Aattelin kysyy täältä, jos tänne sattuis joku joka osaisi vastata paremmin ku tuntuu että lääketieteellisessä tiedekunnassa on aika tylyä välillä toi vastailu tietämättömälle.
Kannattaako tehä seuraavanlaisesti?
Lukion jälkeen pyrkii yliopistoon lukeen pääaineena bilsaa, sivuaineina kemiaa ja fysiikkaa. Kun valmistuu, menisi lääkikseen. Olisin noin 20- 21 v kun valmistuisin (jos voi jättää kanditasolle). 25- 26 v valmistuisin lääkäriksi.
Eli, minulla olisi kattavat pohjatiedot tarvittaviin osa- alueisiin jotta läpäisisn lääkiksen pääsykokeen. Minulla ei ole mikään kiire, joten menen ihan mielellään ensin muualle kuin lääkikseen. Tuntuu, että haluan eka aikuistua kunnolla ja saada sitä elämän kokemustakin. Sitten pystyisin ottamaan vastuuta paljon paljon paremmin.
Onkohan edes mahdollista päästä lukeen bilsaa, jos ei ole ku kaksi kursii köytynä ke ja fy (oon lukenu 3 kurssii fy omipäin)? Bilsa on luettu ja kirjotan sen.
KIITOS JOS JOKU AUTTAA MINUA TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIEN KANSSA
OPISKELUSTA
22
2679
Vastaukset
- Ottaen
Opiskelemaan pyrkiminen on kaikkein helpointa heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Silloin lukion tiedot ja opiskelurutiini ovat vielä tallella, eivätkä yleiset opiskelijariennot (mm. pelkästään se, että mahdollisesti asuu omillaan) häiritse valmistautumista. Moniin paikkoihinn pyrittäessä tuoreet ylioppilaat saavat myös enemmän alkupisteitä kuin vanhemmat.
Suosittelisin satsausta lääkiksen valintakoeaineisiin lukion aikana niin paljon kuin mahdollista (paitsi kurssit niin myös niiden aineiden kirjoittaminen yo-kirjoituksissa ja tenttiminen vielä kirjoituskeväänä, iltalukio?), hakeutumista valmennuskurssille ja uhraamista kesät kesäyliopistossa näiden aineiden parissa. Jos niillä ei tärppää ja intoa vielä riittää, niin sitten suunnitelma B käyttöön. - meinaat
sen luonnontieteiden kandidaatin suorittaa. Sinänsä ihan turhaa jos kuitenkin meinaat lääkikseen. Bilsaa tuskin pääset lukemaan, paljon pyrkijöitä. Lääkiksen pääse jos viitsi lukea. Eri asia sitten saada tutkinto kouraan. Kokemusta on.
- marpp
Mä alotin suoraan lukion jälkeen bilsalla, valmistuin maisteriksi ja nyt väännän väikkäriä loppusuoralla. Pääsin viime vuonna eläinlääkikseen, lykkäsin aloitusta vuodella. Aloitan el.lääkiksessä tänä syksynä ja aion väitellä vuodenvaihteessa. Täytän syksyllä 27 eli kaikkea yhtii kyllä tekeen ennen kun täyttää 30 :)
Tsemppiä vaan sinnikkyyttä ennen kaikkea!
- kandi turkkusesta
Opiskele itse, iltalukiossa tai muualla lukion pitkän fy ja ke kurssit. Lue galenos. Mene lääkiksen pääsykokeeseen.
Jos lääkikseen sisäänpääseminen kohdallasi vaatisi monen vuoden luonnontieteen opinnot niin et kuulu lääkikseen koska et siellä välttämättä pärjää.
On aivan turhaa ajan tuhlausta kaikki muu paitsi suoraan lukion jälkeen hakeminen.
Mielestäni lääkispalstalla annetut vastaukset ovat kohteliaita, asiallisia ja ennen kaikkea realistisia. Miksi luulet etteivät samat vastaajat pyörisi täälläkin?
Tylyhköjä vastauksia ovat saaneet ainoastaan ne jotkut jotka eivät viitsi edes katsoa yliopistojen nettisivuilta ja siksi kyselevät itsestäänselvyyksiä. - somebody else
Musta toi kuulostaa aika hankalalta järjestelyltä. Mikset lukisi itsenäisesti noita fyssan, bilsan ja kemian kursseja? Niin mäkin olen tekemässä. Pyrin nyt lääkikseen, mutta olen lähes varma etten pääse, koska fysiikka tai varsinkaan kemia ei ole hallussa. Galenosta olen lueskellut, eikä se ole kovinkaan vaikeaa, mutta sen osaaminen ei pelkästää riitä. (kuulemma!)
Milloin valmistut ylioppilaaksi?- alkuper.
Valmistun ylioppilaaksi 2008. Eli mulla on hyvin tässä vuosi aikaa lukea noi fy ja ke kurssit, ja niin olen päättänytkin! Kiitos teille, että puhuitte mulle järkeä päähän! Luen vaikka iltalukiossa ja kesällä, ja kun on motivaatiota, enköhän opikkin ne!
Olen tämmönen tavallinen kasin oppilas, mutta luulen, että koulukin alkaa menee paremmin, ku on KUNNON motivaatio!
Voiko kesällä olla iltalukiossa? Mulla on kemiasta 3 kurssii jälellä, ja fysiikasta 7 kurssia. Kerkeenkö lukee ne ennen ku lukuloma alkaa? (se alkaa helmikuun puolessavälissä)
Englanti on 6-7 tasolla. Harjaantuuko siinä jos pääse lääkikseen? - Siepp
alkuper. kirjoitti:
Valmistun ylioppilaaksi 2008. Eli mulla on hyvin tässä vuosi aikaa lukea noi fy ja ke kurssit, ja niin olen päättänytkin! Kiitos teille, että puhuitte mulle järkeä päähän! Luen vaikka iltalukiossa ja kesällä, ja kun on motivaatiota, enköhän opikkin ne!
Olen tämmönen tavallinen kasin oppilas, mutta luulen, että koulukin alkaa menee paremmin, ku on KUNNON motivaatio!
Voiko kesällä olla iltalukiossa? Mulla on kemiasta 3 kurssii jälellä, ja fysiikasta 7 kurssia. Kerkeenkö lukee ne ennen ku lukuloma alkaa? (se alkaa helmikuun puolessavälissä)
Englanti on 6-7 tasolla. Harjaantuuko siinä jos pääse lääkikseen?Itse kans opiskelen viimeisiä vuosia lääkiksessä.
Kannattaa miettiä mitä tahtoo. Miksi haluat lääkikseen?
Lääkiksestä tuntuu olevan ihme mielikuvia, ja itse olen ainakin suunnitteilla tekemään muuta kuin lääkärin työtä. Tai ainakin ohella muuta.
Lääkis on pakkotahtinen ja hirveän kapeakatseinen paikka. Koulusta valmistuminen ei merkitse että osaisi oikeastaan käytännön työtä yhtään, vaan se on lähinnä yo-paperi, jolla mennään oppimaan töihin. Lääkäri siis valmistuu koko työikänsä ajan!
Kuulostaa kyllä hyvältä tuo muun tekeminen ja kasvaminen. Mutta tiedätkö, missään koulussa et kasva, vaan elämällä. Kokeile uusia juttuja, tutustu ihmisiin, matkusta. Niitä arvostaa todella paljon myöhemmin, varsinkin jos ei ole aikaa/rahaa/mahdollisuutta toteuttaa niitä hullumpia unelmia enää vanhempana.
Opiskella ehtii kuitenkin aina. Nuorena et ole kuin hetken :) Tsemppiä sinulle! - hyvä Siepp
Siepp kirjoitti:
Itse kans opiskelen viimeisiä vuosia lääkiksessä.
Kannattaa miettiä mitä tahtoo. Miksi haluat lääkikseen?
Lääkiksestä tuntuu olevan ihme mielikuvia, ja itse olen ainakin suunnitteilla tekemään muuta kuin lääkärin työtä. Tai ainakin ohella muuta.
