16 v. - seurustelu ja seksi - yö tyttökaverilla

ja eka seurustelu on pojalla meneillään. Tyttö on toiselta paikkakunnaöta joten joka päivä ei voi nähdä. Seksistä en tiedä, yöt on oltu kotona. Mutta eihän siihen yötä tarvita. Muuten poika on ollut öitä kavereiden kanssa enkä edes aina tiedä missä.

Puhuin juuri toisen äidin kanssa, että on nin helppo ajatella toisen lasta lähes aikuisena. Mutta se oma tuntuu niin paljon lapsellisemmalta kuin muut sen kaverit.

Tämä vaatii vain järjen ja tunteen yhteen sovittamista. Mutta se ei olekaan helppoa

tuon ikäisillä olisi seksiä, jos kerran seurustelevat.

Anna nuorten elää ihan omaa elämäänsä, jos asiat ovat kunnossa: tyttö on kiva ja ei päihteitä jne.

Kun oilin tuon ikäinen vanhempani eivät päästäneet minua silloisen poikaystäväni luokse yäksi koska heillä oli pelko että harrastaisimme seksiä!!
tottahan se on ettei siihen yötä tarvita.
Onneksi vanhempani luottivat sitten minuun niinkin paljon että pääsin yökylään.itse odottelen vasta esikoistani nyt päälle parikymppisenä joten omalta osalta nuo mietinnät ovat vielä kaukana tulevaisuudessa =)

Et kyllä varmaan ole kalkkis, vaan myöhäistäpä nyt on sitä mietiskellä, kun kerran yökyläiltiin jo. Minkä ikäinen tyttö muuten on on? Olethan käynyt poikasi kanssa keskustelun siitä, että jos seksiä on niin silloin huolehditaan ehkäisystä?! Ja kerro hänelle myös, että vain itse asiasta huolehtimalla (=poika käyttää kondomia, AINA) voi olla varma siitä, ettei tule yllätyksiä (=tauteja, teiniraskauksia).

Olen aikoinani ollut teiniäiti. Olen kasvattanut poikani yksinhuoltajana (nykyään olen naimisissa). Nyt poikani on 15 vuotias ja seurustelee mukavan, samanikäisen tytön kanssa. En salli yöpymisiä tyttöystävän, tytön vanhemmat sallisivat. Poikani mielestä olen kalkkis.

Poikani on erittäin fiksu ja hyvin käyttäytyvä. Olen korostanut kasvatuksessa rajoja ja rakkautta, hellyyttä, keskustelun merkitystä ja vanhempien kunniotusta. Olen pojalleni auktoriteetti, en "kaveri". Olen ehdottaman jyrkkä suhteessa alaikäisen alkoholin käyttöön ja tupakointiin yms. Suomen lakikin on "samalla puolella" kanssani. Mutta seurusteluun on vaikempi suhtautua.

Tavallaan seurustelu mukavan tytön kanssa on hieno asia, mutta seksiä en toivoisi lapseni vielä harastavan. Haluaisin ajatella, ettei poikani harrasta seksiä vielä moneen vuoteen. Siihen on äitinä niin vaikea suhtautua.

Ystävieni mielestä olen vähän hassu tässä suhteessa. Muilla ikäisilläni ystävilläni ei ole murrosikäisiä lapsia ja kaipaisin joskus "vertaistukea". Minustakin on erittäin haikeaa, että poikani ei ole kovin kauan aikaa enää lapsi. Se tuntuu hyvin surulliselta.

yökyläilyn kerran sallinut, on aika vaikeaa enää kieltää. Minusta poika ja tyttö ovat vielä moiseen liian nuoria. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä ja sallia, vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan. Minusta et ole kalkkis, en itse sallisi noin vain nuorten yöpymistä yhdessä. Toisaalta kaikkihan riippuu ihmisistä. Tunnetko tytön vanhemmat?

Oikeesti vaikka kuinka haluaisit että lapsesi pysyisi ikuisesti omana kulta mussukkanasi, sinun on hyväksyttävä ettei asia tule pysymään niin. Kunnioita lapsesi omaa arviointi ja harkinta kykyä. Minusta on uskomatonta että yrität rajoittaa tuon ikäisen lapsen yökyläilyjä..

Monilla 16-vuotiailla (ja nuoremmilla) on jo seksielämät, ja se on minusta pyhää ja semmoista mihin vanhempien ei juurikaan pitäisi puuttua. Ellei nuori tyyliin seurustele 29 vuotiaan miehen kanssa.

Ja on todennäköistä että jos poikasi on yöpynyt tytöllä muutamia kertoja, ei siellä ole todennäköisesti tapahtunut mitään.

Äitini on tehnyt minulle selväksi jo siitä asti kun olin 14-vuotias että meidän koti on avoinna kaikille ystävilleni ja mahdollisille poikaystävilleni, mutta hän toivoisi että pysyisin neitsyenä siihen saakka kun olisin täysin varma.

Kunnioitan äitiäni ja hänen mielipiteitään ja neuvojaan, mutta minä ja hän tiedämme että loppuen lopuksi minä olen se joka tekee päätökset koskien intiimieläämääni.

Määräily ei toimi. Tai voithan toki päästä SINUA miellyttävään lopputulokseen mutta saat todennäköisesti paljon paskaa niskaasi.

Niin no ja näin.. Ei se sitä estä että ei olis seksiä ollu tai tule olemaan vaikka kuinka kieltäsit sun muuta.

