pedagogiset opinnot

kieliä olet lukenut, pedagogiset tuntuvat kuin lastenleikiltä (siis näin kärjistetysti sanottuna!). Kaikki opinnot ovat suomeksi, tentissä voit vastata suomeksi, esseet teet suomeksi jne. Itse pärjäsin myös "runoilemalla" tenttivastauksia, vaikka kyllä kaikkiin tentteihin luinkin ja olin tosi ahkera luennoilla ja harjoitustunneilla, niin silti välillä tenteissä tuntui, etten osaa juuri kyseiseen kysymykseen vastata, joten eikun runosuoni kukkimaan, ja sain yleensä tosi hyviä arvosanoja.

...puhuinkohan tuossa nyt itseni pussiin? Siis helppoja pedagogiset on siinä mielessä, että voi käyttää omaa äidinkieltään. Aikaa opiskelu kyllä vie ja asioita pitää opetella, mutta ne ovat kyllä yleisesti ottaen normaalijärjellä käsitettävissä. Omaa järkeä pitää usein käyttää, pelkällä ulkoluvulla ei yleensä pärjää (vaikka toki sitäkin tarvitaan).

Suoraan sanottuna tein pedagogisia opintoja varten triplasti enemmän töitä kuin olisi tarvinnut, mutta kaipa siitä sitten jotain hyötyikin. Periaatteessa kai nykyisin 35 ov voi tehdä yhdessä vuodessa, mut silloin tuo paketti on tosiaan raskas, jos siis oot opetusharjoittelussa samaan aikaan ja suunnittelet tunnit huolella, istut kaikissa ohjauksissa, oot läsnä kaikenmaailman kissanristiäisissä jne. Meillä istuttiin välillä aivan turhaan noissa ohjauksissa, monta tuntia vierähti ja ohjaaja vain pölötti omista henk.koht. asioistaan. Toinen ohjaaja piti aikatauluista kiinni ja saatiin hyvää ohjausta ilman ajan venyttämistä. Lisäksi pedagogisiin opintoihin meillä ainakin sisältyi paljon ryhmäjuttuja ja projekteja sun muita, mitkä vie oikeesti aikaa.

Voin suositella pedagogisia opintoja, niistä kyllä ainakin mun mielestä saa eväitä muutenkin elämään kuin pelkästään opettajan uralle. Padagogisia opintoja kyllä kannattaa ehkä myös syventää esim. monikulttuurisella tai aikuiskasvatuksella, mitä teidän yliopistossa nyt onkaan tarjolla. Pelkistä pedagogisista opinnoista ei mun mielestä saa ihan kaikkea tarvittavaa irti, mutta itse suoritin muitakin kursseja ja ne sit kivasti täydensi pedagogisissa opittua tai sieltä aukoiksi jääneitä juttuja. No, siltikään en täysoppinut vieläkään ole, vaikka opettajan hommiakin on jo takana... Yks juttu, mitä omassa työssäni oon huomannut, on erityispedagogisten opintojen vähäisyys opettajankoulutuksessa! Ne olis kyllä ihan ehdoton juttu nykymaailmassa. Jos niitä on sulla mahdollista suorittaa, opiskele niitä ihmeessä!

Paljon riippuu opettajista, millaisia kurssit ovat, mutta tosi paljon on myös itsestä kiinni, mitä näistä kaikista opinnoista hyötyy. Monet meillä valitti, ettei teoriasta ole mitään hyötyä normaalissa kouluelämässä, mutta omasta mielestäni teoria luo kyllä oivan pohjan tulevalle työlleen. No, ite voi kukin miettiä, rupeeko pänttäämään nippelitietoa vai keskityykö suurempiin linjoihin. Kannattaa koko ajan pedagogisia opiskellessa miettiä, mitä käyttöarvoa mulle itelle tästä kurssista on sitten omia kursseja suunnitellessa tai luokan edessä. Jos pedagogisia opintoja lukee vain pänttäämällä tenttikirjoja seuraavaa tenttiä varten, hyöty ei välttämättä ole suurin mahdollinen.

...mitäs tuumaat kaiken tän jälkeen? Toivottavasti ei vienyt intoa opiskeluun ainakaan...

Minä suoritin viime syksynä puolet pedagogisista. Opiskelen pääaineena saksaa. Itselläni ei ollut mitenkään erityisen rankkaa. Luennot olivat melko satunnaisia ja joka viikko lukujärjestys oli erilainen. Harjoittelun aikana en käynyt mitään muita kursseja. Ne, jotka suorittivat koko 60 op (35ov) kerralla, oli rankempaa, koska joutuivat käymään luennoilla myös harjoittelun aikana. Suosittelen. :) Ja voihan niitä hajauttaa melkeinpä kuinka paljon tahansa oman jaksamisen mukaan. Itse opin enemmän harjoittelussa kuin luennoilla. Mutta kuten tuo toinenkin tuossa sanoi, niin erityispedagogiikkaa oli todellakin vähän. Yksi peruskurssi vain, vaikka aihe oli mielenkiintoinen.