Lääkis on pakkotahtinen ja hirveän kapeakatseinen paikka. Koulusta valmistuminen ei merkitse että osaisi oikeastaan käytännön työtä yhtään, vaan se on lähinnä yo-paperi, jolla mennään oppimaan töihin. Lääkäri siis valmistuu koko työikänsä ajan!
Kuulostaa kyllä hyvältä tuo muun tekeminen ja kasvaminen. Mutta tiedätkö, missään koulussa et kasva, vaan elämällä. Kokeile uusia juttuja, tutustu ihmisiin, matkusta. Niitä arvostaa todella paljon myöhemmin, varsinkin jos ei ole aikaa/rahaa/mahdollisuutta toteuttaa niitä hullumpia unelmia enää vanhempana.
Opiskella ehtii kuitenkin aina. Nuorena et ole kuin hetken :) Tsemppiä sinulle!Voisitko ystävällisesti kertoa tällaisia perusasioita lääkiksestä? Mietin alanvaihtoa ja opinto-oppaista ei saa kovin konkreettista kuvaa.
Voisitko kertoa, kuinka koulumainen lääkis oikeasti on? Ja mitä tuolla pakkotahtisuudella oikeasti tarkoitetaan? Opiskelen humanistisessa viidettä vuotta. Olen miettinyt alanvaihtoa. Kuuden vuoden koulumainen juttu tuntuu tässä vaiheessa tosi isolta uhraukselta. Onko siellä mahdollista tenttiä kursseja ja kuinka paljon?
Itse pitkäaikaissairaana olen lukenut joitain lääketieteen kirjoja, lähinnä sisätauteja: hematologiaa, endokrinologiaa ja reumoja.
Saamani vaikutelma on sellainen, että varsinkin alussa voisi monia juttuja vain tenttiä, kun ei ole vielä käytännön tilanteita ollenkaan eivätkä asiat ole hirvittävän vaikeita.
Lääketiede vaikuttaa hirveän suoraviivaiselta. Siitä puuttuu lähes kokonaan jossittelu, sfääreissä leijuminen ja uskomaton filosofointi, johon humanistit alistetaan.
Jos tenttii aktiivisesti kursseja, onko mahdollista valmistua nopeammin? Entä onko lääkis vain kahdeksasta neljään - työ? Siis, että voisin olla edes muutamana päivänä viikossa iltatöissä. Silloin, kun on harjoittelua, onko ohjelmassa vain harjoittelua, vai pitääkö illoiksi mennä vielä luennoille tai tehdä jotain muuta juuri sillä hetkellä pakollista? Sellaista ei tarvitse nyt sanoa, että yliopisto-opiskelu vaatii aina myös lukemista iltaisin ja viikonloppuisin - tiedän sen ennestään.
Mikä on yleisin opiskelumuoto? Onko se luentokurssi tentteineen? Onko lääkiksessä joka päivä läsnäolopakko? Tehdäänkö paljon kirjallisia töitä? Voiko jopa kursseja korvata halutessaan kirjallisilla töillä? Itse pidän em. työskentelymuodosta ja käytän sen aina hyväkseni, jos vain mahdollista. Olen kiinnostunut vain Helsingin lääkiksestä mutta eivätköhän nuo lääkikset ole melko samankaltaisia kaikkialla.
Ja sitten vielä, jos jaksaisit vastata, kuinka fyysistä lääkärin työ ja opiskelu on oikeasti? Jos sitä vaikka vertaa hampurilaisravintolassa tai huvipuistossa työskentelyyn. Silloin siis, kun on sairaalajaksoja, kuinka seisovaa työ on. Millaisia ovat huonokuntoisimmat opiskelijat? Tämä kiinnostaa reumasairauteni takia, joka ei tosin ole hirveän aktiivinen mutta voi sellaiseksi muuttua. Tiedän kuitenkin useammat lääkärin, joka samaa sairastaessaan menestyy silti työssään.
Tämä on isoin kynnyskysymys tässä opiskeluasiassa.
Tietenkin myös käytännön opiskeluarki kiinnostaa. Aivan siis sen muun elämän takia, jota siinä olisi sivussa elettävä.
Esim. saako lääkiksestä kuinka helposti esim. vuoden lomaa ja myöhemmin ehkä toisenkin, jos saa vauvan?
Ja sitten, kun on onnellisesti valmistunut, kuinka paljon arvosanoilla on merkitystä? Pääseekö terveyskeskukseen töihin esim. vain keskitason arvosanoilla?
Ja ehkä myös nuo mainitsemasi ihmemielikuvat kiinnostavat. Millaista mielikuvaa ihmisillä sitte n oikein on! - Siepp
hyvä Siepp kirjoitti:
Voisitko ystävällisesti kertoa tällaisia perusasioita lääkiksestä? Mietin alanvaihtoa ja opinto-oppaista ei saa kovin konkreettista kuvaa.
Voisitko kertoa, kuinka koulumainen lääkis oikeasti on? Ja mitä tuolla pakkotahtisuudella oikeasti tarkoitetaan? Opiskelen humanistisessa viidettä vuotta. Olen miettinyt alanvaihtoa. Kuuden vuoden koulumainen juttu tuntuu tässä vaiheessa tosi isolta uhraukselta. Onko siellä mahdollista tenttiä kursseja ja kuinka paljon?
Itse pitkäaikaissairaana olen lukenut joitain lääketieteen kirjoja, lähinnä sisätauteja: hematologiaa, endokrinologiaa ja reumoja.
Saamani vaikutelma on sellainen, että varsinkin alussa voisi monia juttuja vain tenttiä, kun ei ole vielä käytännön tilanteita ollenkaan eivätkä asiat ole hirvittävän vaikeita.
Lääketiede vaikuttaa hirveän suoraviivaiselta. Siitä puuttuu lähes kokonaan jossittelu, sfääreissä leijuminen ja uskomaton filosofointi, johon humanistit alistetaan.
Jos tenttii aktiivisesti kursseja, onko mahdollista valmistua nopeammin? Entä onko lääkis vain kahdeksasta neljään - työ? Siis, että voisin olla edes muutamana päivänä viikossa iltatöissä. Silloin, kun on harjoittelua, onko ohjelmassa vain harjoittelua, vai pitääkö illoiksi mennä vielä luennoille tai tehdä jotain muuta juuri sillä hetkellä pakollista? Sellaista ei tarvitse nyt sanoa, että yliopisto-opiskelu vaatii aina myös lukemista iltaisin ja viikonloppuisin - tiedän sen ennestään.
Mikä on yleisin opiskelumuoto? Onko se luentokurssi tentteineen? Onko lääkiksessä joka päivä läsnäolopakko? Tehdäänkö paljon kirjallisia töitä? Voiko jopa kursseja korvata halutessaan kirjallisilla töillä? Itse pidän em. työskentelymuodosta ja käytän sen aina hyväkseni, jos vain mahdollista. Olen kiinnostunut vain Helsingin lääkiksestä mutta eivätköhän nuo lääkikset ole melko samankaltaisia kaikkialla.
Ja sitten vielä, jos jaksaisit vastata, kuinka fyysistä lääkärin työ ja opiskelu on oikeasti? Jos sitä vaikka vertaa hampurilaisravintolassa tai huvipuistossa työskentelyyn. Silloin siis, kun on sairaalajaksoja, kuinka seisovaa työ on. Millaisia ovat huonokuntoisimmat opiskelijat? Tämä kiinnostaa reumasairauteni takia, joka ei tosin ole hirveän aktiivinen mutta voi sellaiseksi muuttua. Tiedän kuitenkin useammat lääkärin, joka samaa sairastaessaan menestyy silti työssään.
Tämä on isoin kynnyskysymys tässä opiskeluasiassa.
Tietenkin myös käytännön opiskeluarki kiinnostaa. Aivan siis sen muun elämän takia, jota siinä olisi sivussa elettävä.
Esim. saako lääkiksestä kuinka helposti esim. vuoden lomaa ja myöhemmin ehkä toisenkin, jos saa vauvan?