Mutta sen sanon että kannattaa puhua asiasta niinku mulle puhuttiin sillo joskus 13 - 15v:nä vaikka se oli vaikee asia ja vaikka olin semmonen ''hällä väliä ei kiinosta'' asenteella niin kyllä siitä jää aina päähän asioita vaikka vaikuttaskin siltä ettei lapsi ees kuuntele.

Ja toho puhumiseen annan sen vielä vihjeeks että kannattaa puhua siitä vähä sillai huumori kannalta niin se ei tunnu niin vaikeelta.

Minulla itellä on ollu aina perhe semmone että ollaa oltu hyvin vapaamielisiä ja kaikesta ollaa voitu puhua eikä rajotteitakaa olla pidetty kauheesti.. Oikeastaan lainkaan.
Eli siis mulla ei koskaan oo ollu esim. kotiintulo aikoja sun muita tollaisa eikä alkoholista eikä tupakista olla koskaa sanottu mitään. Minun kohdalla ainakin vapaa kasvatus on toiminut. Kantapään kautta oppii parhaiten.

Nykyään omistan oman firman olen menestyvä liikemies minulla on ihana kihlattu ja alkoholia juon sillon tällön 1 - 6 olutta. Tupakka on oikeastaan ainut paha paheeni.

Toki varmasti kaikken kohdalla ei vapaa kasvatus toimi mutta tässä nyt oli oman kokemukseni mukaan.

Vastauksen antaa nyt n.30v nainen.

Itse aloin pidempään seurustelusuhteeseen kun olin 13. Suhdetta kesti kaksi vuotta. Neitsyyteni menetin jo silloin 13-vuotiaana. En ole koskaan katunut. Ihan herttaista opettelua se oli molemmille. Poika oli 15. Yökylään en itsekään päässyt aluksi. Mutta kun 14 vuotiaana kerroin äidille, että aloin käyttämään e-pillereitä, niin hän kröhi hiljaa että "Hyvä kun huolehdit ehkäisystä..." Sen jälkeen sain käydä yökylässä aina toisinaan.

Poika sai käydä meillä aina. Nukkui tosin eri huoneessa. Se oli kyllä turhaa. Emme me seksiä harrastaneet koskaan sillon, kun jomman kumman vanhemmat olivat samassa talossa. :)

No, 16 vuotiaana en enää pojan kanssa ollut. "Kasvoimme erillemme". Ihan kiva muisto nuoruusvuosilta kuitenkin jäi. Kaikki tapahtui seurustellessa, sängyssä jne. Ei kännissä ventovieraan kanssa diskon takapihalla...

Silloin 16 vuotiaana muutin jo pois kotoota. Lähdin erityislukioon, ja vuokrasin yksiön toiselta paikkakunnalta. Jos siinä iässä olisi pitänyt vielä vanhempien kanssa taistella siitä, että saako edes mennä yökylään, niin kyllä olisin ihmetellyt...

Hyvin on elämä minua kohdellut. Nyt olen ollut naimisissa jo monta vuotta, 2 vuotias lapsi, ja toinen toiveissa. Suhtautumiseni seksiin on oikein lämmin. Se on mielestäni kaunis asia. Jos 16 vuotiasta vielä estelet, vaikka hän on vakituisessa seurustelusuhteessa, niin hänelle saattaa jäädä sellainen mielikuva, että seksissä on jotain pahaa tai väärää. Ethän halua sellaista arpea pojallesi?

Jos mietityttää se, tietääkö lapsesi riskeistä jne, niin puhu niistä avoimesti.

Et ole kalkkis, ja sinun kuuluukin olla hieman huolissasi - se on äidin osa =) Kai olet (tai miehesi on) keskustellut poikasi kanssa seksistä ja ehkäisystä?

Itse tapasin poikaystäväni jo 14-vuotiaana, ja seksi tuli kuvioihin saman ikäisenä. Äiti piti kuitenkin tiukasti kiinni siitä, etten saa olla pojan luona yötä ennen kuin ripari on käytynä (hän asui yksin). Ehdimme siis olla yhdessä yli vuoden päivät ennen yöpymislupaa. Eipä tuossa mitään, vaikka syvästi hämmästelinkin (tottakai!) äitini ratkaisua, sitä noudatin. Seksiä voi toki harrastaa päivälläkin =) Ja ehkäisy oli kunnossa, äitikin tiesi sen, vaikka uskotteli sitkeästi itselleen minun syövän e-pillereitä kuukautiskipuihin... tiedä tuota uskotteleeko edelleen!

Mainittakoon, että olen nyt 21-vuotias terve, fiksu nuori nainen, ja suunnittelen häitä tuon kyseisen "pojan" kanssa. Arvostan äitini seurustelun alkuun kuulunutta huolta, motkotusta ja jotain rajoituksiakin (vaikka rehellisyyden nimissä äitini oli joustavampi kuin moni muu!). Se tuntui hyvältä, se huoli, oikeina annoksina. Ja se vaikuttaa myös siihen, miten lapsi arvostaa itseään, usko pois. Joten älä pelkään näyttää harmiasi lapsen kasvamisesta, mutta älä myöskään kahlitse häntä vain siksi että sinua pelottaa - älä opeta lasta pelkäämään elämää.

Ja muista myös se, että teitpä mitä tahansa ja miten päin tahansa, olet jossain vaiheessa lapsesi mielestä kalkkis. Siltä ei voi eikä kuulukaan välttyä =)