taitaa nämä
maken huumehörhö-kontaktiktin olla peräisin
amerikkalaisista elokuvista ja iltapäivälehdistä.
Itse olen käyttänyt huumeita n. 4 vuotta ja
kokeillut tuona aikana aineita laidasta laitaan
(ei suonensisäisiä) periaatteella jos ei se tapa
se laajentaa tajuntaa. Aineiden käyttö on
kuitenkin supistunut alkuaikojen melko kovastakin
menosta. Nykyään riittää kannabis (jota en näe
huumeena) sekä satunnaiset nipsut. Suonensisäiset
on aina ollut kuitenkin minulle jonkinlainen raja
jonka yli en astu, enkä niitä myöskään
kenellekkään suosittele. Oma mielipiteeni on että
jos pää on muuten kunnossa ei sitä sopivilla
annoksilla kyllä huumeillakaan sekaisin saa.
Rehellisesti voin sanoa että huumeet ovat tuoneet
elämääni todella paljon lisää avoimuutta ja
ennakkoluulottomuutta. Yleisen käsityksenhän
mukaan huumeidenkäyttäjä on syrjäänvetäytyvä ja
kantaa aina jonkinlaista asetta.
JOTEN: jos te perämetsien JUNTIT ette asiasta
mitään tiedä omakohtaisten kokemusten kautta tai
ette vaivaudu ottamaan asioista selvää niin älkää
vaivautuko mielipiteittäne edes tuomaan esille
täällä. Voitte kyllä esittää ajatuksianne vaikka
omassa kaveriporukassanne ja huutaa samalla
noita "NAPPI OTSAAN HUUMEHÖRHÖILLE!"-
iskulauseitanne niin kauan kun koskenkorvaa
riittää ja edes joku on pystyssä eikä makaa omaan
oksennukseensa sammuneena. Jättäkää tämä
keskustelu SIVISTYNEILLE ihmiselle. Ja ihminen
voi olla sivistynyt, oli hän sitten huumeiden
puolesta tai vastaan, kunhan kommentit on
asiallisia ja perusteltuja!!!
Vastaukset 32
Vanhimmat
en osaisi paremmin sanoa.
Näinhän se on, valitettavaa, mutta totta. Monesti
yrittänyt keskustella jonkun henkilön kanssa
huumeista, joka ei niihin ole koskenutkaan, on
vastaus juuri tyyliä "***** narkkis painu *******
tms.". Eipä ole tullut montaa henkilöä vastaan,
joka pystyisi "sivistyneesti" keskustelemaan
tällaisen "narkkiksen" kanssa (huom.
pilvenpolttajalla ja heroinistillahan ei ole
mitään eroa, ainakaan monien silmissä). Yleensä
heidän perustelutkin jäävät tasolle "Nokun ne on
pahasta. Ne tappaa." En halua ketään yllyttää
kokeilemaan/käyttämään ihan ok, jos ette niihin
koske (taitaisi mennä kyllä pääkin, jos ajattelu
on samaa tasoa kuin monet
kirjoitukset/keskustelut), mutta pitääkö siitä
valittaa, jos joku toinen haluaa käyttää. Eikä
suurinosa ole mitään varastelevia mielipuolisia
nistejä.
kanssa sivistyneesti???eihän mielenhäiriössä
olevan kanssa voi keskustella sivistyneesti.sillä
itse aiheutettuja mielenhäiriöitähän kaikki
päihde tilat ovat.
MITÄH...JOKU VEI SANAT SUUSTANI!!!
että monelle raja menee "suonensisäisissä" kun
kuitenkin samaa kamaa saa eri muodoissa? Se
pistäminenkö? Onko se niin "narkkaria" vai mikä
siinä tökkii?
Niin onhan se kyllä niin että monia huumeita voi
vetää yhtälailla suuhun, nenään kuin hihaankin ja
onhan se oikeastaan taloudellisempaakin kun
annokset on pienempiä, mutta jotenkin se
tykittäminen vaan tuntuu...!?! niin,
mielipiteitä!
