Tästä tapahtumasta on jo hieman aikaa, ja sen jälkeen on taphtunut paljon, mutta ajattelin nyt jakaa sen teidän muidenkin kanssa.
Oma kokemukseni on hieman erilainen kuin ne joista täällä palstalla olen aikaisemmin lukenut. Kyseinen kontakti tapahtui melkein kymmenisen vuotta sitten, olimme kaveriporukalla vaeltamassa, tai pikemminkin vasta hieman harjoittelmassa, myöhemmin meidän piti lähteä lappiin hieman pidemmälle vaellukselle.
Mutta joka tapauksessa, olimme leiriytyneet erään kallion juurelle ja olimme juuri pystyttämässä telttojamme kun äkkiä ilman täytti matala humina ja tunsimme olomme hyvin erikoiseksi jotenkin raskaammaksi. Kyseisen äänen kestoa on hankala arvioida mutta epäilemättä se kesti jopa kymmeniä sekuntteja. Kun tämä oli ohi, katsoimme toisiamme ihmeissämme ja aloimme arvuutella mikä ihme se oli ollut. Kuten arvata saattaa emme asiasta yksimielisyyteen päässeet joten jatkoimme telttojen pystytystä asiasta keskustellen.
No, ilta jatkui normaalisti, laitoimme nuotion pystyyn ja istuimme iltaa ja paistelimme makkaroita, pikkuhiljaa porukka alkoi mennä nukkumaan, minun piti kuinkin ennen tätä käydä vielä "asioilla" metsänpuolella, niinpä suuntasinkin kallion juurelle. päästyäni sinne näin kuitenkin hieman kauempaa alkavan hakkuuaukean reunasta valonvälkettä, ihmettelin ja ajattelin metsässä olevan liikkeellä muitakin retkeilijöitä, uteliaana tähystelin valon suuntaan ja näinkin siellä liikettä, mutta hämmästyksekseni liikkuvat hahmot näyttivät todella oudoilta. yritin katsellaa tarkemmin ja ajattelin mielikuvitukseni tekevän minulle temppuja. Ajattelin jo antaa asian olla kunnes uteliasuus voitti, jos menisin vähän lähemmäksi, pystyisin varmasti näkemään mistä oikein oli kyse, jälkeenpäin voisin sitten naureskella mitä temppuja mielikuvitus pimeässä metsässä tekeekään.
Lähdin kävelemään muina miehinä valoja kohti, en edes yrittänyt liikkua erityisen äänettömästi, jostain syystä aloin kuitenkin pienen ajanpäästä hiipimään hieman matalampana. Mitä lähemmäs pääsin, sitä oudommalta kaikki näytti, hieman lähemmäksi päästyäni havaitsin että metsänreunassa ei ollut pelkästään näitä himmeähköjä valoja vaan siellä oli jotain suurta, jonka olisin muuten voinut olettaa olevan kalliota jos se ei muodoltaan olisi ollut niin symmetrinen, itselläni ei ollut taskulammppua mukana, olin luottanut että näkisin kuunvalossa käydä asiollani, nyt asia harmitti, kuunvalossa en saanut oikein selvää mitä katselin.
Aivan yht.äkkiä tunsin kuitenkin saman raskaan tunteen kuin aikaisemminkin päivällä, myös matala humina alkoi täyttämään päätäni. Kuunvalossa ihmeekseni näin kuinka suuri möykky jota olin katsellut alkoi liikkumaan, eikä suinkaan maatapitkin vaan se näytti kohoavan ilmaan, humina jatkui hetken kunnes, kyseinen möykky, nyt mitä ilmeisimmin UFO, kohosi valtavalla vauhdilla tulivanana, kovan pamauksen saattelemana taivaalle.
Katselin hetken sen perään suu auki, kunnes lähdin jouksemaan takaisin teltoille, tätä toiset eivät ikinä uskoisi. Nopeasti pääsinkin kavereideni luo jotka olivat myös hereillä, he olivat tunteneet saman raskaan tunteen ja kuulleet sekä huminan että pamahduksen, he kuuntelivat kuinka selitin mitä olin nähnyt mutta jokainen suhtautui siihen hieman eritavalla, muutama vain nyökytteli epäilevän näköisinä, kun taas toiset jotka tunsin paremmin olivat asiasta aivan innoissaan. Sanomattakin taitaa olla selvää että kyseinen havainto teki minuun suuren vaikutuksen, ja aloitti kiinnostukseni maanulkopuolista elämää kohtaan.
Oma kokemukseni on hieman erilainen kuin ne joista täällä palstalla olen aikaisemmin lukenut. Kyseinen kontakti tapahtui melkein kymmenisen vuotta sitten, olimme kaveriporukalla vaeltamassa, tai pikemminkin vasta hieman harjoittelmassa, myöhemmin meidän piti lähteä lappiin hieman pidemmälle vaellukselle.
