Minun ongelmani on kohta 17-vuotias esikoisemme. Olemme ilmeisesti olleet liian kilttejä ja luottavaisia vanhempia, koskapa pojasta on kasvanut varsinainen vapaaherra.
Koulu menee päin p..tä, vaikka hän on juuri siinä koulussa, minne halusikin. Käytös on todella ala-arvoista, ylimielistä ja jopa "häiriintynyttä". Poika ei ole kiinnostunut kesätöistä rahattomuudesta huolimatta. Viime kesän ansiot menivät parissa kuukaudessa. Hänelle on luvattu koulun lisäksi pieniä rahasummia eri tehtävistä, mutta yleensä tekemisen sijasta seurauksena on raivari. Poika valehtelee päin naamaa, mitä olemme muka pyytäneet tekemään. Raivotessaan hän rikkoo tavaroita. Kännykkänsä hän on esimerkiksi rikkonut kahdesti, samoin tietokoneen.
Kotiintuloajat vain lipsuvat. Jos ei seuraavana päivänä ole koulua, on poika kotona aamupuolella ja nukkuu iltapäivään. Kauhulla ajattelen tulevaa kesää, kun ei töitäkään ole viitsinyt hakea, vaikka olen antanut joidenkin suht varmojen työpaikkojen osoitteitakin.
Omaa "kämppää" voisi harkita muuten, mutta tiedän, että kaikki asiat jäisivät hoitamatta.
Otan kiitollisuudella neuvoja vastaan.
Koulu menee päin p..tä, vaikka hän on juuri siinä koulussa, minne halusikin. Käytös on todella ala-arvoista, ylimielistä ja jopa "häiriintynyttä". Poika ei ole kiinnostunut kesätöistä rahattomuudesta huolimatta. Viime kesän ansiot menivät parissa kuukaudessa. Hänelle on luvattu koulun lisäksi pieniä rahasummia eri tehtävistä, mutta yleensä tekemisen sijasta seurauksena on raivari. Poika valehtelee päin naamaa, mitä olemme muka pyytäneet tekemään. Raivotessaan hän rikkoo tavaroita. Kännykkänsä hän on esimerkiksi rikkonut kahdesti, samoin tietokoneen.
Kotiintuloajat vain lipsuvat. Jos ei seuraavana päivänä ole koulua, on poika kotona aamupuolella ja nukkuu iltapäivään. Kauhulla ajattelen tulevaa kesää, kun ei töitäkään ole viitsinyt hakea, vaikka olen antanut joidenkin suht varmojen työpaikkojen osoitteitakin.
Omaa "kämppää" voisi harkita muuten, mutta tiedän, että kaikki asiat jäisivät hoitamatta.
Otan kiitollisuudella neuvoja vastaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Perheneuvolat ja koulukuraattorit ovat olemassa juuri tällaisia tilanteita varten. Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä!
vaan nuorisopsykiatrian yksiköt.
Itse heittäisin pihalle 17-vuotiaan, joka käyttäytyy noin. Sen ikäinen saa asumistuen ja opintotuen. Hoitakoon sitten asiansa miten hoitaa.
Minulla on samanikäinen poika ja hän on muuttamassa syksystä omaan yksiöön vähän samoista syistä. Ei kylläkään juurikaan räyhää, mutta ei hoida koulua, tuskin viitsii edes aamulla sinne nousta. Kotitöitä en ole enää edes ehdottanut, kun en jaksa tapella niistä.
Rahaa en anna senttiäkään kyllä, mutta saa isoisältänsä. Kesätöihin on onneksi menossa kuukaudeksi.
Mulla on sama ongelma, ettö pelkään kesää. Olen kans pian 17. Tosin meillä on erisyyt. Pelkään kesää, koska ei ole kavereita, eikä mitään tekemistä kesälle.
asiaa täällä viikosta toiseen, niin jalkaudu etsimään niitä kavereita. Ilmottaudu jonnekin leirille esim.
Netissäkin on paljon fiksumia paikkoja etsiä seuraa kuin tämä vanhemmille tarkoitettu palsta.
Kun on kysymys omasta lapsesta ei millään hellisi "jättää" heitteille, eli potkaista ulos kotoa. Siinä on myös se vaara että silloin lapsi todella joutuu hukkateille, kaljakavereita, huumeenkäyttäjiä, sosiaalitapauksia, pummeja on joka puolella pilvin pimein, eli jos eksyy väärään seuraan, sinne usein jää. Nyt on vielä edes perhe jotenkin pitämässä tolpillaan. Nuori saattaa hyvinkin liusua yksin ja rahapulassa aika alas huonoon seuraan, josta onkin vaikea sitten irtautua. Oisko mikään ammattialaa, oppisopimuskoulutusta, muuta koulutusta, mikä purisi/kiinnostaisi? Kait nyt jotain löytyisi.
Ihan vain yksi pieni vihje. Anna lapsen kärsiä rikkomansa tavaran puutteesta. Jos hajottaa kännykkänsä, tienatkoon itse rahansa, joilla ostaa uuden. Ei tunnu muutenkaan soittelevan teille, missä milloinkin on.
Tietokoneen kohdalla ainakin pitäisi pitää taukoa ennen uuden ostamista. On se niin paha juttu rikkoa tietokone.Jos koulujutut muka kärsivät tietokoneen puutteesta, on niitä myös koululla ja kirjastoissa.