Miksi siis moni vetää sen rajan siihen
suonensisäiseen käyttöön? En osaa tietenkään
kertoa nyt(kään) sitä Suurta Totuutta. Mutta
minun mielipiteeni taas kerran tulen tänne
kuuluttamaan.
Moni sanoo, että rännäämisessä on sellaista
rappio meininkiä. Onhan se totta, että
injektiokäytöllä jää kiinni aineeseen paljon,
paljon helpommin! Aine iskee täysin erilailla.
Itse olen käyttänyt piriä pääasiallisesti
sniffaten, mutta joskus myös oraalisesti noin
puoli vuotta, ja ilman suurempia ongelmia. Sinä
päivänä, kun ensimmäisen kerran iskin sitä
ainetta hihaan, mä vedin sitä vielä kaksi kertaa
lisää. Niin tein seuraavanakin päivänä, ja sitä
seuraavana. Mä vedin kolme viikkoa päivittäin
ränniin heti alkuun. Se mielestäni kertoo jo
siitä erosta, mikä on sniffaamisella ja
rännäämisellä.
PS. 12päivää kuivilla jo!!
olla kuivilla? Ahdistavalta, iloiselta,
toiveikkaalta? Miten tsemppaat itseäs ja voit sä
ollenkaan olla tekemisissä kavereitten kanssa?
Miltä tuntuu? Rehellisesti sanottuna tämä on yhtä
helvettiä. Olen ollut päivän vajaa kaksi viikkoa
ilman mitään aineita. Viinaa olen tosin vetänyt
sitten aivan järkyttäviä määriä, mutta annan sen
itselleni anteeksi.
Yleisolotilani voisin luokitella ahdistuneeksi.
Kaikeksi muuksi kuin iloiseksi ja toiveekkaaksi.
Mutta nämä tunteet vaihtelevat. Tunnen paljon
erilaisia tunteita, enkä osaa luokitella ja
tulkita niitä oikein. Olen täysin pihalla tästä
teidän systeemistä, mutta mä aion opetella
siihen.
Millä tsemppaan itseäni? -En tiedä. Mulla on ns.
tukihenkilö joka hoitaa sen puolen aina silloin,
kun oma usko ja tahto ei riitä..eli aika usein.
Tiedän, että tulen retkahtamaan vielä joku päivä
joskus, mutta se taas jää siihen. Takaisin en
siihen elämään enää mene!
Ja ei, en voi nähdä vanhoja 'kavereitani' enää
ollenkaan. En varmaan voi enää koskaan. Viimeksi
kun olin kuivilla, se kaatui siihen, että tapasin
vahingossa erään entisen tuttuni.
Tällä hetkellä on tilanne, että olen muuttaanut
takaisin kotiini vanhempieni luokse, pyörityäni
stadissa 2 vuotta piripäissäni. Täällä olen n.
puolen sadan kilometrin päässä stadista, ja se
riittää. Stadiin en uskalla enää mennä. Kerran
olen käynyt nyt kahden viikon aikana, ja silloin
olin niin ahdistunut, että meinasin tukehtua.
Minulla oli tukihenkilöni mukana tukena, ja hän
hoiti ne asiat mitä lähdin alunalkaen sinne
kaupunkiin hoitamaan.
Oletko utelias vaan luonnostaan vai teetkö jotain
tutkimusta aiheesta?
Oon utelias ihan luonnostani, en tee mitään
tutkimusta. Oon vaan joskus miettinyt, miltä
mikäkin tuntuu varsinkin näissä suonensisäisissä.
Esimerkiks just se et miltä tuntuu tykittää,
keskittyyks sitä tykittämiseen vai siihen mitä on
tulossa...Mä oon ylipäänsä kiinnostunu, mitä
ihmiset millonki funtsii, siis muutenkin kun kaman
suhteen.
se on vaarallista. aineen vahvuutta on hankala
tietää tarkasti ja tämän takia juuri
yliannostuskuolemia tapahtuu. eikä muutenkaan
itsensä piikittäminen kuulosta kivalta.