Mutta joka tapauksessa, olimme leiriytyneet erään kallion juurelle ja olimme juuri pystyttämässä telttojamme kun äkkiä ilman täytti matala humina ja tunsimme olomme hyvin erikoiseksi jotenkin raskaammaksi. Kyseisen äänen kestoa on hankala arvioida mutta epäilemättä se kesti jopa kymmeniä sekuntteja. Kun tämä oli ohi, katsoimme toisiamme ihmeissämme ja aloimme arvuutella mikä ihme se oli ollut. Kuten arvata saattaa emme asiasta yksimielisyyteen päässeet joten jatkoimme telttojen pystytystä asiasta keskustellen.
No, ilta jatkui normaalisti, laitoimme nuotion pystyyn ja istuimme iltaa ja paistelimme makkaroita, pikkuhiljaa porukka alkoi mennä nukkumaan, minun piti kuinkin ennen tätä käydä vielä "asioilla" metsänpuolella, niinpä suuntasinkin kallion juurelle. päästyäni sinne näin kuitenkin hieman kauempaa alkavan hakkuuaukean reunasta valonvälkettä, ihmettelin ja ajattelin metsässä olevan liikkeellä muitakin retkeilijöitä, uteliaana tähystelin valon suuntaan ja näinkin siellä liikettä, mutta hämmästyksekseni liikkuvat hahmot näyttivät todella oudoilta. yritin katsellaa tarkemmin ja ajattelin mielikuvitukseni tekevän minulle temppuja. Ajattelin jo antaa asian olla kunnes uteliasuus voitti, jos menisin vähän lähemmäksi, pystyisin varmasti näkemään mistä oikein oli kyse, jälkeenpäin voisin sitten naureskella mitä temppuja mielikuvitus pimeässä metsässä tekeekään.
Lähdin kävelemään muina miehinä valoja kohti, en edes yrittänyt liikkua erityisen äänettömästi, jostain syystä aloin kuitenkin pienen ajanpäästä hiipimään hieman matalampana. Mitä lähemmäs pääsin, sitä oudommalta kaikki näytti, hieman lähemmäksi päästyäni havaitsin että metsänreunassa ei ollut pelkästään näitä himmeähköjä valoja vaan siellä oli jotain suurta, jonka olisin muuten voinut olettaa olevan kalliota jos se ei muodoltaan olisi ollut niin symmetrinen, itselläni ei ollut taskulammppua mukana, olin luottanut että näkisin kuunvalossa käydä asiollani, nyt asia harmitti, kuunvalossa en saanut oikein selvää mitä katselin.
Aivan yht.äkkiä tunsin kuitenkin saman raskaan tunteen kuin aikaisemminkin päivällä, myös matala humina alkoi täyttämään päätäni. Kuunvalossa ihmeekseni näin kuinka suuri möykky jota olin katsellut alkoi liikkumaan, eikä suinkaan maatapitkin vaan se näytti kohoavan ilmaan, humina jatkui hetken kunnes, kyseinen möykky, nyt mitä ilmeisimmin UFO, kohosi valtavalla vauhdilla tulivanana, kovan pamauksen saattelemana taivaalle.
Katselin hetken sen perään suu auki, kunnes lähdin jouksemaan takaisin teltoille, tätä toiset eivät ikinä uskoisi. Nopeasti pääsinkin kavereideni luo jotka olivat myös hereillä, he olivat tunteneet saman raskaan tunteen ja kuulleet sekä huminan että pamahduksen, he kuuntelivat kuinka selitin mitä olin nähnyt mutta jokainen suhtautui siihen hieman eritavalla, muutama vain nyökytteli epäilevän näköisinä, kun taas toiset jotka tunsin paremmin olivat asiasta aivan innoissaan. Sanomattakin taitaa olla selvää että kyseinen havainto teki minuun suuren vaikutuksen, ja aloitti kiinnostukseni maanulkopuolista elämää kohtaan.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Olitteko syöneet tämän retkipäivän aikana keräämiänne sieniä? Jos olitte niin kerro pystyikö kukaan teistä erottamaan kanttarellia seitikistä? Sinä olit ilmeisesti vetänyt päähän suurimman osan sienistä?
Ihan kiva tarina, tosin maksaasi saattoi jäädä pysyvät vauriot.
Ainahan omaa kapeaa maailmankatsomustaan voi yrittää puolustaa huumorilla, tai mahdollisesti jopa tosissaan vetoamalla johonkin noinkin naurettavaan. Minä näin, mitä näin. Sinun ei ole pakko uskoa sitä, mutta mitään syytä valehdellakkaaan minulla ei ole.
