Mistähän voisi olla kyse kun vuoden verran on useita kertoja tullut kohtauksia joissa keskeltärintaa ja kaulaa sivuilta kivistää todella paljon levossa. Joka kerta se säikäyttää, eipä ole tälläistä ennen ollut.
Minä lähentelen jo seitsemääkymmentä, mutta olen kärsinyt omista kohtauksistani n. 25-vuotiaasta lähtien. Minulle tulee keskelle rintaa todella kovia kipukohtauksia, jotka säteilevät vasemmalle puolelle ja selkään, kaulaan ja alaleukaan sivuille. Kohtaukset tulevat yleensä levossa, linja-autossa, istuessa juttelemassa, rauhallisessa kävelyssä. Siis rasituksella ei ole niiden kanssa mitään tekemistä.
Kohtaukset vaikuttavat aivan sepelvaltimotautikohtauksilta ja sen vuoksi minulle aikoinaan tehtiin mm. rasituskoe. Mitään vakavampaa ei ilmennyt, kuten ei myöskään vuosien aikana useasti otetuissa sydänfilmeissä. Yksityisesti otatin kerran ultraäänitutkimuksenkin, mutta ei mitään.
Kerran ukoilutin koiraa, kun kohtaus iski puistossa. Tuttava tuli vastaan ja tarjosi nitroja. Ajattelin, että kokeillaanpa nyt noitakin. Seurauksena oli kamala päänsärky, mutta rintakipuun nitroilla ei ollut mitään vaikutusta.
Alkuvuosina, kun mieheni oli paljon poissa työn vuoksi ja olin yksin kotona pienten lasten kanssa, kohtaukset tulivat usein öisin. Minulle olisi varmasti tullut pakokauhu, että kuolen siihen paikkaan, ellei kohtauksia olisi tullut aikaisemmin.
Nykyisin tiedän ihan varmasti, että omalta kohdaltani kohtaukset johtuvat stressistä. Esim. puistokohtaus johtui siitä, että mieheni oli sairaalassa sydänleikkauksen vuoksi. Aina on ollut joku stressaava syy kohtauksiin. Väliin todella vaikeita, koska meillä on paljon sairautta, mutta toisinaan niin pieni juttu, että saan oikein miettiä mikä se nyt tällä kertaa onkaan. Aina olen sen löytänyt, kun olen miettinyt.
En kuitenkaan ole koskaan hakenut siihen lääkitystä, sillä kohtaukset tulevat kuitenkin niin harvoin, etten halua ruveta käyttämään lääkkeitä vakituisesti. Voivat tulla nykyisin kerrasta kolmeen neljään kertaan vuodessa. Joskus on ollut vuosi pari kokonaankin väliä. Tänä vuonna on ollut pari kertaa.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että taitaa olla jonkinlainen paniikkihäiriö. Juuri viikko takaperin tuli ihan lyhyt kohtaus ja hain paperipussin, koska olen lukenut, että siihen hengittämisestä voisi olla apua. En kuitenkaan heti muistanut mitä sen pussin kanssa oikein piti tehdä ja kun mieheni sitten sanoi, että sinnehän piti hengittää, niin kohtaus olikin jo ohi. Ilm. kiinnitin huomioni niin siihen pussiin, että kohtaus laukesi.
Sinä olet nuori ihminen, joten varmasti kannattaisi tutkia asia, mutta myös tähän stressiasiaan voisit kyllä kiinnittää huomiota. Googlaa paniikkihäiriö.
0Äänestä
Nemesis 25v
Kiitosta vastauksesta ja seurataan tilannetta ehkä se nyt kuuluu sitten elämään. Kyllä aika samankaltaisia oireita nuo kertomasi ovat siis enpä olekkaan ainut.
0Äänestä
hjajh
Hei, mietin sun tarinasi kohdalla samaa kuin itseni: onko kyse välttämättä paniikkikohtauksesta? Pelkkä stressi käsittääkseni riittää aiheuttamaan kaikenlaista. Paniikkikohtaukseen aina sanotaan liittyvän tunteita, joita en itse tunne "kohtauksen" jälkeen, saati sitä ennen tai aikana. olen katsellut stressi- ja paniikkikohtausoireiden kuvauksia koska mulla on nykyään lähes koko ajan vihlontaa tai tulehtuneen tuntusta kipua sydämen kohdalla. On vaikea kuvitella et ois muuta syytä kuin stressi. Se huolestuttaa, et ajan myötä tietenkin verenpaine nousee ja sellaista jos tää jatkuu. Voikun tietäis mitä sille voi tehdä, kun hommat pitää hoitaa vaik kuin väsyttäis ja aika ei riitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinun kohtauksiasi, mutta kerron omistani.