Ja jos minkäänlaisen keskusteluyhteyden kykenette luomaan poikaan, hän ehkä saattaisi jopa avautua kertomaan, mistä kiikastaa. Jos hän on vaikka peloissaan tulevaisuudestaan eikä osaa sitä muulla tavoin ilmaista. Silloin vaikka eri jatkokoulutusvaihtoehtojen pohdiskeleminen yhdessä voisi olla rakentavaa.
pojalla on nyt jokin hätänä. älkää ainakaan "heittäkö pihalle"
Olisiko kyseessä adhd tai add. Omalla pojalla joka on kohta 17 v, todettiin add, on saattanut olla pienempänä adhd, joka on nyt muuttanut muotoansa add. pojallani on hyvin paljon samoja oireita, joita sinä luettelit.
Onko täällä palstalla muita vanhempia, joiden teineillä on todettu add, olisi kiva kuulla miten teillä oireillaan jne....
Poika ei ole kiinnostunut kesätöistä rahattomuudesta huolimatta.
-ei minusta hälyyttävää, tuskin monikaan haluaa töihin ns. vapaaehtoisesti. Kerroit itse, että hän saa taskurahaa. Miksi mennä töihin, jos saa tekemättä mitään rahaa?
Poika valehtelee päin naamaa.
-älä takerru hänen valheeseensa, vaan siihen, mitä sinä olet sanonut. Älä "huomaa" hänen väitteitään, vaa pysy omassa sanomisessasi. Kyllä 17v. tietää, ettei saa valehdella. Ilmeisesti olette aiemmin antaneet periksi hänen "valheilleen", koska jatkaa samaa rataa.
Raivotessaan hän rikkoo tavaroita.
-Taskurahat pois rikkoneen tavaran arvon osuudelta. Ilmoitat, että tämäkin 5 e menee nyt sen ja sen hajoitetun tavaran korvaamiseen. Kun hän joutuu itse korvaamaan, rikkominen vähenee. Miten hän on saanut uuden kännykän? Entä uuden tietokoneen? Ethän ole ostanut?
Kotiintuloajat vain lipsuvat.
-Ilmoitat, että kotona ollaan klo xx oli koulua tai ei. Jos ei tule, soitat perään. Jos ei vastaa puhelimeen, otat sen pois, sillä sinähän laskutkin maksat. Huom. Meillä tämä toimi yllättävän hyvin :)
ei töitäkään ole viitsinyt hakea, vaikka olen antanut joidenkin suht varmojen työpaikkojen osoitteitakin.
- Ei sinun tarvitse hankkia hänelle töitä. Hän hankkii ne itse. Se on hänen tehtävänsä! Kerronpa, että itse olin lukion toisella luokalla lopettamassa koulua: nukuin päivät ja valvoin yöt. En mennyt kouluun. Kunnes eräänä aamuna äitini heitti Hesarin sänkyni viereen ja sanoi "täällä ei maata. Jos et käy koulua, hae töitä". Seur. päivänä menin kouluun. Tapahtuneesta on tosin jo 25. vuotta...
Omaa "kämppää" voisi harkita muuten, mutta tiedän, että kaikki asiat jäisivät hoitamatta.
-Lapsen ulosheittäminen ei ole ehkä paras ratkaisu. Sinun tulee antaa hänelle varmuus, että rakastat lastasi ja haluat pitää hänet luonasi, et heittää pihalle. Luulempa vain, että lapsesi on päässyt liian helpolla ja entistä enemmän saat passata tulevaisuudessa, ellet nyt tee asialle jotain.
meilläkin. Juuri saman ikäinenkin, kuin kopio pojastasi. Olemme painineet näiden ongelmien kanssa jo muutaman vuoden, eikä valoa näy. Poikamme on erittäin älykäs ja menestyi todella hyvin vielä silloin, kun jaksoi olla "kunnolla". 8-luokalta alkoi alamäki ja se jatkuu yhä. Olemme aivan epätoivoisia, sillä olemme ehjä perhe ja sisäruksiakin pojalla on. Poika on vanhin eikä varmasti ole jäänyt ilman rakkautta ja huomiota yhtään vähempää, kuin sisäruksetkaan. Mikä ihme häntä vaivaa, olisi niin hyvä tietää, että osaisi auttaa.
Huolissamme olemme pojan kaveripiiristä, sillä hänellä on useita paljon vanhempia kavereita, joilla luonnollisesti on erilaiset vapaa-ajan käyttäytymistavat ja -paikat. Emme saa karsittua näitä ns.epäsopivia kavereita kuvioista, sillä nykyajan kännykät ja messengerit mahdollistavat yhteyden pidon joka tapauksessa. Poika kaljoittelee näiden kavereidensa kanssa eikä välitä kotiintuloajoista yhtään mitään. Ei pelota seuraukset eikä mikään. Harrastukset eivät kiinnosta eikä yhtään mikään järkevä touhu.
Olemmekin ihan avuttomassa tilassa, kun emme saa mistään apua tähän tilanteeseen. Olemme olleet koulukuraattoriin yhteydessä, mutta meidän kohdallamme emme täytä heidän mukaansa kriteereitä puuttua asiaan. Meillä on kuulemma liian hyvin asiat, jotta saisimme ulkopuolista apua!! On jotenkin käsittämätöntä, että he näkevät asian näin.
Kertokaa hyvät ihmiset miten olette mahdollisesti samanlaisessa tilanteessa saaneet lapsenne "kuriin". Harmittaa, kun pohjimmiltaan ihana ja älykäs lapsi joutuu hunningolle aivan turhaan.