Minulla taas on jatkuva kontakti humanoidien kanssa. He ottavat tiettyjä kokeita ja näistä tapahtumista minulle on jäänyt haileita muistikuvia. Tapaamisöinä tunnun nukkuvani normaalia sikeämmin ja aamulla on muistona merkkejä ihollani. Viime maanantai-iltana mennessäni nukkumaan näin ensimmäisen kerran tarkasti "vieraani". Hän oli n. 170 cm pitkä,sopusuhtainen, kaljupäinen ja hänellä oli erittäin suuret silmät, joissa oli luomet, iho oli vihertävän harmaa. Hän oli kuitenkin selkeästi erilainen kuin mitä perinteisesti on kuvattu "harmaita", enemmän ihmisen näköinen. Tiesin tuntevani hänet. Pyysin häntä tulemaan myöhemmin, minkä jälkeen hän poistui. Ko. yönä nukuin taas poikkeuksellisen sikeästi ja aamulla huomasin iholla uusia symmetrisiä jälkiä.
Kaikki omat kokemukseni ovat hieman toisen tyyppisiä, en ole koskaan varsinaisesti tavannut yhtään avaruusoliota vaikka kertomani kokemuksen jälkeen olen asiaa paljon tutkinut, UFO:ja metsästänyt ja aikaa asiaan uhrannut. Tosin olen onnistunut näkemään UFO:n tämän jälkeenkin kuin myös sen "lentäjän" mutta koskaan en ole minkään asteista kontaktia heihin saanut.
Oho, onpas outoja tapauksia. Nyt täytyy ihan ilman mitään kiusaamistarkoitusta kysyä, että oletteko te tosissanne, mömmöissänne, vai huvillanne näitä tarinoita kertoneet eläissänne?
Kun kerrotaan nähdyn tuollaisia outoja humanoideja ja niiden lentolaitteita, niin kyllä ne varmaan yrittäisivät keskustellakin ihmisten kanssa. Jos eivät yritä, niin silloin he tietävät jo kaiken ihmisistä, eikä ole tarvetta keskusteluun.
Minä olen käynyt sellaista keskustelua, joka oli hyvin todellisen tuntuista ja se toinen oli hyvin älykkään ja ylivoimaisen tuntuinen. Minä olin auttamattomasti heikompi hänen suhteensa. Se keskustelu tapahtui niinkuin kesämökillä ja lämpimässä rantavedessä seisottiin tuntikausia.
Hän puhui monenlaisia asioita, joita olen aika paljon jo unohtanut, se oli n.90-luvun vaihteessa.
Hän sanoi mm. ettei heihin voi ottaa yhteyttä.
Minä käytin enimmän ajan sen miettimiseen, kuka tämä vieras oli. En voinut oikein keskittyä kuuntelemaan hänen puhuitaan, kun koko ajan puntaroin, onko hänellä yliluonnollisia tietoja.
Hän sanoi mm. olleensa joskus Maltan ritari. Enhän minä edes tiennyt mikä sellainen on. Myöhemmin olen oppinut, että se taitaa olla vapaamuurarien johtaja. Ihmettelin kun rannan kesämökeissä ei näkynyt missään valoja, vaikka sen järven rannoilla on mökkejä vieri vieressä.
Myöskin taivas oli vaan tumma, vaikka ei aivan pimeää ollut, oli niinkuin yön hämärää. Hän sanoi, ettei täällä koskaan aurinko nouse.
Menin sitten järvestä sisälle mökkiin. Siellä oli tuon miehen vaimo ja hän laittoi ruokaan pöytään. Hän otti uunista lammaspaistin, se oli vohlaa.
Se vohla oli hopeisella tarjottimella ja se tarjotin oli hyvin kaunis taideteos. Minä en halunnut yöllä syödä lihaa, vaan otin vihanneksia ja punajuuria. He kuitenkin kovasti kehottivat syömään lihaa ja söin sitten sitä myös. Se oli oikein herkullista.
Näissä tapauksissa on erikoista mm. se, että käytiin saunassa ja saunan kiuas oli pyöreä suippo pönttökiuas. Sellaista ei sen kesämökin saunassa ole koskaan ollut. Myöskään rannan muodot ei olleet sellaiset, kuin todellisuudessa ovat. Niinpä tuo tapaus oli jokin todellisen tuntuinen uni. Muutamat unessa puhutut tapaukset muuttuivat sitten todellisuudeksi myöhemmin.
Tällaista kirjoitat:
Oho, onpas outoja tapauksia. Nyt täytyy ihan ilman mitään kiusaamistarkoitusta kysyä, että oletteko te tosissanne, mömmöissänne, vai huvillanne näitä tarinoita kertoneet eläissänne?
