Onko jotain kirjoittamattomia lakeja jo syntynyt sähköpostikirjeenvaihtoon?
Minua on alkanut harmittaa ne ystävät ja kylänmiehet, jotka eivät vastaa viesteihin.
Jonkin ajan kuluttua viestistäni saatan lähettää saman viestin uudelleen, ja silloin vastaanottaja antaa ymmärtää, että minulla on ilmeinen dementian alku, koska kirjoittelen saman asian toistuvasti.
Asia saattaa olla minulle tärkeä, niin että kysyn samaa asiaa uudelleen, jos vastaus viipyy.
Onko teille tullut jokin käytäntö omien sähköpostituttujenne kanssa?
Minua on alkanut harmittaa ne ystävät ja kylänmiehet, jotka eivät vastaa viesteihin.
Jonkin ajan kuluttua viestistäni saatan lähettää saman viestin uudelleen, ja silloin vastaanottaja antaa ymmärtää, että minulla on ilmeinen dementian alku, koska kirjoittelen saman asian toistuvasti.
Asia saattaa olla minulle tärkeä, niin että kysyn samaa asiaa uudelleen, jos vastaus viipyy.
Onko teille tullut jokin käytäntö omien sähköpostituttujenne kanssa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä minulla on tapana vastata viestiin heti kun olen sen huomannut.
Eihän siellä laatikolla yhtenään käydä,jos kerran pari päivässä.
Vastaan lyhyesti"Viesti perillä kiitos"jos se ei vaadi sen kummempia selostuksia.
Ellen ehdi kirjoittaa muuta, kiitän viestistä ja lupaan palata asiaan jahka kerkiän.
Onneksi postia ei minulle niin mahdottomasti tule.
Pidän yhteyksiä yllä hyvin moniin nuoruudenystäviin. Nykyisin yhteyden ehtona on sähköinen viestintä.
Seuralliset kaksi luokkatoveria, kunnan- ja pankkivirkailija kertoivat saaneensa tietokoneesta kylliksi työvuosinaan. Kotiinsa he eivät rakkinetta aio hankkia. Molemmat koira-ihmisiä.
Kolmas merkonomi on vallan hullaantunut sähköpostin käyttäjä. Meillä riittää asiaa kukkapenkkiä ym. myöten.
Sukutoimikunnan puheenjohtaja, vielä työelämässä, ei jaksa vastailla. Häneltä juuri odottaisin enemmän aktiivisuutta sukutietoja lähetettyäni, menivätkö perille. Muutaman kerran vastausta pitkään odottaessa, olen lähestynyt häntä Suomen postin avulla. Se on piristänyt. Varmistus siitä, että lähetetyt tiedot ja kuvat ennättivät julkaisuun.
Koulukaveri, opettajatar kinusi ja kinusi, että kirjoittaisin muistelun hänestä koululaisena ja luokkatoverina. Suostuin, näin vaivaa ja viilasin jutun mielestäni priimakuntoon. Kiittelyt se saikin asianomaiselta. Yhteytemme sittemmin repsahti, liekö osoite muuttunut. Hänen lastenlapsensa varmaan täyttävät minun tilani sähköpostissa, mietin mielessäni. Tarpeet muuttuvat aikakausien mukaan, vaikkei ystävyys ruostu.
Sähköpostin vastaanottajissa on suurpiirteisiä ja niitä, jotka eivät koskaan ole kuulleet sanaa 'sähköpostietiketti'.
Lähimpien ystävien kanssa en välitä vuoroista. Kirjoitan aina halutessani. Kyllä he vastaavat ainakin saadessaan kutsun vierailulle.
Lasten ja heidän puolisoidensa kanssa kirjoittelemme päivittäin. Mummoa virkistää vastaamaan pikkuvideo, joka ilmaisee, että juniori ottaa askeleita tai osuu puurolusikan suuhunsa.
Vastaamattomuus saattaa olla sitäkin, että asianomainen harvoin lukee postiaan ja on ehkä vähän epävarma rakkineen käytössä.
Kun kaikilla alkaa olla sähköposti, niin opetelkaamme sitä käyttämään.
On paljon helpompaa lähettää viesti ystävälle, kuin yrittää tavoittaa häntä puhelimella.
Usein vielä saattaa jäädä tärkeä asia puhumatta, kun jutellaan niitä näitä.
Eihän sähköp. sitä paitsi vie mitään puhelimelta, jos mielellään sitä käyttää edelleenkin.
Mielestäni voi jo asetuksiin laittaa ruksin kohtaan että tulee ilmoitus kun viesti on vastaanotettu ja luettu, niinkuin näissä ihanissa korteissa joita toisillemme lähettelemme. Ainakin tietää että on mennyt perille. no tämä tapa voi olla tiedossakin, mutta minä käytän sitä.
Vaikka kaunein tapahan on vastata vaikka lyhyesti itse siihen että on saanut viestin.