Meillä seuraava tilanne: mies lähti mitään varoittamatta kotoamme toisen naisen matkaan. Nyt vaati 7 vuotiasta lastamme joka toinen viikonloppu luokseen vedoten lakiin. Tiedon erosta sain muutama päivä sitten. Onko minun pakko antaa lapsemme vai mikä on oikeuteni tässä tilanteessa.
tapaamisoikeus harkinta-aikana
marra
133048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lapsen oikeuksista siinä on kysymys ja vanhemman oikeudesta tavata lastaan. Eli isällä on oikeus ja lapsella ja teillä vanhemmilla VELVOLLISUUS ajatella LAPSEN OIKEUKSIA JA ETUA.
Vaikka siis oletkin kovin käärmeissäsi miehelle, niin se ei anna sinulle oikeuksia kiusata lasta ja kostaa miehelle lapsen kautta. Se on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan !
Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta yleensä on lapsen etu voida pitää yhteyttä myös isäänsä ... vaikka se sinua kuinka jurppisi.
Viisainta olisi järjestää kunnan lastenvalvojalle tapaaminen, missä sovitte tapaamiset, elarit ja huoltajuuden.
Haluaisin tarkentaa, että en ajattele tätä kiusaamisena, vaan olen huolissani siitä, että lapseni on joutunut näkemään isäänsä tämän uuden naisen kanssa ja hänet on käsketty olemaan puhumatta minulle. Päiväkodissa ihmeteltiin, kun lapsi muuttui yhtäkkiä itkuiseksi, raivosi pienestäkin asiasta. Olin esim matkalla ja he olivat leikkineet perhettä ja silloin tilanne paheni. Jopa psykologi tulu tutkimaan lasta. Hänelle oli ostettu lelu ja puudetty olemaan asiasta hiljaa. Lapsi oli sitten kirkkain silmin kertonut mummille että iskä ja äiti eroaa ja iskällä on uusi vaimo! Ja minä en tiennyt mitään. Nyt tiedän, mutta onko vieläkään lapsen edun mukaista nähdä tässä vaiheessa äidin paikalla toinen. Hän on vasta pari viikkoa totutellut siihen, ettei isä ole kotona.
ei välitä lapsen tunteista erotilanteessa.
Ihan turhaan syyttelet miestä. Yhdessä teidän on tuo tilanne hoidettava niin, että lapsen kärsimykset minimoidaan. Jos nyt alat käyttää lasta aseena ja kiukutella lapsen isälle siitä, että hän häipyi, lapsi kärsii entistä enemmän. Äläkä hyvä ihmienn missään tapauksessa ala keksimään mitään juttuja lapsen isän piikkiin jos ne ei ole ehdotonta faktaa.
Selvittäkää välinne ennenkuin teette lapsestanne sekopäisen.
Syyllisä on tässävaiheessa turha rieta etimään, se ei auta ketään. Ajatelkaa nyt herrantähden viimeistään tässä vaiheessa lastanne !
Riippuu tilanteesta, ja lapsesta, mikä paras ratkaisu on. Ei täällä kukaan voi sanoa suuntaan tai toiseen, etenkin kun toisen vanhemman kantaa ei voida kuulla.
Onhan tilanteita missä parasta on järjestää pelkästään valvottuja tapaamisia jos niitäkään. Hyvin surullisia ja veikeita tilanteita lapselle ... mutta joskus valittavana vain kahden huonon vaihtoehdon välillä... ja toivottavasti järkeä ja ymmärrystä riittää valita se vähiten huono.
Eihän miehesi uusi puoliso äidiksi tule, jos yhtään tolkkua hänellä (ja miehelläsi) tekee sen myös selväksi lapsellenne. Salaamisen vaatiminen pieneltä lapselta on tietenkin asia mitä heidän ei olisi pitänyt tehdä.
Kertomasi perusteella entistäkin suurempi perustelu aikasemmalle neuvolleni, että menette kuntanne lastenvalvojalle keskustelemaan (ette riitelemään) asiasta, ja pohtimaan mikä lapsellenne parasta ja millaisilla "pelisäännöillä".
Niin ajattelinkin. Olen niin surullinen tästä tilanteesta. Tämä toinen koti sijaitsee 60 km meidän kodista, kesällähän se menee että reissataan viikollakin. Mutta on aika raskasta jos lasta retuutetaan viikollakin tuollaista matkaa. Aamulla päiväkotiin jne. Ja kun koulu alkaa tilanne mutkistuu edelleen. Lisäksi kaverit täällä, tämä toinen koti niin syrjässä ettei kavereita ole. Ajattelin, että joka toinen viikonloppu olisi ehkä hyvä. Olen niin surullinen ettei lapsemme enää saa yhteisiä hetkiä molempien vanhempien kanssa ja hänen elämänsä tulee olemaan yhtä reissaamista. Oliko tämä tämän arvoista?