Kysymyksesi on niin epäselvästi laadittu, että täytyy kysyä oletko laatinut sen mömmöissäsi vai kuolleena vai huviksesi piloillasi?
Oletko meedio vai mistä voit päätellä kirjoittajien jo kuolleen? Muuten ei voi asettaa lausetta "näitä tarinoita ketrtoneet eläissänne"
No se siitä aina se mika noiden toisten nimimerkkien sekaan sopii.
Minun on taas vuorostani pakko kysyä sinulta, miksi on niin hankalaa uskoa että esim. minä olisin tosissani? Sinulla tuntuu olevan se lähtöajatus, että mikään sellainen mistä kerroin, ei ole mahdollista, ja olisin oletusarvoisesti joko hullu tai huijari. Onko maapallon ulkopuolinen elämä mielestäsi mahdotonta?
Ymmärrän toki että avaruusoliot ja UFO:t ovat jotain joka saa ihmisten mielikuvituksen liikkeelle ja paljon on nähty niin huijareita kuin hullujakin. En siis oleta että kukaan minunkaan tarinaani purematta nielee, mutta niille joilla jo on ennestään samansuuntaisia kokemuksia ja avoin mieli, se voi tuoda jotain uutta. Lähinnä niille kertomukseni kirjoitin.
Plussaa toki on jos jonkun vilpittömyydestäni onnistun vakuuttamaan.
Nyt mie en oikeen ymmärrä. Kieliopilliset omituisuudet olen jättänyt viisaammille, ihan suosiolla. Kuolleista en tiedä muuta kuin sen, että ovat kuolleet. Meediokaan en tietääkseni ole, muuten olisin rikas. Pilkun pippelöinti on ilkeää.
Taas unohdin, että kaikki eivät suinkaan ole ehtineet vilkaista entisiä kirjoitelmiani ja eivät näin ollen tunne tapausta Mika. Pidän maapallon ulkopuolista elämää paremminkin totena, kuin todettomuutena.
Sen verran olen kuitenkin eläissäni ehtinyt kerätä kyynisyyttä, että en usko mitään tuosta vain. Jos uskallan ehdottautua, niin vilkaises Marcelin, Arttur88 ja meikäläisen tekstejä, niin huomaat missä mennään, mutta aina ei huomaa minne mennään.
Ihan näin kertauksena vihjaisen, että minulla on keskivertoa avarampi mieli (lobotomioitu). En suinkaan pahallani mitään kysele, täysin uteliaisuuttani vain.
Hulluja (kuten Riku) on maailma pullollaan ja koskaan ei voi alkuunsa olla varma, että missä Riku hiipii.
Joo, en ole aikaisempia kirjoituksiasi lukenut, mutta kiva jos suhtaudut asiaan avoimin mielin. Kuten jo aikaisemmin totesin UFO:hin on liitetty paljon huijauksia ja jopa henkisesti epävakaita ihmisiä. Jos rehellisesti sanotaan, niin enpä olisi itsekkään niin vakuuttunut UFO:jen olemassaolosta ilman henkilökohtaisia kokemuksiani.
Mitä noihin toisiin ulottuvuuksiin ja mayohin ja vastaaviin tulee, joista luin aikaisemmissa kirjoituksissa, niin suhtaudun niihin hyvin skeptisesti. Olen huomannut näihin asioihin perehdyttyäni, että moni joka saattaa olla aivan oikeastikkin nähnyt ufon, tuntuu jotenkin tämän kokemuksen häkellyttämänä menettävän kyvyn kaikkeen kriittiseen ajatteluun ja hurahtavan sen jälkeen mitä erilaisimpii paranormaaliksi itseään väittäviin asioihin. Tietyssä mielessä aivan ymmärrettävää, myönnettäköön että juuri tämän ensimmäisen kokemuksen jälkeen minäkin ahmin lähes kaiken kirjallisuuden joka käsitteli jotain selittämätöntä... Mutta pikkuhiljaa se vanha skeptikko sisälläni heräsi, ehkei yhtä vahvana kuin ennen, mutta sanotaanko että omasta mielestäni terveempänä.
Nykyisin asenteeni on enemmänkin utelias, erityisen kiinnostunut olen UFO:ista, mutta seuraan mielenkiinnolla myös muita ns. selittämättömiä ilmiöitä, ehkäpä jossain niistäkin on jotain perää. Luulinhan minäkin UFO:jakin ennen pelkiksi huuhaa jutuiksi.