Ja sitten, kun on onnellisesti valmistunut, kuinka paljon arvosanoilla on merkitystä? Pääseekö terveyskeskukseen töihin esim. vain keskitason arvosanoilla?
Ja ehkä myös nuo mainitsemasi ihmemielikuvat kiinnostavat. Millaista mielikuvaa ihmisillä sitte n oikein on!Hei,
tietysti pakkotahtisuus ja kapeakatseisuus on vain oma subjektiivinen kantani.
Paljon kysymyksiä, joten vastataan näin:
Lääkis kestää 6 vuotta (helsingissä 5,5v), eikä koulusta voi nopeammin valmistua. Syitä on monia. Kursseja ei voi tenttiä, koska kaikkiin kursseihin sisältyy harjoitustöitä ja harjoittelua, sen pelkän tenttilukemisen lisäksi. Lisäksi lääkärin pitää "kasvaa" opinnoissaan, joten vuosien kypsyminen kohtaamaan ihminen on myös syy opintojen pituuteen.
Lääkärin työ on kuitenkin hyvin käytännönläheinen ala, jossa teoria ja ne lukemattomat tenttisivut tiivistyy johonkin vartin tilanteeseen, jossa pitää toimia.
Lääketiede on varmasti aika erilainen moneen humanistiseen alaan verrattuna. Mutta tuosta jossittelusta olen eri mieltä. Lääketiede nimenomaan ei oikeastaan koskaan voi olla täysin varma. On teoria ja oletus, mutta jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja tilanteet erilaisia. Lääketiede ei ole insinööritiede, jossa asiat ovat matemaattisen suoria.
Koska kuitenkin on kyse joskus jonkun hengestä, ei voi olla liian epävarma tai ainakaan tehdä mitään mistä ei ole varma mitä tekee. Siksi tietynlaista ohjenuoraa ja selkeyttä lääkismaailmassa varmasti on ulkopuolisen silmin.
Lääkiksessä päivät vaihtelee varmaan samalla tavalla kuin muualla yliopistossa. Joskus on vain luentoja (ei luentopakkoa), joskus harkkatöitä, joskus sairaalaharjoitusjaksoja, joissa ollaankin sitten enemmän sitä 8-16 päivää.
Lääkärin työ on kuitenkin todella vaihteleva. Lääkiksestä voi suuntautua todella monentyyppiseen alaan! Mieleen tulee heti ensihoitolääkärin ja psykiatrin ero - veikkaan että työnkuva eroaa kuin yö ja päivä.
Helsingissä (ja Tampereella) on pbl-opetusta, jossa viikolla on vain muutama istuntokerta, eikä luentoja. Muualla on perinteisempi opetus luentoineen. Tosin Helsingissä ja Tampereellakin sitten kliinisessä vaiheessa (=ollaan sairaaloissa eri osastoilla) opetus muuttuu klinikkaopetukseksi.
Jos itselläsi on fyysisiä esteitä, se kenties tuo tietynlaista haastavuutta eri tilanteisiin. Jokainen kuitenkin opiskelee samat jutut lääkiksessä, oli tähtäimenä sitten se ensihoitolääkärin tai psykiatrin työ.
Jos kuitenkin harkkatyöt (ei mieleen tule kovinkaan fyysistä, muuta kuin sairaalassa tietysti paljon edestakaisin menemistä ja rappusia) saat tehtyä, voithan suuntautua hyvin monentyyppiseen työhön, sellaiseen jossa pärjää hyvin omalla fysiikalla (en tiedä missä kunnossa olet).
Kyllä reuman kanssa voi varmasti tehdä lääkärin työtä, ehkä ei sitä fyysisesti haastavinta, mutta ei siihen ajatukseen kannata takertua.
Jos menet äitiyslomalle, tulee varmasti tauko opintoihin. Sitten vaan jatkaa kun ehtii. Eihän yliopistossa opiskeluoikeutta viedä! Tosin lääkiksen kurssit menevät aina samaan aikaan ja tietyt kurssit pitää olla suoritettuina ennen seuraavia, joten jos välistä jää joku tekemättä, täytyy pääsääntöisesti siirtyä vuotta alemmalle kurssille.
Arvosanoilla ei paljon merkitystä enää käytännön työssä ole. Oikeastaan koulussa ei opi mitään, vaan vasta töissä. Siellä huomaa miten asiat oikeasti sovelletaan käytännössä.
Terveyskeskustyö on yleensä hyvin aliarvostettua "maallikoiden" silmissä, mutta lääkisläiset yleensä ajattelee päinvastoin. Terkkarityö on vaativaa, koska nopeassa ajassa pitää tehdä päätöksiä ja osata erottaa ne potilaat, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa niistä joilla on se tavallinen flunssa.
Ihmiset haluavat eri asioita. Joku tykkää terkkarihommasta, koska siinä näkee kaikenlaisia potilaita ja joutuu koko ajan käyttämään kaikkia lääketieteen osa-alueita. Joku taas haluaa sairaalaan, missä ehkä tekee vain yhtä, tiettyä pientä juttua. Erikoistuminen tietyllä tavalla helpottaa, kun voi keskittyä vaan yhteen asiaan, mutta samalla ei sitten näe enää mitään muita juttuja.
Se on varmaa, että lääkiksestä kun saa paperit, oikea työssäoppiminen vasta alkaa! - ihan koko viestiketjun alku...
Siepp kirjoitti:
Hei,
tietysti pakkotahtisuus ja kapeakatseisuus on vain oma subjektiivinen kantani.
Paljon kysymyksiä, joten vastataan näin:
Lääkis kestää 6 vuotta (helsingissä 5,5v), eikä koulusta voi nopeammin valmistua. Syitä on monia. Kursseja ei voi tenttiä, koska kaikkiin kursseihin sisältyy harjoitustöitä ja harjoittelua, sen pelkän tenttilukemisen lisäksi. Lisäksi lääkärin pitää "kasvaa" opinnoissaan, joten vuosien kypsyminen kohtaamaan ihminen on myös syy opintojen pituuteen.
Lääkärin työ on kuitenkin hyvin käytännönläheinen ala, jossa teoria ja ne lukemattomat tenttisivut tiivistyy johonkin vartin tilanteeseen, jossa pitää toimia.
Lääketiede on varmasti aika erilainen moneen humanistiseen alaan verrattuna. Mutta tuosta jossittelusta olen eri mieltä. Lääketiede nimenomaan ei oikeastaan koskaan voi olla täysin varma. On teoria ja oletus, mutta jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja tilanteet erilaisia. Lääketiede ei ole insinööritiede, jossa asiat ovat matemaattisen suoria.
Koska kuitenkin on kyse joskus jonkun hengestä, ei voi olla liian epävarma tai ainakaan tehdä mitään mistä ei ole varma mitä tekee. Siksi tietynlaista ohjenuoraa ja selkeyttä lääkismaailmassa varmasti on ulkopuolisen silmin.
Lääkiksessä päivät vaihtelee varmaan samalla tavalla kuin muualla yliopistossa. Joskus on vain luentoja (ei luentopakkoa), joskus harkkatöitä, joskus sairaalaharjoitusjaksoja, joissa ollaankin sitten enemmän sitä 8-16 päivää.
Lääkärin työ on kuitenkin todella vaihteleva. Lääkiksestä voi suuntautua todella monentyyppiseen alaan! Mieleen tulee heti ensihoitolääkärin ja psykiatrin ero - veikkaan että työnkuva eroaa kuin yö ja päivä.
Helsingissä (ja Tampereella) on pbl-opetusta, jossa viikolla on vain muutama istuntokerta, eikä luentoja. Muualla on perinteisempi opetus luentoineen. Tosin Helsingissä ja Tampereellakin sitten kliinisessä vaiheessa (=ollaan sairaaloissa eri osastoilla) opetus muuttuu klinikkaopetukseksi.
