Eilen taas puolitutut työkaverit kyselivät lämpimikseen, että mitä meinaisin tehdä kun on vappu. Sanoin vain, että yhden ystävän luokse olisin menossa. Aina sama laulu. Minulla mitkään vaput ja muut "juhlapyhät" eivät ole muuta kuin tavallisia päiviä. Mutta mikä siinä on niin hävettävää olla yksinäinen? Kun joku tiedustelee juhannussuunnitelmia niin ei vain löydy pokkaa sanoa, että "ajattelin istua kotona ja surffailla netissä." Heh.
Juttuhan on niin, että muut eivät voi määrätä miten minä elämäni elän ja se ei muille myöskään kuulu, muut painukoon helvettiin mielipiteineen. Mutta sitten taas tuolla ulkona oikeassa elämässä sitä koittaa peitellä sitä, että puuhailee aina yksin. Onko muilla näin? Tapasin erään vanhan ystävän vuosien jälkeen viime kesänä ja hänenkin kyselyihinsä koitin vain vastailla kierrellen. Hän on kihloissa ja ystäviä tietenkin joka sormelle, uskaltaako tällaiselle ihmiselle edes sanoa ettei omaa muuta sosiaalista elämää työn ulkopuolella kuin oma perhe?
Sitä vain ei millään haluaisi olla omituinen. Ihmiset ovat niin yksinäkertaisia, että sellaiseksi luultavasti leimautuu.
Juttuhan on niin, että muut eivät voi määrätä miten minä elämäni elän ja se ei muille myöskään kuulu, muut painukoon helvettiin mielipiteineen. Mutta sitten taas tuolla ulkona oikeassa elämässä sitä koittaa peitellä sitä, että puuhailee aina yksin. Onko muilla näin? Tapasin erään vanhan ystävän vuosien jälkeen viime kesänä ja hänenkin kyselyihinsä koitin vain vastailla kierrellen. Hän on kihloissa ja ystäviä tietenkin joka sormelle, uskaltaako tällaiselle ihmiselle edes sanoa ettei omaa muuta sosiaalista elämää työn ulkopuolella kuin oma perhe?
Sitä vain ei millään haluaisi olla omituinen. Ihmiset ovat niin yksinäkertaisia, että sellaiseksi luultavasti leimautuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
juttu,en kehtaa kans tunnustaa et miten vietin vapun.huomenna koulussa pistän taas roolin päälle ja puijaan että olin ryyppäämässä ja seuraa oli vaikka oikeasti olin kotona telkkarin ääressä.ei ole kivaa kun joutuu valehtelemaan mutta muiden asettamat odotukset ovat niin suuret.miksei saa olla sellainen kuin on...
tosin sanon suoraan ketä kysyykin et en tehnyt mitään. vähän jopa huvittaakin kun asia on toiselle isompi ongelma kuin itelle,.kiemurtelee vaivaantuneesti kunnes ymmärtää lähteä pois. pyhillä ei oo minkäännäköistä merkitystä eikä näin ollen tunne että jäis mistään paitsi. 'sosiaalinen paine' vaan ottaa joskus päästä.
Mulla oli pitkään sama juttu. Nykyään sanon jopa vähän silleen korostetun ylpeeseen äänensävyyn viettäväni/viettäneeni juhlapyhät yksin telkkarin ääressä. Vittuako kyselevät.
Ymmärrän kyllä, että jollekin voi esim. uran kannalta olla suoranaista haittaa tollasen kertomisesta mutta muuten on kyllä itselle helpompaa kun kertoo vaan totuuden.
Tuo on kieltämättä iso ongelma. Rehellisyys on kuitenkin usein pahasta, koska ihmisten suhtautuminen sinuun riippuu siitä minkälaisen statuksen omaat.
Monet toki sanovat, että tärkeintä olisi olla rehellinen, mutta jos olet rehellinen niin se suhtautuminen yleensä muuttuu negatiiviseksi ja sinuun ei haluta pitää minkäänlaista yhteyttä.
ootte?
Mikä häpeä siinä on, jos ei ole kauheesti kavereita tai jos ei biletä silloin kun muu kansa bilettää?
Jotkut ehkä suhtautuu nihkeästi, mutta se johtuu vaan siitä, että SINÄ suhtaudut häpeillen yksinoloosi. Kun sanot vaan rohkeasti, ylpeästi, että "yksin kattelin tellua koko vapun", niin ei ne ajattele, että onpa luuseri vaan että "jahas, tyyppi päättikin viettää rauhaisan illan." Ja kun perusteluja kysytään, niin sanot vaan, ettei sulla ollut seuraa eikä yksin huvittanut. Voit jopa kuulla sanat "no, oisit tullu meidän kanssa" tai ainakin sua pidetään itsenäisenä ihmisenä, joka ei ole riippuvainen massan mukana menosta. Etkä osoita olevasi yksinäinen nössö, joka epätoivoisesti olisi halunnut olla bileissä.
Ei se massan mukana meno ole tärkeintä ja hyväksytyksi tulemisen tae, vaan se että osaa olla oma itsensä, uskaltaa sanoa mielipiteensä. Sellaista ihmistä kunnioitetaan. Luusereita on ne, jotka valehtelee ja joilla on kauhea esitys koko ajan päällä. Ihmiset näkee äkkiä sellaisen läpi ja sitten ne vasta katsookin vinoon.
Mie suhtaudun usein vaan huumorilla yksinolooni eikä mua kukaan pidä luuserina. Älkää hyvät ihmiset ottako itseänne niin hemmetin vakavasti.
"Ja kun perusteluja kysytään, niin sanot vaan, ettei sulla ollut seuraa eikä yksin huvittanut. Voit jopa kuulla sanat 'no, oisit tullu meidän kanssa' tai ainakin sua pidetään itsenäisenä ihmisenä, joka ei ole riippuvainen massan mukana menosta."
Tuo on ihan totta! Jos ylipäätänsä joku tulee edes kyselemään, mitä teki vappuna, niin se on selvä osoitus siitä, että kyselijä on kiinnostunut jollain tavalla seurastasi, niin miksei myös vappuseurastasi! Nuorilla ainakin on usein ongelma se, että tahdotaan puolustaa minuuttaan, ja silloin valehdellaan. Mutta kun on rehellinen, niin ei se niin paljoo kirpaise kuin luullaan...ihmiset tekevät asioista monimutkaisempia kuin ne todella ovat.
Olkaa vain rohkeita!!!