Oletan että olet tosimielellä liikenteessä. Mutta miksi ennakkoasenteesi olettaa, että vain sinä olet UFO -kokemuksen jälkeen pystynyt säilyttämään skeptisyytesi, etkä ole mitenkään hurahtanut? Kyllä me muutkin olemme aivan samoin edelleen hyvissä kehon ja sielun voimissa.
Jos nyt otetaan esimerkkinä tämä Maya -keskustelu, niin se on verrattavissa kummallisuudessaan omaan kokemukseesi. Etkö siis voi olettaa myös sillä tiedolla olevan todellisuuspohjaa, varsinkin kun k.o asiasta tulee tietoa monelta suunnalta? Etkö siis voi suhtaudu siihen avarakatseisesti?
Noo... kaikki on niin suhteellista, mutta kokemuksesi oli loistava. Kiitos kun kerroit sen meille.
Niin... Mika ja Arttur ovat myös hurahtamattomia tutkijoita, joilla on laaja asiantuntemus.
Hullu minä olen. Hullu kuin pullosta tullut. Viimeinen kylähullu. Tai no, en minä mikään varsinainen omituisuuksien asiantuntija ole, mutta jonkinverran on tarttunut mukaan tällä tomumajan tutkailulla.
Alan kirjallisuutta ja jopa tieteellisiä julkaisuja on tullut vilkuiltua, kun olen mykkää poikalasta yrittänyt synnyttää. Ehkä minä olenkin hurahtanut hurahtamattomuuteen?
Siitokset Marcelille, kun jodlasi nätisti puolestani.
Olemme kaikki hulluja. Tämä oli viittaus kotimaiseen elokuvaan: Olemme kaikki syyllisiä.
Ollaan mitä ollaan, mutta on se kiva että saamme näin toisiltamme erilaista tietoa, jota voi sitten yhdistellä kukin prosessorinsa mukaisesti.
Olisi tämäkin hankalaa perinteisellä kirje-vastauskirje systeemillä.
Kyllä nykyään tieto leviää matkalle, kuten Jokisen eväät.
Tarkoitukseni siis oli sanoa, että olen skeptinen kyseisiä kirjoituksia kohtaan, sen verran skeptikkoa minussa vielä on etten pelkkien toisten ihmisten vakuuttelujen pohjalta asioita usko. Sen nyt olen kuitenkin oppinut etten niitä myöskään suoraan huuhaaksi leimaa.
Kun sanoin että monet jotain "yliluonnollista" kokeneet menettävät tämän jälkeen kyvyn arvostella toisia samansuuntaisia kokemuksia, tarkoitin juuri, että todisteiksi uudesta yliluonnollisesta tapauksesta riittää esim jonkun vakuutus asiasta. Itse olen liianmoneen huijariin törmännyt jotta pelkästään toisten sanaan luottaisin. Tuskinpa UFO:hinkaan uskoisin jollen itse olisi nähnyt.
Minä nyt en tiedä mihin uskomuksenne mayoista ja ulottuvuuksista perustatte, joten en niitä vääriksikään leimaa, minun vakuuttamiseni asiasta kuitenkin vaatii enemmän kuin mitä täällä on esitetty.
Kuinka voit vakuuttaa minut uskomaan kertomukseesi?
Vaikka se olisi kuinka totta, tulet huomaamaan, että näillä palstoilla sitä on vaikea todistaa.
Itse en ole täällä ketään vakuuttelemassa, vaan tuomassa tietoa ja se joka on omassa kehityksessään tietyllä tasolla, voi niistä jotakin saada laajentaakseen maailmankuvaansa.
Samoin itse voin saada jotakin toisten teksteistä.
Minulle ei siis ole mitään hyötyä siitä, että joku ihminen vakuuttuu teksteistäni.
Minua kiinnostaa nuo ns. tasot, millä sinäkin olet. Tasot näyttää olevan copy/paste tasoa useimmilla. En tosin ole tätä foorumia kauan lukenut, mutta siltä nyt näyttää. Onko jotain merkittäviä omia tekstejäsi luettavissa?
Tarkoituksenani oli kertoa oma kokemukseni ja toivoa että ihmiset kertoisivat omista saman tyyppisistä kokemuksistaan. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, tarkoitukseni ei ole vakuuttaa kertomuksellani ketään. Motiivinani on lähinnä uteliaisuus. Tiedän että tännekkin palstalle kirjoittaa paljon teeskentelijöitä joten en tietysti ota kaikkia kirjoituksia tosissani, mutta mielenkiinnolla luen ne.
Marsel kommentoi usein, omia kirjoituksia tai keskustelunavauksia emme näe.
Jos haluat saada hänet oikein innostumaan, kirjoita galaktisesta liitosta, tai kehu hamppukasvin stimuloivia vaikutuksia paranormaalien kykyjen ja ufoyhteyksien aikaansaamisessa.