Pitääkö minu tosiaan kokeilla itse ennen kuin
saan kertoa mielipiteeni??? HÄH???
No jo on HÖRHÖÄ.
En missään nimessä kehottanut ketään kokeilemaan
huumeita, vaan että olisi edes jonkinlaista
tietoa asiasta joko omakohtaista kokemusta esim.
sukulaisten, tuttujen yms. kautta tai muualta
hankittua puolueetonta tietoa, esim. kirjat.
viimeksi mainitut voivat kyllä tuottaa suuria
vaikeuksia joillekin tämän foorumin
osanottajille. heidän sanavarastonsa kun tuntuu
koostuvan n. 2-3 sanan lauseista kuten: "Nappi
otsaan narkkareille!" ja "Haistakaa
huumepaskahörhökusipäät vittu!", tai näiden
lauseiden muunnoksista!
VITTU Hörhö.
"Rehellisesti voin sanoa että huumeet ovat
tuoneet
elämääni todella paljon lisää avoimuutta ja
ennakkoluulottomuutta. "
Kyllä ei ihmisellä ole kaikki kohdallaan jos
huumeet vaikuttaa noin. Eiköhän näidenkin
asioiden kasvattaminen pitäisi lähteä ihmisestä
itsestään.
Ja tuo lauseesi kannastuu käyttämään huumeita,
jos tuntee olevansa sulkeutunut ja
ennakkoluuloinen.
Mutta, toiset ottaa viinaa toiset huumeita.
Joillekkin niistä tulee ongelma toisille ei.
En nyt kiellä huumeiden käyttöä koska itse juon
viinaa tarpeen mukaan, mutta kyllähän melkein
kaikki ihmiset tietävät mitä on kohtuu käyttä ja
mitä riippuvuus. Jos joku haluaa pilata ruumiinsa
ja sielunsa niin siitä vaan.
Pohjaltahan ei pääse kuin ylöspäin.......
Tämä on oma kertomukseni kokeiluista huumaavien
aineiden parissa!!
Itse olen noin 2 vuotta käyttänyt satunnaisesti
lähes tulkoon kaikkia huumaavia aineita (HUOM.
satunnaisesti!!). Opiskelen, kilpaurheilen ja
työskentelen siinä ohessa eli toisin sanoen voisi
luulla että perusasiat ovat kunnossa. Päällisin
puolin kyllä, mutta sisäisesti ei!
Noin vajaat vuosi sitten ahdistuin, jonka jälkeen
seurasi masennus, pelkotilat ym. vastaavat
mielenterveydelliset ongelmat. Tämä ahdistus
alkoi noin kuukausi ekojen vauhti kokeilujen
jälkeen. Oletin olevani fiksu ja otin ko. ainetta
varovaisesti kokeillen miten se tuntuu. Kappas
vaan niin lähes tulkoon vedin överit ainakin
mielellisesti. Tämän jälkeen mieleni alkoi
repeillä ja se oli vasta toinen kerta ko. aineen
parissa.
Tässä vaiheessa viimeistään tajusin (olin jo
kärsinyt joitakin kertoja pahoista E-laskuista).
ettei piristeiden mukana tuleva tajunnan
laajentumis fiilis sekä erittäin huimasti
lisääntynyt järjenjuoksu sovi
luonteelleni/päälleni. Luonteeltani olen
muutenkin erittäin innokas, tunteikas,
päämäärähakuinen ja sosiaalinen ihminen.
Lopetin käytön lähes kokonaan ja aloin etsiä
parannusta päälleni. Lääkkeisiin en uskonut, enkä
usko vieläkään. Mutta koska pää meinasi tosiaan
hajota niin aloin kokeilla erilaisia
mieliala/rauhoittavia lääkkeitä )lääkärin
ohjeiden mukaan)....ei tulosta. Ainoastaan
rauhoittavat lievensivät vähän oireita.
