Kerroinpa tuossa joskus aiemmin että vuoden ikäinen kollimme sai kauan kaipaamaansa kissaseuraa pienestä tyttöpennusta ja tutustuminen meni hyvin ja kaikki näytti olevan ok. Mutta nyt tuntuu että iso kissa on entistä enemmän masentunut ja kyllästynyt ja välillä katsoo meitä ikäänkuin että "koska toi kakara lähtee pois". Välillä kissat kyllä leikkivät, painivat, juoksevat ja putsaavat toisiaan ja sietävät kyllä hyvin toistensa läsnäoloa, mutta silti 90% ajasta iso kissa nukkuu, mököttää yksikseen nurkassa tai ikkunalla tympääntyneen näköisenä, istuu selin meihin, ei juurikaan kehrää eikä kiehnaa meidän jaloissa eikä jaksa suurimman osan ajasta olla pikkupennun seurasta yhtään kiinnostunut. Eikä enää tule öisin viereen nukkumaan vaikka on tehnyt niin aina viimeisen vuoden ajan. Katselee sivusta kun pieni leikkii ja ikäänkuin nöyrtyen päästää kissan syömään omalle ruokakupilleen vaikka ollaan yritetty opettaa pentua omalle kipolle.
Onko tämä normaalia käytöstä vai pitäisikö huolestua? Olisko meidän kissa sittenkin ollut onnellisempi yksin, ollessaan meidän lellikki ja ainokainen? Yritämme kyllä halia ja sylitellä ja leikittää tätä kollia mahdollisimman paljon mutta tuntuu ettei se enää kelpaa. :/ Tuntuu niin surulliselta kun kissa vain etääntyy ja vetäytyy kuoreensa eikä ole enää läheskään niin ihmisläheinen kuin ennen.
Onko tämä normaalia käytöstä vai pitäisikö huolestua? Olisko meidän kissa sittenkin ollut onnellisempi yksin, ollessaan meidän lellikki ja ainokainen? Yritämme kyllä halia ja sylitellä ja leikittää tätä kollia mahdollisimman paljon mutta tuntuu ettei se enää kelpaa. :/ Tuntuu niin surulliselta kun kissa vain etääntyy ja vetäytyy kuoreensa eikä ole enää läheskään niin ihmisläheinen kuin ennen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Isommalla on varmasti kriisi, koska elämä on muuttunut ja sen läpikäymiseen menee oma aikansa. Rooli muuttuu ja kissakin sen mukana. Kyllähän sellaisen seuraaminen on raskasta, kun ei voi kissan tunteita muuttaa haluamansa kaltaisiksi. Mutta en usko, että iso kissa loputtomiin suree tilannetta. Se olisi joka tapauksessa aikuistunut ja tarvinnut omaa tilaansa.
Meillä on monta kissaa ja on ollut monenlaisia aikoja. Kukaan kissoista ei ole loputtomiin ollut rajattoman huomion kohteena. Kissat ovat oppineet huolehtimaan toisistaan. Jotkut ovat itsenäisempiä. Mutta vanhemmiten nekin taas hakeutuvat ihmisen turviin, kun tulee vanhuuden aiheuttamaa heikkoutta. Siinäkin on luopumisen tuskaa puolin ja toisin.
Voisi olla helpompaa, jos isompi kissa löylyttäisi pentua ja osoittaisi näin sille paikan. Mutta se on ilmeisesti liian hienovarainen sellaiseen. Vähitellen pentu kasvaa ja tilanne varmaan tasaantuu.
Heippa. Meille tuli noin 7 viikkoa sitten toinen tyttö(12vko) ja isompi tyttö oli tuolloin n.8 kk. Huomasin ihan saman että oma pikku pallero nalleroni aikuistui sillä sekunnilla kun pentu tuli taloon. Meinasin alkaa ajoittain itkemään, kun huomasin tyttöni olevan masentunut ja ei leikkinyt eikä kehrännyt. Vaikka tytöt nukkuvat vierekkäin, syövät samalta lautaselta, tekevät kaiken yhdessä, ei vanhempi juuri enäää leikkinyt, no onko kumma kun pienempi heti vie leluhiiren toiselta :( vanhempi ei enää nukkunut vieressä eikä herättänyt aamuisin, johon olin jo niin tottunut ettei tarvinnut edes kelloa pistää soimaan ;)
kaikki sille ominaista ollut oli loppunut. Olin itsekin masentunut enkä huomioinut/nauttinut pennusta. Kunnes tajusin että sekin vai ihmettelee tuota uutta pikku palloa ja tutustuu siihen, siinä hätäkässä unohtui kaikki muu, jopa minä :) Nyt kun viikkoja on kulunut ja pikkulikka kasvanut, joka aamu 8.35 kuuluu mauuuu kurrrnaaauuuu :)
Eli nou hätä, kyllä sun kisus tulee vielä olemaan ikionnellinen omasta kumppanistaan, kunhan pentusi ei enää ole niiiin kakara ja kunhan he tutustuvat:) tsemppiä!
Itselläni oli vuosia sitten samanlainen kokemus.
Olin asunut yhden kissani kanssa kaksistaan jo pitemmän aikaa ja olimme hyvin kiintyneitä toisiimme emmekä varmaan kumpikaan kaivanneet toista kissaa.
Mutta törmäsimme tilanteeseen jossa pieni ihana pentu olisi annettu juopolle tai tapettu.
Lupasin ottaa pennun luokseni ja etsiä sille hyvän kodin jos oma kissani näyttäisi masentuvan.
No pari päivää meni hyvin ehkä kissani luuli että pentu on vain käymässä sen jälkeen iso kissani masentui aika rankasti eli lakkasi syömästä ja kääntyi aina selin minuun eikä tullut viereen nukkumaan.
Se oli minulle liian vaikeaa ja kun pentua oli jo yksi tuttu perhe pyytänyt minulta annoin sen heille.
Tämä ratkaisu oli paras kaikille osapuolille,tiedän että pentu sai hyvän kodin ja kuulin sen elämästä myöhemminkin se meni oikeille kissaihmisille.
Oman kissani kanssa jatkoimme entistä elämäämme kaksistaan ja kissani muuttui taas entiselleen.
Nyt se kissani on jo kissojen taivaassa ja nykyisin minulla on neljä ihanaa kissaa heille on ollut helpompaa sopeutua uusiin tulokkaisiin ei ole mitään masennuksia ollut.
Vaikka nyt onkin monta kissaa olen sitä mieltä että yksikin kissa voi olla onnellinen emäntänsä tai isäntänsä kanssa varsinkin jos ollaan paljon kotona ja seurustellaan kissan kanssa.
Etenkin vanhalle kissalle voi olla liikaa pienen villin pennun ilmestyminen sotkemaan sen kuvioita.
Tapauksia on siis monenlaisia vaikea sanoa mikä on paras ratkaisu.Meillä näin.