Hei. Toivon todellakin vain ja ainoastaan asiallisia vastauksia, sillä tämä on todella vaikeaa jo ilman mitään ivailuja. Kiitos.
Eli, eilen teimme miesystäväni kanssa testin. Punaistahan se näytti, ei siitä voinut erehtyä. Olin aivan sokissa. Itkin ihan hysteerisesti ja maailma pysähtyi siihen paikkaan. En kyennyt tekemään mitään. Tiesin mieheni mielipiteen joka menee juurikin näin: "ihanahan se lapsi olisi, ei siitä mihinkään pääse, mutta ihanampaa se olisi, kun talous olisi hyvin turvattu ja pääsisin tuon armeijan käytyä. Ja sekin, että moni katsoisi meitä tosi kieroon, jos nyt pitäisimme lapsen. mutta ihana se olisi"
MIten tuosta otan selvää. Ja miten voisin pitää lapsen, jos hän haluaa sen pois. Sanoi kyllä että hän ei lähde pois, päätämme sitten mitä vain. EN ole ikinä ajatellut joutuvani tekemään aborttia, ja tämähän on ensimmäinen lapseni. En koskaan voi enää saada ensimmäistä lastani tämän jälkeen.
TUosta kieroon katsomisesta. Olemme siis olleet nyt yhdessä vain vähän aikaa. Puoli vuotta ja siitä kihloissa noin puolet. Tunteneet olemme iät ja ajat. Mutta.. Tehdäkö keskeytys siksi, että ihmiset katsoisivat kieroon?
Totta kai se olisi sokki muillekin, mutta eikai kukaan isovanhempi tai muukaan suku voi olla rakastumatta lapseen ja hyväksymättä sitä siksi, että tulevat vanhemmat ovat seurustelleet vain vähän aikaa. eihän?
Minä täytän aivan piakkoin 18, eli olen hyvin nuori, mutta lasta olen halunnut aina. Miesystäväni on 19-vuotias.
EN usko, että selviän koskaan raskauden keskeytyksestä henkisesti. Minulle tämä on jo nyt lapsi, vaikkei ehkä elää vielä voisikaan.
Tarvitsen jotakin tukea. On niin epätodellinen olo, etten osaa tehdä mitään,saati sitten ajatella vaihtoehtoja.
MIten pääsen selvyyteen, mitä kannattaa tehdä, kun miesosapuolikaan ei sano juuta eikä jaata, vaan selittää jotakin ihan outoa.
kiitos kaikille. :(
Eli, eilen teimme miesystäväni kanssa testin. Punaistahan se näytti, ei siitä voinut erehtyä. Olin aivan sokissa. Itkin ihan hysteerisesti ja maailma pysähtyi siihen paikkaan. En kyennyt tekemään mitään. Tiesin mieheni mielipiteen joka menee juurikin näin: "ihanahan se lapsi olisi, ei siitä mihinkään pääse, mutta ihanampaa se olisi, kun talous olisi hyvin turvattu ja pääsisin tuon armeijan käytyä. Ja sekin, että moni katsoisi meitä tosi kieroon, jos nyt pitäisimme lapsen. mutta ihana se olisi"
MIten tuosta otan selvää. Ja miten voisin pitää lapsen, jos hän haluaa sen pois. Sanoi kyllä että hän ei lähde pois, päätämme sitten mitä vain. EN ole ikinä ajatellut joutuvani tekemään aborttia, ja tämähän on ensimmäinen lapseni. En koskaan voi enää saada ensimmäistä lastani tämän jälkeen.
TUosta kieroon katsomisesta. Olemme siis olleet nyt yhdessä vain vähän aikaa. Puoli vuotta ja siitä kihloissa noin puolet. Tunteneet olemme iät ja ajat. Mutta.. Tehdäkö keskeytys siksi, että ihmiset katsoisivat kieroon?
Totta kai se olisi sokki muillekin, mutta eikai kukaan isovanhempi tai muukaan suku voi olla rakastumatta lapseen ja hyväksymättä sitä siksi, että tulevat vanhemmat ovat seurustelleet vain vähän aikaa. eihän?