Minä lähentelen jo seitsemääkymmentä, mutta olen kärsinyt omista kohtauksistani n. 25-vuotiaasta lähtien.
Minulle tulee keskelle rintaa todella kovia kipukohtauksia, jotka säteilevät vasemmalle puolelle ja selkään, kaulaan ja alaleukaan sivuille.
Kohtaukset tulevat yleensä levossa, linja-autossa, istuessa juttelemassa, rauhallisessa kävelyssä. Siis rasituksella ei ole niiden kanssa mitään tekemistä.
Kohtaukset vaikuttavat aivan sepelvaltimotautikohtauksilta ja sen vuoksi minulle aikoinaan tehtiin mm. rasituskoe. Mitään vakavampaa ei ilmennyt, kuten ei myöskään vuosien aikana useasti otetuissa sydänfilmeissä. Yksityisesti otatin kerran ultraäänitutkimuksenkin, mutta ei mitään.
Kerran ukoilutin koiraa, kun kohtaus iski puistossa. Tuttava tuli vastaan ja tarjosi nitroja. Ajattelin, että kokeillaanpa nyt noitakin. Seurauksena oli kamala päänsärky, mutta rintakipuun nitroilla ei ollut mitään vaikutusta.
Alkuvuosina, kun mieheni oli paljon poissa työn vuoksi ja olin yksin kotona pienten lasten kanssa, kohtaukset tulivat usein öisin. Minulle olisi varmasti tullut pakokauhu, että kuolen siihen paikkaan, ellei kohtauksia olisi tullut aikaisemmin.
Nykyisin tiedän ihan varmasti, että omalta kohdaltani kohtaukset johtuvat stressistä. Esim. puistokohtaus johtui siitä, että mieheni oli sairaalassa sydänleikkauksen vuoksi.
Aina on ollut joku stressaava syy kohtauksiin. Väliin todella vaikeita, koska meillä on paljon sairautta, mutta toisinaan niin pieni juttu, että saan oikein miettiä mikä se nyt tällä kertaa onkaan. Aina olen sen löytänyt, kun olen miettinyt.
En kuitenkaan ole koskaan hakenut siihen lääkitystä, sillä kohtaukset tulevat kuitenkin niin harvoin, etten halua ruveta käyttämään lääkkeitä vakituisesti. Voivat tulla nykyisin kerrasta kolmeen neljään kertaan vuodessa. Joskus on ollut vuosi pari kokonaankin väliä. Tänä vuonna on ollut pari kertaa.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että taitaa olla jonkinlainen paniikkihäiriö.
Juuri viikko takaperin tuli ihan lyhyt kohtaus ja hain paperipussin, koska olen lukenut, että siihen hengittämisestä voisi olla apua. En kuitenkaan heti muistanut mitä sen pussin kanssa oikein piti tehdä ja kun mieheni sitten sanoi, että sinnehän piti hengittää, niin kohtaus olikin jo ohi. Ilm. kiinnitin huomioni niin siihen pussiin, että kohtaus laukesi.
Sinä olet nuori ihminen, joten varmasti kannattaisi tutkia asia, mutta myös tähän stressiasiaan voisit kyllä kiinnittää huomiota. Googlaa paniikkihäiriö.
Kiitosta vastauksesta ja seurataan tilannetta ehkä se nyt kuuluu sitten elämään. Kyllä aika samankaltaisia oireita nuo kertomasi ovat siis enpä olekkaan ainut.
Hei,
mietin sun tarinasi kohdalla samaa kuin itseni: onko kyse välttämättä paniikkikohtauksesta? Pelkkä stressi käsittääkseni riittää aiheuttamaan kaikenlaista. Paniikkikohtaukseen aina sanotaan liittyvän tunteita, joita en itse tunne "kohtauksen" jälkeen, saati sitä ennen tai aikana.
olen katsellut stressi- ja paniikkikohtausoireiden kuvauksia koska mulla on nykyään lähes koko ajan vihlontaa tai tulehtuneen tuntusta kipua sydämen kohdalla. On vaikea kuvitella et ois muuta syytä kuin stressi. Se huolestuttaa, et ajan myötä tietenkin verenpaine nousee ja sellaista jos tää jatkuu.
Voikun tietäis mitä sille voi tehdä, kun hommat pitää hoitaa vaik kuin väsyttäis ja aika ei riitä?