Ennenkuin voin
rakkauden tunnustani,
sitä ylevää edessäs laulaa.
Suothan astialle
heikommalle -
turvallisen sylin.
Tiedäthän rakas,
vasta sitten helisen,
sylissäs kuin kannell.
Nämä kymmenkieliset - nääthän,
kaulalles hellästi kiedon.
Luen sinua hmm,
kuin avointa kirjaa.
Tahtoisin sinunki
kehoskielen soivan,
askelees rinnalleni,
kätes ympärilläni puhuvan.
Huokaus.....
Näin tässä vappuaamussa,
jospa vois laulaa,
yhteisestä elämästä.
Eihän elämä vain -
oo pitkä uni?
rakkauden tunnustani,
sitä ylevää edessäs laulaa.
Suothan astialle
heikommalle -
turvallisen sylin.
Tiedäthän rakas,
vasta sitten helisen,
sylissäs kuin kannell.
Nämä kymmenkieliset - nääthän,
kaulalles hellästi kiedon.
Luen sinua hmm,
kuin avointa kirjaa.
Tahtoisin sinunki
kehoskielen soivan,
askelees rinnalleni,
kätes ympärilläni puhuvan.
Huokaus.....
Näin tässä vappuaamussa,
jospa vois laulaa,
yhteisestä elämästä.
Eihän elämä vain -
oo pitkä uni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei Liisa, pidän tästä filosofisesta runostasi,
Hyvää Vapunpäivää sulle :)
Niin ,sitä pohtii?
Niinkös tää onkii?
Pitkä uni?
Hyvää Vappua ja kiitos et pidit aamuisesta
filosofisesta runostani...Liisa
HYVÄÄ VAPPUA JA *HALAUS* LISSUKALLE
Niin moni täällä
unta onkii,
ja pöytään ökykalaa tavoittaen
tunteen syvyyksistä
Jotain suurta, hehkuvaa
auki kerii soljuvaa,
kunnes siimoihinsa sotkeutuen
kylmään veteen molskahtaa
Jos sitten löytääkin, ihmispolo,
rakkautta - elämää suurempaa! -
Kohta huomaa, katkerasti
kuinka virrat viskoo kuljettaa
Ja juuttuu kurkkuun
ökykalan ruoto,
lihan piilossa se ovelasti
kätkettynä odotti
*
Siks, vaikka unelmilla
paikka onkin ihmiselämässä
ja haaveet
arkipäivään kuuluu rikkautena
Jos rakkaus suurempi on elämää
se arjen paineen alla murtuu,
rikkihelähtää, ja ruodon lailla
pistää sisikuntaan
*
Unta älä ongi ruokapöytään,
haaveidesi alle lähimmäisen kasvokuvaa
hukkaa
Kas, hän kanssasi kun istuu
vastapuolla pöytää,
milloin kukakin, tuo, joka vastaasi
nyt kävelee,
kasvoin kovin harmain -
Oma puolisosi kuka ties, kuinka
hänet unohditkaan?
Milloin kysyit herkistyen, rakas, mitä kuuluu -
tai tyttö naapurista, ikkunassa kieltään näyttäen: plrrrr
Kaipauksesi kaiken kanssa
sydämestä riemulaulut laula elämälle!
Ja se vastaan virtaa kaikkialta
eikä sydäntäsi rikkipolje pettymyskään
Äärellä hyvänmielen juhlapöydän
Suloisena virtaa Rakkaus
aina sopivasti elämäsi kokoinen;
se joka solun täyttää, lahja suurenmoinen
Elon ihme
Hyvää kevään juhlaa Vappua....äitiparta
Pienen ihmisen miettimään saa,
noilta monilta teiltä askeltaa?
Kiireet ne jos mitkä aikansa juoksuttaa,
kunnes tulee hetki - untako ollukki?
Miten vähän loppujen lopuksi jää,
eikä sitäkää,käsiinä saa.
Onneks hymy elää ja usko sydämessä,
mit ruokkii sen min tärkein on ihmisessä.
Niinpä ajatus tekee työtä,
kulkee sielä missä kaivetaan kovaa puuta.
Näkee, arvoton joutaa mennä,
ei mahdu syämeen,sydän luovuttaa.
Aarteet rakkaat nuo kädet hellät,
muistoissa elää,jatkan matkaa hiljaa eteenpäin.
On risuttu elämän reppu,lentoon pyrähtäneet
lapset,jotka on vertani ,lihaani.
Tuo ihmeellien liekki,naiseuski,
taas kevään korvalla hehkuu,
ei sitä sittenkään oo myrskyt sammuttannu.