Minä täytän aivan piakkoin 18, eli olen hyvin nuori, mutta lasta olen halunnut aina. Miesystäväni on 19-vuotias.
EN usko, että selviän koskaan raskauden keskeytyksestä henkisesti. Minulle tämä on jo nyt lapsi, vaikkei ehkä elää vielä voisikaan.
Tarvitsen jotakin tukea. On niin epätodellinen olo, etten osaa tehdä mitään,saati sitten ajatella vaihtoehtoja.
MIten pääsen selvyyteen, mitä kannattaa tehdä, kun miesosapuolikaan ei sano juuta eikä jaata, vaan selittää jotakin ihan outoa.
kiitos kaikille. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
..tuskin ihmiset katsoisivat kieroon..
Minun mielestäni ei noilla syillä pidä tehdä aborttia.. Kyllä aina jotenkin selviää!
Ja minäkin mieheni kanssa olen seurustellut vasta lyhyen aikaa ja hyvin menee.. Eikä kukaan ole sanonut mitään pahaa tai katsonut kieroon..
Taloudesta, niin kyllä sitä selviää. Ja saahan sitä kaikkia tukia.. Tottakai ensin ajattelee että olisi kiva jos talous olisi kunnossa, mutta tilanne on mikä on. Talouden saa kuntoon ajan kanssa, mutta lasta ei saa takaisin...........
Antakaa ajan kulua pari päivää, että selviätte ensi shokista, niin kyllä se ratkaisu löytyy..
Ymmärrän kyllä tilanteesi ja ajatuksesi sekavuuden, ite olin vähän samanlaisilla fiiliksillä ekan raskauden alussa kun oli uus miesystävä jonka olin tuntenut pitkään mutta seurustelua oli takana vasta vähän aikaa eivätkä vanhempani olleet edes tavanneet koko tyyppiä. Ja nyt lisään että ikää mulla tosiaan on jo n. 30v joten mikään teiniseurustelu ei ollut kyseessä. Mutta pelkäsin hirveesti vanhempien tuomiota kun olin tullut raskaaksi parista ehkäisemättömästä yhdynnästä, olkoonkin että se oli tietoinen valinta meiltä. Sain kerrottua porukoille vasta joskus ekan kolmanneksen jälkeen ja yllättävää kyllä, mun vanhemmat hämmentyi, mutta sen jälkeen innostuivat totaalisesti eivätkä arvostelleet yhtään. Tietysti teidän tilanteessa vanhemmat saattaa vähän arvostella kun ootte niin nuoria, mutta uskon että tietävät millaista on tulla äidiksi ja isäksi ja yrittävät tukea teitä silti. Nyt suosittelen että menisit HETI keskustelemaan omien vanhempiesi kanssa tilanteesta ja puhutte rehellisesti asioista että nyt on näin käynyt ja yhdessä mietitte ja punnitsette asioita.
Aborttia tulet ihan varmasti katumaan jokaikinen päivä jos nyt kerran tuntuu siltä että haluaisit lapsen pitää. Myöhemmin voi olla yhtäkkiä lapsettomuusongelmia ja silloin harmittaa että teit abortin. Lapsia ei nimittäin sitten aina tule, kun olisi taloudellisesti jne sopiva tilaisuus vaan lapset tulee silloin kun luoja suo ja se pitäisi ottaa kiitollisena vastaan. Ja se mahtava tunneside jonka sinä äitinä tulet luomaan lapseesi sitten, kun sikiö on vähän enemmän kehittynyt vatsassa ja maha alkaa pyöristyä ja tunnet liikkeet, se on jotain uskomatonta ja niin arvokasta, ettei sitä tajua ennenku sen itse kokee.
Ihanaa odotusta teille, nauttikaa lapsesta älkääkä huolehtiko raha-asioista! Suomen yhteiskunta on siitä hyvä, ettei täällä ketään jätetä yksin, ei varsinkaan lapsiperheitä!