Tulipa taas nostalginen

Stadille läksimme puettuina uusiin vaaleisiin tamineisiin. Lintsiltä kuului musiikkia isoon osaan Stadia. Se oli toivon ja riemun aikaa.

minunkin juureni ja maalla olen asunut suurimman osan elämästäni. Hesassa tuli oltua kymmenkunta vuotta. Lämpöisen kevätsateen jälkeen tuoksut ovat monenlaiset. Lapsuuskodissani ei vappua vietetty, vaan yleensä oli kiireinen aika. Samoin oli omassa perheessäni, mieheni oli maajussi. Lasten ollessa pieniä meillä oli simaa ja tein munkkeja, oli serpentiinejä ja ilmapalloja. Ilman ollessa suotuisa tein puutarhatöitä ylioppilaslakki päässä. Nyt lähden metsää raivaamaan, on kypärä ja muut varusteet. On vuorotellen nostalgiaa ja arkitodellisuutta.

Vähemmän vaan enää tulee lannan tuoksuja. Minä olen melkein koko ikäni sitä haistellut.
Mukulana jo kotona olin sitä pellolle levittämässä, ihan totta. Pieni paikka kun oli niin talikko vaan heilumaan. Silloin tehtiin työtä.

Olen vähän ollut pois niistä ympyröistä, mutta naimisissa olen maajussin kanssa ja karjaa aikamme pidettiin, joten on siihen totuttu.

Olen ollut vain kotona, ei paljon muuttunut elämä eläkeikään tullessa, vielä isäntä viljelee, on hieman nuorempi.