Nyt kun on jo noin vuosi kulunut alkaa pää pikku
hiljaa palautua 'matkasta'. Sinä aikana on tullut
mietittyä paljon asioita: miksi, miten ja mistä
juuri minulle!?!? Kaverit käyttivät
suurinpiirtein samoja määriä kuin minä, mutta
ongelmitta. Olen vieläkin silloin tällöin
käyttänyt lähinnä vain MDMA:ta, mutta se ei ole
mitenkään enää huonontanut oloani siitä mitä se
on ollut lähes vuoden.
Eli varoitus: omasta mielestäni kuka tahansa
tervejärkinen taikka vähemmän tervejärkinen
voi 'kilahtaa' aineista (voihan ne tosin myös
parantaa joitakin ihmisiä joistain
mielenhäiriöistä). Itse pidin omaa
käyttöäni 'sallituissa rajoissa' ja olen ollut
aina erittäin tervejärkinen ennen tätä!!
Oliko se sen arvoista? Ei! Jos nyt vosin valita
en olisi koskaan kokeillut piristeitä
(vauhti,esso). Mutta ei minua varoitettu koskaan
psyykkisistä asioista, ainoastaan sanottiin 'varo
niihin jää koukkuun'! Eli hintana oli
mielenterveyden menetys muutamalle kymmenelle
tajunnan laajentamis -matkalle!!
Huomattuani etten jää aineisiin koukkuun, niin
ikään kuin kaikki vanhat auktoriteetit olisivat
hajonneet...(olinhan ollut kova vastustamaan
kielletttyjä aineita aikaisemmin). Ihmismieli voi
käyttäytyä niin monella tavalla, että se on
parempi jättää rauhaan (turhilta
lääke/huumausaineilta). Tai sitten jättää koko
homma kohtalon varaan ja ottaa riski. Jotkut
kilahtaa toiset eivät!
Alkoholi on vuosisatojen saatossa
karsinut 'sekopäät' pois ja ihmis-perimään on
tullut tietynlainen 'tole/sieto' ko. ainetta
vastaan (mutta vieläkin löytyy alkoholisteja).
Nykymaailma ei tarvitse uusia aineita ellei
todella tiedetä miten ja mihin ne vaikuttaa
kenelläkin ihmisellä. No, onhan vaihtoehtona
kokeilu: kaikille ihmisille kaikkia aineita ja
karsitaan tietyille aineille heikot ihmiset
pois!! Siihen menee vain muutama vuosisata!
2. vaihtoehto: aivojen toiminnan täydellinen
kartoitus!! Eli tiedetään millä mikäkin oire
paranee ja millä aineella on
turvallista 'pelleillä'!!
Siinähän sitä olikin. Toivottavasti tämä herättää
mielenkiintoa kokeilijoissa/käyttäjissä sekä myös
harkitsijoissa. OMA SANOMANI: ÄLÄ KOKEILE
SELLAISTA, MINKÄ VAIKUTUSTA ET TARKKAAN TIEDÄ
OMALLA KOHDALLASI!!
PS. vastaan mielelläni kysymyksiin ja pahoittelen
kielivirheitä!
kamalasti. Ei tarvii munkaan enää miettii, otanko
vai enkö! En otakaan.
On se vaan ihanaa, kun löytää elämästä upeita
asioita ilman huumeita. Kun kokee elämän
sellaisena, kun se on suotu koettavan. Kun saa
päivistä irti niin paljon olematta tokkurassa. Kun
rakastuminen, rakkaus, seksi ja elämä ovat
SELLAISENAAN järisyttäviä kokemuksia. Kun kaverit,
perhe, harrastukset, työ ja rakkaus ovat elämän
suola ja sisältö. Kun matkailu, löhöily ja
työnteko ovat virkistäviä kokemuksia. Kun löytää
sisältään sisäisen huumevaraston, joka on
ehtymätön ja josta saa sopivat kicksit aina
tilanteen mukaan. Olenkohan tavallista
onnekkaampi... Vai voisiko olla, että huumeisiin
sortuvat sellaiset ihmiset, joilla ei näitä kykyjä
elämästä nauttimiseen ole sisällään? Tiedä häntä,
minä ainakin haluan elää kauan, terveenä ja
onnellisena. Hyvältä näyttää tähän asti.
