Tuttavapariskunnallani on erittäin määrätietoinen ja itsepäinen lapsi(2v) Kun ei saa tahtoaan läpi
heittääytyy maahan ja hakkaa päätään lattiaan jopa niin kauan että alkaa verta tulemaan nenästä.Saattaa myös toistuvasti pöydänreunaan pamautella etuhampaitaan.En ole kertaakaan tälläisen jälkeen kuullut lapsen itkevän, hymyilee vaan onhan taas saanut tahtonsa läpi temppujensa jälkeen.Sanoja ei vielä tule kuin kaksi.Mielestäni ei ole tälläinen normaalia, mitä mieltä te olette onko muilla vastaavia kokemuksia.Kun kyselen neuvola kuulumisia saan aina vastaukseksi että todella hyvin kehittynyt ikäisekseen ja hyvin menee käyrillä....En tosin usko että tytön vanhemmat ovat ottaneet asiaa neuvolassa puheeksi.
heittääytyy maahan ja hakkaa päätään lattiaan jopa niin kauan että alkaa verta tulemaan nenästä.Saattaa myös toistuvasti pöydänreunaan pamautella etuhampaitaan.En ole kertaakaan tälläisen jälkeen kuullut lapsen itkevän, hymyilee vaan onhan taas saanut tahtonsa läpi temppujensa jälkeen.Sanoja ei vielä tule kuin kaksi.Mielestäni ei ole tälläinen normaalia, mitä mieltä te olette onko muilla vastaavia kokemuksia.Kun kyselen neuvola kuulumisia saan aina vastaukseksi että todella hyvin kehittynyt ikäisekseen ja hyvin menee käyrillä....En tosin usko että tytön vanhemmat ovat ottaneet asiaa neuvolassa puheeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
taitaa olla. Kyllä tuo itsensä hakkaaminen kuuluu joillakin asiaan, olen siitä lukenut Kaksplussasta yms. lapsiperheiden lehdestä. Lapsen ei tietenkään pitäisi antaa loukata itseään eikä antaa myöskään periksi. Jos periksi aikoo antaa, se pitäisi tehdä heti, ettei lapsi opi, että huutamalla saa tahtonsa läpi. Päätään hakkaava lapsi pitäisi myös ottaa tiukasti syliin ja pitää siinä, kunnes rauhoittuu. Tämä on ollut asiantuntijoiden viesti ko. lehdissä.
Meillä alle vuoden ikäinen alkoi tekeen sitä, että esim. sylissä kun sai raivareita pukemisesta, niin alkoi pureen tai hakkaan päällä pukijan päähän tai solisluihin, käy kipeää molemmille. Lattialla vollotetaan meilläkin, mutta kaksivuotispäivä ja pahin uhmaikä on vasta edessäpäin, että mihin mittasuhteisiin päästään, jää nähtäväksi. Aivan noin pahoja ei meillä ole vielä ollut, mutta lapsi onkin paljon pienempi, mutta oma vahva tahto on jo ja raivarit tulee, kun ei mene pienelle ihmiselle mieliksi. Tulisielu ollut pienestä pitäen, että helpolla tuskin tullaan pääseen täälläkään.
meille, että tuo voi olla ihan normaalia. Meillä puhuva 2v lapsi takoo päätään ihan samalla tavalla. Tosin häntä sattuu kun itkee.
Osittain tuo on ainakin meillä vuorovaikutusongelma, hän menee suunniltaan jos huutaen kielletään. Osittan taas kyse kiivaasta temperamentista.
Miksi muuten luulet, että tuttusi ei olisi puhunut tuosta lääkärille? Onhan tuo ikävää, ei siinä mitään. Esim. joissain sairauksissa on tuollaisia oireita, mutta jos kehitys on muuten ok. niin meille ainakin sanottiin, että ei mitään hätää.