Jos itselläsi on fyysisiä esteitä, se kenties tuo tietynlaista haastavuutta eri tilanteisiin. Jokainen kuitenkin opiskelee samat jutut lääkiksessä, oli tähtäimenä sitten se ensihoitolääkärin tai psykiatrin työ.
Jos kuitenkin harkkatyöt (ei mieleen tule kovinkaan fyysistä, muuta kuin sairaalassa tietysti paljon edestakaisin menemistä ja rappusia) saat tehtyä, voithan suuntautua hyvin monentyyppiseen työhön, sellaiseen jossa pärjää hyvin omalla fysiikalla (en tiedä missä kunnossa olet).
Kyllä reuman kanssa voi varmasti tehdä lääkärin työtä, ehkä ei sitä fyysisesti haastavinta, mutta ei siihen ajatukseen kannata takertua.
Jos menet äitiyslomalle, tulee varmasti tauko opintoihin. Sitten vaan jatkaa kun ehtii. Eihän yliopistossa opiskeluoikeutta viedä! Tosin lääkiksen kurssit menevät aina samaan aikaan ja tietyt kurssit pitää olla suoritettuina ennen seuraavia, joten jos välistä jää joku tekemättä, täytyy pääsääntöisesti siirtyä vuotta alemmalle kurssille.
Arvosanoilla ei paljon merkitystä enää käytännön työssä ole. Oikeastaan koulussa ei opi mitään, vaan vasta töissä. Siellä huomaa miten asiat oikeasti sovelletaan käytännössä.
Terveyskeskustyö on yleensä hyvin aliarvostettua "maallikoiden" silmissä, mutta lääkisläiset yleensä ajattelee päinvastoin. Terkkarityö on vaativaa, koska nopeassa ajassa pitää tehdä päätöksiä ja osata erottaa ne potilaat, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa niistä joilla on se tavallinen flunssa.
Ihmiset haluavat eri asioita. Joku tykkää terkkarihommasta, koska siinä näkee kaikenlaisia potilaita ja joutuu koko ajan käyttämään kaikkia lääketieteen osa-alueita. Joku taas haluaa sairaalaan, missä ehkä tekee vain yhtä, tiettyä pientä juttua. Erikoistuminen tietyllä tavalla helpottaa, kun voi keskittyä vaan yhteen asiaan, mutta samalla ei sitten näe enää mitään muita juttuja.
Se on varmaa, että lääkiksestä kun saa paperit, oikea työssäoppiminen vasta alkaa!kiva ku kerroit nuin hyvin, vaikka en itse pyytänytkään :).
Oon aina miettiny ku puhutaan tentistä... miksei voi puhuu kokeesta? kai ne nyt sama asia on?
Onko koskaan suullisia tenttejä?
Kuinka paljon on ryhmä tai paritöitä nii ku lukiossa niitä on aika tiuhaan :) ? onko pakko pitää jtk esitelmii englanniksi yksin?
Vaikka tällanen tavallinen kasin oppilas oonkin, nii aion tuonne pyrkii! luen tän viimesen vuoden ke ja fy, kertaan bilsan. nii ja aion koko vuoden lukee galenosta! enköhän pääse sisälle!(?) - hyvä Siepp
Siepp kirjoitti:
Hei,
tietysti pakkotahtisuus ja kapeakatseisuus on vain oma subjektiivinen kantani.
Paljon kysymyksiä, joten vastataan näin:
Lääkis kestää 6 vuotta (helsingissä 5,5v), eikä koulusta voi nopeammin valmistua. Syitä on monia. Kursseja ei voi tenttiä, koska kaikkiin kursseihin sisältyy harjoitustöitä ja harjoittelua, sen pelkän tenttilukemisen lisäksi. Lisäksi lääkärin pitää "kasvaa" opinnoissaan, joten vuosien kypsyminen kohtaamaan ihminen on myös syy opintojen pituuteen.
Lääkärin työ on kuitenkin hyvin käytännönläheinen ala, jossa teoria ja ne lukemattomat tenttisivut tiivistyy johonkin vartin tilanteeseen, jossa pitää toimia.
Lääketiede on varmasti aika erilainen moneen humanistiseen alaan verrattuna. Mutta tuosta jossittelusta olen eri mieltä. Lääketiede nimenomaan ei oikeastaan koskaan voi olla täysin varma. On teoria ja oletus, mutta jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja tilanteet erilaisia. Lääketiede ei ole insinööritiede, jossa asiat ovat matemaattisen suoria.
Koska kuitenkin on kyse joskus jonkun hengestä, ei voi olla liian epävarma tai ainakaan tehdä mitään mistä ei ole varma mitä tekee. Siksi tietynlaista ohjenuoraa ja selkeyttä lääkismaailmassa varmasti on ulkopuolisen silmin.
Lääkiksessä päivät vaihtelee varmaan samalla tavalla kuin muualla yliopistossa. Joskus on vain luentoja (ei luentopakkoa), joskus harkkatöitä, joskus sairaalaharjoitusjaksoja, joissa ollaankin sitten enemmän sitä 8-16 päivää.
Lääkärin työ on kuitenkin todella vaihteleva. Lääkiksestä voi suuntautua todella monentyyppiseen alaan! Mieleen tulee heti ensihoitolääkärin ja psykiatrin ero - veikkaan että työnkuva eroaa kuin yö ja päivä.
Helsingissä (ja Tampereella) on pbl-opetusta, jossa viikolla on vain muutama istuntokerta, eikä luentoja. Muualla on perinteisempi opetus luentoineen. Tosin Helsingissä ja Tampereellakin sitten kliinisessä vaiheessa (=ollaan sairaaloissa eri osastoilla) opetus muuttuu klinikkaopetukseksi.
Jos itselläsi on fyysisiä esteitä, se kenties tuo tietynlaista haastavuutta eri tilanteisiin. Jokainen kuitenkin opiskelee samat jutut lääkiksessä, oli tähtäimenä sitten se ensihoitolääkärin tai psykiatrin työ.
Jos kuitenkin harkkatyöt (ei mieleen tule kovinkaan fyysistä, muuta kuin sairaalassa tietysti paljon edestakaisin menemistä ja rappusia) saat tehtyä, voithan suuntautua hyvin monentyyppiseen työhön, sellaiseen jossa pärjää hyvin omalla fysiikalla (en tiedä missä kunnossa olet).
Kyllä reuman kanssa voi varmasti tehdä lääkärin työtä, ehkä ei sitä fyysisesti haastavinta, mutta ei siihen ajatukseen kannata takertua.
Jos menet äitiyslomalle, tulee varmasti tauko opintoihin. Sitten vaan jatkaa kun ehtii. Eihän yliopistossa opiskeluoikeutta viedä! Tosin lääkiksen kurssit menevät aina samaan aikaan ja tietyt kurssit pitää olla suoritettuina ennen seuraavia, joten jos välistä jää joku tekemättä, täytyy pääsääntöisesti siirtyä vuotta alemmalle kurssille.
Arvosanoilla ei paljon merkitystä enää käytännön työssä ole. Oikeastaan koulussa ei opi mitään, vaan vasta töissä. Siellä huomaa miten asiat oikeasti sovelletaan käytännössä.
Terveyskeskustyö on yleensä hyvin aliarvostettua "maallikoiden" silmissä, mutta lääkisläiset yleensä ajattelee päinvastoin. Terkkarityö on vaativaa, koska nopeassa ajassa pitää tehdä päätöksiä ja osata erottaa ne potilaat, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa niistä joilla on se tavallinen flunssa.
Ihmiset haluavat eri asioita. Joku tykkää terkkarihommasta, koska siinä näkee kaikenlaisia potilaita ja joutuu koko ajan käyttämään kaikkia lääketieteen osa-alueita. Joku taas haluaa sairaalaan, missä ehkä tekee vain yhtä, tiettyä pientä juttua. Erikoistuminen tietyllä tavalla helpottaa, kun voi keskittyä vaan yhteen asiaan, mutta samalla ei sitten näe enää mitään muita juttuja.