...on se elämä sitten niin kaunista.
No ainakin minun elämäni on. Sinusta en tiedä,
mutta olin haistelevinani hienoista kateuden
siementä ivallisessa kommentissasi!
tiesitkö että vaikka olen huumeiden käyttäjä,
minun elämäni on yhtä valoisaa ja ihanaa kuin
sinun. minulla on perhe, äiti, isä ja pikkusisko.
äiti erttäin hyvässä ammatissa, isällä oma firma.
pikkusiskoni lukiossa ja itse olen puoliksi
ylioppilas, hyvillä arvosanoilla. ensi keväänä
loput puolet..minulla on myös kaksi koiraa ja
kaksi kissaa, ja harrastuksia mm. lumilautailu ja
tanssi. minulla on uusia vaatteita ja
mahdollisuuksia alkaa harrastaan vaikka
sukellusta jos haluan.
ja tähän väliin joku sanoo nyt että olen lellitty
rikkaan perheen lapsi. EI.
rahan eteen olen aina tehnyt töitä, niin kuin
nytkin olen töissä.
perheellämme on erittäin hyvät välit, olemme
matkustelleet paljon ympäri maailmaa yhdessä.
vanhempani tietävät pilvenpoltosta, mutta en
myönnä enkä kiistä. muista aineista he ovat vain
välillä heittäneet juttua "mömmöistä", että
käytänkö. en sano mitää, sanon ettei asia heille
kuulu. en rahoita huumeidenkäyttöä heidän
rahoillaan, vaan omillani.
ja sitten viikonloppuihin. viikonloput vietän
kavereiden kanssa hauskaa pitäen. tanssien ja
harrastaen. ja käyttäen huumeita, tosin en joka
viikonloppu. pääasiassa pilveä, ekstaasia ja
amfetamiinia. pidän niiden kanssa hauskaa. nukun
ja syön, sunnuntaina aikaisin nukkumaan, jotta
jaksaa aamulla töihin.
elämäni on ihanaa, olen siihen tyytyväinen,
erittäin.
että näin. Olen huumeidenkäyttäjä, EN narkomaani
tai nisti. nautin elämästä täysin siemauksin.
nisti=ihminen, joka pistää itseensä suoneen. ja
on RIIPPUVAINEN ainesta.
narkomaani=lähes sama, ELINEHTONA jokin huume.
Ilosta syksyä kaikille!
Otan osaa.
Menetetty nuoruus ja ehkä koko loppuelämä?
Kysyn:Jos elämä on ihanaa/valoisaa, Niin MIKSI
pitää ottaa vielä jotain kamaa.
Hienoa, että elämäsi on noin valoisaa. Varoittavia
esimerkkejä huumeidenkäytöstä kun vaan on niin
paljon. Upeaa, jos kykenet homman haltsaamaan,
mutta entäs jos joskus tulee elämässä vaikea
hetki? Siis tarkoitan todella vaikea... Vaikeita
hetkiähän tulee joskus kaikille, ennemmin tai
myöhemmin. Väitätkö, ettei edes silloin ole
olemassa riskiä, että aineet veisivät sinut
kokonaan? Väitätkö, että olisi helppoa vaikkapa
rakkaan ihmisen kuoleman tai vaikeiden rahahuolien
tai vaikkapa avioeron jälkeeen olla hakematta
lohtua aineista? Voitko todella luottaa itseesi
elämän joka käänteessä, ettet sorru
jokapäiväiseksi käyttäjäksi milloinkaan? Itse
väitän olevani onnellisempi, sillä riski siihen on
minimaalisen pieni. En mä edes tietäis mistä mä
alkaisin aineita hakemaan, jos tiukka paikka
yllättäis. Enkä niitä edes haluaisi.
