Aattelin vaan tulla tänne kertomaan hyviä uutisia, kun oon täällä samaisella palstalla monet kerrat itkeskelly odotusaikana miehen käyttäytymistä.
Mies on ollu aina kova juhlimaan. Joka viikonloppu kalja/viina/baari kuvioissa. Riitojakin oli sitten sitä mukaa. MONESTI odotusaikana mies lupasi, että nyt hän rauhoittuu ja joka kerta minä uskoin ja petyin. Taas kohta mentiin. Hän saattoi luvata, että tulee aikaisin kotiin tms. Yleensä koskaan nämä lupaukset eivät pitäneet. Mietin jo vakavasti eroa, kun rv:lla 36 mies tuli niin kännissä kotiin, että sammui eteisen lattialle. Siinä minä yöllä itkin maha pystyssä ja mietin, että mitä helvettiä oon menny tekemään.
No, vauva syntyi ja mies oli synnytyksessä mukana. Lopulta päädyttiinkin hätäsectioon ja olin tosi huonossa kunnossa pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Vielä sairaalassa ollessani mies vietti todella vaudikkaat varpajaiset. Tli mua ja vauvaa kattomaan seuraavana aamuna ja hais niin viinalle kun vaan voi ihminen haista. Sanoi, että nyt ei sitten enää juopotellakaan. Minä ajattelin, että onkohan noin.
Meidän ihana poikamme on nyt noin 7kk:tta ja varpajaisten jälkeen iskä on ollu viihteellä kolme kertaa. Eteisen lattialla ei ole tarvinnut nukkua kertaakaan, eikä muutenkaan ole ollut oikeastaan edes juovuksissa.
Aiheesta ei ole tarvinnut riidellä kertaakaan!! Kuvitelkaa, olemme koko yhdessäolo aikamme (5 vuotta) riidelleet juopottelusta, ja hän jolla asiasta on samankaltaisia kokemuksia kuin mulla, voi ymmärtää miten helpottava kokemus tämä miehen käytöksen muuttuminen mulle on.
Odotusaikana oli hyviäkin aikoja tietenkin, mutta paljon oli itkua ja hammastenkiristystä, se on myönnettävä. Nyt vauva-aikana mies on kyllä antanut kaikki ne voimat tuplana takasin mitkä raskausaikana musta imi. Hoitaa mielellään vauvaa, antaa mun viikonloppuisin nukkua niin myöhään kuin haluan. Antaa mun käydä viikolla harrastuksessani mukisematta jne.
Halusin vaan tällä kirjoituksellani viestittää, että joskus asiat voivat mennä näinkin. En voi tietää miten asiat ovat 3 vuoden kuluttua, mutta ainakin nyt olen pienen vauvan onnellinen äiti, vaikka vielä 7kk:tta sitten olin varma, ettei tällaista päivää tulisi.
Mies on ollu aina kova juhlimaan. Joka viikonloppu kalja/viina/baari kuvioissa. Riitojakin oli sitten sitä mukaa. MONESTI odotusaikana mies lupasi, että nyt hän rauhoittuu ja joka kerta minä uskoin ja petyin. Taas kohta mentiin. Hän saattoi luvata, että tulee aikaisin kotiin tms. Yleensä koskaan nämä lupaukset eivät pitäneet. Mietin jo vakavasti eroa, kun rv:lla 36 mies tuli niin kännissä kotiin, että sammui eteisen lattialle. Siinä minä yöllä itkin maha pystyssä ja mietin, että mitä helvettiä oon menny tekemään.
No, vauva syntyi ja mies oli synnytyksessä mukana. Lopulta päädyttiinkin hätäsectioon ja olin tosi huonossa kunnossa pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Vielä sairaalassa ollessani mies vietti todella vaudikkaat varpajaiset. Tli mua ja vauvaa kattomaan seuraavana aamuna ja hais niin viinalle kun vaan voi ihminen haista. Sanoi, että nyt ei sitten enää juopotellakaan. Minä ajattelin, että onkohan noin.
Meidän ihana poikamme on nyt noin 7kk:tta ja varpajaisten jälkeen iskä on ollu viihteellä kolme kertaa. Eteisen lattialla ei ole tarvinnut nukkua kertaakaan, eikä muutenkaan ole ollut oikeastaan edes juovuksissa.
Aiheesta ei ole tarvinnut riidellä kertaakaan!! Kuvitelkaa, olemme koko yhdessäolo aikamme (5 vuotta) riidelleet juopottelusta, ja hän jolla asiasta on samankaltaisia kokemuksia kuin mulla, voi ymmärtää miten helpottava kokemus tämä miehen käytöksen muuttuminen mulle on.
Odotusaikana oli hyviäkin aikoja tietenkin, mutta paljon oli itkua ja hammastenkiristystä, se on myönnettävä. Nyt vauva-aikana mies on kyllä antanut kaikki ne voimat tuplana takasin mitkä raskausaikana musta imi. Hoitaa mielellään vauvaa, antaa mun viikonloppuisin nukkua niin myöhään kuin haluan. Antaa mun käydä viikolla harrastuksessani mukisematta jne.
Halusin vaan tällä kirjoituksellani viestittää, että joskus asiat voivat mennä näinkin. En voi tietää miten asiat ovat 3 vuoden kuluttua, mutta ainakin nyt olen pienen vauvan onnellinen äiti, vaikka vielä 7kk:tta sitten olin varma, ettei tällaista päivää tulisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihanaa kuulla, ihan liikutuin lukiessani. Onnea teille! :)
Ihanan kuulla, että se menee joskus noinkin! Itsestä se on miehestä se päätös muutokseen tultava. Toivottavasti teillä pysyy juhlimiset kurissa tästä eteenpäinkin. Saat olla kyllä onnellinen, sillä monesti käykin vaan niin, että mies kyllä lupailee, mutta lupauksiksi jäävät...
meillä oli sama tilanne kun odotin esikoista mies meni ja tuli kuinka huvitti...
se oli kamalaa....
nyt on muuttunut mies täysin, ollut hyvä mies jo 7v.!!!!!!!!
olen samaa mieltä ihminen voi muuttua!!!!!!!