Voiko tämä olla näin kamalaa? Odotan toista lastani ja ensimmäisenkin kohdalla vietin 2 vkoa vessan lattialla melkein kokoaikaisesti oksentaen, mutta en silti muista sen olleen tällaista. Olen töissä, tämän lisäksi olen ensimmäisen lapseni yksinhuoltaja (tulevan lapsen isän kanssa ei vielä asuta yhdessä) ja tuntuu siltä, että minä en pysty tähän! En vaan jaksa kaikkea. Huono olo pahenee iltaa kohtin ja KAIKKI yököttää. En varsinaisesti oksenna eli "pahahan" tämä ei silleen ole, mutta todellakin tämä on kamalinta mitä olen ikinä kokenut! Olen todella lapsirakas, mutta kyllä lapsiluku jää tähän kahteen josko tähän ei mikään auta =(. Parisuhdekin kärsii jo kun minä vaan nukun ja valitan. Mikä avuksi? Olen vasta raskausviikolla 7, joten pahempaakin on luultavasti odotettavissa...
Pahoinvointi =(
Ei jaksa
3446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lapsen yksinhuoltajana sinä teet toista lasta miehelle, joka ei edes asu sun luona vielä?? Oiskohan pitänyt tutustua kunnolla ennen kun rupee uusia lapsia tekemään???? Sitten sitä mietitään parin vuoden päästä että miksiköhän taas olen yksinhuoltaja, mutta vielä kahdelle lapselle, joilla on eri isä!! Ihanaa! Lapsetkin varmaan arvostaa äitiään siinä tapauksessa!
No anteeksi vuodatus, mutta itse ollut niin tyhmä... Pahaan oloon auttaa se että syöt koko ajan jotain pientä hiilihydraattipitoista! Esim.
keksiä.
Minä olen oksennellut (parhaana päivänä 7 kertaa) viikosta 7 alkaen. Nyt viikko 16 eikä ole vieläkään loppunut, yleensä kerran tai kaksi päivässä käyn oksentamassa. Paino tippunut 4 kiloa mikä on paljon, koska en ollut mitenkään ylipainoinen edes aluksi. Kummasti tätä kuitenkin jaksaa kun kaikki on muuten hyvin, vauva kasvaa ja liikkuu normaalisti.
Yksinhuoltajuus ei ole minulle ongelma. En usko, että koskaan voi luottaa toiseen täysin. Että mitäs hyötyä siitä odottelusta on. Ja yhdessä ollaan oltu kohta pari vuotta vaikka yhdessä ei asutakaan. Eikä minulla ole koskaan ollut ongelmia yksinhuoltajuuden kanssa enkä koskaan ole hävennyt sitä tai muuta vastaavaa. En ymmärrä ihmisten asennetta yksinhuoltajuuteen...
Ja se mikä sinusta tyhmän tekee on se, että itse häpeät itseäsi.
Minulla on korkeakoulutus. Asun omistamassani omakotitalossa halutulla alueella. Lapseni voi hyvin eikä minulla ole koskaan ollut ongelmia hänen suhteensa. Ei yksinhuoltajuus ole aina merkki siitä, että menee jotenkin huonosti. Minä olen hoitanut asiani kunnolla, vaikka yksinhuoltaja olenkin. Ja haluan vielä painottaa, että lapseni on jo lähemmäs 10-vuotias, minä alle 30 ja koulunikin käynyt vasta lapseni syntymän jälkeen. Se on omasta asenteesta kiinni. Minulle lapseni ei ole ollut este elämälle.