Ollaan taas hiirenkorvalla mekii,
mahla virtaa hiusuonissaki,sielä sivuteillä.
Ammenusastia oikein päin, sataa mettä.
Askelletaas heräävälle nurmelle, ollaan läsnä.
Lämmin kiitos pitkän pitkästä kirjeestäs,
ei sitä kerralla voi niellä,siks luen uudelleen.
Täältä Liisa hymy suin ..äitiparta
vahvaa elämänilmaisua... huh huh... lyyrillistä leikkiä ja aitoa tosielämän tunnetta, veikeää ja... pinnan alla vähän kipeääkin, mutta ei raskassoutuista eikä mustin sävyin... näennäisen kepeää, ei silloinkaan pinnallista...
ehkä kohta jo iltaan kääntyvän elämän muistoja... ja... tuntevan naisen sydän on aina nuorekas - käsissä koskettamisen kaipaus väkevä ja herkkä - kun kevät punaa posket... vielä vuosienkin päästä, jos Luoja elon päiviä suo, joskus vanhana... mutta nyt on tämä päivä...
elämässä täytyy olla jotain johon ankkuroitua, sekin on tullu selväksi... vaikka joinain hetkinä niitä miettii... ja ymmärtää... liian monet hetket on menneet ohi miettimättä, kadonneet elämän rytmin arkisessa kiireilyssä... niinpä tietenkin...
tai auttaako se miettiminenkään... ei puiseva järkeily ainakaan... jos astia ei oo ylöspäin auki taivaalliselle taatolle... ja sitten elämän rikkaudelle muutenkin... niin... siinäpä ne päivät sitten vaan kuluu...
sitäkin miettii mikä on sopivaa ja mikä ei?
ja mitäs tänään ylle sovitetaan... vielä katsahdus peiliin... voi kunpa aina muistais hymyillä... sydämestä... ja saanhan olla minä, sinullekin?
varmasti saan... käsivarsia ympärilleni myös kaivaten... vahvoja... joita vasten itseni tuntisin kuin silloin... minä nainen... hymy ja kaihoisa huokaus.
paljon on eletty ja vielä eletään... parhaillaan... ehkä rauhalliseen tahtiin ja mietiskellen... mutta väkevin ihmissydämen tunnoin.
syvällistä ajatelmaa vahvalla naisnäkökulmalla :-)
Joissain kohdin ehkä pilke silmäkulmassa ja hiuksenhienoin naururypyin kirjoitettua, mutta eletystä ja koetusta nousevaa.
No niin. Heittäydyin kriitikoksi! Etpä varmaan laita pahaksesi? En runoasi niinkään analysoi tuossa, mutta tuntoja kuinka sanasi luin ja koin.
HYVÄÄ KEVÄTTÄ SINULLE, LIISA.
Astia toistansa vasten.
Elämän poluilla, joskus valoisilla, joskus varjoisilla.
Monta kertaa niin hämärillä, että pakko on
ottaa hattu päästä, myöntää
ei ole vastausta - kysellään yhdessä.
Astia toistansa vasten.
Monta kertaa niin kuhmuraisin reunoin.
Elämän aallokossa joskus
lähimmäiseen kolhuja iskien - ja itsekin kipeitä iskuja
saaden.
Silloin tarvitaan
anteeksipyytämisen ja -antamisen
jaloja taitoja.
Astia, astia toistansa vasten.
Niin opimme ihmisinä elämää,
jos opimme, sillä tapaa.
Vain savisina astioina toistamme vasten.
Tuun vielä kiittään,äitiparta
osattiinkos me karikoissaki
soudella niin ,ettei venhonen
pien sirpaleiks särkynny.
Nautinnollista soutua,
päätäni pyörittelen,
jäi mieletön tunne,huh,hun.
Vielä lämmin kiitos,sanat vaan on nyt
liian köyhiä kaikkea tulkitsemaan.Liisa
Ihana runo aamuun!
Jos elämä ei ihan unta,
niin voi kait ottaa väliin pienet päiväunet! ;)
Aurinkokin juuri heräs ja kiipesi pöydälle
aamukahville - pilvet meni kait nukkumaan!
Mukavaa päivää, Liisa ! :)
Aamuussa sitä herkässä mielentilassa.
Eilenhän oli vappu,otin vapputirsat.
Aamukahvia nyt nautin,ilma on ankeennäkönen.
Villasukat jalkaan ,eiköhän se taas tästä.
Perunaa istuttaan,kutkuttelemaan multakokkareita.
Kiitos sinulle aamuvirkulle,auringoista päivää.Liisa