Se on varmaa, että lääkiksestä kun saa paperit, oikea työssäoppiminen vasta alkaa!Tarkoitatko harjoitustöillä ja harjoittelulla samaa asiaa? Kun sanoit, että kaikki kurssit sisältävät noita molempia, ja sairaalassa ollessani harkkatöissä minun on pystyttävä liikkumaan esim. portaita. Siis harjoitustyö on käytäntöä?
Onko kirjallisia töitä paljon?
Mitä lääkiksessä on vallitsevasti eniten? Ovatko päivät useimmiten niin, että ollaan pääasiassa yhdessä paikassa esim. koululla tai sairaalassa? Entä tuo iltatyön mahdollisuus? Onko osittain työssä kävijöitä siellä?
Tuosta tieteiden välisestä asiasta, sanoin, että lääketiede vaikuttaa suoraviivaiselta. En, että on. Olen lukenut sivuaineena mm. genetiikka ja sitä ennen yleisbiologiaa, joten pääosin siihen pohjaan näkemykseni suoraviivaisuudesta, sehän on vain mielipide. Onhan lääketiede nyt huomattavasti empiirisempää kuin humanistinen jossittelu, mitä en itse kovin korkealle arvosta, vaikka toki jopa joka potilaan keho reagoi itsessään eri tavalla samaan asiaan, esim. vaikka lääkkeeseen, ja joka potilas reagoi eri tavalla sairauteensa. Toisaalta en ole kyllä asiantuntija. Ehkä vain puhdas matematiikka on oikeasti joka ympäristössä täysin samanlaista.
Sinänsä harmi, jos koulutus on pitkä osittain "vain" siksi, että lääkäriksi kasvetaan. Tottahan toki on hyvä, että lääkäri on kypsytellyt asioita, jotta osaa niihin avarakatseisemmin suhtautua, mutta silti se vähän harmittaa. Kuvittelen kuitenkin itse potilaana tietäväni erittäin hyvin sen, miltä potilaan näkökulmasta asiat tuntuvat. Jokainen itse sairastunut on käynyt kriisinsä läpi siitä, miten elämässä tästä eteenpäin oikein selviää. Ja kokemuksesta voin sanoa, että en ole kolmivuotisen sairaushistoriani aikana tavannut edes yhtä lääkäriä, joka olisi kiinnostunut psyykkisestä voinnistani. Toinen helposti unohtuva asia on esim. lääkkeiden sivuvaikutukset. Ollaan tyytyväisiä, kun potilas saavuttaa tietyn toimintakyvyn lääkkeillä, jotka aiheuttavat neljän peräkkäisen päivän pahoinvoinnin viikossa. Kun asiasta sitten valitan, kohtelu on kaikkea muuta kuin ymmärtävää. Mielestäni minulla olisi siis paljonkin annettavaa potilastilanteessa, esim. inhimillisyyttä korostavampaan potilaan kohtaamiseen. Kiire on totta kai kaikilla mutta silti: potilas ei ole osaansa valinnut, lääkäri on.
Tietysti itse sairaat opiskelijat ovat vain pieni ryhmä lääkiksen opiskelijoista mutta herää silti kysymys, kuinka vähän lääkis opiskelijoihinsa luottaa. Tässä maassa lääkäreistä on pulaa. Jos koulutusta pystyttäisiin edes vähän lyhentämään ja tekemään joustavammaksi esim. tenttimisen keinoin, alalle hakeutujia voisi olla enemmän. Kuulostaa hyvin rankalta, että joka kurssi sisältää sekä luentoja että käytännön harjoittelua eikä mitään voi koskaan tenttiä.
Onko niin, että melkein kaikki lääkärit nykyään erikoistuvat? Voiko sen erikoistumisen aloittaa heti, kun on saanut kaksi eurolääkärivuotta loppuun? Miten lääkärit suhtautuvat niihin kollegoihin, jotka eivät koskaan erikoistu? Itse en ehkä erikoistuisi. Haluaisin tehdä juuri monipuolisuuden vuoksi terveyskeskustyötä.
Toisaalta voisin olla myös vaikka vain radiologi, jolloin huonoinakin päivinä saisin pääosin vain istua kopissa kuvia katsellen ja niistä lausuen.
Millä muotoa sinusta lääkis on kapeakatseista? Mikä sinut on koulutuksessasi ajanut siihen, että pyrit pääasiassa muihin töihin kuin potilastyöhön?
Onko sillä nyt joku yhteys sitten mainitsemiisi outoihin kuvitelmiin, joita joillain on lääkikseen tullessa.
Jos opiskelet Helsingissä, onko tiedekunnassa joku, joka viran puolesta vastaa em. kysymyksiin?
Olet kyllä tosi ystävällisesti vastannut lukuisiin kysymyksiini. Ja varmaan monet muutkin pyörittelevät mielessään samoja asioita.
Kiitos siitä. Ja mielekästä tulevaa uraa! - alkuper.
hyvä Siepp kirjoitti:
Tarkoitatko harjoitustöillä ja harjoittelulla samaa asiaa? Kun sanoit, että kaikki kurssit sisältävät noita molempia, ja sairaalassa ollessani harkkatöissä minun on pystyttävä liikkumaan esim. portaita. Siis harjoitustyö on käytäntöä?
Onko kirjallisia töitä paljon?
Mitä lääkiksessä on vallitsevasti eniten? Ovatko päivät useimmiten niin, että ollaan pääasiassa yhdessä paikassa esim. koululla tai sairaalassa? Entä tuo iltatyön mahdollisuus? Onko osittain työssä kävijöitä siellä?
Tuosta tieteiden välisestä asiasta, sanoin, että lääketiede vaikuttaa suoraviivaiselta. En, että on. Olen lukenut sivuaineena mm. genetiikka ja sitä ennen yleisbiologiaa, joten pääosin siihen pohjaan näkemykseni suoraviivaisuudesta, sehän on vain mielipide. Onhan lääketiede nyt huomattavasti empiirisempää kuin humanistinen jossittelu, mitä en itse kovin korkealle arvosta, vaikka toki jopa joka potilaan keho reagoi itsessään eri tavalla samaan asiaan, esim. vaikka lääkkeeseen, ja joka potilas reagoi eri tavalla sairauteensa. Toisaalta en ole kyllä asiantuntija. Ehkä vain puhdas matematiikka on oikeasti joka ympäristössä täysin samanlaista.
Sinänsä harmi, jos koulutus on pitkä osittain "vain" siksi, että lääkäriksi kasvetaan. Tottahan toki on hyvä, että lääkäri on kypsytellyt asioita, jotta osaa niihin avarakatseisemmin suhtautua, mutta silti se vähän harmittaa. Kuvittelen kuitenkin itse potilaana tietäväni erittäin hyvin sen, miltä potilaan näkökulmasta asiat tuntuvat. Jokainen itse sairastunut on käynyt kriisinsä läpi siitä, miten elämässä tästä eteenpäin oikein selviää. Ja kokemuksesta voin sanoa, että en ole kolmivuotisen sairaushistoriani aikana tavannut edes yhtä lääkäriä, joka olisi kiinnostunut psyykkisestä voinnistani. Toinen helposti unohtuva asia on esim. lääkkeiden sivuvaikutukset. Ollaan tyytyväisiä, kun potilas saavuttaa tietyn toimintakyvyn lääkkeillä, jotka aiheuttavat neljän peräkkäisen päivän pahoinvoinnin viikossa. Kun asiasta sitten valitan, kohtelu on kaikkea muuta kuin ymmärtävää. Mielestäni minulla olisi siis paljonkin annettavaa potilastilanteessa, esim. inhimillisyyttä korostavampaan potilaan kohtaamiseen. Kiire on totta kai kaikilla mutta silti: potilas ei ole osaansa valinnut, lääkäri on.
Tietysti itse sairaat opiskelijat ovat vain pieni ryhmä lääkiksen opiskelijoista mutta herää silti kysymys, kuinka vähän lääkis opiskelijoihinsa luottaa. Tässä maassa lääkäreistä on pulaa. Jos koulutusta pystyttäisiin edes vähän lyhentämään ja tekemään joustavammaksi esim. tenttimisen keinoin, alalle hakeutujia voisi olla enemmän. Kuulostaa hyvin rankalta, että joka kurssi sisältää sekä luentoja että käytännön harjoittelua eikä mitään voi koskaan tenttiä.