Hänen mielestään kaikki ilmestykset ovat avaruudesta ja huumeet hyvä tapa päästä korkeammalle tasolle.
Siinä koko tyypin surkea tarina lyhyesti ja ytimekkäästi.
Marcel ei ole sanonut huumeista mitään mitä sinä viestissäsi sanoit ja Marcel on ihan selvästi täysin tervejärkinen.
Voit jopa verrata tekstejäni hänen teksteihin ja huomaat kumpi kuulostaa luotettavammalta. Eli Marcel.
Hän myös perustelee juttunsa paremmin kuin ne jotka väittävät meitä hurahtaneiksi.
Mitkä ovat perustelusi sille että Marcel on hurahtanut tai että hän valehtelee, tai että hän on väärässä?
Voitko sitten itse todistaa että sinä olet oikeassa? En usko.
Ja ei pelkkien tekstien perusteella voi ihmistä arvioida.
Jos tapaisit Marcelin(vai onko se kahdella l:lällä)? nii mielipiteesi hänestä olisi varmaankin erilainen.
Joten cool dow.
Just be happy and smile.=)
Tarkoitan tässä yhteydessä nyt sellaisia tasoja henkisessä kehityksessä, että jos minä kerron esimerkiksi irtautuneeni kehostani, joku tyyppi tajuaa asian heti ja toisista se on aivan outoa. Se on ymmärrettävää. Ei heidän tule vielä ymmärtääkään sitä. Vasta sitten aikanaan ... joskus.
En nyt osaa omista teksteistäni mitään erityisesti mainita. Onhan noita monelta alueelta, mutta kaikessa olen pyrkinyt ehdottomaan totuuteen. Tottakai joukossa on huumoritekstejäkin, mutta oletan kaikkien kyllä erottavan ne.
Itselläni on omakohtaisia kokemuksia hyvin monista paranormaaleiksi luokitelluista ilmiöistä. En siis ole täällä vain väittelemässä.
Mikäs tämä tällainen Keijo sitten on? Taidat olla joku muu, tunnetumpi nimimerkki... vai?
Omia avauksiakin löytyy, eikä minua erityisesti mainitsemasi liitot, tai kasvit kiinnosta, mutta voin toki niistäkin keskustella.
Ooh... kiitos Arttur.
Aivan... järkeni on todella hyvässä kunnossa, niin kuin sinunkin.
Voimme jättää kyseenalaistajat omaan arvottomuuteensa. No... arvokkaitahan hekin ovat.
Ei muuta kuin eteenpäin!
Forward--->
Minusta on myös mielenkiintoista, että joillakin on kova tarve selittää ja mitätöidä toisten kokemukset. Jos A sanoo nähneensä vaikkapa keijukaisen,niin kukaan toinen ei voi kieltää sitä kokemussta, koska se oli A:n todellisuutta sillä hetkellä. Mitä ei ymmärretä aiheuttaa pelkoa ja sen seuraus on torjunta.
Ajatteles, jos uskovaiset ihmiset ottaisivat netin käyttöönsä käännytystyössä oikein aktiivisesti! Wunderful. Liekö suurtakaan merkitystä, mutta potentiaalisena mahdollisuutena kutkuttava ajatus.
Eräs tuttavani, joka pörähti vakavasti uskoon, väittää jo saarnaavansa netissä. En tiedä millä tavalla, eikä paljoa kiinnosta.
Vartiotorniahan voisi levitellä netissä, mutta jos kone kaatuu, niin kaatuu tornikin.
Missä hitossa se torni noin fyysisesti muuten sijaitsee? Osuisikohan siihen Finnairilla, jos oikein sihtaisi.
Holy Baabeli!
Tässä keskustelussa nähdään kaksi erilaista kontaktia. Tämä sharisi:n kontati tai ufohavainto on sitä kirjaimellisesti, sitten tämä toinen, siihen sopisi hyvin moni muu nimitys, mutta ufoksi tai ufokontaktiksi sitä ei voi hyvällä tahdollakaan nimetä.
Kyseessä on ilmiönä ikuinen tapahtuma, jota on vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa nimitetty miksi milloinkin.
Ufoilmiöihin niitä ei kuitenkaan pidä rinnastaa, sillä ne vievät pois itse alkuperäisen ilmiön ja sen fysikaalisen mekanismin tutkimuksesta.
Molemmat tällaiseen rajatietopalstaan kyllä sopivat, jälkimmäinen jopa paremmin, sillä sitä se on nimenomaan, rajatietoa = parapsygologiaa.
Ufoilmiö sellaisena kuin Sharis sen kertoi, kuvaa täysin fyysistä ja teknistä ilmiötä jota täytyisi tutkia toisella tavalla, vakavasti otettuna teknisenä ilmiönä.