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta Julia.
Kanssasi on hyvä keskustella, sillä osaat.
On totta, että hairahduksen vaara on olemassa.
Mutta en pelkää sitä, enkä OIKEASTI usko ikinä,
että sorrun. Minulla on omat rajani, joita en VOI
ylittää. Kunnianhimoni ajaa minua
oikeustieteelliseen, ja erityislasten
opettajaksi. Olen töissä tällä hetkellä IT-
alalla, ja lähdössä lokakuussa Englantiin töihin.
Elämäni on minulle tärkeämpää, kuin huumeet, ja
niiden kanssa eläminen. Joku päivä tässä, kun
saan siunauksen kantaa lastani kehossani, jätän
tietenkin kaikki "nuoruuden ajan leikit" pois
elämästäni. Nyt ehkä kysyt, olenko varma, että
pystyn siihen enää silloin. Pystyn, sillä olen
kokeeksi todistanut itselleni, että voin pitää
hauskaa muutenkin, selvinpäin. On ollut aikoja,
pitkiäkin, jolloin en ole koskenutkaan
huumeisiin.
Ainut, mikä on minulle todellinen ongelma ja
pelon aihe, on että jos en saa ikinä lapsia
aineiden takia. Rakastan lapsia yli kaiken, ja
olen koko elämäni ollut tekemisissä erilaisten
lasten kanssa. Haluan tulevaisuudessa maatilan ja
suuren perheen. Mutta valitettavasti "isäntää" ei
ole löytynyt, ehkä joku päivä. Enkä halua
sitä "huumeporukasta" löytääkkään. Onneksi
minulla on hyvin laaja kaveripiiri, ja avara
maailmankatsomus. . .
Mutta, et voi väittää olevasi onnellisempi. Onhan
sinulla vaarana alkoholisoitua, jos käytät
alkoholia..? Samalla tavalla minulla on
vaarana "nistiytyä". Alkoholiakin voi käyttää
normaalisti, voi myös huumeita.
Kiitos asiallisesta keskustelusta. Tämä on
ensimmäinen huume- aiheinen keskustelu, johon
suhtaudun asiallisesti ja tosissani, sillä
juttusi ei alkanut "nappi otsaan narkkareille".
Vastaan mielelläni kysymyksiin.. jos haluat vielä
sanoa jotain.
Toivon todellakin, ettet milloinkaan
vakikäyttäjäksi sorru. Elämänkokemukseni on
minulle niin monet ikävät esimerkit näyttänyt,
että siksi itse pidän näppini aineista erossa.
Elämänkoulu on ollut ajoittain kovaakin ja silloin
tällöin on käynyt mielessä, että onko millään
mitään väliä. Olen sivusta joutunut seuraamaan,
kuinka luokkatoverini kärsi huumehelvetistä ja
viimein kuolikin. Se ei ollut kaunista
katseltavaa, enkä samaa kohtaloa kenellekään
toivo. Olen seurannut myös alkoholismia.
Turmiollinen tie sekin, vaikka ehkä nykypäivänä
vielä yleisempää ja näinollen hyväksytympää. Itse
en usko milloinkaan näiden syiden vuoksi edes
alkoholisoituvani. Sen verran olen nähnyt mihin se
johtaa. Minulla on elämä niinsanotusti hanskassa
ja olen oman itseni herra. Toivon, että jonakin
päivänä sinäkin löydät elämääsi rakkaan ihmisen ja
saat sen toivomasi lapsen. Itse en lapsia
milloinkaan voi saada, mutta senkin kanssa olen
oppinut elämään. Rakastan eläimiä ja hoivaan niitä
kuin omaa lasta. Se rakkaus luontoon on minun
riippuvuuteni. Iloista huomata, että huumeet eivät
välttämättä johda samaan, kuin ystäväni joutui,
mutta pidä sinä varasi. Koitappa seuraavan kerran,
kun kaverisi ottavat, sanoa ei. Ihan vaan
todistaaksesi taas kerran itsellesi jotakin, joka
pitää sinut kiinni elämässä vielä pitkään.