Onko niin, että melkein kaikki lääkärit nykyään erikoistuvat? Voiko sen erikoistumisen aloittaa heti, kun on saanut kaksi eurolääkärivuotta loppuun? Miten lääkärit suhtautuvat niihin kollegoihin, jotka eivät koskaan erikoistu? Itse en ehkä erikoistuisi. Haluaisin tehdä juuri monipuolisuuden vuoksi terveyskeskustyötä.
Toisaalta voisin olla myös vaikka vain radiologi, jolloin huonoinakin päivinä saisin pääosin vain istua kopissa kuvia katsellen ja niistä lausuen.
Millä muotoa sinusta lääkis on kapeakatseista? Mikä sinut on koulutuksessasi ajanut siihen, että pyrit pääasiassa muihin töihin kuin potilastyöhön?
Onko sillä nyt joku yhteys sitten mainitsemiisi outoihin kuvitelmiin, joita joillain on lääkikseen tullessa.
Jos opiskelet Helsingissä, onko tiedekunnassa joku, joka viran puolesta vastaa em. kysymyksiin?
Olet kyllä tosi ystävällisesti vastannut lukuisiin kysymyksiini. Ja varmaan monet muutkin pyörittelevät mielessään samoja asioita.
Kiitos siitä. Ja mielekästä tulevaa uraa!kiitos Siepp jos viitsit vastat :) Mietin itsekin samoja juttuja, ainakin osittain :) Onko tentti joka jakson jälkeen?
- Siepp
ihan koko viestiketjun alku... kirjoitti:
kiva ku kerroit nuin hyvin, vaikka en itse pyytänytkään :).
Oon aina miettiny ku puhutaan tentistä... miksei voi puhuu kokeesta? kai ne nyt sama asia on?
Onko koskaan suullisia tenttejä?
Kuinka paljon on ryhmä tai paritöitä nii ku lukiossa niitä on aika tiuhaan :) ? onko pakko pitää jtk esitelmii englanniksi yksin?
Vaikka tällanen tavallinen kasin oppilas oonkin, nii aion tuonne pyrkii! luen tän viimesen vuoden ke ja fy, kertaan bilsan. nii ja aion koko vuoden lukee galenosta! enköhän pääse sisälle!(?)Niinno, tentit kai on vaan vakiintunut termi yliopistossa... Itselleni kokeesta tulee mieleen joku ihan fyysinen koe, vaikkapa joku kemian labrakoe...Eipä kai sillä nimellä niin merkitystä ole!
Suullisia tenttejä on joskus, mutta yleensä vain uusintatentteinä. Opiskelijoita on niin paljon, että ei tiedekunnalla olisi aikaa tentittää opiskelijoita jokaista yksitellen suullisesti. Kai se vähän riippuu oppiaineesta ja opettajista.
Harjoitustöitä tehdään yleensä pareittain ja esitelmiä on aina silloin tällöin. Yleensä ne on ryhmittäin. Pareittain on helppo harjoitella joitakin juttuja, joita myöhemmin joutuu potilastilanteessa tekemään.
Jos kammoat esitelmien pitämistä, niin älä huoli, kyllä siihen tottuu :) Tai ainakin se helpottuu kun niitä vaan pitää silloin tällöin. Yleensä opetus on suomeksi, ehkä joskus jollakin valinnaisella kurssilla voi englantiakin joutua käyttämään.
Tsemppiä vaan lukuihin! Jos ei heti ekalla kerralla pääse sisään, niin välivuodet on oikeasti arvokas juttu myöhemmin. Näkee vähän muutakin maailmaa tai opetusta :) Ja voihan sitä vaikka huomata kiinnostuvansa jostain ihan muustakin alasta.
Lukion todistuksella ei oikeasti ole hirveän suurta merkitystä, ellei ole kaikki laudatureita, joilla saa etukäteispisteitä vai miksi niitä hakuprosessissa sanotaan.
Pääasia on lukea pääsykokeisiin. Aina sinne joku pääsee ja kyse on vaan siitä, kuka jaksaa lukea ja laskea sen loppukevään. Eihän siihen pääsykokeeseen loputtomiin voi lukea :) - Siepp
hyvä Siepp kirjoitti:
Tarkoitatko harjoitustöillä ja harjoittelulla samaa asiaa? Kun sanoit, että kaikki kurssit sisältävät noita molempia, ja sairaalassa ollessani harkkatöissä minun on pystyttävä liikkumaan esim. portaita. Siis harjoitustyö on käytäntöä?
Onko kirjallisia töitä paljon?
Mitä lääkiksessä on vallitsevasti eniten? Ovatko päivät useimmiten niin, että ollaan pääasiassa yhdessä paikassa esim. koululla tai sairaalassa? Entä tuo iltatyön mahdollisuus? Onko osittain työssä kävijöitä siellä?
Tuosta tieteiden välisestä asiasta, sanoin, että lääketiede vaikuttaa suoraviivaiselta. En, että on. Olen lukenut sivuaineena mm. genetiikka ja sitä ennen yleisbiologiaa, joten pääosin siihen pohjaan näkemykseni suoraviivaisuudesta, sehän on vain mielipide. Onhan lääketiede nyt huomattavasti empiirisempää kuin humanistinen jossittelu, mitä en itse kovin korkealle arvosta, vaikka toki jopa joka potilaan keho reagoi itsessään eri tavalla samaan asiaan, esim. vaikka lääkkeeseen, ja joka potilas reagoi eri tavalla sairauteensa. Toisaalta en ole kyllä asiantuntija. Ehkä vain puhdas matematiikka on oikeasti joka ympäristössä täysin samanlaista.
Sinänsä harmi, jos koulutus on pitkä osittain "vain" siksi, että lääkäriksi kasvetaan. Tottahan toki on hyvä, että lääkäri on kypsytellyt asioita, jotta osaa niihin avarakatseisemmin suhtautua, mutta silti se vähän harmittaa. Kuvittelen kuitenkin itse potilaana tietäväni erittäin hyvin sen, miltä potilaan näkökulmasta asiat tuntuvat. Jokainen itse sairastunut on käynyt kriisinsä läpi siitä, miten elämässä tästä eteenpäin oikein selviää. Ja kokemuksesta voin sanoa, että en ole kolmivuotisen sairaushistoriani aikana tavannut edes yhtä lääkäriä, joka olisi kiinnostunut psyykkisestä voinnistani. Toinen helposti unohtuva asia on esim. lääkkeiden sivuvaikutukset. Ollaan tyytyväisiä, kun potilas saavuttaa tietyn toimintakyvyn lääkkeillä, jotka aiheuttavat neljän peräkkäisen päivän pahoinvoinnin viikossa. Kun asiasta sitten valitan, kohtelu on kaikkea muuta kuin ymmärtävää. Mielestäni minulla olisi siis paljonkin annettavaa potilastilanteessa, esim. inhimillisyyttä korostavampaan potilaan kohtaamiseen. Kiire on totta kai kaikilla mutta silti: potilas ei ole osaansa valinnut, lääkäri on.
Tietysti itse sairaat opiskelijat ovat vain pieni ryhmä lääkiksen opiskelijoista mutta herää silti kysymys, kuinka vähän lääkis opiskelijoihinsa luottaa. Tässä maassa lääkäreistä on pulaa. Jos koulutusta pystyttäisiin edes vähän lyhentämään ja tekemään joustavammaksi esim. tenttimisen keinoin, alalle hakeutujia voisi olla enemmän. Kuulostaa hyvin rankalta, että joka kurssi sisältää sekä luentoja että käytännön harjoittelua eikä mitään voi koskaan tenttiä.
