Minua on ruennut jotenkin kiusaamaan ja mietityttämään asia , joka ei edes ehkä!!!! mitenkään kuulu minulle, mutta en ajatuksilleni mitään voi.
Siis on tilanne , että entisellä miehelläni on eromme jälkeen syntynyt lapsi ns. yhdenyön jutusta.
Avioliittomme aikana syntyivät yhteiset lapsemme ja he ovat jo aikuisia.Heillä on samanikäisiä lapsia , kuin tämä heidän nuorin sisaruksensa.
Isä on kieltänyt heitä pitämästä mitään yhteyttä nuoreen sisarukseensa, asiasta ei saa edes puhua.
Onneksi tiedämme tämän sisaruksen nimen , jos vaikka tulevaisuudessa nuoremmat suvun vesat sattuvat vaikka tutustumaan, niin ei ainakaan mitään liian läheisiä (intiimiä) suhteita ehkä pääse syntymään.
Nyt kimppuuni hyökätään , että sekaannun asiaan joka ei mulle kuulu, voihan se olla niinkin , mutta minua surettaa lasteni puolesta , heiltä on riistetty sisaruussuhde, isän itsekkyyden takia.
Miehelle on NIIIIN tärkeää säilyttää kasvonsa!!!!
En entistä miestäni kovin korkealle eron aikaisten asioiden johdosta arvosta, ja tämä asia ei ainakaan ole lisäämässä arvostusta. Toisaalta sama se, mutta täytyykö lastemme kunnioittaa tuota isänsä kieltoa hamaan tulevaisuuteen, vai voisivatko he teidän mielestänne toimia oman päänsä mukaan????
Minä en lapsillemme sano asiasta suuntaan tai toiseen, mutta jotenkin säälittää se pieni ihminen jolta on riistetty sukulaiset , isän itsekkyyden takia.
Siis on tilanne , että entisellä miehelläni on eromme jälkeen syntynyt lapsi ns. yhdenyön jutusta.
Avioliittomme aikana syntyivät yhteiset lapsemme ja he ovat jo aikuisia.Heillä on samanikäisiä lapsia , kuin tämä heidän nuorin sisaruksensa.
Isä on kieltänyt heitä pitämästä mitään yhteyttä nuoreen sisarukseensa, asiasta ei saa edes puhua.
Onneksi tiedämme tämän sisaruksen nimen , jos vaikka tulevaisuudessa nuoremmat suvun vesat sattuvat vaikka tutustumaan, niin ei ainakaan mitään liian läheisiä (intiimiä) suhteita ehkä pääse syntymään.
Nyt kimppuuni hyökätään , että sekaannun asiaan joka ei mulle kuulu, voihan se olla niinkin , mutta minua surettaa lasteni puolesta , heiltä on riistetty sisaruussuhde, isän itsekkyyden takia.
Miehelle on NIIIIN tärkeää säilyttää kasvonsa!!!!
En entistä miestäni kovin korkealle eron aikaisten asioiden johdosta arvosta, ja tämä asia ei ainakaan ole lisäämässä arvostusta. Toisaalta sama se, mutta täytyykö lastemme kunnioittaa tuota isänsä kieltoa hamaan tulevaisuuteen, vai voisivatko he teidän mielestänne toimia oman päänsä mukaan????
Minä en lapsillemme sano asiasta suuntaan tai toiseen, mutta jotenkin säälittää se pieni ihminen jolta on riistetty sukulaiset , isän itsekkyyden takia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin, että kyllä se on täysin aikuisten lasten asia, pitävätkö he yhteyttä pieneen sisarukseensa. Ei sitä kukaan voi kieltää eikä toisaalta käskeäkkään.
...koska kerran eteen tulevassa perinnönjaossa tämä lehtolapsi on yksi perijöistä siinä kuin isän muutkin lapset.
Olisi kaikille osapuollle aika shokki, jos asia olisi ihan yllätys.
Pidä sinä yhteyttä lapseen, ole mummina hänelle.
Lapsihan on viaton ennen syntymäänsä tapahtuneisiin virheisiin.
isä on hänet tunnustanut, isyys siis on vahvistettu. Toinen asia on , haluaako tämä lapsi isänsä perhettä tavata...
tämäkin asia olla hoitamassa hänen puolestaan!!! Siis exän, minulle riitti noin 13 vuotta!!!!
Ei kiitos!!!
Minulle riittää lapset ja lastenlapset, vaikka olenkin sen pienen ihmisen kohtaloa miettinyt, en silti jaksa rueta enää taistelemaan hänen puolestaan. Koska taisteluksi se menisi ex ei voisi sulattaa mitenkään, että sekaantuisin ko. asiaan.
Hän ei tiedä , että minä tiedän.
No jospa se pikkusisarus joskus ottaa itse yhteyttä noihin isompiin sisaruksiinsa, ja toivon todella että hänet silloin otetaan avosydämin vastaan!!!!
Isyys lienee selvä, kun asiasta kerran tiedetään.
Isähän ei voi kieltään lapsiaan tapaamasta keskenään, ei ainakaan jos ei ole näiden huoltaja.
Kukaan muu ei ole lapsesta kiinnostunut kuin sinä.
Kirjoituksestasi sai sen kuvan, että olisit lapselle hyvä mummi itse.
Jos lapsesi ovat jo aikuisia, ei isä voi heitä mitenkään estää pitämästä yhteyttä sisaruspuoleensa. Olisivatko he siihen halukkaat?
Olisihan se lapselle hyvä, vaikka isää ei tapaisikaan.
Sinun vallassasi kuitenkin on pedata lastesi mielipide pikkusisarukselle otolliseksi. Eihän sinun tarvitse lapsen olemassaoloa salata ja kieltää.