Mulle tuli mieleen taas välillä ne entiset baari-illat. Miten tyhjältä se elämä nyt tuntuukaan. Ne ajat noudattivat aina tiettyä kaavaa:
1. Viinan himo iskee --> lapsille hoitaja, itse baariin
2. Alkuilta rupattelua vakioasiakkaiden kanssa, halailua, iloista seurustelua (joka toiselle sai tarjota bissen tai antaa ylimääräiset kolikot)
3. Muistin menetys
4. Herääminen kankkuseen --> rahatilanteen tutkiminen ja heti baariin. Rupattelua vakioasiakkaiden kanssa. Lapset olivat tässä vaiheessa lähteneet kouluun itsekseen.
5. Paha olo ja väsymys --> kotiin nukkumaan
6. Painajaismaiset krapulat, sydämentykytykset, hikoilu, morkkis, ääretön ylensyönti koska piti tankata parin päivän nestepaasto
Loppuvaiheessa jossain vaiheessa kävin läpi viikon ryyppyputken (joidenkin kokeneiden mielestä se on pientä), josta toipuminen oli kammottava kokemus. Rahaa meni, mutta eniten harmittaa se, miten pahalta haisin, miten äärettömän surkea äiti olin lapsilleni kännipäivinä (en kotona juonut, mutta olin jatkuvasti menossa ja hankin niille hoitajan). Välipäivät olin oma itseni, mutta sekään ei siis kestänyt kuin siihen seuravaan kapakkareissuun.
Kyllä vielä nyt kolmatta vuotta raittiina olleena aina välillä muistelen sitä aikaa. Siellä ne samat naamat vielä istuvat samoilla paikoillaan ja samat jutut jatkuvat. Eivätköhän ne ihan hyvin ilman minuakin pärjää!!!
1. Viinan himo iskee --> lapsille hoitaja, itse baariin
2. Alkuilta rupattelua vakioasiakkaiden kanssa, halailua, iloista seurustelua (joka toiselle sai tarjota bissen tai antaa ylimääräiset kolikot)
3. Muistin menetys
4. Herääminen kankkuseen --> rahatilanteen tutkiminen ja heti baariin. Rupattelua vakioasiakkaiden kanssa. Lapset olivat tässä vaiheessa lähteneet kouluun itsekseen.
5. Paha olo ja väsymys --> kotiin nukkumaan
6. Painajaismaiset krapulat, sydämentykytykset, hikoilu, morkkis, ääretön ylensyönti koska piti tankata parin päivän nestepaasto
Loppuvaiheessa jossain vaiheessa kävin läpi viikon ryyppyputken (joidenkin kokeneiden mielestä se on pientä), josta toipuminen oli kammottava kokemus. Rahaa meni, mutta eniten harmittaa se, miten pahalta haisin, miten äärettömän surkea äiti olin lapsilleni kännipäivinä (en kotona juonut, mutta olin jatkuvasti menossa ja hankin niille hoitajan). Välipäivät olin oma itseni, mutta sekään ei siis kestänyt kuin siihen seuravaan kapakkareissuun.
Kyllä vielä nyt kolmatta vuotta raittiina olleena aina välillä muistelen sitä aikaa. Siellä ne samat naamat vielä istuvat samoilla paikoillaan ja samat jutut jatkuvat. Eivätköhän ne ihan hyvin ilman minuakin pärjää!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niitä kalustoja eli vakiasiakkaita riittää ympäri Suomen sankoin joukoin.
Itse istuin lähikapakassa kaikki viikonloput ja viikollakin monen monta vuotta.
Perjantai-iltapäivästä jo kuumotti ja suu napsui, että kohta päästään sammioiden ääreen jauhamaan juopuneiden elämän viisauksia, ts. tässä tapauksessa aivan sitä itteään peetä.
Aina samat naamat ja samat jutut. Alkoi tympimään.
Sitten vieressä istunut tuttu käsi ojossa olutta tilatessaan kaatui päälleni, otti ja kuoli siihen paikkaan. Ambulanssimiehistö kävi toteamassa tapahtuneen, ja lähtivät pois.
Varsin outo ja kylmä kapakkatunnelma, kun ruumis on pöytien välissä ja muut kiskoo olutta, kunnes sitten auto tuli.
Nyt en ole vuosiin siellä roikkunut, ja en kaipaa yhtään. Vain muutaman kerran olen käynyt kahvilla toteamassa, että edelleenkin samat naamat, jotka hekin kai lähtevät saappaat edellä.
Kerran sitten yksi kalja-apina huuteli siellä vastaan, että EI TÄNNE KAHVIA TULLA JUOMAAN, ETKÖ KOTONA SAA ?
Puolestani pitäkööt kahvinsakin.
kyllä se vaan tutulta meiningiltä kuulostaa tuo sinun kertomuksesi (paitsi ettei ihan baariin kuollut ketään). Kapakassa vallitsi tietynlainen nokkimisjärjestys, ja kaikki tietyllä tavalla poikkeavat joutuivat 'pomon' raivon ja haukkumisen kohteeksi. Pomot olivat naisia ja miehiä ja niitä kuului jokaiseen pöytäkuntaan. Kateus, huorittelu, juoruaminen, fyysinen väkivalta, rahan pummaaminen, mielistely, seksistiset vihjailut, lääppiminen, jne. jne. olivat ihan yleisiä.
Ja ajatella, että siitä oikein maksoi itsensä kipeäksi! Toisaalta rahalla ei tässä ole enää merkitystä. Pääasia että itsensä sai pitää ihan ikiomana.