Onko niin, että melkein kaikki lääkärit nykyään erikoistuvat? Voiko sen erikoistumisen aloittaa heti, kun on saanut kaksi eurolääkärivuotta loppuun? Miten lääkärit suhtautuvat niihin kollegoihin, jotka eivät koskaan erikoistu? Itse en ehkä erikoistuisi. Haluaisin tehdä juuri monipuolisuuden vuoksi terveyskeskustyötä.
Toisaalta voisin olla myös vaikka vain radiologi, jolloin huonoinakin päivinä saisin pääosin vain istua kopissa kuvia katsellen ja niistä lausuen.
Millä muotoa sinusta lääkis on kapeakatseista? Mikä sinut on koulutuksessasi ajanut siihen, että pyrit pääasiassa muihin töihin kuin potilastyöhön?
Onko sillä nyt joku yhteys sitten mainitsemiisi outoihin kuvitelmiin, joita joillain on lääkikseen tullessa.
Jos opiskelet Helsingissä, onko tiedekunnassa joku, joka viran puolesta vastaa em. kysymyksiin?
Olet kyllä tosi ystävällisesti vastannut lukuisiin kysymyksiini. Ja varmaan monet muutkin pyörittelevät mielessään samoja asioita.
Kiitos siitä. Ja mielekästä tulevaa uraa!Harjoitustyöt voisivat olla vaikka jotain sellaisia pariharkkoja, joissa harjoitellaan parin kanssa tutkimaan potilasta tms.
Varsinainen harjoittelu on kai sitten sitä kun ollaan sairaalassa ja seurataan lääkärin työtä jne.
Lääkiksessä kaksi ekaa vuotta on preklinikkavaihetta, joka on sitä perinteisempää yliopisto-opiskelua; tenttejä ja luentoja jne.
Kahden vuoden jälkeen alkaa klinikkavaihe, jolloin käydään läpi eri lääketieteen aloja ja opetusta on aina jaksoissa eri osastoilla sairaalassa. Lisäksi on luentoja edelleen.
Kirjallisia töitä ei mielestäni paljon ole ollut. Tenttejä vaan on joka aiheesta, ja yliopistossa opiskelleena varmaan tiedät kuinka paljon nekin voivat aikaa viedä lukemisineen.
Paljon työtä lääkiksessä on, mutta kyllä monet silti käy töissä tai on vaikka perhettä. Ei kenenkään koko elämä voi koulua olla!
Kyllä pääasiassa yhdessä paikassa ollaan kerrallaan. Eikä päivät aina välttämättä pitkiä ole.
Ymmärrän hyvin että tiedät ja tunnet aivan eri näkökulmasta sairautesi, joka omalla kohdallasi on. Varmasti sitä kokemusta voit käyttää hyväksesikin. Ongelma vaan on siinä, että millä asteikolla mitattaisiin kenenkin kokemukset? Lääkis on otos ihmisistä ja siellä on varmasti opiskelijoilla jokaisella kaikenlaisia taustoja ja kokemuksia.
Se, että on itse ollut potilaana, antaa hyvää näkemystä siihen miltä tuntuu sitten olla hoidettavana jne. Lääkärin pitäisi jokaiselta lääketieteen alalta tietää perusjutut ja osata käytännössä tehdä tiettyjä asioita (vaikkapa nyt ommella haava). Näitä asioita ei oikein voi ohittaa ja suorittaa tenttimällä. Monesti huomaa kun on lukenut asian kirjasta, että käytännössä tilanne on ain hieman erilaisempi ja usein ei ollenkaan niin suoraviivainen kuin kirjassa.
Kyllä useat taitavat erikoistua, mutta ei se pakollista ole. Luulenpa että suhtautuminen terveyskeskuslääkäreihin on ihan yhtä kollegiaalista kuin muihin alojen edustajiin. Voisin jopa ajatella, että tk-lääkäri joutuu tietämään laajemmin asioita, kun taas erikoistunut lääkäri tietää jonkin asian perijuuria myöten.
Voihan lääkäri olla tutkijakin. Silloin ei perinteistä potilastyötä ole. Siitä en sen enempää tiedä, mutta luulisin että tutkijan ura on käsitteenä aika yleinen yliopistossa?
Itse koen kyllä että lääkis on mielenkiintoista, mutta siinä mielessä kapeakatseista, että meillä ei opiskella sivuaineita ja koko koulu on vaan lääketieteen eri osa-alueita. Toki lääketiede pitää sisällään monipuolisia juttuja. Ja eri alat ja sen myötä ihmiset ovat aika erilaisia. Ehkä niistä jostakin löytyy itselle sopiva paikka...
On vaan mielenkiinto lukea jotain muutakin, siksi mietin jos voisin tämän ohella tai jälkeen opiskella yliopistossa tai muualla ihan muunlaisia juttuja.
Tiedekunnalla pitäisi olla opinto-ohjaaja tai ihan joku opintoneuvoja, jonka luulisi osaavan vastata kysymyksiin. Kannattaa sieltä tiedustella lisää :) - Ihan Alkuper.
Siepp kirjoitti:
Harjoitustyöt voisivat olla vaikka jotain sellaisia pariharkkoja, joissa harjoitellaan parin kanssa tutkimaan potilasta tms.
Varsinainen harjoittelu on kai sitten sitä kun ollaan sairaalassa ja seurataan lääkärin työtä jne.
Lääkiksessä kaksi ekaa vuotta on preklinikkavaihetta, joka on sitä perinteisempää yliopisto-opiskelua; tenttejä ja luentoja jne.
Kahden vuoden jälkeen alkaa klinikkavaihe, jolloin käydään läpi eri lääketieteen aloja ja opetusta on aina jaksoissa eri osastoilla sairaalassa. Lisäksi on luentoja edelleen.
Kirjallisia töitä ei mielestäni paljon ole ollut. Tenttejä vaan on joka aiheesta, ja yliopistossa opiskelleena varmaan tiedät kuinka paljon nekin voivat aikaa viedä lukemisineen.
Paljon työtä lääkiksessä on, mutta kyllä monet silti käy töissä tai on vaikka perhettä. Ei kenenkään koko elämä voi koulua olla!
Kyllä pääasiassa yhdessä paikassa ollaan kerrallaan. Eikä päivät aina välttämättä pitkiä ole.
Ymmärrän hyvin että tiedät ja tunnet aivan eri näkökulmasta sairautesi, joka omalla kohdallasi on. Varmasti sitä kokemusta voit käyttää hyväksesikin. Ongelma vaan on siinä, että millä asteikolla mitattaisiin kenenkin kokemukset? Lääkis on otos ihmisistä ja siellä on varmasti opiskelijoilla jokaisella kaikenlaisia taustoja ja kokemuksia.
Se, että on itse ollut potilaana, antaa hyvää näkemystä siihen miltä tuntuu sitten olla hoidettavana jne. Lääkärin pitäisi jokaiselta lääketieteen alalta tietää perusjutut ja osata käytännössä tehdä tiettyjä asioita (vaikkapa nyt ommella haava). Näitä asioita ei oikein voi ohittaa ja suorittaa tenttimällä. Monesti huomaa kun on lukenut asian kirjasta, että käytännössä tilanne on ain hieman erilaisempi ja usein ei ollenkaan niin suoraviivainen kuin kirjassa.
Kyllä useat taitavat erikoistua, mutta ei se pakollista ole. Luulenpa että suhtautuminen terveyskeskuslääkäreihin on ihan yhtä kollegiaalista kuin muihin alojen edustajiin. Voisin jopa ajatella, että tk-lääkäri joutuu tietämään laajemmin asioita, kun taas erikoistunut lääkäri tietää jonkin asian perijuuria myöten.
Voihan lääkäri olla tutkijakin. Silloin ei perinteistä potilastyötä ole. Siitä en sen enempää tiedä, mutta luulisin että tutkijan ura on käsitteenä aika yleinen yliopistossa?
Itse koen kyllä että lääkis on mielenkiintoista, mutta siinä mielessä kapeakatseista, että meillä ei opiskella sivuaineita ja koko koulu on vaan lääketieteen eri osa-alueita. Toki lääketiede pitää sisällään monipuolisia juttuja. Ja eri alat ja sen myötä ihmiset ovat aika erilaisia. Ehkä niistä jostakin löytyy itselle sopiva paikka...