Valitettavasti ja väenväkisin suomi24Kin nämä asiat keskenään sekoitti keskusteluissa, mitä ilmeisemmin juuri siksi ettei todellista ufoilmiötä ja sen mekanismeja otettaisi koskaan todesta.
Se ovatko molemmat jutut keksittyjä ja peräti saman henkilön kirjoittamia, mikä myös on tuon kirjoitusten aikavälin perusteella oletettavissa, ei kuitenkaan vie pohjaa tuolta asialta, etteikö ufo tai paremminkin humanoidihavainnoissa sekoitettaisi kahta täysin poikkeavaa asiaa toisiinsa.
Olisi muuten ollut paikallaan mainita edes paikka nimeltä jolla tuo havainto tehtiin. Se olisi tuonut uskottavuutta asialle lisää ja mahdolliset muut samanaikaiset havainnot jossain lähiseuduilla olisi voinut kartoittaa.
T Pohjoissuomen ufotutkimus
Niin, tarkoitukseni oli keskustella ilmiöistä yleensä, ei niinkään tästä itse kokemastani, mutta kyseinen tapaus sattui Mikkelistä itään n.30km Ylivesi nimisen paikkakunnan lähistöllä.
PSUT on ilmeisesti joku iso kiho näiden sienensyöjien parissa? Ihan ufotutkimus osastolta ja vielä Pohjois-Suomen jaostosta?
Mites siel pohjoses, löytyykö siel yhtä hyvin ku eteläst näit hallusinaatiosienii? Vedättekste niit ihan raakana päähän ku löydätte vai valmistatteko niitä jotenkin ja vedätte sitten yhdessä niitä. Joukkoharh.. tarkoitan havaintoa voi jo pitää aika pätevänä todisteena?
Kertokaas sieniensyöjät, käyvätkö ne alienit viuhahtelemassa täällä maassa. Siis hyppivätkö munasillaan vai onko niillä joskus ihan puvutkin. Mua on ihmetyttänyt, että alienit on usein havaittu niin sanotusti perse paljaana. Eikös se ois vähän sama kuin lähettäisi ihmisretkikunnan Saturnukseen tai vaikkapa Marssiin munasilleen?
Oletteko siellä ufotutkimuslaitoksella keksinyt mitään selitystä näiden pienten harmaiden miesten halulle viuhahdella meidän maakehässämmä. Saako ne jotain kicksejä siitä? Pitäisikö meidän ottaa se vihamielisenä toimintana?
Jos nämä alienit sattuvat kaappaamaan minut alukselleen, niin onko syytä käyttäytyä kuten karhun kohdatessa metsässä? Eli mennä kilpikonna-asentoon ja ottaa vastaan kaiken mitä tulee?
Luulen että naapurini on aika ajoin alienien vallassa. Mitä minun olisi syytä tehdä asialle?
Mikalla on sienet mielessä, ja tähän aikaan vuodesta :( Vielä on aikaa syyssateisiin.
No se siitä
PSUT ei ole jaosto tai minkään muun ryhmän osio vaan täysin itsenäinen yhdistys. PSUT keskittyy pelkästään Ufoihin eli tunnistamattomiin lentäviin esineisiin, rajatieteet ja sieniharhat eivät kuulu tutkimuskohteisiimme.
Humanoidikontakteihin perehdymme vain jos samassa yhteydessä on tavattu alus. Lähinnä pyrimme selvittämään niitä fysiikan lakeja joiden perusteella tuollainen alus lentää, eli tekniikkaan.
Tottakai sekin kiinnostaa, mistä alukset ovat kotoisin jos kyseessä on selvä alus, eikä maitotonkka.
Jäsenistämme kukaan ei kuulu muihin polultaan harhautuneisiin ufotutkimusjärjestöihin joita suomessa valitettavasti on jo liikaakin, eli lähestymme alkuperäistä ilmiötä ja pyrimme selvittelemään pelkästään sitä. Muuten tulee tehtäväkentästä liian laaja ja sekava. Yksinkertaisesti ei ole edes mahdollista kuulua kahteen eri järjestöön yhtäaikaa, ainakaan valtakunnalisten järjestöjen sääntöjen takia. Tosin tällähetkellä niitä sääntöjä näytää rikkovan jopa valtakunnallisen järjestön puheenjohtaja.
Sienensyöjiä pohjalaisista ei saa. Meillä ei mettänroskia syörä, jotta se siitä.
Psykiatrit, pirunriivaajat ja uskontohihhulit pitäkööt muut havainnot tai sitten nuo toiset ufotutkijajärjestöt, heillä siihen näkyy kiinnostusta olevan.