..että minkälainen tarina on vapautuneen takana ;-) Kuulostaa hienolta, että olet ottanut niskavoiton alkoholista, sepä ei ole niin helposti selätettävissä oleva neste! Vaikutat onnelliselta. Tasapainoiselta. Kolme vuotta on pitkä aika ilman alkoholia. Selviäisin edes viikosta :-( pitäisköhän kokeilla..
kun muistaa olla päivän kerrallaan korkkaamatta.
kiva kun kysyit, MäMix. Löysin nämä sivut tuossa ennen vappua, kun tuli jotenkin taas mieleen ne entiset ajat. Minulla alkoholiton elämä alkoi vähän yli kaksi vuotta sitten. Loppui kuin seinään. Luultavasti takana oli kuitenkin niin totaalinen kypsyminen omaan surkeuteen. Pyristelin välipäivinä eroon siitä morkkiksesta, jonka aina sain kaljan juonnista. Kuntoilin, tein töitä, olin kotona lasten kanssa, jne. jne. Eli juuri sitä, mitä nytkin teen.
Muistan ne ajat, jolloin lapseni sanoi 'äiti ethän mene tänään baariin'. Ei äiti kauaa ole, tulee ennen kymmentä... Niinpä niin, eihän sitä lupauksia pitänyt, kun oli niin kivaa istua sumuisessa räkälässä.
Eli siinä minun tuntemukseni omasta elämästäni. Voisin selittää sivukaupalla omasta surkeudestani, mutta uskon sen olevan tuttua monille.
Pääasia on se, että nyt voin luottaa siihen, että huomenna minulla ei ole krapulaa. Oikeastaan minun mottoni on se, että en suunnittele pitkälle tuon alkoholin suhteen. Elän päivä kerrallaan, ja vaikka tylsää olisi, en enää sen vuoksi lähde täyttämään sitä kaljan juonnilla. Lenkkeily ja hikikävely on hyviä keinoja, jos tulee heikko hetki tai muuten vaan tyhjä olo.
MäMix, ei se helppoa ole, mutta kannattaa ehdottomasti. Mutta vaikka retkahtaisitkin, ainahan on uusi päivä tulossa. Eli kyllä se kaikki hyvä siellä omassa mielessä ja omassa elämässä on valmiina, kun vaan ottaa sen rohkeasti vastaan.
Tämä sinun arkesi sankaritarina näköjään on yksi niistä syistä, miksi ikinä löysin nämä sivut -myös ennen vappua löysin. Uskon tietynlaiseen kohtaloon -tai johdatukseen.
Kai sitä painiessaan oman elämänsä kanssa ja syyttäessään itseään tarttuu helpommin armoa tarjoavaan käteen, kuin tuomitsevaan. Kertomuksesi on koskettava, ilman, että yritit suurennella, tai dramatisoida. Itselläni ei ole lapsia -valitettavasti- mutta päätöksesi lopettaa juominen on varmaan paras joulu/synttärilahja lapsillesi -kin, puhumattakaan, mitä se on taatusti sinulle itsellesi. Itse en muista aikaa, jolloin olisin ollut täydet 7päivää edes ilman alkoholia, mutta muistan ajan, jolloin meni vieläkin kosteammin. Sen oivalsin tänään -säälittävän pieni edistys, mutta kuitenkin.
Kirjoitit jotenkin että "siitä vielä maksoikin itsensä kipeäksi" tuosta juopottelusta ja sepäs on niin totta. Mitenhän on, pysyiskö baarit pystyssä, jos lopettaisin? Nöyrästi kantaisi palkkaani sinne. Miten raivostuttava ajatus! Montakohan ulkomaanmatkaa todella olenkaan nielassut kurkustani alas!
Saa nähdä, kuinka minun taisteluni käy. Mutta sitä se on. Mulla on vieläkin se viskipullo korkkaamatta kaapissa -mutta sielläpä se houkuttaa koko ajan. Asun yksin -miten helppoa, eikö? Päivä kerrallaan. All I can do.
Kovasti voimia ja onnea raittiista elämästäsi! Kuulostaa niin -raikkaalta ;-)
Jep, ehkei tosiaan kannata tehdä liian kauaskantoisia suunnitelmia. Jospa tosiaan päivän kerrallaan. Ja nyt iski sellanen levottomuus, että taidan lähteä kävelemään. Neuvoista vaarin. Nimittäin iski se kiusaus. Uh!
sanasi lämmittävät mieltäni. Kyllä se tosiaankin oli lahja koko perheelle se raitistuminen. Jos vaikka tekisi listan kaikista hyvistä puolista, joita on tullut elämääni, niin siitä listasta tulisi pitkä. Olen päässyt ulkomaille reissaamaan perheen kanssa niillä rahoilla, jotka meni juomiseen ja muuhun siihen liittyvään, kunto on kohonnut, avaimet ja lompakot on pysyneet tallessa, krapulassa koetut paniikkihäiriöt ja heikotukset ovat hävinneet, työn teko on tehokkaampaa (olen yks.yrittäjä) eli ei tarvitse krapulan vuoksi lykätä töitä. Kun nimittäin laskee koko vuoden känni/krapulapäivät yhteen, siitä tulee ihan älytön summa: nekin viikot ja kuukaudet saa käyttää muuhun.
No, huono puoli on ehkä se, että ei ole enää sitä alkuhumalan tunnetta eli jonkinlaista vapauden tunnetta, joka oli silloin, kun LÄHTI baariin. Silloin oli euforinen olo, mutta kun oli vetänyt muutaman tuopin, niin sekin loppui.
MäMix, kirjoitellaan taas kuulumisia. Käyn täällä lukemassa juttuja aina välillä. Oikein aurinkoista ja rikasta kevättä sinulle!