Mitähän laki sanoo, koska viimeistään lapsen tapaamisoikeuksista pitää sopia? Avioeron harkinta-aikana vai kun avioero on voimassa. Voiko toinen vanhemmista kieltäytyä sopimasta tapaamisista?
ei tuo tavaton matka ole... mutta sen verran kuitenkin, ettei ns. vuoroviikottelu voi toimia.
Mutta joka toinen viikonloppu varmasti sujuisi, ja tietenkin on lomat, juhlapyhät yms. jotka sovittava.
Jos tapaamiset niinkin harvat kuin vain joka toinen viikonloppu, niin lapsella ja isällään varmasti tekemistä (tai pitäisi olla), eli kavereiden puuttuminen isän luona ei ole ongelma.
Tämän asian osalta sinun vain nieltävä katkeruutesi (joka varmasti on oikeutettua), ja ajateltava mikä parasta lapsellesi... eikä se varmasti ole se, että hänet "vieroitetaan" isästään, eihän ero ole lapsen syytä...
Uskon että löydätte ratkaisun mikä on lapsenne edun mukaista, vaikka sinulle se voikin olla vaikeata joka hetki hyväksyä ja ymmärtää.
Älä missään nimessä istuta "vihansiemeniä" lapseesi, sen enempää isäänsä kuin tämän uutta puolisoakaan kohtaan... se voi helpottaa sinua, mutta olisi iso "karhun palvelus" lapsellesi.
Laki ei velvoita tekemään vahvistettua tapaamis-, huoltajuus- tai tapaamissopimusta. Mutta ehdottoman viisasta on tehdä nuo asianmukaisesti jossain vaiheessa, joko harkinta-aikana tai sen jälkeen.
Avioerohakemuksessahan on rastittavissa kohta.... lapsiin liittyvät asiat sovitaan erikseen, tai on sovittu. Periaatteessa ne voidaan myös vahvistuttaa avioerohakemuksen yhteydessä, joka tosin melko harvinaista.
Toinen vanhemmista voi kieltäytyä sopimasta kaiksesta, silloin käsissä on ns. huoltajuusriita. Lastenvalvoja yrittänee sovitella, mutta ei voi päättää vanhempien puolesta, tai "määrätä" sopimaan.
Sitten asia vietävä oikeuteen, missä tuomari päättää niin tapaamiset, elarit kuin huoltajuudenkin (tai näistä sen, mistä ei saada sopimusta aikaiseksi).
n. 10% vahvisteuista elareista ovat käräjäoikeuden tuomarin päätöksellä "nuijittuja"... eli valitettavan yleistä.
Ymmärrän kyllä tämän, mutta kyllä se oli aikamoinen shokki kun luuli tuntevansa toisen 12 vuoden ajalta. Sitten selvisi, että jo useamman vuoden ajan on ollut toinen ja odotettu vain sopivaa ajankohtaa lähdölle. Vielä muutama päivä ennen lähtöä hän suunnitteli yhteistä tulevaisuutta matkaa ym. minun kanssa. Sitten viestillä tieto että on toinen ja että ei tule enää takaisin. Miten mies voi käyttäytyä näin?
... jotkut miehet, ja jotkut naiset voivat käyttäytyä noin... en tunne miestäsi tai sinua, joten ei voi ottaa kovin jyrkkää kantaa.
PAITSI siihen, että lapsella on kaikesta huolimatta oikeus kumpaankin vanhempaansa, miehesi erosi sinusta eikä lapsestaan.
Mitä taas omaan eroprosessiisi tulee, niin ehkä tuo "avioero" palsta voisi olla hyvä paikka keskustella selviytymisestä, paremmin kuin "avioehto" palsta.
Jaksamista joka tapauksessa sinne päin.
Olet ikävässä tilanteessa ja murheellinen.Kysyt kuinka mies voi tehdä jotain tuollaista?Sanonpa että niin mies kuin nainenkin voi tehdä tuon.Itse olin naimisissa 45 vuotta ja me kummatkin lähellä 70v.Niin vain mies lähti toisen matkaan.Kyllä se naisen itsetuntoon käy,tuntuu etten ole mitään.Lapsen kautta olisi niin helppo toista satuttaa,monet on konstit.Miten jos yrittäisit asettua kaiken yläpuolelle? "Minä ainakin hoidan asiat riidatta ja hyvin" tyyliin.Yllätä miehesi,ole kuin itse aurinko (vaikka sydän itkisikin)Ei lapsesi ole isäänsä menettänyt,isä vain asuu nyt kauempana.Ajattele jos miehesi olisikin menehtynyt,silloin isää ei olisi.Jaksamista sinulle kaiken keskelle,toivoo vanhempi kohtalotoveri.
Raskas tilanne mutta tässä pitää ensisijaisesti ajatella lasta. Voit toki estää tapaamisia ja silloin isä joutuu hakemaan oikeusteitse tapaamisia. Lapselle olisi kuitenkin rankkaa olla pitkiä aikoja erossa isästään. Vaarana on myös että menetät lähihuoltajuuden jos estät lapsen ja isän tapaamisia.