Sieniä? Taikasieniä löytyy kesälläkin, ei tarvitse odottaa ihan syksyyn asti. Voihan sitä nähdä hallusinaatioita ilman sieniäkin, mutta ajatus kävi mielessäni tuolla aikaisemmin. Mikäli satuit luulemaan, että kirjoittelisin täällä useammalla nimimerkillä, niin se on Rikun hommaa, ei minun.
Todi hieno kokemus.
Kerrotko meille lisää kokemuksistasi?
Onpa mielenkiintoista, että Sharisin ja minun kokemukset aiheuttivat näin voimakkaita torjuntareaktioita, mistä voidaan päätellä, että ne tuntuvat pelottavilta joidenkin mielestä. Oikeasti ainakin omia kokemuksiani sävyttää ihana universaalinen yhteenkuuluvuuden tunne.
Hah hah haa . Lähetä se kässärisi sinne salaiset kansioitten sarjantuottajalle, niin varmasti ovat kiinnostuneita.
Onko tuo turhien viestien lähettely teidän mielestänne todella TODELLA hauskaa? Luulisi että jos te pidätte hörhöinä ja hihhulihöpöttäjinä kaikkia jotka ovat nähneet/kokeneet jotain yliluonnollista(tämä on niille suunattu osio..) niin mikä pistää teidät, oi viisaat ja varmat nuoret kirjoittamaan tänne noinkin turhia viestejä joissa asiasisältö on -10 luokkaa?
Älä välitä niistä jotka pitävät sinua hörhönä,jotkut eivät usko vaikka seisoisivat maanulkoisen aluksen sisällä tai vieressä.Meidän ihmisten pitäisi olla avoimin mielin ja sydämin kaikkea uutta kohtaan,mutta jotkut syntyvät ja "kuolevat" yhtä tietämättöminä.
Ei minulla ole niin väliä mitä toiset asiasta ajattelevat, tiedän mitä itse näin. Se riittää minulle. :-)
Niin minäkin tiedän mitä olen nähnyt ja kokenut. Muistahan tämä sitten, mikäli kommentoit minun teksteihini.
Tekstini ovat yhtä totta.
Kaikella ystävyydellä. Tällaista tämä on.
Kuten tuossa totesin, tiedän itse mitä näin, ihmiset voivat haukkua täällä miksi lystäävät. En siis ymmärrä miksi sinä vedät hernepalon nenääsi siitä että sanon suhtautuvani sinunkin kirjoituksiisi skeptisesti, ei luulisi olevan mikään loukkaus, emmhän edes tunne toisiamme. Jos itse olet varma mitä näit, olet varmasti sinut kokemuksesi kanssa ja kykenevä ymmärtämään ihmisten epäilyt.
Äläs nyt... ystäväiseni. Ymmärsit minut väärin.
En suinkaan välitä siitä mitä mieltä teksteistäni ollaan, koska ymmärrän että ne ovat vaikeita käsittää.
Tarkoitan vain, että molempien kokemukset ovat kyllä totta.
Eli voit olettaa, että minäkin tiedän itse mitä olen kokenut ja mikäli suhtaudut siihen skeptisesti (jonka toki saat tehdä) olet puhunut itsesi pussiin, sillä minun kokemuksenihan on yhtä tosi kuin sinunkin.
Hienoa!
Niin... siis kävitkö sitten päivänvalolla siellä paikan päällä tsekkailemassa oliko mitään jälkiä jäänyt maastoon?
Oliko esimerkiksi röökinpätkiä heiteltyinä, tai olivatko vaan kusitauon pitäneet?
Mitenkähän pitkä muuten on yksi UFO:n kusema? Kaksikymmentä valovuottako?
No joo, vakavasti ottaen... oliko jälkiä?
Kyllä, kävimme itse asiassa jo heti sen jälkeen kun olin toisille asiasta kertonut, pimeässä taskulamppujen valossa emme mitään löytäneet. Huonostinukutun parituntisen jälkeen palasimme aamulla paikalle.
Emme nyt oikeastaan silloinkaan mitään löytäneet, maasto kun oli sellaista mitä hakkuiden jäljiltä voi odottaa, mitään selviä painautumia emme löytäneet, tosin olihan siellä monenlaista kuoppaa joka olisi voinut aluksesta syntyä. Mitään palojälkiä tai vastaavia emme löytäneet.
En tiedä miksi he sinne päättivät laskeutua, jokainen voi itse arvailla. Tuskinpa mielikuvituksemme oikeaa vastausta edes pystyisi kuvittelemaan.
kun sai näin monta tolloa vastaamaan!
Onnittelut, 10 !
...pisteenä öön päällä SINÄ.