...kiinni ajatuksistani ja tavoistani, valmennan
itseäni henkisesti *hih*..
Mutta kiitoksia, täytyypä tänä viikonloppuna
todistaa taas itselleni, kun niin puhuin, että
pystyn. Että otetaampa kuski- viikonloppu, niin
ei tarvitse ottaa mitään..ajaminen on kivempaa
selvinpäin!
syksyä kaikille.
Tervehdys 'smoker'!
Toivottavasti luit oman edellisen kirjoitukseni
yllä (nm. Mielen-tutkija). Itse ajattelin samalla
lailla huumaavista aineista ennen tapahtunutta.
Mutta kun mieleni petti, niin näkemykseni muuttui!
Aineet ovat todellakin vaarallisia. En ole
narahttanu, mutta mieleni ei kestänyt matkoja.
Tämän sanon siksi että itsekin leikit
veitsenterälllä!! Voit selvitä
narahtamatta/sekoomatta psyykkisesti, mutta
sitähän ei kukaan tiedä. Ja mitä lapsiin tulee,
niin oletko ajatellut mikä vaikutus vierailla
aineilla voisi olla perimääsi??
Edelleen tosiaankin silloin tällöin käytän (huom
silloin tällöin), mutta perusasiat ovat aivan
yhtä hyvällä mallilla kuin sinullakin. Ei
kuitenkaan sisäisesti....
Käyttöä on vaikea lopettaa täysin, kun kerran on
radalle lähtenyt. Voihan sitä olla selvinkin päin
ja pitää hauskaa ja näin olen tehnytkin, mutta
aina itsensä sitten löytää satunnaisesti
huumavien aineiden 'taivaallisesta maailmasta'!!!
Koska eihän sitä voi kieltää etteikö se hauskaa
olisi!
Mutta edelleen varoitan: varo mielesi rikkautta!!
Mielentutkija: luin juttusi. en ole koskaan
lähtenyt "mukaan omiin matkoihini", jos tajuat.
ajatukset pitää pystyä selvittämään ja
hallitsemaan. kaikki on omasta päästä kiinni,
niinkuin varmaan tiedätkin. Mulle ei ole koskaan
tullut mitään kunnon flash-backejä ruumiillisesti
tai henkisesti. mutta keskittymiskykyni on
heikentynyt entisestään..
mutta ajattelen niin, että elämä on tehty
elettäväksi, ja minua kiinnostaa kaikki "uusi"..
ja miksi lopettaisin käytön nyt, sillä elämäni on
täydessä järjestyksessä, ja saan tehdä juuri
niitä asioita mitkä kiinnostaa, pitäen silti
kiinni elämän rutiineista.
kaikkea voi kokeilla ja tehdä, kun on oma pää
kunnossa, ja pysyy. kiitos kommentista´, mukava
vastata asiallisiin keskusteluihin.. ;)
Niinhän sitä pitäis, mutta kun ei sitä koskaan
tiedä milloin se pettää! Itsekin luulin aluksi
kestäväni kaikkea ja kaiken!!
Varo vain ettet itsekin huomaa jonkun reissun
jälkeen, että mielesi on repeytynyt! Näin ei ehkä
tapahdu, mutta ihmismieli on
monimutkainen..........sen koukeroista ei koskaan
tiedä, ei ainakaan vielä lähimpinä seuraavina
vuosikymmeninä!!
Hyvät jatkot.
Ethän raukka ymmärrä edes olevasi huumeissa
kiinni!Sekin päivä tulee,kun se kolahtaa sinulle!
Lopettaminen nyt,koska et ole koukussa?taih
sekasin?