On vaan mielenkiinto lukea jotain muutakin, siksi mietin jos voisin tämän ohella tai jälkeen opiskella yliopistossa tai muualla ihan muunlaisia juttuja.
Tiedekunnalla pitäisi olla opinto-ohjaaja tai ihan joku opintoneuvoja, jonka luulisi osaavan vastata kysymyksiin. Kannattaa sieltä tiedustella lisää :)Kiitos, että olet jaksanut vastailla NUIN pitkillä viesteillä :)
Motivaatio on jo kohdalaan, ja seuraavaksi se näkyy myös koulu menestyksessä :D
Naurattaa vaan yksi ihminen... heh, hän haluaa lääkäriksi, mutta ei ole tajunnut lukea oikeita aineita. Luulee kait, että filosofialla ja psykologialla pääsee lääkikseen. Siinä sen huomaa ku joku lentelee jo pilvissä unelmansa kanssa, eikä muista niitä reaaliteetteja, esim. ottaa asioista ajoissa selvää. Sillä alkaa oleen jo myöhästä oppii niitä tärkeitä juttuja...hihi - sulle lapsi
Ihan Alkuper. kirjoitti:
Kiitos, että olet jaksanut vastailla NUIN pitkillä viesteillä :)
Motivaatio on jo kohdalaan, ja seuraavaksi se näkyy myös koulu menestyksessä :D
Naurattaa vaan yksi ihminen... heh, hän haluaa lääkäriksi, mutta ei ole tajunnut lukea oikeita aineita. Luulee kait, että filosofialla ja psykologialla pääsee lääkikseen. Siinä sen huomaa ku joku lentelee jo pilvissä unelmansa kanssa, eikä muista niitä reaaliteetteja, esim. ottaa asioista ajoissa selvää. Sillä alkaa oleen jo myöhästä oppii niitä tärkeitä juttuja...hihiKuule. Ihminen voi muuttaa mielipidettään. Lukea ensin jotain, jonka luuli olevan oma juttunsa, eikä ollutkaan. Hieman vanhempana sitten tullut sitten toisiin ajatuksiin.
- tuleva lekuri XD
sulle lapsi kirjoitti:
Kuule. Ihminen voi muuttaa mielipidettään. Lukea ensin jotain, jonka luuli olevan oma juttunsa, eikä ollutkaan. Hieman vanhempana sitten tullut sitten toisiin ajatuksiin.
en tiiä kuinka paljo se parissa päivässä on vanhentunu? ihan miten vaan, sinä kun et asiasta edes tiedä, eikä sun tarvikkaan tietää. eikä asia sulle ollenkaan edes kuulu. hahahha... naurattaa vieläkin... "lapsi"? onko yli 18 w sun mielestä lapsi? nii no kai se on XDDDDDD
ANNA PLIZE OLLA, KIIITOS :) - din-gdon-g
Ihan Alkuper. kirjoitti:
Kiitos, että olet jaksanut vastailla NUIN pitkillä viesteillä :)
Motivaatio on jo kohdalaan, ja seuraavaksi se näkyy myös koulu menestyksessä :D
Naurattaa vaan yksi ihminen... heh, hän haluaa lääkäriksi, mutta ei ole tajunnut lukea oikeita aineita. Luulee kait, että filosofialla ja psykologialla pääsee lääkikseen. Siinä sen huomaa ku joku lentelee jo pilvissä unelmansa kanssa, eikä muista niitä reaaliteetteja, esim. ottaa asioista ajoissa selvää. Sillä alkaa oleen jo myöhästä oppii niitä tärkeitä juttuja...hihiOlet varmaan todella vittumainen ihminen. En usko että pääset lääkikseen, tai ainakin toivon ettet pääse, sillä kirjoituksesi osoittavat kuinka keskenkasvuinen olet. Musta tuntuu että sä se olet, joka tässä "lentelee pilvissä unelmansa kanssa". Menestystä aikuistumiseen!!
- AIKUINEN JO <3
din-gdon-g kirjoitti:
Olet varmaan todella vittumainen ihminen. En usko että pääset lääkikseen, tai ainakin toivon ettet pääse, sillä kirjoituksesi osoittavat kuinka keskenkasvuinen olet. Musta tuntuu että sä se olet, joka tässä "lentelee pilvissä unelmansa kanssa". Menestystä aikuistumiseen!!
ihan tässä aattelin mainita, että olen mukava, lämmin ja hyvin ystävällinen. En mä täällä mitään riitaa ole yrittänyt haastaa. Kiittelin Sieppiä vaan ku oli noin IHANA että jaksoi vastata ASIALLISESTI
- jthhtyjy
din-gdon-g kirjoitti:
Olet varmaan todella vittumainen ihminen. En usko että pääset lääkikseen, tai ainakin toivon ettet pääse, sillä kirjoituksesi osoittavat kuinka keskenkasvuinen olet. Musta tuntuu että sä se olet, joka tässä "lentelee pilvissä unelmansa kanssa". Menestystä aikuistumiseen!!
Aika suuriosa porukasta menee lukioon ettiin sitä omaa juttuaan - lukiossa kun saa/pitää opiskella vähän kaikkia aineita ja oppii vähän sitä itse opiskelemistakin. Minäkin menin lukioon tietämättä yhtään, miksikä haluan ja vasta vikana vuonna se selkisi, että lääkäriksi mä haluan. Eli mäkin menin ihan vääriä aineitá koko lukion ;)
Ja olempa kuullut, että jotkut sen oman juttunsa on löytänyt vasta keski-iässä ja sillon vasta lääkikseen pyrkinyt. Elikkä ikää on ollut jo yli 40 vuotta - ja eipä tälläisetkään ihmiset ole tainnut pilvissä leijailla, kun sisällekkin on päässeet..
Joo, tosiaan jotkut vois kasvaa aikuiseksi, kun kerran ikääkin siihen jo (kai) on :):):):) ;) - AINA KERKEÄÄ
jthhtyjy kirjoitti:
Aika suuriosa porukasta menee lukioon ettiin sitä omaa juttuaan - lukiossa kun saa/pitää opiskella vähän kaikkia aineita ja oppii vähän sitä itse opiskelemistakin. Minäkin menin lukioon tietämättä yhtään, miksikä haluan ja vasta vikana vuonna se selkisi, että lääkäriksi mä haluan. Eli mäkin menin ihan vääriä aineitá koko lukion ;)
Ja olempa kuullut, että jotkut sen oman juttunsa on löytänyt vasta keski-iässä ja sillon vasta lääkikseen pyrkinyt. Elikkä ikää on ollut jo yli 40 vuotta - ja eipä tälläisetkään ihmiset ole tainnut pilvissä leijailla, kun sisällekkin on päässeet..
Joo, tosiaan jotkut vois kasvaa aikuiseksi, kun kerran ikääkin siihen jo (kai) on :):):):) ;)niin juuri. joskus sitä huomaa "liian myöhään" mitä aikoo, vaikka tavallaan ei edes ole myöhäistä. tulipa taas selvästi... no kuitenkin
OOTKO LÄÄKIKSESSÄ?
- ...lääkäri...
...on huono ei silleen mitään pahaa nuorii lääkäreit kohtaan mut ette määrää niit ihanii bentsoi ja opiaatei. :S
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!1442470Näetkö feminismin uhkana
Vai mahdollisuutena kun deittailet naisia? Mitä miehet mieltä feminismistä?1961157Tykkäätkö halaamisesta?
Minä en. Tänään tuttava, jolle olen maininnut että en pidä halaamisesta, yritti halata minua ja olen vieläkin ihan raivo1131071Hinduilu on suurta eksytystä
tekosyvällinen tarina uppoaa moneen. Harhautusta todellisen Jumalan yhteydestä. Kuka haluaisi nähdä sielunvaelluksessa389930Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi296888- 66858
- 53841
- 89837
- 46829
- 51743